Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun isä ei kelpaa lapsille
06.04.2024 |
Olemme tavallinen ydinperhe, mikään erotilanne ei siis ole kyseessä. Lapset on 4 ja 7. Ja he ovat olleet molemmat aina kovin äidin (siis minun) perässä, äidin huomiota vaatimassa, äidin seuraa haluamassa. Isän seura ja huomio ei kelpaa. Jos laitan vaikka ruokaa niin molemmat lapset pyörii keittiössä, joko haluavat auttaa tai sitten vain muuten pyytävät huomiota minulta. Olohuoneessa oleva isä ei kelpaa ollenkaan. Jos soitan jonkun puhelun, niin molemmat roikkuu jaloissani (kuvainnollisesti) ja molemmilla on koko ajan minulle jotain kuulemma tärkeää asia, kotona oleva isä ei kelpaa ollenkaan seuraksi tai kuuntelemaan sitä asiaa. Jos lähden kävelylle niin lapset tuppautuu mukaan mieluummin kuin jäävät kotiin tekemään jotain isän kanssa. Ovat mieluummin ilman iltasatua kuin että isä lukisi sen. Eivät halua viettää asiaa isänsä kanssa ellen ole siinä mukana. Toki välillä ovat kun lähden pakollisille menoilleni, mutta eivät ole siitä innoissaan. Tämä ei ole mikään vaihe vaan on ollut aina näin. Mitä tehdä?
Kommentit (83)
61/83
|
06.04.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Otat omaa aikaa napakasti. Annat nyt lapsien pyörittää 6-0. Ei sen kummempaa, ei ne traumatisoidu, jos lähdet yksin lenkille, tai suljeudut vessaan puhumaan puhelua. Huh huh, taas tätäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko alusta asti jyrätä se isä sivuun? Olen aika varma että jos lopputulos on tuo, olet juuri niitä äitejä jonka mielestä mies ei osaa yhtään mitään, ja jos yrittääkin niin tullaan kyynärpäätaktiikalla näyttämään että eiku näin. Ja kappas, lapset leimaantuu ainoastaan toiseen vanhempaansa.
En jyrännyt miestä sivuun. Päinvastoin koska molemmat on syntyneet sektiolla, niin olisin molempien syntymän jälkeen tarvinnut paljon apua ja osallistumista mieheltä ja sitä paljon pyysinkin, mutta mies vietti pitkät päivät töissä lasten ollessa pieniä. Hänen ei olisi tarvinnut sitä tehdä rahan takia vaan hän halusi tehdä sen uran takia. Ap
Lapsilla ikäeroa 3 vuotta. Et sitten ensimmäisen kohdalla huomannut tässä kuviossa mitään outoa, vaan päätit tehdä toisenkin?
1. Aikuisten kesken juttelua jossa kysyt mieheltä millaista perhe-elämää hän haluaisi jatkossa viettää. Miten elätte esim 2 vuoden kuluttua.
2. jos mies ei edellisessä kysymyksessä mitenkään tarttunut hänen ja lasten väleihin niin kysy onko mies tyytyväinen siihen millaiset välit hänellä on omien lastensa kanssa. Jos miehen mielestä kaikki on ok niin pyydä miestä seuraamaan vaikka kaksi seuraavaa päivää montako minuuttia päivässä viettää lasten seurassa niin että on oikeasti läsnä ja yhdessä esim pelaa jotain peliä heidän kanssaan tai vaikka keskustelee jostain lasten kanssa.
3. kysy mieheltäsi mitä tapahtuisi jos sinä joutuisit onnettomuuteen ja olisit kuukausia sairaalassa tai vaikka kuolisit. Miten mies selviäisi lasten kanssa.
4. jos mies jossakin kohden esittää toiveen että olisi enemmän yhteistä lasten kanssa ym niin kysy mieheltä miten hänen mielestään voitaisiin parantaa miehen ja lasten suhdetta. Jos mies selittää että lasten pitäisi sitä ja tätä niin kysy vielä erikseen miten miehen tulisi mielestään muuttaa käyttäytymistään että homma toimisi paremmin.
