Lue keskustelun säännöt.
Haluan alkaa elää kuten 80-luvulla, kaikki asiat ei onnistu mutta ne missä onnistuu, kaipaan vinkkejä
06.04.2024 |
Enää ei voi kävellä pankkiin maksamaan laskuja tai työpaikalle kysymään töitä (no minulla on työpaikka, joten tähän ei ole tarvettakaan ja töissä kalkkis pomo elää monessa asiassa kasaria nytkin, joten se puoli on kunnossa). mutta noin omassa elämässä
Perinteinen herätyskello on varmaan hyvä mistä aloittaa, muita vinkkejä? Teen muistiinpanoja kynällä ja paperilla ja käytän paperikalenteria.
Markkoihin ei voi siirtyä ja pankkikorttia käytettiin jo kasarilla.
Tämä on helppo: käyn kaupassa vain arkisin enkä klo 20 jälkeen (kaupungeissa oli kaupat auki 20 saakka).
Ravintolaksi käy vain kotimaisin voimin pyöritetty pizzeria - löytyy 1 kpl tästä kaupungista, oliko Rosso? olen käynyt Rossossa ainakin 1990, muistan tilanteen kun kaverin vauva oli mukana ja se oli syntynyt 1990 alkuvuodesta.
Kommentit (522)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ei jääty mistään paitsi. Oli musiikit, elokuvat, harrastukset, matkailu ja kokoajan kehittyvän tekniikan innovaatioiden käyttö.
Paitsi jos televisiosta tuli hyvä elokuva ja se jäi näkemättä. Sitä ei välttämättä enää ikinä tullut uudelleen. Sitten sitä ei vaan koskaan nähnyt. Samoin jos radiosta kuuli jonkun hyvin biisin. Ei ollut mitään keinoa edes saada selville kappaleen nimeä saati sitten kuulla sitä uudelleen. Ehkä ahkerasti levykauppoja ja divareiden hyllyjä penkomalla onnistui löytämään artistin levyn itselleen.
Sitä on vaikea nykyaikana edes käsittää, että miten niin jotain telkkarisarjaa tai elokuvaa ei voisi katsoa. Parhaimillaan taisi olla jotkut televisio live-lähetyksen tehty sillä tavalla, ettei edes televisioyhtiöllä ollut kopiota ohjelmasta. Se lähetettiin sellaisenaan vastaanotti
Kasarilla pystyit ajastamaan VHS:n nauhoittamaan, jos et ollut esitysaikaan katsomassa.
Ajastettava VHS nauhuri ei muuten ollut 80-luvulla mikään halpa laite! Etenkään vuosikymmenen alkupuoliskolla. 90-luvulla nauhureita alkoi vähitellen olemaan joka kodissa. 80-luvun alkupuolella ei todellakaan. Silloin monella oli vielä vanha mustavalko telkkari käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ajastettava VHS nauhuri ei muuten ollut 80-luvulla mikään halpa laite! Etenkään vuosikymmenen alkupuoliskolla. 90-luvulla nauhureita alkoi vähitellen olemaan joka kodissa. 80-luvun alkupuolella ei todellakaan. Silloin monella oli vielä vanha mustavalko telkkari käytössä."
Näin oli. Mulla oli kasarin loppuun asti mummolta peritty 1960-luvun mustavalkotelevisio. Sellainen puukuorinen! Mitään uutta ei ostettu ennen kuin vanha hajosi. Ekan väritv:n hankin vasta 90-luvulla ja vuonna 1995 videot. Tämä Helsingissä eikä missään maaseudulla.
Ravintoloista sen verran, että ensimmäinen McDonald's avasi Helsingissä vuonna 1985. Joku muu hampurilausketju oli kyllä ennen sitä. Etnisistä paikoista oli muutamia kiinalaisravintoloita ja pitsaa (ei pizzaa) sai Rivolista. Mitään kebab-paikkoja ei ollut eikä nepalilaisia saati intialaisia mistään sushista puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovut kauppojen etukorteista. Tarjoukset luet lehdestä tai kauppojen ikkunoissa olevista käsinkirjoitetuista julisteista.
90-luvulla saatoit kerätä ostoksistasi Kukkura-merkkejä pieneen vihkoon ja täydestä vihosta sai jonkin markkamääräisen hyvityksen. Muistaako kukaan, oliko Kukkuroita jo 80-luvulla?
