Lue keskustelun säännöt.
Haluan alkaa elää kuten 80-luvulla, kaikki asiat ei onnistu mutta ne missä onnistuu, kaipaan vinkkejä
06.04.2024 |
Enää ei voi kävellä pankkiin maksamaan laskuja tai työpaikalle kysymään töitä (no minulla on työpaikka, joten tähän ei ole tarvettakaan ja töissä kalkkis pomo elää monessa asiassa kasaria nytkin, joten se puoli on kunnossa). mutta noin omassa elämässä
Perinteinen herätyskello on varmaan hyvä mistä aloittaa, muita vinkkejä? Teen muistiinpanoja kynällä ja paperilla ja käytän paperikalenteria.
Markkoihin ei voi siirtyä ja pankkikorttia käytettiin jo kasarilla.
Tämä on helppo: käyn kaupassa vain arkisin enkä klo 20 jälkeen (kaupungeissa oli kaupat auki 20 saakka).
Ravintolaksi käy vain kotimaisin voimin pyöritetty pizzeria - löytyy 1 kpl tästä kaupungista, oliko Rosso? olen käynyt Rossossa ainakin 1990, muistan tilanteen kun kaverin vauva oli mukana ja se oli syntynyt 1990 alkuvuodesta.
Kommentit (522)
Vierailija kirjoitti:
Tänään voit valmistaa pyhäruuaksi oikein broileria ja riisiä. 1 koipireisi/ruokailija ja päälle jauheesta valmistettua kastiketta.
Oikeasti, kuten ketjusta jo ilmenee, on iso ero sillä matkitaanko 80-luvun alkupuolta vai loppua, jolloin elettiin nousukautta. Silloin etujoukoissa jupit hankkivat kaikki uudet tekniset härpäkkeet, joihin tavallisella kansalaisella ei ollut varaa.
Vuosikymmenen alussa etenkin maaseudulla oli vielä kotitalouksia, joissa ei ollut juoksevaa vettä ja/tai sähköä. Käytössä oli puulämmitteinen sauna ja ulkohuussi.
Jupeista paljon puhuttiin, mutta mahtoiko heitä lopulta lukumääräisesti kovin suurta joukkoa olla sitten kuitenkaan. Se kateellisten joukko oli monin verroin suurempi. Harva oli kännykkää edes oikeassa elämässä päässyt hypistelemään. Tai muitakaan juppileluja mistä lehtien sivuilla kirjoitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään voit valmistaa pyhäruuaksi oikein broileria ja riisiä. 1 koipireisi/ruokailija ja päälle jauheesta valmistettua kastiketta.
Oikeasti, kuten ketjusta jo ilmenee, on iso ero sillä matkitaanko 80-luvun alkupuolta vai loppua, jolloin elettiin nousukautta. Silloin etujoukoissa jupit hankkivat kaikki uudet tekniset härpäkkeet, joihin tavallisella kansalaisella ei ollut varaa.
Vuosikymmenen alussa etenkin maaseudulla oli vielä kotitalouksia, joissa ei ollut juoksevaa vettä ja/tai sähköä. Käytössä oli puulämmitteinen sauna ja ulkohuussi.
Jupeista paljon puhuttiin, mutta mahtoiko heitä lopulta lukumääräisesti kovin suurta joukkoa olla sitten kuitenkaan. Se kateellisten joukko oli monin verroin suurempi. Harva oli kännykkää edes oikeassa elämässä päässyt hypistelemään. Tai muitakaan juppileluja mistä lehtien sivuilla kirjoitettiin.
Jupit olivat vähän sellaisia myyttisiä olentoja, joita kadehdittiin ja joille naurettiin, mutta harva taisi sellaisia edes tuntea.
jaffoja ei nykyisinkään saa kuin tiettyinä kuukausina. Johtuu siitä, että kyseinen appelsiinilajike ei oe pitkäsatoinen, mutta sitäkin paremman makuinen
"Jupit olivat vähän sellaisia myyttisiä olentoja, joita kadehdittiin ja joille naurettiin, mutta harva taisi sellaisia edes tuntea."
