Mitä jos haluaisit lähteä toiselle paikkakunnalle viettämään ystäväsi syntymäpäivää mutta puoliso sanoo että ei käy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin että peruisin menoni. Jos puolisoni vastustaisi lähtöäni, se olisi hyvin, hyvin, siis äärimmäisen poikkeuksellista. Niin poikkeuksellista että siihen täytyisi olla joku todella hyvä syy. Kunnioittaisin sitä syytä ja puolisoni mielipidettä ja peruisin menoni. 

Aloittajalla ei ilmeisesti ole kyse mistään tällaisesta - todellakin luin vain aloituksen ja vastasin kyselyyn. Mutta omalla kohdallani, peruisin ja syy on yllä. Mulle on tärkeää kunnioittaa puolisoni toiveita. 

Kynnysmatto. Hyppäät varmaan kaivoonkin, jos puolisosi toivoo sitä?

Jos puolisoni pyytäisi minua hyppäämään kaivoon, siihen olisi varmasti erittäin hyvä syy :) Kuten totesin, mun puoliso ei kontrolloi tai määräile ja aloittajan kaltaisessa tilanteessa kannustaisi lähtemään (koska todennäköisesti itse em

Tämä. Jos mieheni toivoisi että en menisi niin hänellä olisi siihen hyvät perusteet. Näin ei ole käynyt kuin kerran ja silloin jätin menemättä koska kunnioitan ja arvostan myös miestäni.

(Syy oli se että isänsä oli huonossa kunnossa ja halusi olla valmiudessa lähtemään sairaalaan jos soitto tulee ja oli muutoinkin melko allapäin niin en halunnut jättää häntä yksin)

Vierailija kirjoitti:

Tän palstan huono puoli tulee esiin just tälläisissä keskusteluissa. 

Mä olen itse ihan älyttömän onnellisessa suhteessa naisen kanssa. Tää nainen on mustasukkaista sorttia ja just tälläiset tilanteet on niitä jotka on hänelle vaikeimpia. Mäkin joudun sen 1-2x vuodessa "pelkäämään" hänen reaktiota kun olen lähdössä kaverien kanssa reissuun/ bilettää. Tiedän jo valmiiksi että hän ei tykkää ajatuksesta yhtään ja yrittää kontrolloida.

 

Tän palstan mukaan mun kannattaisi tai pitäisi jättää hänet koska hän kontrolloi, harjoittaa henkistä väkivaltaa jne.. 

Todellisuudessa hän on aivan ihana ihminen, parasta mitä mä olen koskaan kokenut ja olen onnellisempi kuin ikinä. Tuo pari pv mitä näistä riidellään/ ollaan surullisia on ihan yks hailee kun muuten on mukavaa 360pv vuodesta.

Toksinen käytös parisuhteessa on kuin kikkare kakkaa keitossa. Se muu osa keittoa voi olla vaikka kuinka herkullista, mutta kakka pilaa koko kattilallisen syömäkelvottomaksi, ja lopulta koko kattila on huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän palstan huono puoli tulee esiin just tälläisissä keskusteluissa. 

Mä olen itse ihan älyttömän onnellisessa suhteessa naisen kanssa. Tää nainen on mustasukkaista sorttia ja just tälläiset tilanteet on niitä jotka on hänelle vaikeimpia. Mäkin joudun sen 1-2x vuodessa "pelkäämään" hänen reaktiota kun olen lähdössä kaverien kanssa reissuun/ bilettää. Tiedän jo valmiiksi että hän ei tykkää ajatuksesta yhtään ja yrittää kontrolloida.

 

Tän palstan mukaan mun kannattaisi tai pitäisi jättää hänet koska hän kontrolloi, harjoittaa henkistä väkivaltaa jne.. 

Todellisuudessa hän on aivan ihana ihminen, parasta mitä mä olen koskaan kokenut ja olen onnellisempi kuin ikinä. Tuo pari pv mitä näistä riidellään/ ollaan surullisia on ihan yks hailee kun muuten on mukavaa 360pv vuodesta.

Toksinen käytös parisuhteess

Mä olen ollut vaimon kanssa 11v toivottavasti olen kuolemaan asti.

Tuo ei ole kyllä pilannut yhtään mitään. Lähinnä saanut ennemminkin pohtimaan asioita mitä pidän itse tärkeänä. Mitkä asiat musta tekee onnellisen.  

Vierailija kirjoitti:

Mieheni voisi sanoaälä mene, jos hän olisi mm viikonlopun töissä. Ei lapsia voi keskenään jättää.