Eka tai euromarket oli silloin. Ja s-kauppa. Jossain kaupasta kun keräsi kuitteja, niin sai jotain. Itse en sellaista tehnyt, mutta muistan kun äiti keräsi. -80 luvulla lopetin koulun, menin töihin, perustin perheen ja siitä on jo aikaa. Muisto kuiteissa voi olla -70 luvultakin
Meillä lähikauppa oli Kukkura ja sinne oli tili, jotta me lapset voisimme hoitaa välillä ostokset. Äiti alkoi ihmetellä ostoksiamme, ja kävi ilmi, että yksi kassoista teki omia hankintojaan meidän piikkiimme! Se loppui nopeaan, ja kassallakin vaihtui työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihaninta 80-luvulla oli se, että oli ylipäänsä rauhallisempaa ja normaalimpaa. Ei ollut kiusaamista ym. nykyajan ongelmia likikään yhtä paljon. Nuoret ei yleensä ottaen olleet niin hyvin pukeutuneita kuin nykyään. Likikään kaikki eivät saaneet jotain merkkituotteita ja ne, jotka jotain saivat, eivät kerskuneet jollain Adidaksen lenkkareillaan.
Niin, riippuu ihan siitä, mitä tarkoitat hyvin pukeutumisella, niiitä merkkivaatteita?
Kerskuminen 1980-luvulla oli sitä, että pukeuduttiin merkkivaatteisiin. Samalla se oli merkki siitä, että haluttiin kuulua joukkoon ja merkki siitä, että on hyväksytty joukkoon. Joten 1980-luku nimenomaan oli merkkivaateaikaa. Voi niitä lapsia, joiden vanhemmilla ei ollut varaa ostaa leviksiä tai beavereitä, tai jotka eivät halunneet sitä tehdä (kun vaatteita sai halvemmallakin). 1980-luvulla käytiin laskettelemassa hiihtolomalla pohjoisessa ja sitten etelänmatkoilla. Elettiin aika leveästi. Köyhiä oli vähemmän, koska töitä oli aika hyvin. Meidänkin luokalla vian yhden lapsen äiti oli kotona aina ja pitkäaikaistyöttömänä: hänen miehensä ja tuon luokkakaverini isä oli linnassa istumassa pitkä tuomiota, joten äiti ei saanut öitä ihan sen stigman vuoksi, jonka isän törkytyöt olivat perheen päälle langettaneet. Rasismia oli myös, ikävä kyllä. Rasistiset vitsit olivat arkipäivää eikä niitä juuri hyssytelty edes koulussa. Toivottavasti et nyt halua noin suoraan elää 1980-luvulla, sillä nyt sinulle voisi tulla ongelmia 1980-luvun vitseistä ja puheista.
80-luvun alku oli erilaista aikaa kuin ylläkuvattu vuosikymmenen loppupuolen nousukausi. Puhuttiin jupeista nousukaselämää elävien kohdalla. Koululaisten kilpavarustalu kalliisiin merkkivaatteisiin alkoi ensimmäistä kertaa silloin: Levi's, Adidas, Benetton, Lacoste, Kappa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovut kauppojen etukorteista. Tarjoukset luet lehdestä tai kauppojen ikkunoissa olevista käsinkirjoitetuista julisteista.
90-luvulla saatoit kerätä ostoksistasi Kukkura-merkkejä pieneen vihkoon ja täydestä vihosta sai jonkin markkamääräisen hyvityksen. Muistaako kukaan, oliko Kukkuroita jo 80-luvulla?
Eka tai euromarket oli silloin. Ja s-kauppa. Jossain kaupasta kun keräsi kuitteja, niin sai jotain. Itse en sellaista tehnyt, mutta muistan kun äiti keräsi. -80 luvulla lopetin koulun, menin töihin, perustin perheen ja siitä on jo aikaa. Muisto kuiteissa voi olla -70 luvultakin
Meillä lähikauppa oli Kukkura ja sinne oli tili, jotta me lapset voisimme hoitaa välillä ostokset. Äiti alkoi ihmetellä ostoksiamme, ja kävi ilmi, että yksi kassoista teki omia hankintojaan meidän piikkiimme! Se loppui nopeaan
Mielenkiintoista! Mullakin oli Kukkurakauppa lähellä ja sen omistajapariskunta oli kyllä melkoisia huijareita. Muun muassa myivät täyteen hintaan veromerkitöntä tuontitupakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ajastettava VHS nauhuri ei muuten ollut 80-luvulla mikään halpa laite! Etenkään vuosikymmenen alkupuoliskolla. 90-luvulla nauhureita alkoi vähitellen olemaan joka kodissa. 80-luvun alkupuolella ei todellakaan. Silloin monella oli vielä vanha mustavalko telkkari käytössä."
