Tyttöystävän kanssa ei kemiaa

Vierailija kirjoitti:

Luulen, et yllättävän moni liitto Suomessa on tällainen intohimoton. Voi mennä pitkäänkin ok, mut haaste tulee, jos ihastuu oikeasti johonkin toiseen. On myös vaarana, et ajan myöten katkeroituu ja kyynistyy. Itse ajattelen, et lapsiperhearki on sen verran rankkaa, ettei sitä ilman oikeaa rakkautta jaksa. 

Kyllä, aika suuri osa joutuu tyytymään puolisoon, joka ei ole lähelläkään unelmamiestä/naista. Vaikka palstamammat aina väittää vastaan (koska ne ei halua tunnustaa sitä tosiasiaa itsestään).

Et ole rakastunut häneen. 

Minä tunnen kemiaa ja suunnatonta himoa erästä miestä kohtaan, mutta hän ei tunne samoin. Panee kyllä, tosin nyt olen kieltänyt sen. 

Ite löysin nykyisen parisuhteeni netistä. Yhdessä ollan oltu kohta kymmenen vuotta. Vaikka meillä on samat kiinnostuksen kohteet(minkä takia hän minulle kirjoittikin), emme omassa arjessani olisi ikinä törmänneet. Ja kun "uskaltauduin"kertomaan muille tästä nettideittailustani, niin kävi ilmi, että ainakin viisi tuttua/kaveria ovat kaikki löytäneet kumppaninsa netistä. 

Ei tämä löytö tietysti hetkessä minullakaan käynyt ja kaikenmoista tuli vastaan mutta jälkikäteen ajatellen se oli kyllä vaivan arvoista.

64 luuli lainanneensa tätä allaolevaa kommenttia vastaukseensa, muttei se onnistunutkaan.Mutta tähän siis vastasin.

"Treffipalstojen perusteella ei kannata muodostaa käsitystä suomalaisista parisuhteista. Siellä pyörii vain hyvin pieni osa, samat tyypit vuosikausia. Parisuhteita muodostuu edelleen työpaikoilla, opiskellessa jne. Ainakin kaikki minun tuntemani keski-ikäiset uuspariskunnat ovat tavanneet noin eivätkä treffipalstoilla."

Pidät niin kauan että jompikumpi tai molemmat läytää paremmat. Ehkäsy kunnossa ja paljon panemista.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätkö kuitenkin pusutella, halia tai prinsessakantaa? Ja tehdä pieniä palveluksia?

"Prinsessakantaa". 😅

Mitä tää on, ja millaisissa tilanteissa tätä tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

 

Kyllä, aika suuri osa joutuu tyytymään puolisoon, joka ei ole lähelläkään unelmamiestä/naista. Vaikka palstamammat aina väittää vastaan (koska ne ei halua tunnustaa sitä tosiasiaa itsestään).

Tyytyminenkin on taitolaji. Ihan kaikkeen ei pidä tyytyä, mutta jos itse on realistisesti arvioiden enintään keskiverto kaikilla mittapuilla, turha odottaa onnea jonkun filmitähden näköisen ja luonteeltaan priiman kanssa. On viisasta ymmärtää, mitä voi saavuttaa ja milloin kuuhun kurkottelusta kannattaa luopua.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä lottoot? 

Muista ap, että se suuri rakkaus tasantuu aina. Tulee arkipäivä. Kiintymys riittää, kos on muuten hyvä vaimo. Kipinä saattaa löytyä myöhemminkin

Annetaan sitten ap:n itse päättää pystyykö hän tuntemaan kaipaamaansa intohimoa muita kohtaan. Hän luultavasti itse jo tietää ja tietää myös kaipaatko enemmän. Jos toinen kaipaa voimakkaampaa tunnekokemusta, tarpeen tukahduttaminen johtaa todennäköisesti ongelmiin pitkällä aikavälillä. Empiirinen tutkimus nimittäin osoittaa, että kädenlämpöinen suhde johtaa usein riitelyyn, mustasukkaisuuteen, pettämiseen, ulkopuolisiin ihastuksen, katkeruuteen ja onnettomiin parisuhteisiin.

Toki kukin päättää mitä elämältään haluaa, mutta nuorille vinkkaan, että kyllä vaihtaminen ja parisuhteen lopettaminen kannattaa, eikä ole maailmanloppu. Kyllä tunteitaan kannattaa seurata niinkin suuressa asiassa kuin parisuhteen muodostamisessa. Parisuhteen nimittäin erottaa muista suhteista nimenomaan se tunne ja halu toista kohtaan.

Sitä jääkö loppuiäksi yksin tai menettääkö suuren aarteen (jota kohtaan ei tunne himoa) ei todellakaan pidä miettiä! Tottakai löytää vielä monta muuta, ja myös sellaisen, joka vie jalat alta. 