Riippui varmasti paljon siitä, millä paikkakunnalla asui.
kasari oli krääsäaikaa... oli kaikenlaisia pieniä trolls-figuureja (muovisia), pääsiäismunista sai niitä ihania pikkuisia smurffeja, kultapossukerho, aku ankat olivat laadukkaita, nykyisin ne tarinat on vähän... nojoo...
seinillä oli monilla ne isot ja mauttomat viuhkat, joita tuotiin ulkomailta ja myöhemmin muistaakseni tiimari myi niitä
niin ja anttilan kuvastot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaisen kiva ketju tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkänäperjantaina oltiin hissuksiin eikä katsottu televisiota tai kyläilty. Emme olleet erityisen uskonnollisia, mutta vanhemmat muistelivat, miten vielä paljon hiljaisemmin piti olla heidän lapsuudessaan :D
Ja toden totta kadut olivat tyhjät, kaikki kaupat luonnollisestikin kiinni.
Muutenkin ero pyhäpäivien ja arkipäivien välillä oli selvästi suurempi. Kauppojen ovat oli visusti kiinni sunnuntait ja muut pyhäpäivät. Esimerkiksi pääsiäisen aikaan piti ihan oikeasti ostaa ruokaa varastoon jos ei halunnut sen loppuvan kesken. Nykyisin elämänmeno on paljon enemmän 24/7 säntäilyä. Ennen virastoaikaan oli saatava hoidettua asiansa ja jos ehtinyt niin sitten ei mikään auttanut. Ei mikään paikka ollut iltamyöhään avoinna. Valtion virastot ja pankit pisti iltapäivällä ovet säppiin ja sillä hyvä. Ruokakaupatkin meni aikaisin kiinni. Ei siellä enää pimeän tul
Pimeän aikaan käytiin ikkunaostoksilla. Kuljettiin kadulla ja katseltiin näyteikkunoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihaninta 80-luvulla oli se, että oli ylipäänsä rauhallisempaa ja normaalimpaa. Ei ollut kiusaamista ym. nykyajan ongelmia likikään yhtä paljon. Nuoret ei yleensä ottaen olleet niin hyvin pukeutuneita kuin nykyään. Likikään kaikki eivät saaneet jotain merkkituotteita ja ne, jotka jotain saivat, eivät kerskuneet jollain Adidaksen lenkkareillaan.
Niin, riippuu ihan siitä, mitä tarkoitat hyvin pukeutumisella, niiitä merkkivaatteita?
Kerskuminen 1980-luvulla oli sitä, että pukeuduttiin merkkivaatteisiin. Samalla se oli merkki siitä, että haluttiin kuulua joukkoon ja merkki siitä, että on hyväksytty joukkoon. Joten 1980-luku nimenomaan oli merkkivaateaikaa. Voi niitä lapsia, joiden vanhemmilla ei ollut varaa ostaa leviksiä tai beavereitä, tai jotka eivät halunneet sitä tehdä
En nyt sinne 80-luvulle enää haikaile, riittää kun on sen yhden kerran elänyt. Mutta olihan se hyvää aikaa, oltiin nuoripari ja elämä edessä.
Vierailija kirjoitti:
Ajan huumoria voit lukea mm. alakouluikäisille tarkoitetusta Kilon Poliisista. Vitsien aihepiireinä olivat siinä mm. nee*****, juutalaiset ja holokausti.
Minulle on jäänyt mieleen, että luin Kilon poliisia 8-vuotiaana ääneen ja viihdytin tiskaavaa äitiäkin samalla. Hän ei tykännyt siitä vitsistä, montako juutalaista mahtuu kuplavolkkariin. Minä tajusin vitsin vasta muutaman vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ei jääty mistään paitsi. Oli musiikit, elokuvat, harrastukset, matkailu ja kokoajan kehittyvän tekniikan innovaatioiden käyttö.
Paitsi jos televisiosta tuli hyvä elokuva ja se jäi näkemättä. Sitä ei välttämättä enää ikinä tullut uudelleen. Sitten sitä ei vaan koskaan nähnyt. Samoin jos radiosta kuuli jonkun hyvin biisin. Ei ollut mitään keinoa edes saada selville kappaleen nimeä saati sitten kuulla sitä uudelleen. Ehkä ahkerasti levykauppoja ja divareiden hyllyjä penkomalla onnistui löytämään artistin levyn itselleen.