Näin oli. Mulla oli kasarin loppuun asti mummolta peritty 1960-luvun mustavalkotelevisio. Sellainen puukuorinen! Mitään uutta ei ostettu ennen kuin vanha hajosi. Ekan väritv:n hankin vasta 90-luvulla ja vuonna 1995 videot. Tämä Helsingissä eikä missään maaseudulla.
Ravintoloista sen verran, että ensimmäinen McDonald's avasi Helsingissä vuonna 1985. Joku muu hampurilausketju oli kyllä ennen sitä. Etnisistä paikoista oli muutamia kiinalaisravintoloita ja pitsaa (ei pizzaa) sai Rivolista. Mitään kebab-paikkoja ei ollut eikä nepalilaisia saati intialaisia mistään sushista puhumattakaan.
Carrolsista sai parhaat hampparit! Hampurilaiset pakattiin styroksinoloisiin rasioihin, joista ysärillä siirryttiin pahvisiin.
Ruotsista sai pitaleipää, joka täytettiin kebabilla, ja paikkoja kutsuttiin pitaleipäpaikoiksi. Tätini opetteli tekemään pitoja itse, ja ne täytettiin jauhelihalla, mistäpä kebablastuja olisi saanut.
Pitkänäperjantaina oltiin hissuksiin eikä katsottu televisiota tai kyläilty. Emme olleet erityisen uskonnollisia, mutta vanhemmat muistelivat, miten vielä paljon hiljaisemmin piti olla heidän lapsuudessaan :D
Ja toden totta kadut olivat tyhjät, kaikki kaupat luonnollisestikin kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovut kauppojen etukorteista. Tarjoukset luet lehdestä tai kauppojen ikkunoissa olevista käsinkirjoitetuista julisteista.
90-luvulla saatoit kerätä ostoksistasi Kukkura-merkkejä pieneen vihkoon ja täydestä vihosta sai jonkin markkamääräisen hyvityksen. Muistaako kukaan, oliko Kukkuroita jo 80-luvulla?
Eka tai euromarket oli silloin. Ja s-kauppa. Jossain kaupasta kun keräsi kuitteja, niin sai jotain. Itse en sellaista tehnyt, mutta muistan kun äiti keräsi. -80 luvulla lopetin koulun, menin töihin, perustin perheen ja siitä on jo aikaa. Muisto kuiteissa voi olla -70 luvultakin
Meillä lähikauppa oli Kukkura ja sinne oli tili, jotta me lapset voisimme hoitaa välillä ostokset. Äiti alkoi ihmetellä ostoksiamme, ja kävi ilmi, että yksi kassoista teki omi
Mielenkiintoista! Mullakin oli Kukkurakauppa lähellä ja sen omistajapariskunta oli kyllä melkoisia huijareita. Muun muassa myivät täyteen hintaan veromerkitöntä tuontitupakkaa.
Tupakasta se meilläkin oli kiinni, kassa yritti vielä väittää, että kymmenvuotias pikkuveljeni olisi ostanut tupakkaa, kun perheen aikuiset eivät polta.
Vierailija kirjoitti:
Pitkänäperjantaina oltiin hissuksiin eikä katsottu televisiota tai kyläilty. Emme olleet erityisen uskonnollisia, mutta vanhemmat muistelivat, miten vielä paljon hiljaisemmin piti olla heidän lapsuudessaan :D
Ja toden totta kadut olivat tyhjät, kaikki kaupat luonnollisestikin kiinni.