On tosiaan poikkeusyksilöitä, joiden pariutumiseen liittyvä tunne-elämä voi olla hyvin laimeaa, mutta he ovat poikkeusyksilöitä. Useimmilla toimivat rakkaushormonit ihan biologiaan pohjautuen tavanomaisella tavalla, ja se aikaansaa kiinnostuksen toiseen ihmiseen pariitumis- ja parittelumielessä. 

https://amp.cnn.com/cnn/2020/02/14/health/brain-on-love-wellness Are you in love or just high on chemicals in your brain? Answer: Yes

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvallinen suhde ja kaikki hyvin, niin mikäpä siinä ollessa. Ei se intohimokaan aina mitään herkkua ole. Suhteessa voi olla isoja riitojakin, jos on räiskyviä tunteita. Sen mukana voi tulla paljon vaikeuksia.

Eivät kaikki koe koskaan sitä tunteen suurta huumaa. Olisi ikävää, jos eroaisit ja tajuaisitkin myöhemmin, että et saa sitä haaveilemaasi tunnetta muidenkaan kanssa. Sitten tyttis on menetetty tapaus.

Jos vahvaa intohimoa ja ihastumisen tunnetta ei tule kenenkään kanssa, kannattaa ensin miettiä seksuaalista suuntautumistaan. 

Terve ihminen pystyy normaalisti ihastumaan voimakkaasti. Useimmilla lienee kokemusta siitä jo lapsuudesta/nuoruudesta. Jos ei koskaan ole kokenut sellaista; voi ehkä ajatella ettei ole tyyppiä, jolla on voimakas libido tai on muita erityisiä syitä, on aseksuaalinen tms.

Mut

 

Tuo on tyytymistä, ja pidemmän päälle suhde tuskin tulee toimimaan. Tiedän omasta kokemuksesta: tyydyin mieheeni kun en parempaakaan pystynyt saamaan ja biologinen kello tikitti, ja avioliittomme oli tosi onneton.

Jos ihastuminen puuttui alusta asti, kuulostaa oudolta. Onko kyseessä joku laastarisuhteen tapainen? Se ei pidemmän päälle kanna 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä lottoot? 

Muista ap, että se suuri rakkaus tasantuu aina. Tulee arkipäivä. Kiintymys riittää, kos on muuten hyvä vaimo. Kipinä saattaa löytyä myöhemminkin

Ei ole edes mitään tasaantumista, kun ei ole edes rakastanut missään vaiheessa. Onko ap:lla tunne-elämää ollenkaan vai miten on päätynyt tuohon suhteeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa miesten mielenmaisemasta, mutta näin naisena sanon että pidemmän päälle ei toimi. Saatat tyytyä ja jumahtaa tympeään suhteeseen tai sitten nainen alkaa ärsyttämään sinua ennen pitkää.

Mut toi voi olla hyvä alusta katsella uutta. Eihän sitä kannata elämää niin vakavasti ottaa.

Ei ihmisillä saa leikkiä. Se nainenkin varmaan haluaa sitoutua. Ei kiva, jos toinen vedättää sitä katsellen koko ajan jotain parempaa.

Miksi ei saisi? Elämä on matka. 

Onhan siinä voinut olla ihastumista alussa? Joka muuttunut kiintymykseksi, tykkäämiseksi ja jopa rakkaudeksi. Ap ei vaan rakasta tarpeeksi, ei ole rakastunut eikä siten koe riittävästi intohimoa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, et yllättävän moni liitto Suomessa on tällainen intohimoton. Voi mennä pitkäänkin ok, mut haaste tulee, jos ihastuu oikeasti johonkin toiseen. On myös vaarana, et ajan myöten katkeroituu ja kyynistyy. Itse ajattelen, et lapsiperhearki on sen verran rankkaa, ettei sitä ilman oikeaa rakkautta jaksa. 

Kyllä, aika suuri osa joutuu tyytymään puolisoon, joka ei ole lähelläkään unelmamiestä/naista. Vaikka palstamammat aina väittää vastaan (koska ne ei halua tunnustaa sitä tosiasiaa itsestään).

Kyllähän täällä moni on tunnustanut, tässäkin ketjussa, mutta useimmat tyytyjät ovat miehiä. Palstan perusteella ainakin. 

Moni nainen on sellainen, ettei pysty harrastamaan seksiä miehen kanssa, jota pitää vain ihan ok:na. Mies taas pystyy, sen takia miehillä on enemmän tyytymissuhteita.

Tyytyjämies kai ajattelee, että on parisuhteessa seksin ja mukavan arjen takia, kunnes löytyy parempi. Lapsia ei kyllä noihin suhteisiin ainakaan pitäisi tehdä. Mutta minkäs teet, lapsia tuollaisiin suhteisiin kuitenkin syntyy, koska nuorena kaikki ovat ajattelemattomia ja tietämättömiä.

