Lue keskustelun säännöt.
MTV: Havaittu uusi ilmiö: Kiusaajat pelkäävät nyt turvallisuutensa puolesta
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Miettikää silti vantaan uhrien omaisia, kun kirjoittelette näitä. Ehkä ampujalla oli vain mielenterveysongelmia, ties vaikka ääniä päässä?
Ihmisistä ei voi tietää.
Yleisellä tasolla kirjoitellaan. Ja mietitään miltä kiusatusta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajia pitää ymmärtää. Hän on myös uhri!
Heitä on tässä maassa ymmärretty liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kotona se kiusaaminen opitaan
Kiusaajalasten vanhemmat ovat syyllisiä. Kiusaajista lasu, että nähdään, mitä siellä kotioloissa tapahtuu. Kotoa opittu malli.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin koulukuraattorille että minua kiusataan ja uhkaillaan. Tämäpä kertoi asian kiusaajilleni ja sitten mua kiusattiinkin entistä enemmän, ja kaveritkin hylkäsivät eli olin koulussakin ypöyksin. Kerroin vanhemmilleni, että mut on uhattu hakata koulumatkalla. Ei apuja sieltäkään. Onnekseni en kertaakaan saanut turpaan, mutta multa varasteltiin, haukuttiin, tehtiin kaikenlaista kiusaa ja kaikkein pahin eli yksinäisyys. Ei yhtään ystävää, ei juttuseuraa.
Nyt jo 60+ yhä näen unta siitä kun omat kaveritkin hylkäsi, jopa he jotka tunsin lastentarhasta saakka. Olin luokan kovisten kiusauksen kohde joten lopulta kaikkien hyljeksimä. Puren hammasta jotta pääsisin asiasta yli, en kiusaamisesta vaan siitä kun omat ystävät hylkäsivät totaalisesti. Se ahdistaa yhä ja liikaa, enkä siitä näemmä eroon pääse. Olla yläaste- ja lukioikäinen ja ilman yhtään ystävää.
Olisinpa vetänyt kiusaajiani lättyyn ja antanut sanallis
Tämä kuvaa hyvin sitä, miten aikuiset ei ihan aidosti näe lasten kiusaamista ympärillään. Ei näe siis edes omat vanhemmat. Ei taatusti ole niin, että vanhemmat eivät välittäisi, vaan he eivät pysty sitä näkemään. Se johtuu siitä, että kiusaaminen on usein psykologinen peli. Hyvin harvoin se on turpaan vetämistä välitunnilla, kuten tuossa jo aikaisemmassa viestissäni kirjoitin. Lapsen on siitä todella vaikea kertoa, kun mitä siitä oikeastaan aikuisille sanoisi? Jos kertoo jonkun yksittäisen esimerkin, niin se sinällään on mitätön. Kyse on kokonaisuudesta ja psykologiasta. Jos lapsi kertoo äidilleen, että koulussa se ja se sanoi, että tämä mun paita on nolo potkuasu, niin mitä äiti tällaiseen sanoisi? Sanoisi että olipas lapsellinen kommentti sen sanojalta ja ei tuollaisista mielipiteistä pidä välittää. Se mitä todellisuudessa on tapahtunut, on että nuo pojat ovat nolanneet tämän kiusatun koko luokan ja tyttöjen edessä niin pahasti, että koko luokka on nauranut pojalle tämän selän takana. Nolaus on ollut niin totaalinen, ettei kukaan, ei edes omat kaverit ole uskaltaneet olla tuon kiusatun läheisyydessä sinä päivänä, koska ovat pelänneet itsekin leimautuvansa todella noloiksi.