Sitä on vaikea nykyaikana edes käsittää, että miten niin jotain telkkarisarjaa tai elokuvaa ei voisi katsoa. Parhaimillaan taisi olla jotkut televisio live-lähetyksen tehty sillä tavalla, ettei edes televisioyhtiöllä ollut kopiota
Mummolassa oli mustavalkolaite kasarin alkupuolella, mutta lapsiperheissä oli kyllä värivehkeet. Jopa minulla oli kasarin alkupuolella pelikone commondore 64.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ei jääty mistään paitsi. Oli musiikit, elokuvat, harrastukset, matkailu ja kokoajan kehittyvän tekniikan innovaatioiden käyttö.
Paitsi jos televisiosta tuli hyvä elokuva ja se jäi näkemättä. Sitä ei välttämättä enää ikinä tullut uudelleen. Sitten sitä ei vaan koskaan nähnyt. Samoin jos radiosta kuuli jonkun hyvin biisin. Ei ollut mitään keinoa edes saada selville kappaleen nimeä saati sitten kuulla sitä uudelleen. Ehkä ahkerasti levykauppoja ja divareiden hyllyjä penkomalla onnistui löytämään artistin levyn itselleen.
Sitä on vaikea nykyaikana edes käsittää, että miten niin jotain telkkarisarjaa tai elokuvaa ei voisi katsoa. Parhaimillaan taisi olla jotkut televisio live-lähetyksen tehty sillä tavalla, ettei edes televisioyhtiöllä ollut kopiota ohjelmasta. Se lähetettiin sellaisenaan vastaanotti
miin ja kun se oli ohi niin se oli ohi.
Kasarilla pystyit ajastamaan VHS:n nauhoittamaan, jos et ollut esitysaikaan katsomassa.
Jos ei ollut, kasarilla osattiin vielä suomen kielen passiivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun 2060-luvulla muistellaan 2020-lukua, ei ajatella tällaisen vähän menneeseen jämähtäneen täti-ihmisen tottumuksia. Kulutan itse edelleen vain epäsosiaalista mediaa ja kokkaan kotona pääasiassa ysärityylistä kotiruokaa.
Lapsuudessani 80-luvulla elettiin monella tavalla kuin nytkin. Omat vanhemmat olivat kolmekymppisiä ja elivät eri tavalla kuin isovanhempani. Toisella isoisälläni oli autopuhelin ja tietokone, toisten isovanhempien luona ei ollut televisiota. Mummo virkkasi ja pappa veisteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ei jääty mistään paitsi. Oli musiikit, elokuvat, harrastukset, matkailu ja kokoajan kehittyvän tekniikan innovaatioiden käyttö.
Paitsi jos televisiosta tuli hyvä elokuva ja se jäi näkemättä. Sitä ei välttämättä enää ikinä tullut uudelleen. Sitten sitä ei vaan koskaan nähnyt. Samoin jos radiosta kuuli jonkun hyvin biisin. Ei ollut mitään keinoa edes saada selville kappaleen nimeä saati sitten kuulla sitä uudelleen. Ehkä ahkerasti levykauppoja ja divareiden hyllyjä penkomalla onnistui löytämään artistin levyn itselleen.
Sitä on vaikea nykyaikana edes käsittää, että miten niin jotain telkkarisarjaa tai elokuvaa ei voisi katsoa. Parhaimillaan taisi olla jotkut televisio live-lähetyksen tehty sillä tavalla, ettei edes televisioyhtiöllä ollut kopiota
Oli vasta Keke, sulla ei ollut vielä Mikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun 2060-luvulla muistellaan 2020-lukua, ei ajatella tällaisen vähän menneeseen jämähtäneen täti-ihmisen tottumuksia. Kulutan itse edelleen vain epäsosiaalista mediaa ja kokkaan kotona pääasiassa ysärityylistä kotiruokaa.
Lapsuudessani 80-luvulla elettiin monella tavalla kuin nytkin. Omat vanhemmat olivat kolmekymppisiä ja elivät eri tavalla kuin isovanhempani. Toisella isoisälläni oli autopuhelin ja tietokone, toisten isovanhempien luona ei ollut televisiota. Mummo virkkasi ja pappa veisteli.
