Olisin vanhempana valmis maksamaan tällaisesta koulusta

90-luvulla kiusaamiseen ei puututtu millään tavalla. Lisäksi opettajat suosivat korkeasti koulutettujen perheiden lapsia. Ei ennen ollut asiat paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko silloin aiemminkaan niin hyvin? Kyllä kouluissa oli diagnoosioppilaita tai varsinkin diagnoosia vailla olevia oppilaita normiluokilla jo 90-luvulla. Silloin ei ollut kouluissa edes niin hyviä palveluja, ei kuraattoreja ja kouluterveydenhoitajakin kävi vain tekemässä ikävuositarkastukset 

Mun diagnoosilastani kiusasi ne normaalit kakarat, että kumpi pitäisi poistaa koulusta pois? Onneksi omani on älykäs, joten 10 keskiarvolla lukioon ja sieltä ällillä yliopistoon.

Juuri näin. Kiusatuksi tulee se, joka on hyvä koulussa. Opiskeluun keskittyville omat koulut. Normaalikin voi olla tyhmä. 

Eikö riittäisi, jos esimerkiksi saman ikäisten oppilaiden rinnakkaisista luokista yksi olisi aina ns. hiljainen luokka. Sinne pääsisi, jos osaa olla oppitunneilla hiljaa, istua omalla paikallaan, keskittyä opetukseen sekä pitää kännykän äänettömällä repussa. Jos ei kykene noihin asioihin, joutuu siirtymään puolihiljaiseen luokkaan. Äänekkäimmät oppilaat voisivat ehkä muodostaa oman ryhmänsä, joka voisi olla ryhmäkooltaan pienin ja opettajat voisivat saada työnantajalta kuulosuojaimet.

Yllä mainittu systeemi voisi johtaa siihen, että osa hölösuisista oppilaistakin oppii pitämään suunsa kiinni oppitunneilla, koska haluaa pysyä hiljaisessa tai puolihiljaisessa ryhmässä. 

Ps. Kärsin kouluvuosina metelistä. Sain yläasteella opiskella joitain aineita yksin hiljaisessa tilassa. 

Vierailija kirjoitti:

demareiden peruskoulu meni yhtä pieleen kuin kepun sote. nyt on aika tunnustaa että neukkulasta kopioitu peruskoulu ei onnistunut. siinä demarit ja vasemmisto yritti tasapäistää koko kansan. ei mitään järkeä mennä häirikkö kesseleiden ehdoilla.

Suomessa on valtavan paljon hyviä kouluja, hyviä luokkia ja hyviä opettajia. Jostain syystä näihin Vauva.fi:n koulukeskusteluihin etsiytyy aina kasapäin lastensa kouluihin tyytymättömiä aikuisia. Missä se vika on? Miksi toiset tosi tyytyväisiä lastensa kouluihin, mutta toiset eivät taas yhtään? 

Kiinnostaisi myös tietää, mitä lastensa kouluihin tyytymättömät vanhemmat itse tekevät lastensa oppimisen eteen.

Nukutaanko teillä riittävästi? Onko säännöllinen päivä- ja ateriarytmi? Terveellinen ravitsemus? Onko perheissä selkeät säännöt, oikeudet ja velvollisuudet? Keskustellaanko ja vietetäänkö riittävästi aikaa yhdessä? Kohdellaanko lapsia tasapuolisesti? Ulkoillaanko ja liikutaanko riittävästi? Onko lapsilla harrastuksia? Rajoitetaanko ruutuaikaa? Ovatko aikuiset selvillä lasten puuhailuista ja esimerkiksi internetin käytöstä? Jaetaanko kotityöt reilulla tavalla? Onko vanhempien oma elämä balanssissa? Ovatko vanhemmat lapsilleen hyvinä roolimalleina? 

Kuinka hyvin vanhemmat ovat perillä lastensa koulunkäynnistä? Onko kannustusta? Kuka kantaa vastuun läksyistä? Auttavatko vanhemmat oppiaineiden kanssa? Tarjoavatko vanhemmat lapsilleen virikkeitä ja yleissivistystä (esim. museokäynnit, ruoanlaitto, käsityöt, liikunta, yhdessä musisointi, laatuelokuvat, kirjastokäynnit)?

Usein vaikuttaa siltä, että kasvatuksen eteen enemmän vaivaa näkevät ja lastensa koulunkäynnin osalta paremmin perillä olevat vanhemmat ovat tyytyväisempiä kouluun kuin ns. kasvatusvastuusta lintsaavat vanhemmat, joiden lapsi on samalla luokalla.

Eihän koulu eikä kukaan opettaja voi tehdä vanhempien kasvatustyötä, eikä opettajien kasvatusvaikutus juuri ulotu iltoihin, viikonloppuihin eikä lomille. Peruskoulussa on 20-30 oppituntia viikossa. Ensimmäisellä luokalla vain 20, yläasteella 30 tuntia viikossa luokka-asteesta riippuen. Miettikää miten vähän lapset viettävät aikaansa koulussa ja miten paljon koulun ulkopuolella. Miettikää sen jälkeen, onko lastenne koulupäivien ulkopuolinen aika hyvälaatuista vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys aloittajalle,

Jos oppilas häiriköi tunnilla, niin oöet valmis laittamaan käytävälle.