Näissä asioissa kohtaa kaksi maailmaa: aikuisten- ja lasten maailma. Lasten maailmasta on hyvin vaikea sanoittaa tapahtuneita asioita aikuisten maailmalle ymmärrettävälle kielelle. Vaikka niistä puhuisi ihan omille vanhemmilleen. Yksittäinen tapaus ei koskaan kuvaa oikeastaan mitenkään sitä, mitä lapsi todellisuudessa kokee. Pelkästään se, että talvella leikitään jotain pipohippaa, on hyvin erilaista eri lapsille. Tyttöjen ja poikien välillä se voi olla kivaa pientä leikkimielistä kiusaa, kun vastakkainen sukupuoli kiinnostaa. Pojat ehkä keskenään taas hakee sitä, että kuka tässä on porukan johtaja. Mutta sitä kiusattua kohtaan sama leikki muuttuu aivan toisenlaiseksi. Siitä tuleekin halveksivaa, ivallista, pilkallista, alistavaa ja nöyryyttävää. Sitä samaa leikkiä ei tehdä hänelle enää leikkinä, vaan nimenomaan kiusana. Tuollaisestakin on äärimmäisen vaikea sanoa opettajalle. Miten sanot sen niin, että kun koko luokka oli siinä mukana ja kaikki siinä vei toisiltaan pipoja, niin minua kohtaan se sai ihan erilaisen twistin? Ja sanot sen niin, että koko luokka ja opettaja ei pidä sinua sen jälkeen herkkiksenä ja ilman että ensi kerran kun ko. leikkiä leikitään, niin sinua ei myöskään sitten jätettäisi sen takia kokonaan ulkopuolelle? Miten sanoitat sen, että haluat kyllä leikkiä samaa leikkiä, mutta tasavertaisena muiden kanssa, eikä niin että sinun kohdallasi se muuttuu samantien kiusaamisen ja alistamisen asteelle?
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea kuvitella, että kiusatuista tulisi useinkin kiusaajia. Itse ainakin jouduin kiusatuksi juurikin siksi, etten osannut kiusata takaisin.
Mutta kiusaajasta sen sijaan voi tulla äkkiä kiusattu, kun häntä vastaan asettuu opettajat ja toiset luokkakaverit ja kiusattujen vanhemmat eli porukalla aletaan syyttämään kiusaajaksi ja eristetään porukasta.
Sitten sekin menee yli, vaikka tarkoitus olisi ollut vain kitkeä kiusaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas väkivaltafantasioidaan. Oikeastihan se koululuokissa on niin, että harvoin siellä on hyvin selkeää kiusaaja-kiusattu -asetelmaa. On toki niitäkin, mutta harvemmin. Yleensä se kiusatuksi olonsa kokeva on enemmän tai vähemmän koko luokan hylkiö. Hänellä on muutama kaveri, mutta muuten koko luokka pitää kiusattua jonkinlaisena luuserina. Eikä se mielikuva ole rinnakkaisluokillakaan yleensä erilainen, vaan niissäkin ajatellaan tästä kiusatusta saman suuntaisesti.
Kiusaaminen ei myöskään usein ole sellaista, että käydään lyömässä välitunnilla. Se on ivallista naureskelua puolittain selän takana, toisen tavaroiden ja vaatteiden dissausta, sulkemista leikkien ulkopuolelle jne. Siinä on ns. vaikea osoittaa, että mikä juuri nyt täytti kiusaamisen tunnusmerkistön ja mikä ei. Jokainen ivallinen virne tyttöporukan kasvoilla ei voi olla asia, mistä poika lähtee kantelemaan opettajalle. Ja nyt joku kuvittelee, että puoli koulua alkaisi p
Juuri näin. Lisäksi vielä mainittakoon, että kiusatulla usein on jonkinasteisia ongelmia esimerkiksi impulssikontrollin kanssa, eikä kiusaaminen tilannetta helpota. Eli häntä nokitaan juuri siksi, että halutaan nähdä hänen menettävän hermonsa. Sitten kun se tapahtuu ja hän alkaa lyödä/itkeä/raivota/pakenee, kutsutaan opettaja paikalle ja kerrotaan, että taas se Allu kävi meidän kimppuun. Häirikkö.
Itse olin se, jota itketettiin. Opettaja sanoi minulle suoraan että luokalla ei ole kiusaamista eikä ongelmia, mutta itkeskelyni on kiusallista ja noloa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas väkivaltafantasioidaan. Oikeastihan se koululuokissa on niin, että harvoin siellä on hyvin selkeää kiusaaja-kiusattu -asetelmaa. On toki niitäkin, mutta harvemmin. Yleensä se kiusatuksi olonsa kokeva on enemmän tai vähemmän koko luokan hylkiö. Hänellä on muutama kaveri, mutta muuten koko luokka pitää kiusattua jonkinlaisena luuserina. Eikä se mielikuva ole rinnakkaisluokillakaan yleensä erilainen, vaan niissäkin ajatellaan tästä kiusatusta saman suuntaisesti.
