Tyttöystävän kanssa ei kemiaa

Seuraavaksi joku keksii että eihän aloituksessa sanottu että ap on mies, jonka jälkeen vihjaileva syyttely alkaa kuinka vanhanaikaisia kaikki kommentoijat ovat. Tää on niin nähty tietyltä parisuhde-avauksia tehtailevalta palstatrollilta. Nauttii jollain sairaalla tavalla ihmisille valehtelusta.

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi joku keksii että eihän aloituksessa sanottu että ap on mies, jonka jälkeen vihjaileva syyttely alkaa kuinka vanhanaikaisia kaikki kommentoijat ovat. Tää on niin nähty tietyltä parisuhde-avauksia tehtailevalta palstatrollilta. Nauttii jollain sairaalla tavalla ihmisille valehtelusta.

Narcissist is like hall of distorted broken mirrors.

Vierailija kirjoitti:

"Niinpä, avioerothan kasautuvat. "

Lisäys: avioerot kasautuvat samoille ihmisille. Suurin osa ensimmäisistä avioliitoista ei pääty, vaikka sitä virheellistä hokemaa edelleen toistellaan välillä, että puolet solmituista avioliitoista päättyy. Näin asia ei ole.

 

Eihän se ole tilastojen mukaan. Mutta eihän tosiasiat muutenkin valheellista tyyppiä kiinnostele. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvallinen suhde ja kaikki hyvin, niin mikäpä siinä ollessa. Ei se intohimokaan aina mitään herkkua ole. Suhteessa voi olla isoja riitojakin, jos on räiskyviä tunteita. Sen mukana voi tulla paljon vaikeuksia.

Eivät kaikki koe koskaan sitä tunteen suurta huumaa. Olisi ikävää, jos eroaisit ja tajuaisitkin myöhemmin, että et saa sitä haaveilemaasi tunnetta muidenkaan kanssa. Sitten tyttis on menetetty tapaus.

Jos vahvaa intohimoa ja ihastumisen tunnetta ei tule kenenkään kanssa, kannattaa ensin miettiä seksuaalista suuntautumistaan. 

Terve ihminen pystyy normaalisti ihastumaan voimakkaasti. Useimmilla lienee kokemusta siitä jo lapsuudesta/nuoruudesta. Jos ei koskaan ole kokenut sellaista; voi ehkä ajatella ettei ole tyyppiä, jolla on voimakas libido tai on muita erityisiä syitä, on aseksuaalinen tms.

Mutta on kyllä todella kaukaa haettu ja outo ajatus, e

No eiköhän yleensä taviksetkin koe sitä intohimoa niitä kauniita/komeita kohtaan, mutta taviksena joutuu sitten tyytymään toiseen tavikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intohimoisissa suhteissa liekki voi palaa nopeasti loppuun. Parin, kolmen vuoden päästä tunteet voivat muuttua päinvastaiseksi ja nekin tunteet ovat erittäin vahvoja ja ylitsepääsemättömiä.

Höpö höpö. Kaikki tuntemani pitkät ja onnelliset liitot ovat nimenomaan intohimoisia, se kantaa vaikeiden aikojen läpi. Järkiliitot sen sijaan karahtavat kiville viimeistään lasten ollessa teinejä tai nuoria aikuisia. 

On raskasta elää ihmisen kanssa jota ei rakasta. Ei se toimi. Toista alkaa vähitellen inhota, hänen pieniä tapojaan, virheitään jne. 

Rakkauden tunnistaa siitä, että jopa viatkin tuntuvat hellyttäviltä.

Tuo ei takuulla ole totta. Normaalissa suhteessa se INTOHIMO LOPUU, kun on päivittäin oltu yhdessä max 3 vuotta. Sitten se on sitä ihan tavallista ,enemmän tai vähemmän mukavaa hamaan tappiin saakka. Siks kannatta olla ensin kimpassa muutamia vuosia , ennenkuin kihlautua ,mennä naimisiin tai TEHDÄ LAPSIA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intohimoisissa suhteissa liekki voi palaa nopeasti loppuun. Parin, kolmen vuoden päästä tunteet voivat muuttua päinvastaiseksi ja nekin tunteet ovat erittäin vahvoja ja ylitsepääsemättömiä.

Höpö höpö. Kaikki tuntemani pitkät ja onnelliset liitot ovat nimenomaan intohimoisia, se kantaa vaikeiden aikojen läpi. Järkiliitot sen sijaan karahtavat kiville viimeistään lasten ollessa teinejä tai nuoria aikuisia. 

On raskasta elää ihmisen kanssa jota ei rakasta. Ei se toimi. Toista alkaa vähitellen inhota, hänen pieniä tapojaan, virheitään jne. 

Rakkauden tunnistaa siitä, että jopa viatkin tuntuvat hellyttäviltä.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta intohimoiseen rakkauteen. Silloin on tyydyttävä siihen mitä saa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä vielä muistan hyvin sen perhosia vatsassa -tunteen vaikka se tapahtui 80-luvulla. Intohimo muuttui rakastumiseksi, joka muuttui rakastamiseksi. En osaa edes kuvitella järkiliittoa.

Itse olen pitkässä järkiliitossa ja kokenut sen pääosin onnelliseksi. Päädyin tähän, kun ikää alkoi olla, eikä yhtään kokemusta molemminpuolisesta ihastumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intohimoisissa suhteissa liekki voi palaa nopeasti loppuun. Parin, kolmen vuoden päästä tunteet voivat muuttua päinvastaiseksi ja nekin tunteet ovat erittäin vahvoja ja ylitsepääsemättömiä.

Höpö höpö. Kaikki tuntemani pitkät ja onnelliset liitot ovat nimenomaan intohimoisia, se kantaa vaikeiden aikojen läpi. Järkiliitot sen sijaan karahtavat kiville viimeistään lasten ollessa teinejä tai nuoria aikuisia. 

On raskasta elää ihmisen kanssa jota ei rakasta. Ei se toimi. Toista alkaa vähitellen inhota, hänen pieniä tapojaan, virheitään jne. 

Rakkauden tunnistaa siitä, että jopa viatkin tuntuvat hellyttäviltä.

Tuo ei takuulla ole totta. Normaalissa suhteessa se INTOHIMO LOPUU, kun on päivittäin oltu yhdessä max 3 vuotta. Sitten se on sitä ihan tavallista ,enemmän tai vähe

Hyvässä suhteessa ei lopu. Hyvää huonommista ehkä loppuukin. Jos sitä intohimoa ei kaipaa niin sitten tietysti kaikki ok ja antaa palaa siinä "normaalissa".

Vierailija kirjoitti:

Hän huomaa kyllä, mutta ei välttämättä jätä sinua. Jos hän tuntee intohimoa, hänestä tulee onneton. Jos ei tunne, varmaan toimii hyvin.

En tosin ymmärrä ihmisiä jotka valikoivat kumppania ostoslistan kanssa.

Höpsistä. Suhde voi toimia nimenomaan silloin, jos tyttöystävä on oikeasti rakastunut ap:hen ja tuntee häntä kohtaan intohimoa. Naiset nimittäin projisoivat omat tunteensa miehiin, joten tyttis voi elää täysin onnellisena kuvitellen että ap tuntee samaa mitä hän itse. On oikein hyvä lähtökohta pitkälle parisuhteelle tuollainen asetelma, sillä miesten odotukset kumppaniltaan ovat paljon vaatimattomammat kuin naisilla. Kaikki tietämäni pitkään kestäneet liitot ovat alkaneet nimenomaan naisen hullaantumisesta mieheen.