-kenen vastuulla?

-työnnetään yksin olemaan omien vaikeiden tunteiden kanssa.

Se häiriköinti voi olla lapsen hätähuuto, siihen on järjestettävä tukea ja selvitettävä.

Oppilasta ei saa poistaa luokasta niin, että hän olisi käytävässä ilman valvontaa. Siksi luokasta poistamisesta on paljolti luovuttu.

Meillä oli pienluokka yläasteella. Se oli pienikokoinen luokka, jossa oli aina erityisope paikalla. Normaalitunneilta opettajat saivat lähettää häiriköivän tai muuten ongelmaisen oppilaan pienluokkaan ns. pienluokkalähetteellä. Niissä oli joku raja, olikohan 3 tai 4 pienluokkalähetettä ja -käyntiä, minkä jälkeen kyseisestä asiasta ilmoitettiin kotiin. Luokanvalvojalle ilmoitettiin jokaisesta pienluokkakäynnistä. Eli oppilas lähetettiin ikäänkuin lopputunniksi pienluokkaan rauhoittumaan tms. Joko oppilas käveli yksin pienluokkaan lähetteen kanssa tai opettaja kävi viemässä oppilaan pienluokkaan muiden odottaessa sillä aikaa luokassa.

Pienluokassa tehtiin myös muita juttuja. Esimerkiksi jos oli ollut poissa koepäivänä, joutui tekemään kokeen myöhemmin pienluokassa. Tai esimerkiksi jalka paketissa kulkeva oppilas vietti liikuntatunnit pienluokassa kunnes pystyi taas osallistumaan liikuntatunneille. Ne, joilla oli mukautettuja oppiaineita, suorittivat niitä aineita pienluokassa erityisopettajan kanssa. Lestadiolaiset istuivat pienluokassa sillä aikaa, kun muut katsoivat äidinkielen tunnilla elokuvaa. Yms. 

Joskus jonkun oppilaan tilanne oli niin hankala koulunkäynnin osalta, että hänet laitettiin pienluokkaan pidemmäksi ajaksi (esim. 4 viikkoa, tai 2kk). Kyseisenä aikana selviteltiin koulunkäynnin jatkoa ja muita tarvittavia tukimuotoja. Useimmat palasivat myöhemmin omaan luokkaan.

Pienluokassa oli tilaa muistaakseni noin kahdeksalle oppilaalle eli se oli aika pieni huone. Ei siellä koskaan ollut niin montaa tyyppiä kerrallaan. Koulumme oli aika pieni, noin 250 oppilasta 7.-9. -luokilla. Yksi erityisopettaja oli vastuussa pienluokasta.

Tervetuloa paikkakunnan kristilliseen kouluun, se on juuri tällaista mitä luettelet.

Vaikka itse olen vakaumuksellinen ateisti laitoimme lapsemme kritilliseen kouluun juuri luettelemistasi syistä, ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä. Se on kuin lapset kävisivät wanhan ajan koulua nykyisen hanke-hömppä-ylisuuret luokat-helvetin sijaan. Lapsia huomioidaan hyvin yksilöinä, ja esim. oppimisvaikeuksiin ja kiusaamiseen tartutaan kunnolla.

PS: Paras oli kuulla viime syksynä, että yksi väkivaltainen oppilas oli todellakin erotettu koulusta (!!), eli ilmeisesti kynnys ja mahdollisuus erottamiseen on matalampi kun on kyseessä yksityiskoulu.

 

Ja vielä jatkoa: onhan tämä älytöntä että näillä veromaksuilla julkiset koulut on silti ajettu ahdinkoon jättikouluiksi joissa oppiminen on toissijainen seikka.



Eihän sen näin pitänyt mennä, vai?

Opena haluaisin myös töihin tällaiseen kouluun.

Tämähän se kokkendaalien idea oli, että laitetaan kaiken maailman Sannit tuhoamaan yleinen koulujärjestelmä, jotta saadaan ihmiset haluamaan kalliisiin yksityiskouluihin. Joko ollaan perillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerätkää vanhemmista rinki ja ottakaa lapset kotiopetukseen ja palkatkaa opettajat.

Olisi ihan mahtavaa, jos voisi koota vaikka sukulaisista ringin jossa jokainen opettaisi vuorollaan yhtenä arkipäivänä viikossa kaikkien lapsia. Mukaan rinkiin otettaisiin vain koulutettuja vanhempia joiden lapsilla ei ole käytöshäiriöitä.

Oi sitä työrauhaa.

Jokainen ei pysty opettamaan

Kännykät pois tunnilta, merkintä wilmaan että Joonakirsikka kiroili ja näpräs kännykkää taas. Keskustelkaa kotona. 

Onko maaseudun kouluissakin levotonta menoa? 

samaa mieltä

Yle koulukone, ympäri Suomen kuinka monta prosenttia menee lukioon tai ammattikouluun.