Suhde missä ei ole oikeaa rakkautta ja intohimoa on lapsille yksiselitteisesti erittäin huono malli parisuhteesta. Ehkä moni tyytyjä on nähnyt mallin vanhempiensa parisuhteessa myös. Lisäksi nuorena ei ymmärrä, että elämä on oikeasti hyvin lyhyt. Saatamme olla kuolleita vaikka tunnin kuluttua. Jokainen päivä kannattaa elää hyvin ja hyvässä seurassa.

Ap kuulostaa kaappih*molta. Transpiirteitä ehkä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä lottoot? 

Muista ap, että se suuri rakkaus tasantuu aina. Tulee arkipäivä. Kiintymys riittää, kos on muuten hyvä vaimo. Kipinä saattaa löytyä myöhemminkin

Ei ole edes mitään tasaantumista, kun ei ole edes rakastanut missään vaiheessa. Onko ap:lla tunne-elämää ollenkaan vai miten on päätynyt tuohon suhteeseen? 

Tuohan on ihan tyypillistä, kun mennään ympäristön ja kulttuurin odotusten mukaan ja ollaan itse nuoria ja kokemattomia. Sen sijaan on vaikea ymmärtää täällä ihmisiä, jotka kehottavat edelleen tyytymään siihen mitä on saanut, kun on kerran paperilla hyvä vaimoaines. Avioliiton ja parisuhteen kuuluu pohjautua ensisijaisesti intohimoon ja rakkauteen ollakseen onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä lottoot? 

Muista ap, että se suuri rakkaus tasantuu aina. Tulee arkipäivä. Kiintymys riittää, kos on muuten hyvä vaimo. Kipinä saattaa löytyä myöhemminkin

Ei ole edes mitään tasaantumista, kun ei ole edes rakastanut missään vaiheessa. Onko ap:lla tunne-elämää ollenkaan vai miten on päätynyt tuohon suhteeseen? 

Tuohan on ihan tyypillistä, kun mennään ympäristön ja kulttuurin odotusten mukaan ja ollaan itse nuoria ja kokemattomia. Sen sijaan on vaikea ymmärtää täällä ihmisiä, jotka kehottavat edelleen tyytymään siihen mitä on saanut, kun on kerran paperilla hyvä vaimoaines. Avioliiton ja parisuhteen kuuluu pohjautua ensisijaisesti intohimoon ja rakkauteen ollakseen onnellinen. 

Mitkä ympäristön ja kullttuurin odotukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kyllä, aika suuri osa joutuu tyytymään puolisoon, joka ei ole lähelläkään unelmamiestä/naista. Vaikka palstamammat aina väittää vastaan (koska ne ei halua tunnustaa sitä tosiasiaa itsestään).

Tyytyminenkin on taitolaji. Ihan kaikkeen ei pidä tyytyä, mutta jos itse on realistisesti arvioiden enintään keskiverto kaikilla mittapuilla, turha odottaa onnea jonkun filmitähden näköisen ja luonteeltaan priiman kanssa. On viisasta ymmärtää, mitä voi saavuttaa ja milloin kuuhun kurkottelusta kannattaa luopua.

Eihän rakkaus ja intohimo vaadi sitä, että ollaan filmitähden näköisiä ja täydellisiä. Päinvastoin monesti ne toisen virheetkin tekevät hänestä juuri hänen, täydellisen, kun rakkautta ja intohimoa on. Kaikki hänessä on parasta, kun rakastaa.

Toinen puoli parisuhteessa on se, että osataanko olla toisen ihmisen kanssa lähellä. On paljon esteitä, jotka estävät sen. Luulen, että tyytymissuhteeseen lähtevät ne, joiden hyvät ihmissuhdetaidot ja hyväntahtoisuus tavallaan hämäävät heitä uskomaan, että ilman rakkauttakin pärjää, kun menee hyvin. Monesti se, joka on tyytyvä osapuoli suhteessa, on ulkoisesti puolisoaan "tasokkaampi", ja nimenomaan näissä tapauksissa on niin, että uskon puute, kärsimättömyys (biologinen kello), vanhempien kehno malli tyytymisestä tai jokin muu olevinaan rationaalinen syy estää häntä pariutumasta omalle tasolleen.

Ulkoiset seikat ovat tärkeitä juuri siksi, että ne ratkaisevat seksuaalisen kemian pitkän päälle. En tarkoita, että pitäsi näyttää täydelliseltä, ei, vaan tarkoitan mies- ja naismakua. Kaikilla ei ole sitä, he ovat kinesteettisiä seksuaalisuudessaan, mutta  suurin osa on ainakin vähän visuaalisia.