Muutenkin ero pyhäpäivien ja arkipäivien välillä oli selvästi suurempi. Kauppojen ovat oli visusti kiinni sunnuntait ja muut pyhäpäivät. Esimerkiksi pääsiäisen aikaan piti ihan oikeasti ostaa ruokaa varastoon jos ei halunnut sen loppuvan kesken. Nykyisin elämänmeno on paljon enemmän 24/7 säntäilyä. Ennen virastoaikaan oli saatava hoidettua asiansa ja jos ehtinyt niin sitten ei mikään auttanut. Ei mikään paikka ollut iltamyöhään avoinna. Valtion virastot ja pankit pisti iltapäivällä ovet säppiin ja sillä hyvä. Ruokakaupatkin meni aikaisin kiinni. Ei siellä enää pimeän tultua pyöritty ostoksilla. Nykyisin ei juuri tarvitse edes miettiä onko joku paikka auki. Jos nyt yhtään on ihmisten aikaan liikenteessä niin kaikki paikat on aina auki. 80-luvulla ei monesta paikasta saanut edes bensiiniä autoon jos oli kello liian paljon tai pyhäpäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla oli tosi ihana vuokrata kaveriporukan kanssa kasa videoelokuvia ja laite, jolla niitä pystyi katsomaan. Vuokra oli sen verran kallis, että elokuvia katsottiin lähes ympäri vuorokauden. Välillä nukuttiin muutama tunti ja sitten jatkettiin. Lopulta elokuvien tapahtumat sekoittui keskenään eikä enää muistanut, mitä tapahtui missäkin elokuvassa. Yleensä viimeinen elokuva piti katsoa nopeutettuna, että ehti nähdä sen ennen vuokra-ajan loppumista. Tuo oli melkein parasta, mitä silloij pystyi tekemään.
Ördög
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei sanottu c-kasetti. Se oli yksinkertaisesti kasetti. Samoin puhelin oli puhelin, ei puhuttu lankapuhelimesta. C-kasetti ja lankapuhelin ovat uudempaa kieltä, jota 80-lukulaisena et voi käyttää.
Noille mainitsemillesi sanoille on erillinen nimityskin, retronyymi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään voit valmistaa pyhäruuaksi oikein broileria ja riisiä. 1 koipireisi/ruokailija ja päälle jauheesta valmistettua kastiketta.
Oikeasti, kuten ketjusta jo ilmenee, on iso ero sillä matkitaanko 80-luvun alkupuolta vai loppua, jolloin elettiin nousukautta. Silloin etujoukoissa jupit hankkivat kaikki uudet tekniset härpäkkeet, joihin tavallisella kansalaisella ei ollut varaa.
Vuosikymmenen alussa etenkin maaseudulla oli vielä kotitalouksia, joissa ei ollut juoksevaa vettä ja/tai sähköä. Käytössä oli puulämmitteinen sauna ja ulkohuussi.
Ördög kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei sanottu c-kasetti. Se oli yksinkertaisesti kasetti. Samoin puhelin oli puhelin, ei puhuttu lankapuhelimesta. C-kasetti ja lankapuhelin ovat uudempaa kieltä, jota 80-lukulaisena et voi käyttää.
Noille mainitsemillesi sanoille on erillinen nimityskin, retronyymi.
Kiitos. Tämä oli mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ei jääty mistään paitsi. Oli musiikit, elokuvat, harrastukset, matkailu ja kokoajan kehittyvän tekniikan innovaatioiden käyttö.
Paitsi jos televisiosta tuli hyvä elokuva ja se jäi näkemättä. Sitä ei välttämättä enää ikinä tullut uudelleen. Sitten sitä ei vaan koskaan nähnyt. Samoin jos radiosta kuuli jonkun hyvin biisin. Ei ollut mitään keinoa edes saada selville kappaleen nimeä saati sitten kuulla sitä uudelleen. Ehkä ahkerasti levykauppoja ja divareiden hyllyjä penkomalla onnistui löytämään artistin levyn itselleen.
Sitä on vaikea nykyaikana edes käsittää, että miten niin jotain telkkarisarjaa tai elokuvaa ei voisi katsoa. Parhaimillaan taisi olla jotkut televisio live-lähetyksen tehty sillä tavalla, ettei edes televisioyhtiöllä ollut kopiota ohjelmasta. Se lähetettiin sellaisenaan vastaanottimiin ja kun se oli ohi niin se oli ohi.