Tämähän sopis aapeenkin tilanteeseen hyvin. MIEHEN lapsi/lapset on MIEHELLÄ ja hän menee töihin, kyllä aapee hoitaa. Tuokin yks tapa pitää akka ruodussa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olet nainen niin kauheaa kontrollia jota ei pidä sallia missään nimessä mutta jos ole mies niin ole hiljaa ja tee kuten puolisosi käskee ei sinulla ole oikeutta omaan tahtoon tai omaan mielipiteeseen

Jos olet mies, on synttärit pelkkää ryyppäämistä. Ihan perustelua kieltää siis. Koska haluat mennä hotelliin yksin, aiot myös pettää. Toinen hyvä syy kieltää. 

t. kaikki av mammat aina ja ikuisesti (paitsi jos heidän tekemisensä tehdään heille näkyväksi). 

Juokse nainen, oikeasti. 

On aivan eri asia keskustella, että miksi ei olisi hyvä lähteä jne. kuin kieltää toista lähtemästä. Vielä isompi vaaran merkki on toi parkkipaikalla kyttäys ja jatkuva viestien lähettely. Mies ei selkeästi luota suhun.

Onko sulla kavereita joita saat tavata ilman miestä? Tapaatko heitä? Entä perhettä ja sukulaisia? Odottaako mies, että pidät kirjaa ja kerrot hänelle kaiken mitä on juteltu ja hermostuu pienistä asioista? 

Sun kertomus kuulostaa aika vahvasti henkiselle väkivallalle. Kannattais myös ehkä kysyä puolison lapsen äidiltä eron syytä, voi olla erilainen kuin mitä puolisosi sanoo.

Nimenomaan toi, että kirjoitat että sua ahdistaa ja pelottaa. Mitä tapahtuu, kun mies suuttuu? Se, että mies pahoittaa mielensä jos on vaikka ollut jotain suunnitelmia on ihan ymmärrettävää, mutta jos siitä seuraa sellainen raivo että sua pelottaa, niin se ei todellakaan ole ok. 

En nyt oikein ymmärrä mitä mies pelkää että tapahtuu? Oletteko keskustelleet asiasta siltä kannalta, että luottamuspula on se oikea ongelma eikä se että mies oikeasti haluaisi mukaan ja on pahoillaan kun ei pääse. Onko teillä yhdessä kivaa ja teettekö esim. viikonloppureissuja kahdestaan?

Itsekin olen ollut mustasukkainen tilanteissa, joissa en tunne seurustelukumppanin kavereita joiden kanssa tämä on ollut lähdössä ulkomaille, enkä itse ole (luonnollisestikaan) ollut tervetullut mukaan.

Siinä on ollut osittain kyse siitä, että en tiedä minkälaisessa seurassa kumppani on matkustamassa, eli onko porukalla aikeita ryypätä koko reissu, onko mukana sinkkuja jne. Ja toisaalta myös pettymystä siitä, että emme olleet kumppanin kanssa yhdessä tehneet mitään vastaavaa, eikä hänellä ollut mitään intressejä lähteä yhdessä mihinkään, mutta kun kaverit kysyi niin oli heti valmiina.

Mun mielestäni tuo kuulostaa sairaalloiselta mustasukkaisuudelta. Sinuna menisin sinne synttäreille ja jos siitä menemisestä tulee riita, niin näytät miehelle että ovesta on viis hirttä poikki. Parisuhteessa nimittäin pitää olla keskinäistä luottamusta, jos ei ole mitään syytä, miksi ei luottaisi toiseen. Nyt alkaa miehen todellinen karva paljastua alun huuman jälkeen. Sairaalloinen mustasukkaisuus ei ole hyvä mittari terveelle parisuhteelle. Epäilen että ennen pitkää huomaat olevasi nyrkin ja hellan välissä. Kontrollointi alkoi jo. Älä suostu siihen ja oikeasti mieti onko suhde edes pitämisen arvoista. Mitenhän ja mihin se edellinen suhde päättyi...? Sulla on siitä vain miehen kuvaus. 

Mun omalle miehelle ei ole mikään ongelma että tapaan kavereitani, käyn työmatkoilla ja olen Ruotsin risteilyllä ilman häntä. 

Eroaisin jos tyyliin minnekään ei saisi mennä ilman puolisoa. Just hyvä ystävä erosi mm. kyseisen syyn takia miehestään kun jokaisesta menosta ilman miestä tuli sanomista.