Samat tuntemukset täällä 70-luvun lopulla syntyneenä tätinä. Jos olen 2060-luvulla vielä kasikymppisenä hengissä, niin varmastikaan en muista tätä vuosikymmentä samalla lailla kuin 2000-2010 syntyneet. Ja tänään meillä on syöty lounaaksi broilerinkoipia ja päivälliseksi on lihamureketta, molemmat hyvin tuttuja tästä ketjusta. :D
Vierailija kirjoitti:
Matot ja kaikki tavarat kesti aikaa,nykyään kaikki on kiina pas....aa.
DDR:ssä valmistetut tavarat olivat erityisen kestäviä.
En muista, että kasarilla olisi grillattu kaasugrillillä. Taisivat olla silloin tyyliin pallogrilli hiilillä.
Pihakeinujen pehmukkeet eivät olleet kangasta, vaan sellaisia muovipäällysteisiä, joissa pehmukkeet sisällä. Muovipäällys oli koristeltu erinäköisin kuvioin.
Helloissa oli levyt ja niiden päälle myytiin koristesuojuoksia. Oli mm Myrnakuvioisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ei jääty mistään paitsi. Oli musiikit, elokuvat, harrastukset, matkailu ja kokoajan kehittyvän tekniikan innovaatioiden käyttö.
Paitsi jos televisiosta tuli hyvä elokuva ja se jäi näkemättä. Sitä ei välttämättä enää ikinä tullut uudelleen. Sitten sitä ei vaan koskaan nähnyt. Samoin jos radiosta kuuli jonkun hyvin biisin. Ei ollut mitään keinoa edes saada selville kappaleen nimeä saati sitten kuulla sitä uudelleen. Ehkä ahkerasti levykauppoja ja divareiden hyllyjä penkomalla onnistui löytämään artistin levyn itselleen.
Sitä on vaikea nykyaikana edes käsittää, että miten niin jotain telkkarisarjaa tai elokuvaa ei voisi katsoa. Parhaimillaan taisi olla jotkut televisio live-lähetyksen tehty sillä tavalla, ettei edes televisioyhtiöllä ollut kopiota
Joo, ei tunnettu sijamuotoa "agressiivi", jota nykyään käytetään tyyliin, "mä mikään trolli oo!"
Vierailija kirjoitti:
En muista, että kasarilla olisi grillattu kaasugrillillä. Taisivat olla silloin tyyliin pallogrilli hiilillä.
Pihakeinujen pehmukkeet eivät olleet kangasta, vaan sellaisia muovipäällysteisiä, joissa pehmukkeet sisällä. Muovipäällys oli koristeltu erinäköisin kuvioin.
Helloissa oli levyt ja niiden päälle myytiin koristesuojuoksia. Oli mm Myrnakuvioisia.
Keinunpäällisten sisukset oli vaahtomuovia. Moni nukkui kasarilla vaahtomuovipatjallakin.
Pannukahvi oli se peruskahvi ainakin maaseudulla. Sumppia saatettiin lämmittää. Tee oli joko Yellow labelia tai Pauligin keltaista, ehkä Princessiä. Nykyisiä teevalikoimia ei todellakaan ollut.
En edes muista milloin meillä olisi juotu pannukahvia, joskus 60-luvun alkupuolella, ehkä. Itse olen kyllä aina juonut suodatinkahvia.
Kun lähdin 70-luvun loppupuolella opiskelemaan, tuntui että kaikki kaverit joivat Twiningsin irtoteetä (peltipurkeissa), kuka mistäkin mausta piti (Earl Greytä, Darjeelingiä, joku Prince of Walesia), niin että todellakin oli muutakin teetä kuin jotain Pauligin perusteetä!!
Täällä taitaa kirjoitella jotkut teinit, jotka ei 60-lukua 80-luvusta erota, huoh.
Sokeri-ja suolitautisille ( kaupan nimi oli tämä) löytyi Oulussa yksi kauppa, josta sai diabeetikoille ja gluteenittomille sopivia ruokia. Tavallisissa kaupoissa niitä ei erikseen ollut mainittuina.