Tyttöystävän kanssa ei kemiaa
Tykkään kyllä ja kiintynyt olen, ajattelen häntä paljon, mutta ei missään vaiheessa ollut mitään suurta himoa, ihastumista tai perhosia vatsassa. Toimiiko tällainen suhde pidemmän päälle? Muuten ihan täydellinen vaimoksi sopiva on hän.
Kommentit (129)
Luulen, et yllättävän moni liitto Suomessa on tällainen intohimoton. Voi mennä pitkäänkin ok, mut haaste tulee, jos ihastuu oikeasti johonkin toiseen. On myös vaarana, et ajan myöten katkeroituu ja kyynistyy. Itse ajattelen, et lapsiperhearki on sen verran rankkaa, ettei sitä ilman oikeaa rakkautta jaksa.
Hän huomaa kyllä, mutta ei välttämättä jätä sinua. Jos hän tuntee intohimoa, hänestä tulee onneton. Jos ei tunne, varmaan toimii hyvin.
En tosin ymmärrä ihmisiä jotka valikoivat kumppania ostoslistan kanssa.
No, pelkkää fysiikkaa sitten vaan😜
Hyvä vertauskuva tohon: vähän sama kun katsoisi pornoa radiosta. Ei mitään iloa ja alkaa vaan ärsyttämään.
Vaikea tilanne. Kaikki eivät haikaile intohimoa, kemiaa, vaan painottavat ystävyyttä, luottamusta jne. Intohimoisen suhteen löytäminen on aika vaikeaa, saatikka se, että kaikki toimisi muuten. Kun mietin omaa ystäväpiiriäni, niin taisi suurin osa muodostaa parisuhteen ihmusen kanssa, johon ei tuntenut intohimoa. Tosin nömä olivat 30-40-vuotiaiden liittoja, jolloin ikä alkoi painaa lastensaannin kannalta ja päätöksiä täytyi tehdä.
Aikuinen suhde, mikäpä sen parempaa.
Intohimo on kuin liekki joka syttyy aina uudestaan. Eksän kanssa oli, mutta olimme eri elämän tilanteessa.
Intohimoisissa suhteissa liekki voi palaa nopeasti loppuun. Parin, kolmen vuoden päästä tunteet voivat muuttua päinvastaiseksi ja nekin tunteet ovat erittäin vahvoja ja ylitsepääsemättömiä.
Eiköhän suuri osa varsinkin naisista ole juuri tällaisissa suhteissa. Jonkun kanssa on vaan oltava, ettei tarvitse näyttäytyä muille yksineläjänä.
Tekstisi on suomeksi, että et rakasta häntä. Kannattaako ottaa vaimoksi nainen, jota ei rakasta? Ei minusta.
Teistä molemmista tulee vain onnettomia ja lapsille se on huono juttu. He saavat mallikseen suhteen, jossa ei ole rakkautta ja intohimoa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä vertauskuva tohon: vähän sama kun katsoisi pornoa radiosta. Ei mitään iloa ja alkaa vaan ärsyttämään.
Tosi hyvä vertauskuva. Kyllä suhteessa pitää himoa olla.
Vierailija kirjoitti:
Intohimoisissa suhteissa liekki voi palaa nopeasti loppuun. Parin, kolmen vuoden päästä tunteet voivat muuttua päinvastaiseksi ja nekin tunteet ovat erittäin vahvoja ja ylitsepääsemättömiä.
Höpö höpö. Kaikki tuntemani pitkät ja onnelliset liitot ovat nimenomaan intohimoisia, se kantaa vaikeiden aikojen läpi. Järkiliitot sen sijaan karahtavat kiville viimeistään lasten ollessa teinejä tai nuoria aikuisia.
On raskasta elää ihmisen kanssa jota ei rakasta. Ei se toimi. Toista alkaa vähitellen inhota, hänen pieniä tapojaan, virheitään jne.
Rakkauden tunnistaa siitä, että jopa viatkin tuntuvat hellyttäviltä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suuri osa varsinkin naisista ole juuri tällaisissa suhteissa. Jonkun kanssa on vaan oltava, ettei tarvitse näyttäytyä muille yksineläjänä.
Vitsikästä. Kuka oikeasti ajattelee noin?
Ei kai kukaan ole noin pinnallinen.
Kyllä minä vielä muistan hyvin sen perhosia vatsassa -tunteen vaikka se tapahtui 80-luvulla. Intohimo muuttui rakastumiseksi, joka muuttui rakastamiseksi. En osaa edes kuvitella järkiliittoa.
Käy vieraissa tasaisin väliajoin testaamassa löytyykö kemiaa. Kyllä ovet on hyvä pitää avoinna itselleen. Elämme vain kerran.
Mietipä ap hetkeksi jos minä alkaisin vokottelemaan tyttöystävääsi. En siis ala, mutta ajatusleikkinä. Mieti sitten onko intohimoa jos odotat naistasi eikä kuulu, ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin ja viettäisi aikaa luonani. Olisitko valmis taistelemaan kanssani tyttöystävästäsi vai luovuttaisitko suosiolla? Jos olisit valmis taistelemaan etkä luovuttaisi heti alkuun, on intohimoa. Korostan vielä kerran painokkaasti että tämä ajatuskoe on tarkoitus ajaa pääsi sisällä, en todellisuudessa ole viemässä naistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suuri osa varsinkin naisista ole juuri tällaisissa suhteissa. Jonkun kanssa on vaan oltava, ettei tarvitse näyttäytyä muille yksineläjänä.
Vitsikästä. Kuka oikeasti ajattelee noin?
Ei kai kukaan ole noin pinnallinen.
Näin sivusta, pitää kyllä paikkansa väite. Itse huomaan sen siitä, että naiset ei puhu miehistään melkein ikinä minulle, suurin osa ei kerro edes miehen nimeä. Samat naiset puhuu kyllä omista asioistaan ummet ja lammet.
Tykkäätkö kuitenkin pusutella, halia tai prinsessakantaa? Ja tehdä pieniä palveluksia?
Mitäpä lottoot?