Kiusaaminen ei myöskään usein ole sellaista, että käydään lyömässä välitunnilla. Se on ivallista naureskelua puolittain selän takana, toisen tavaroiden ja vaatteiden dissausta, sulkemista leikkien ulkopuolelle jne. Siinä on ns. vaikea osoittaa, että mikä juuri nyt täytti kiusaamisen tunnusmerkistön ja mikä ei. Jokainen ivallinen virne tyttöporukan kasvoilla ei voi olla asia, mistä poika lähtee kantelemaan opettajalle. Ja nyt joku kuvittelee, että puoli koulua alkaisi p
No tämä. Olin koulukiusattu ala-asteen kaksi viimeistä vuotta ja se oli juuri sitä kuiskuttelua, naureskelua, porukasta jättämistä, pilantekoa. Olisivatkin yrittäneet jotain fyysistä, siihen olisin osannut puuttua. Henkiselle jatkuvalle pahalle ololle en mahtanut mitään eivätkä olisi opettajatkaan voineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kiusaajien luvattu maa. Sekä koulukiusaajien, että työpaikkakiusaajien. Ja kummatkin saa jatkaa viheliäistä käyttäytymistään. Ammattiymmärtäjätkin silittävät vain päätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras opetus kiusaajille olisi, jostuo ampuja palautettaisiin jatkamaan koulunkäyntiään samaan luokkaan jo ensi maanantaina. Saisi varmasti opiskella rauhassa ilman yhtäkään kiusaajaa. Tuollaisissa tapauksissa ampumisista ei pitäisi seurata mitään rangaistusta.
Samaa mieltä. Ja onneksi tuo kiusaaja ei enää kiusaa yhtään ketään.;)
Mistä muka tiedät, että kiusaaja oli juurikin se uhri? Et mistään, koska sitä ei ole kerrottu missään. Kannattaisi olla varovainen mitä kirjoittelee totuutena.
Miksi tuo kuollut poika leimataan kiusaajaksi, poliisi ei ole näin sanonut. Poliisi kertoi alussa, että ampuja ampui aivan sattumanvaraisesti. Ja jos olisikin ollut kiusaaja, niin onko mielestänne tosiaan oikein että hänet surmattiin? Mitä jos näin olisi käynyt omalle lapsellenne....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea kuvitella, että kiusatuista tulisi useinkin kiusaajia. Itse ainakin jouduin kiusatuksi juurikin siksi, etten osannut kiusata takaisin.
Mutta kiusaajasta sen sijaan voi tulla äkkiä kiusattu, kun häntä vastaan asettuu opettajat ja toiset luokkakaverit ja kiusattujen vanhemmat eli porukalla aletaan syyttämään kiusaajaksi ja eristetään porukasta.
Sitten sekin menee yli, vaikka tarkoitus olisi ollut vain kitkeä kiusaaminen.
Itsepähän aloitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää silti vantaan uhrien omaisia, kun kirjoittelette näitä. Ehkä ampujalla oli vain mielenterveysongelmia, ties vaikka ääniä päässä?
Ihmisistä ei voi tietää.
Yleisellä tasolla kirjoitellaan. Ja mietitään miltä kiusatusta tuntuu.
Kaikki tässäkään ketjussa eivät ole pysyneet yleisellä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein. On ihan oikein, että kiusaajiakin jo alkaa pelottaa. Ehkä ymmärtävät jatkossa lopettaa.
Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa.
Ihanko totta! Mitähän tässä on tilattu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää nyt päätös, että ei koskaan eikä ikinä kiusata ketään eikä puhuta pahaa selän takana.
Suomessa eniten ja pahiten kiusaavat kuusikymppiset setämiehet. Nämä pitää laittaa vastuuseen traumatisoinnistaan.