5. jos mies ei kykene ymmärtämään että hänen tulisi muuttaa toimintaansa ym niin ei kait tilanteelle voi juuri mitään. Jos mies haluaa paremmat välit lapsiin niin miettikää perheenä mitä isän ja lasten yhteisiä juttuja rupeatte toistamaan jatkossa. Mies voi ruveta kuskaamaan lapsia harrastukseen x joka viikko. Tai viedä lapset uimaan/laskettelemaan/ulkojäille/konserttiin ihan mikä nyt vaan olisi heille sopivaa yhteistä tekemistä. Jos mies käyttää vaikka lapsia huvipuistossa niin heillä on yhteistä juttelemista reissusta ym joka yhdistää.
6. jos mies ei tee asialle mieti kumpi on lapsille parempi vaihtoehto. Elää vieraan isän kanssa samassa taloudessa vai pelkästään äidin luona.
ja joojoo miehellä on asioista itsellä vastuu. Mutta jos mies ei kykene hoitamaan asiaa niin nainen voi halutessaan yrittää auttaa miestä luomaan suhteita lapsiinsa. Jos se onnistuu niin kaikkien elämä perheessä parempaa. Jos ei onnistu niin nainenkin tietää että on yrittänyt ja jos se ei toimi niin täytyy sopeutua nykyisen kaltaiseen tulevaisuuteen perheenä tai erota.
Hyvä idea voisi olla vain pyrkiä keksimään itselle muuta tekemistä kuin kodinhoidon. Kun miehen jättää kotiin pidemmiksikin ajoiksi yksin lasten kanssa, niin siitähän se suhde alkaa pikkuhiljaa muotoutumana.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesi perusteella ette ole tavallinen ydinperhe. Olette perhe, jossa isä on päättänyt elää omaa elämäänsä. Onhan se paljon helpompaa, kun ei tarvitse muista huolta kantaa kuin omasta itsestään. Mukava järjestely miehelle. Miksi tuollaisia miehiä on paljon, ei kuitenkaan kaikki? On ihanaa nähdä esim puistossa isä, joka ulkoiluttaa lapsiaan ja leikkii heidän kanssa. Äitejähän siellä näkee jatkuvasti.
Se, millaisen isänmallin poika saa omalta isältään merkitsee paljon. Kun menette miehen kanssa yhteen, tarkkailkaa millainen isä-poika suhde heillä on. Useimmiten vain kiinnitetään huomiota äiti-poika suhteeseen.
Meillä on paljon yh-äitejä poikineen, mene ja tiedä tuossa tapauksessa, miten heistä etukäteen voisi tietää, millainen isä omille lapsilleen heistä sitten kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Aikuisten kesken juttelua jossa kysyt mieheltä millaista perhe-elämää hän haluaisi jatkossa viettää. Miten elätte esim 2 vuoden kuluttua.
2. jos mies ei edellisessä kysymyksessä mitenkään tarttunut hänen ja lasten väleihin niin kysy onko mies tyytyväinen siihen millaiset välit hänellä on omien lastensa kanssa. Jos miehen mielestä kaikki on ok niin pyydä miestä seuraamaan vaikka kaksi seuraavaa päivää montako minuuttia päivässä viettää lasten seurassa niin että on oikeasti läsnä ja yhdessä esim pelaa jotain peliä heidän kanssaan tai vaikka keskustelee jostain lasten kanssa.
3. kysy mieheltäsi mitä tapahtuisi jos sinä joutuisit onnettomuuteen ja olisit kuukausia sairaalassa tai vaikka kuolisit. Miten mies selviäisi lasten kanssa.
4. jos mies jossakin kohden esittää toiveen että olisi enemmän yhteistä lasten kanssa ym niin kysy mieheltä miten hänen mieles
Olipa vuodatus, ei vissiin kuitenkaan tarvitse vaimon takapuolta käydä mieheltään pyyhkimässä. Kun mies ei tässä kuudessa-seitsemässä vuodessa ole lapsistaan välittänyt, niin ei tule jatkossakaan luopumaan saavutetuista eduista eli huolettomasta elämästä perheestä huolimatta. Ei kukko käskien laula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Aikuisten kesken juttelua jossa kysyt mieheltä millaista perhe-elämää hän haluaisi jatkossa viettää. Miten elätte esim 2 vuoden kuluttua.
