Tyttöystävän kanssa ei kemiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intohimoisissa suhteissa liekki voi palaa nopeasti loppuun. Parin, kolmen vuoden päästä tunteet voivat muuttua päinvastaiseksi ja nekin tunteet ovat erittäin vahvoja ja ylitsepääsemättömiä.

Höpö höpö. Kaikki tuntemani pitkät ja onnelliset liitot ovat nimenomaan intohimoisia, se kantaa vaikeiden aikojen läpi. Järkiliitot sen sijaan karahtavat kiville viimeistään lasten ollessa teinejä tai nuoria aikuisia. 

On raskasta elää ihmisen kanssa jota ei rakasta. Ei se toimi. Toista alkaa vähitellen inhota, hänen pieniä tapojaan, virheitään jne. 

Rakkauden tunnistaa siitä, että jopa viatkin tuntuvat hellyttäviltä.

Minulla on päinvastainen kokemus näkemistäni intohimoisissa aluista. Jos liittoon on löydetty vauhdilla, niin se on myös loppunut vauhdikkaasti.

Ehkä ymmärrämme intohimon eri tavalla, koska valtavan intohimon puute ei tarkoita sitä, että toista ei rakasta.

Miten olette yhdessä jos ihastumista ei ollut?

Vierailija kirjoitti:

Mietipä ap hetkeksi jos minä alkaisin vokottelemaan tyttöystävääsi. En siis ala, mutta ajatusleikkinä. Mieti sitten onko intohimoa jos odotat naistasi eikä kuulu, ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin ja viettäisi aikaa luonani. Olisitko valmis taistelemaan kanssani tyttöystävästäsi vai luovuttaisitko suosiolla? Jos olisit valmis taistelemaan etkä luovuttaisi heti alkuun, on intohimoa. Korostan vielä kerran painokkaasti että tämä ajatuskoe on tarkoitus ajaa pääsi sisällä, en todellisuudessa ole viemässä naistasi.

Tällä ajatuskokeella ap saa vastauksen kysymykseen, onko hän jo luovuttanut tyttöystävänsä suhteen. Totta kai muuten ap taistelisi kanssasi, koska ei halua luopua siitä mitä on saavuttanut.

Tarkoitan intohimolla voimakasta seksuaalista kipinää. Tällaiset liitot ovat kestäneet ystäväpiirissäni, siis puhutaan jo vanhemmista, eläkeikää lähellä olevista ihmisistä, yli 30 vuoden suhteista vähintään, mutta paljon pitemmistäkin. 

Mutta tarvitaan tietysti muutakin kuin intohimoa.

Turvallinen suhde ja kaikki hyvin, niin mikäpä siinä ollessa. Ei se intohimokaan aina mitään herkkua ole. Suhteessa voi olla isoja riitojakin, jos on räiskyviä tunteita. Sen mukana voi tulla paljon vaikeuksia.

Eivät kaikki koe koskaan sitä tunteen suurta huumaa. Olisi ikävää, jos eroaisit ja tajuaisitkin myöhemmin, että et saa sitä haaveilemaasi tunnetta muidenkaan kanssa. Sitten tyttis on menetetty tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan intohimolla voimakasta seksuaalista kipinää. Tällaiset liitot ovat kestäneet ystäväpiirissäni, siis puhutaan jo vanhemmista, eläkeikää lähellä olevista ihmisistä, yli 30 vuoden suhteista vähintään, mutta paljon pitemmistäkin. 

Mutta tarvitaan tietysti muutakin kuin intohimoa.

Tämä oli siis vastaus numerolle 21. Lainaus ei toimi.

Ei sillä kemialla ole niin väliä jos fysiikka toimii niin kyllä se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä ap hetkeksi jos minä alkaisin vokottelemaan tyttöystävääsi. En siis ala, mutta ajatusleikkinä. Mieti sitten onko intohimoa jos odotat naistasi eikä kuulu, ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin ja viettäisi aikaa luonani. Olisitko valmis taistelemaan kanssani tyttöystävästäsi vai luovuttaisitko suosiolla? Jos olisit valmis taistelemaan etkä luovuttaisi heti alkuun, on intohimoa. Korostan vielä kerran painokkaasti että tämä ajatuskoe on tarkoitus ajaa pääsi sisällä, en todellisuudessa ole viemässä naistasi.

Aika moni itsekäs lokkimies pitää naista varalla tai assistenttina. Hyödykkeenä. 

Tällaisen parisuhteen lapsia käy sääliksi.

Meillä isä rakasti äitiä, mutta äiti ei rakastanut isää ja jostain syystä äiti sen haluaa kertoa yhä uudelleen jo aikuisille lapsilleen. Etäännyttää todella tehokkaasti vanhemmastaan. Jokainen ansaitsee tulla oikeasti rakastetuksi eikä joutua jonkun persoonallisuushäiriöisen uhriksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä ap hetkeksi jos minä alkaisin vokottelemaan tyttöystävääsi. En siis ala, mutta ajatusleikkinä. Mieti sitten onko intohimoa jos odotat naistasi eikä kuulu, ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin ja viettäisi aikaa luonani. Olisitko valmis taistelemaan kanssani tyttöystävästäsi vai luovuttaisitko suosiolla? Jos olisit valmis taistelemaan etkä luovuttaisi heti alkuun, on intohimoa. Korostan vielä kerran painokkaasti että tämä ajatuskoe on tarkoitus ajaa pääsi sisällä, en todellisuudessa ole viemässä naistasi.