Ihmettelin alkuun näitä tarinoita, kunnes osui omalle kohdalle.

Tapasin miehen mikä rakkauspommitti minua koko rahan edestä. Viestejä tuli alituisesti joka tuutista, olin maailman ihanin nainen ja päläpälä klassiset hunajaisuudet. 

Sitten alkoi eristäminen muista. Se tapahtui niin hienovaraisesti, ettei uskoisi. Menin kerrankin hänen tupareihinsa, ja kun muut alkoivat tehdä lähtöä baariin, niin tämä mies ilmoitti, ettemme mene mukaan. Kaverinsa ihmettelivät hirveästi minä mukaanlukien, mutta niin muut painelivat taksiin ja jatkoille kun jäin miehen kanssa kaksin hänen kämpilleen. 

Seuraavaksi alkoi saneleminen. Olin menossa hänen luokseen viikonlopuksi, ja kaverilla oli muutto samana päivänä. Olimme sopineet, että menen auttamaan ensin muutossa ja menen siitä exän luo saunomaan ja hengailemaan loppuviikonlopuksi, mutta siitä tuli hankalaa. Kuvittelin, että sekin olisi ilmoitusluontoinen asia, niin se jankutus alkoi jo puhelimessa. "Ei, vaan tulet tänne suoraan." Tätä hän hoki koko puhelun ajan, kunnes vain painoin punaisen luurin. En vieläkään tiedä mikä ihmeen vaisto sanoi, että jään aiemmalla junapysäkillä pois kuin tavallisella, koska sinne se ex meni edeltä hyvissä ajoin odottamaan ja olemaan vastassa laiturilla, etten vain pääse livahtamaan muuttoavuksi.

Sitten se fyysinen eristäminen alkoi. Kun en totellut äänenpainosta, pienestä ilmeestä, uhkauksista tai mistään, niin se kiristyi fyysiseksi uhaksi. Tyyppi yksinkertaisesti kävi käsiksi, ja siihen päättyi meidän tapailusuhde. Ensin hän pamahti baariin meidän seuraksi jankutettuaan puhelimessa miten puoleen yöhön mennessä pitää olla takaisin. Seuraavaksi hän eristi minut muusta seurueesta ihan fyysisesti, ja lopulta hän raahasi minua pitkin pk-seudun katuja kun vaikutin hänestä liian flirttailevalta jotain 10 vuotta nuorempia pikkupoikia kohtaan. Se sama retuutus jatkui kaverin asunnon ulkopuolella. Seuraavana aamuna mies raahasi minut taas ylös sängystä ja pakotti autoon oksentelevana. Kaveri laittoi perään viestejä, että oonko ok ja pitääkö soittaa poliisille/tulevatko hakemaan. Ei tarvinnut, koska pistin miehen hilujen kanssa kauppaan ja pakenin junaan sillä välin. Nousin taas ensimmäiseen minkä löysin, ja olin just nousemassa päärautatieasemalla omaan vuorooni kun näin exän seisomassa laiturilla, onneksi selkä päin, koska tyyppi olisi varmasti ängennyt samaan vaunuun. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin alkuun näitä tarinoita, kunnes osui omalle kohdalle.

Tapasin miehen mikä rakkauspommitti minua koko rahan edestä. Viestejä tuli alituisesti joka tuutista, olin maailman ihanin nainen ja päläpälä klassiset hunajaisuudet. 

Sitten alkoi eristäminen muista. Se tapahtui niin hienovaraisesti, ettei uskoisi. Menin kerrankin hänen tupareihinsa, ja kun muut alkoivat tehdä lähtöä baariin, niin tämä mies ilmoitti, ettemme mene mukaan. Kaverinsa ihmettelivät hirveästi minä mukaanlukien, mutta niin muut painelivat taksiin ja jatkoille kun jäin miehen kanssa kaksin hänen kämpilleen. 

Seuraavaksi alkoi saneleminen. Olin menossa hänen luokseen viikonlopuksi, ja kaverilla oli muutto samana päivänä. Olimme sopineet, että menen auttamaan ensin muutossa ja menen siitä exän luo saunomaan ja hengailemaan loppuviikonlopuksi, mutta siitä tuli hankalaa. Kuvittelin, että sekin olisi ilmoitusluontoinen asia, niin se jankutus al

Näemmä kannattaisi oikolukea omat tekstinsä, huhheijaa. 