2. jos mies ei edellisessä kysymyksessä mitenkään tarttunut hänen ja lasten väleihin niin kysy onko mies tyytyväinen siihen millaiset välit hänellä on omien lastensa kanssa. Jos miehen mielestä kaikki on ok niin pyydä miestä seuraamaan vaikka kaksi seuraavaa päivää montako minuuttia päivässä viettää lasten seurassa niin että on oikeasti läsnä ja yhdessä esim pelaa jotain peliä heidän kanssaan tai vaikka keskustelee jostain lasten kanssa.
3. kysy mieheltäsi mitä tapahtuisi jos sinä joutuisit onnettomuuteen ja olisit kuukausia sairaalassa tai vaikka kuolisit. Miten mies selviäisi lasten kanssa.
4. jos mies jossakin kohden esittää toiveen että olisi enemmän yhteistä lasten kanssa ym niin kysy mieheltä miten hänen mieles
Meillä yrittivät äitini, isovanhemmat, muu suku, seurakunta, tutut ja jopa tuntemattomammatkin. Yrittivät nätisti ja vähemmän nätisti. Säännöllisesti kuulen, että valittaa jatkuvasti, miten vain yksi lapsista on nykyään pinnallisesti häneen yhteydessä. Yli 30 vuotta sitten ihmiset alkoivat kehottaa toimimaan. Ihmisten mitta alkaa olla täynnä ja ovat alkaneet sanomaan suoraan sen, että hänellä oli lähes 20 vuotta aikaa jokaisen meistä lapsista kohdalla eikä silti kyennyt luomaan meihin suhdetta. Vikinä siitä, miten me emme ole yhteydessä ei myöskään auta asiaa ollenkaan, koska se kertoo sen, ettei hänessä ole hänestä mitään ongelmaa vaan kaikki on muiden syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesi perusteella ette ole tavallinen ydinperhe. Olette perhe, jossa isä on päättänyt elää omaa elämäänsä. Onhan se paljon helpompaa, kun ei tarvitse muista huolta kantaa kuin omasta itsestään. Mukava järjestely miehelle. Miksi tuollaisia miehiä on paljon, ei kuitenkaan kaikki? On ihanaa nähdä esim puistossa isä, joka ulkoiluttaa lapsiaan ja leikkii heidän kanssa. Äitejähän siellä näkee jatkuvasti.
Voihan näitä termien tarkoituksia viilata vaikka loputtomiin ja jokaisella on oma käsitys siitä mikä on tavallisen ydinperhe. Yritin vain aloituksessa lyhyesti todeta, että kyseessä ei ole etäisä tms. Ap
Jos olisitte eroperhe, niin kantaisikohan mies vastuunsa lapsista muutenkin, kuin elatustuet maksamalla? Aloittaja loukkaantui, kun ulkopuolinen huomautti, että perhedynamiikka on kaukana normaalista. Aloittaja kantaa yksin vastuun arjesta lasten kanssa ja mies pääasiassa somettaa ja on muutoinkin heittäytynyt kolmanneksi lapseksi. Olen kokenut saman omassa perheessäni ja lopulta tulin siihen tulokseen, että pääsen vähemmällä, kun lopetan murehtimasta miehen elämäntyyliä. Aina jäi sydämeen iso haava, kun huomasi, että miehen ainoan velvollisuus oli käydä töissä ja niin väsynyt tai sairas en ollut, että hän olisi ottanut vastuuta lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennustan, ettää ero tulee, jos muutosta ei tapahdu. En voisi olla miehen kanssa, joka ei rakasta lapsiaan. Vai voiko miehesi olla autismin kirjolla ja siksi vetäytyy omiin oloihinsa? Joku syy tuohon tunnevammaisuuteen täytyy olla.
Et voi tehdä mitään. Isä voi, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat aitoja ja heidän suustaan kuulee totuuden.
Mies ei väitä perheestään. Kännykällä olo ei ole lapsen kanssa olemista ja on hänen omalla vastuullaan rakentaa yhteys lapsiinsa. Myös silloin, kun se on vaikeaa.