 

 

Aika moni itsekäs lokkimies pitää naista varalla tai assistenttina. Hyödykkeenä. 

Naistahan voi vaihtaa sitten kun sopivampi tulee vastaan.

Miksi olet yhdessä ihmisen kanssa, jota et rakasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä ap hetkeksi jos minä alkaisin vokottelemaan tyttöystävääsi. En siis ala, mutta ajatusleikkinä. Mieti sitten onko intohimoa jos odotat naistasi eikä kuulu, ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin ja viettäisi aikaa luonani. Olisitko valmis taistelemaan kanssani tyttöystävästäsi vai luovuttaisitko suosiolla? Jos olisit valmis taistelemaan etkä luovuttaisi heti alkuun, on intohimoa. Korostan vielä kerran painokkaasti että tämä ajatuskoe on tarkoitus ajaa pääsi sisällä, en todellisuudessa ole viemässä naistasi.

 

 

Aika moni itsekäs lokkimies pitää naista varalla tai assistenttina. Hyödykkeenä. 

Naistahan voi vaihtaa sitten kun sopivampi tulee vastaan.

Kuten miestäkin :)

Jalat alle hyvä mies. Vielä tulee se kenen kanssa kemiaa löytyy ja sitä ennen on parempi katsella yksin maailmaa. 

Naisia kannattaa muutenkin harrastaa nuorena. Kun niitä harrastaa tarpeeksi, ei tarvi sitten setämiehenä pettää tai rikkoa liittoja. 

Vierailija kirjoitti:

No, pelkkää fysiikkaa sitten vaan😜

Hydrauliikkaa myös.

Vauhti ja intohimo ovat kaksi eri asiaa! Vauhdilla ei kestä, mutta intohimolla kestää.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisen parisuhteen lapsia käy sääliksi.

Meillä isä rakasti äitiä, mutta äiti ei rakastanut isää ja jostain syystä äiti sen haluaa kertoa yhä uudelleen jo aikuisille lapsilleen. Etäännyttää todella tehokkaasti vanhemmastaan. Jokainen ansaitsee tulla oikeasti rakastetuksi eikä joutua jonkun persoonallisuushäiriöisen uhriksi. 

Persoonallisuushäiriöiset ovat kyllä pohjasakkaa vanhempina.

Kyllä molempien pitää mennä retkuun kunnolla, olla pihkassa,olla idea, että "aatami löysi eevan" - hei, tuohan on luotu minun aisaparikseni, tahtotila perustaa perhe ja olla kohtuullisen tyytyväinen valintaansa.

Nuorena likkana,kiikaroin, kysyin jo malttamattomana, että eikös voitasi olla kimpassa, kun ei tahtonut mies hätäisesti suhteeseen, pilata toisen puhtautta omilla haluilllansa.

Monet vuodenajat kaavailin saavani tupaani tuon "kemiattoman,,mutta raamikkaan mieheni" joka sanoi ettei hän muutu muuksi tyypiksi papain amenen jälkeen. Päivät ja hetket ovat olleet työtä täynnä perheen eteen. Vanha sanonta on, että perhe kuin kivireki, mitä vetää perässänsä, kuvailee yhteiselämän asetelmaa. KIvet hioutuvat yhteiselossa, näinkin voin todeta. Olemme molemmat keskimmäisiä lapsia, kilpailuhenkisiä ja parisuhteessa toisen kunnioitus tärkeää, ei kilpailu omista voitoista. Aina toivoo, että olisi jatkossakin yhteistä kotia, jälkikasvua kiva seurata. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tilanne. Kaikki eivät haikaile intohimoa, kemiaa, vaan painottavat ystävyyttä, luottamusta jne. Intohimoisen suhteen löytäminen on aika vaikeaa, saatikka se, että kaikki toimisi muuten. Kun mietin omaa ystäväpiiriäni, niin taisi suurin osa muodostaa parisuhteen ihmusen kanssa, johon ei tuntenut intohimoa. Tosin nömä olivat 30-40-vuotiaiden liittoja, jolloin ikä alkoi painaa lastensaannin kannalta ja päätöksiä täytyi tehdä. 

Ei parisuhde toimi siten kuin parisuhteen kuuluisi toimia ilman fyysistä vetovoimaa. Mutta yllättävän usein se pitää kokea itse ennenkuin ymmärtää. Parisuhteeseen ei pitäisi koskaan ryhtyä, ellei mukana ole vahvaa molemminpuolista fyysistä vetovoimaa. 

En tiedä, ovatko ihmiset intohimoliitoissa vai eivät, mutta netin treffipalstoilla seuraa hakevat miehet ovat käytännössä kaikki varattuja. 

Että joku näissä suomalaisissa parisuhteissa mättää, vaikka ulospäin näytetään kaikkea muuta.