Enpä usko. Meidän tuttavapiirissä on useitakin vanhempia herroja. Aletaan olla siinä iässä. Tosi asiallisia ja lämpimiä ihmisiä. Samoin kaikki me mummot. Ei meillä ole mitään kiusaamista esiintynyt. Johtunee jo pitkästä elämänkokemuksesta ja näkemyksestä. Ainahan voit tehdä asialle jotain jos kohdalle sattuu. Meiltä ainakin tulee asiattomasta käytöksestä palautetta heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea kuvitella, että kiusatuista tulisi useinkin kiusaajia. Itse ainakin jouduin kiusatuksi juurikin siksi, etten osannut kiusata takaisin.
Mutta kiusaajasta sen sijaan voi tulla äkkiä kiusattu, kun häntä vastaan asettuu opettajat ja toiset luokkakaverit ja kiusattujen vanhemmat eli porukalla aletaan syyttämään kiusaajaksi ja eristetään porukasta.
Sitten sekin menee yli, vaikka tarkoitus olisi ollut vain kitkeä kiusaaminen.
Itsepähän aloitti.
Kukaa ei kiusaa ketään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea kuvitella, että kiusatuista tulisi useinkin kiusaajia. Itse ainakin jouduin kiusatuksi juurikin siksi, etten osannut kiusata takaisin.
Mutta kiusaajasta sen sijaan voi tulla äkkiä kiusattu, kun häntä vastaan asettuu opettajat ja toiset luokkakaverit ja kiusattujen vanhemmat eli porukalla aletaan syyttämään kiusaajaksi ja eristetään porukasta.
Sitten sekin menee yli, vaikka tarkoitus olisi ollut vain kitkeä kiusaaminen.
Itsepähän aloitti.
Mistä sen tietää, kuka aloitti? Lasten maailmassa syyt ja seuraukset menevät iloisesti sekaisin. Usein vielä lapsilla on jonkinlainen vaistomainen pinnallisuus, jota vastaan kasvattajien täytyy kamppailla. Se pahanhajuinen, takkutukkainen, puhevikainen, laiminlyöty lapsi on usein toisten silmissä kartettava, kun taas kultakutrisen prinsessan kavereita kaikki haluavat olla. Näiden klikkien purkaminen vie hirveästi aikaa ja sitä työtä täytyy tehdä ihan päiväkotitasolta.
HAH HAH, ihan oikein, on syytäkin pelätä
Vierailija kirjoitti:
Tottakai pelkäävät. Ja kuuluukin pelätä. Kun tietävät tekevänsä väärin, josta seuraakin rangaistus. Varsinkin nämä ulkkariporukat luulevat olevansa kingejä Suomessa.
"Ulkkareita" kiusataan keskimäärin enemmän kuin ei ulkkareita. Siitähän niitä katkeria jengiläisiä kasvaa. Joku katkera menee politiikkaan, toinen jengiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää nyt päätös, että ei koskaan eikä ikinä kiusata ketään eikä puhuta pahaa selän takana.
Suomessa eniten ja pahiten kiusaavat kuusikymppiset setämiehet. Nämä pitää laittaa vastuuseen traumatisoinnistaan.
Enpä usko. Meidän tuttavapiirissä on useitakin vanhempia herroja. Aletaan olla siinä iässä. Tosi asiallisia ja lämpimiä ihmisiä. Samoin kaikki me mummot. Ei meillä ole mitään kiusaamista esiintynyt. Johtunee jo pitkästä elämänkokemuksesta ja näkemyksestä. Ainahan voit tehdä asialle jotain jos kohdalle sattuu. Meiltä ainakin tulee asiattomasta käytöksestä palautetta heti.
Se on tosiaan jännää, miten siihen aikaan ei kiusattu ollenkaan. Minunkin lähipiirissäni on näitä ihmisiä. Yksi juuri yhtenä päivänä selitti, miten kiusaaminen tai ehkä pikemminkin kiusatuksi tulemisen kokemus on nykyajan ilmiö. Kun puuttuu huumori eikä ymmärrä leikkiä. Ikävä kyllä hänen molemmat lapsensa olivat koulukiusattuja, mutta asiallinen ja lämmin seitsemänkymppinen ei vieläkään tiedä asiasta.
He vain leikkivät lännen nopeinta. Nämä lapset.