Mies ei yritä muuttaa asiaa ennen kuin avioeroprosessi on niin pitkällä, että hän tajuaa, että erohan todella toteutuu. Sitten äkkiä esitetään, että tavat on muuttuneet, mutta nainen on katkaissut henkisen yhteyden jo kauan sitten ja miehen käytös ottaa vaan enemmän päähän.
Mitä nopeammin naisena hyväksyt tämän käytännössä vääjäämättömän prosessin, sitä helpommalla pääset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me kyllä teemme koko perheenä asioita, mutta mies on yleensä siinä aina kännykkä kädessä ja minä huomioin lapset ja juttelen lapsille. Ap
Eli mies ei ole läsnä edes silloin kun olette perheenä. Ei ihme, että lapset vieroksuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kyllä teemme koko perheenä asioita, mutta mies on yleensä siinä aina kännykkä kädessä ja minä huomioin lapset ja juttelen lapsille. Ap
Kännykkä pois! Heti!
Sano se miehelleni. Itse olen sanonut, mutta eipä minun sanomiset ole mitään muuttanut. Ap
Sanoilla, joilla ei ole seurauksia, ei ole monille miehille väliä. "Voit valita perheen tai puhelimen. Jos et huomioi lapsiasi, otan avioeron."
Kun mies selaa puhelinta kun on lapsen kanssa, niin lapsi kokee sen stressaavana.
Lisää aiheesta: https://www.aivosaatio.fi/ajankohtaista/vanhemmuutta-ei-kannata-ulkoist…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo vielä kysymys, että onko tämä minun vastuulla äitinä ratkaista jotenkin, vai voinko antaa asian olla ja olettaa, että mies hoitaa tilanteen kuntoon? Ap
Lähetä isä ulos lasten kanssa esim. kesällä retkelle pyöräilemään. Ohjeista, että pyöräilee lasten tahtiin eikä vedä sellaista vauhtia, joka on muksuille liikaa. Ja että ottaisi sen retken rennosti ilman tiukkaa aikataulua.
Tai voivat lähteä kolmestaan vaikka puistoon, metsäretkelle, kentälle potkimaan palloa, mitä hyvänsä tuollaista.
Miksi aapeen vastuulla on keksiä miehelle ja lapsille tekemistä? Miksi mies ei itse keksi että voisi mennä potkimaan palloa lastensa kanssa?
Monille naisille se v
No, minä olen liki kuuskymppinen ja monenlaista miestä sivusta seurannut. Avuttomia ne reppanat on, hyvin harvalla oma-aloitteisuutta. Kyllä vaimot niitä aina joutuu tuuppimaan eteenpäin. Iin vastenmielistä kuin se onkin. Pelkureita suurin osa. Onneksi nuoremmissa miehissä näkyy jo oikeaa miestä ja isää perheelle ja lapsille. Pojasta polvi paranee.
Eipä oikein mitään voi tehdä jos isä itse ei tee.
Kun haluaa loppuelämänsä jakaa jonkun kanssa todella, sen kyllä tietää alusta saakka, ilman sellaista epävarmuutta, että mitä jos toinen ei tykkää ja arvosta yhtä paljon. Mutta lapsien tulo voi muuttaa kaiken! Se ei ole reilua tässä elämässä. Eipä myöskään sitä tiedä, mitä voisi olla paremmin, ennen kuin sen kokee.
Tuollainen kommunikaation ja tunnetaitojen opettelun laiminlyönti mieheltä on kestämätön juttu sulle kestää vuosikymmenet. Asia on tuotava esiin. ystävällisesti ja sitten myöskin ystävällisesti se, että jos ei halua tehdä työtä itsensä ja yhteisten tavoitteiden eteen, niin silloin ei ilmeisesti riittävää motivaatiota ja yhteensopivuutta välillänne molemminpuolisesti ole. Silloin kannattaa laittaa lusikat jakoon, sillä elämä kyllä kantaa. Jos sinulla on tekemistä terveen itsetunnon ja -rakkauden saralla, niin aloita siitä -silloin on vain ajan kysymys, että löydät tasa-arvoisen ja terveen parisuhteen.
Olen kokenut tällaisen tarinan itse ja lopulta hyvin kävi.