Kuitenkin aloin aavistella ettei miehellä voi olla kaikki kunnossa, koska yhden viikonlopun jälkeen sieltä lähdettyäni hän aloitti kummallisen soittelun välittömästi kun astuin ovista ulos. Tyyppi soitti ja jankutti puhelimessa, että mikä meidän homma on ja mihin ollaan menossa. Olin ensinnäkin väsynyt viikonlopusta, koska en ollut sen idiootin sekoilujen takia nukuttua ja juttelin muiden ihmisten kanssa ensin junassa ja lopulta bussissa naapureiden kanssa. Puhelin soi lopulta vartin välein, jonka jälkeen laitoin äänettömälle, koska se keskustelu ei edennyt mihinkään ja halusin hetken rauhaa. Lisäksi painavien kassien kanssa en todellakaan halunnut roikkua samalla puhelimessa, ja tätähän ei tyyppi millään uskonut. En vieläkään rehellisesti ymmärrä mihin sillä oli niin kiire, mutta itseä alkoi tuollainen tenttaaminen ja piirittäminen vain ahdistamaan. 

Nukkuminen oli kamalaa, koska tyyppi heräsi muutaman tunnin unien jälkeen. Itselle uni olisi vielä maistunut, mutta tyyppi piti minut hereillä ensin rämpyttämällä verhoja, sen jälkeen "romanttisesti" peittelemällä minua tai vain aloittamalla kovaäänisen paijaamisen "ihanaa kun oot täällä.." Olin niin univelkainen näiden reissujen jälkeen, että nukuin ensimmäiset kolme päivää sen mitä en ollut toimistolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin alkuun näitä tarinoita, kunnes osui omalle kohdalle.

Tapasin miehen mikä rakkauspommitti minua koko rahan edestä. Viestejä tuli alituisesti joka tuutista, olin maailman ihanin nainen ja päläpälä klassiset hunajaisuudet. 

Sitten alkoi eristäminen muista. Se tapahtui niin hienovaraisesti, ettei uskoisi. Menin kerrankin hänen tupareihinsa, ja kun muut alkoivat tehdä lähtöä baariin, niin tämä mies ilmoitti, ettemme mene mukaan. Kaverinsa ihmettelivät hirveästi minä mukaanlukien, mutta niin muut painelivat taksiin ja jatkoille kun jäin miehen kanssa kaksin hänen kämpilleen. 

Seuraavaksi alkoi saneleminen. Olin menossa hänen luokseen viikonlopuksi, ja kaverilla oli muutto samana päivänä. Olimme sopineet, että menen auttamaan ensin muutossa ja menen siitä exän luo saunomaan ja hengailemaan loppuviikonlopuksi, mutta siitä tuli hankalaa. Kuvittelin, että seki

Päästikö irti sitten kuitenkin sovinnolla? Just nimittäin katsoin Stacey Dooleyn stalkkeridokkaria... 

Mille paikkakunnalle ap on menossa. Jos Porvooseen, niin minäkin kieltäisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin alkuun näitä tarinoita, kunnes osui omalle kohdalle.

Tapasin miehen mikä rakkauspommitti minua koko rahan edestä. Viestejä tuli alituisesti joka tuutista, olin maailman ihanin nainen ja päläpälä klassiset hunajaisuudet. 

Sitten alkoi eristäminen muista. Se tapahtui niin hienovaraisesti, ettei uskoisi. Menin kerrankin hänen tupareihinsa, ja kun muut alkoivat tehdä lähtöä baariin, niin tämä mies ilmoitti, ettemme mene mukaan. Kaverinsa ihmettelivät hirveästi minä mukaanlukien, mutta niin muut painelivat taksiin ja jatkoille kun jäin miehen kanssa kaksin hänen kämpilleen. 

Seuraavaksi alkoi saneleminen. Olin menossa hänen luokseen viikonlopuksi, ja kaverilla oli muutto samana päivänä. Olimme sopineet, että menen auttamaan ensin muutossa ja menen siitä exän luo saunomaan ja hengailemaan loppuviikonlopuksi

Katsoin myös kyseisen dokkarin ja kävi kyllä mielessä!

Mies lopulta lähti, koska löysi uuden pyöriteltävän melko nopeasti. Hän yritti tehdä minusta mustasukkaista lähettelemällä viestejä intiimielämästään, mutta minua enemmän huvitti ne jutut. en fyysisesti kokenut uhkaavana, mutta hän seurasi tekemisiäni netissä vielä pitkään minun tietämättäni. Ei ollut minulta pois.