Onneksi Levyraati tulee taas, voi kuulla ainakin yhden uuden ulkomaalaisen biisin viikossa. Riippuu kyllä siitä, elääkö ap kasarin alkua vai loppua. Loppuolella jos asui kaapeli-tv:n alueella tai hommasi ok-taloon satelliitin, näki taivaskanavat. MTV:llä luki biisien ja artistien nimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihaninta 80-luvulla oli se, että oli ylipäänsä rauhallisempaa ja normaalimpaa. Ei ollut kiusaamista ym. nykyajan ongelmia likikään yhtä paljon. Nuoret ei yleensä ottaen olleet niin hyvin pukeutuneita kuin nykyään. Likikään kaikki eivät saaneet jotain merkkituotteita ja ne, jotka jotain saivat, eivät kerskuneet jollain Adidaksen lenkkareillaan.
Niin, riippuu ihan siitä, mitä tarkoitat hyvin pukeutumisella, niiitä merkkivaatteita?
Kerskuminen 1980-luvulla oli sitä, että pukeuduttiin merkkivaatteisiin. Samalla se oli merkki siitä, että haluttiin kuulua joukkoon ja merkki siitä, että on hyväksytty joukkoon. Joten 1980-luku nimenomaan oli merkkivaateaikaa. Voi niitä lapsia, joiden vanhemmilla ei ollut varaa ostaa leviksiä tai
Pitää olla Levikset, ettei rinnakkaisluokan golfaava juppi-Alex sylje päälle. Onneksi se menee ensi vuodeksi vaihtoon jenkkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovut kauppojen etukorteista. Tarjoukset luet lehdestä tai kauppojen ikkunoissa olevista käsinkirjoitetuista julisteista.
90-luvulla saatoit kerätä ostoksistasi Kukkura-merkkejä pieneen vihkoon ja täydestä vihosta sai jonkin markkamääräisen hyvityksen. Muistaako kukaan, oliko Kukkuroita jo 80-luvulla?
Eka tai euromarket oli silloin. Ja s-kauppa. Jossain kaupasta kun keräsi kuitteja, niin sai jotain. Itse en sellaista tehnyt, mutta muistan kun äiti keräsi. -80 luvulla lopetin koulun, menin töihin, perustin perheen ja siitä on jo aikaa. Muisto kuiteissa voi olla -70 luvultakin
Meillä lähikauppa oli Kukkura ja sinne oli tili, jotta me lapset voisimme hoitaa välillä ostokset. Äiti alkoi ihmetellä ostok
Olin kasarilla usein mukana, kun lapsilaumana käytiin ostamassa yksittäisinä tiskin alta myytyjä röökejä. Laitonta puuha toki oli, koska ikäraja (12 v) tuli jo 70-luvun lopulla. En minä mutta ne kaverit poltti jo 10-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Tuontihedelmiä, kuten esimerkiksi appelsiineja syöt vain kevätalvella koska niiden tuontia rajoitettiin silloin kun kotimaisia omenoita oli saatavilla.
Muistatteko mainoksen jossa mummo lasketteli potkukelkalla huutaen "Jaffat tulloo?" Se johtui juuri siitä, että niitä ei tosiaankaan saanut tuoda maahan ennen helmikuuta.
"Ja helmat paukkuu"
Olen syntynyt 70-luvun loppupuolella ja vanhempani olivat nuoria. Aikaisemminkin palstalla olen huomannut, että moni eli jotain päre, kangaspuut ja ulkohuussi -elämää koko viime vuosisadan.
Vanhempani eivät olleet mitään juppeja vaan maalta kerrostaloon muuttaneita duunareita. Minun lapsuuteeni osui perheemme materialistinen kausi ja elintason nousu kohisten. Syntyessäni meillä ei ollut autoa eikä televisiota ja nelihenkinen perheemme asui kaksiossa.
Kasarin lopulla oli uusi tiilitalo, väri-tv ja kaapelikanavat sekä hieno Suomessa tehty auto. Kodinkoneita ja elektroniikkaa oli määrällisesti enemmän kuin minulla nykyään. Kaikki samat kodinkoneet kuin nykyaikana ja muutama turhake päälle. Lisäksi viihdelaitteeksi riittää nyt digi-aikana vähempikin.
Ajan huumoria voit lukea mm. alakouluikäisille tarkoitetusta Kilon Poliisista. Vitsien aihepiireinä olivat siinä mm. nee*****, juutalaiset ja holokausti.
Myös 80-luvun lopulle asti Voimassa ja Centrumin tavarataloissa.