Mitä jos haluaisit lähteä toiselle paikkakunnalle viettämään ystäväsi syntymäpäivää mutta puoliso sanoo että ei käy

Menisin, ihan vain siksi että haluaisin määritellä uudelleen ne rajat mitä puoliso voi minun puolestani päättää. Tuo asia kuuluu itseni päätettäviin asioihin. 

 

Toki jos kyse on siitä, että puolisosi on tehnyt kaksi viikkoa ylitöitä, teillä on kolme pientä lasta, sinä olit viime viikonloppunakin jossain ja hän ei kerta kaikkiaan jaksa huolehtia yksin lapsista juuri nyt, niin kuuntelisin häntä. Mutta mustasukkaisuuden takia en jättäisi menemättä, koska mustasukkaisen kanssa toista pitää opettaa siihen että ei voi aina vahtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Sun puoliso harjoittaa henkistä väkivaltaa jos kieltää sua menemästä kaverisi synttäreille! 

En sanoisi että henkistä väkivaltaa kuitenkaan mutta ärsytystä aiheuttaa , mutta täällä moni on vastannut että menisi silti, niin nyt harkitsen oikeesti että jos vaan sanon että kyllä mä nyt silti saan mennä ja menen ja sitten menisin oikeasti. Kyllä vaan vähän pelottaa sekin, mutta oikeasti haluan mennä ja moni muukin menisi näköjään niim kyllä ehkä jopa menen ja sanon että haluan mennä silti vaikka suuttuisit. 

Sä kirjoitat että sua pelottaa, ja että huolestuttaa miehen suuttuminen, soittaako mitään kelloja? 

Sanoisin puolisolle eka, että "mennään kavereitten kanssa Thaimaaseen juhlimaan mun synttäreitä".

Sit kun puoliso olis rauhoittunut raivokohtauksestaan sanoisin että okei, mennään sit vaan tohon naapurikaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaisen kanssa kannata olla. Onko tää nyt ensimmäinen kerta kun näin käy? 

En juuri mene minnekään vaan olen paljon kotona, yhtä kaveripariskuntaa näin ja mies ei halunnut tulla mukaan mutta odotti parkkipaikalla ja tapaaminen jäi lyhyeksi, kaveri sanoi että etkö voi sanoa sille että tuut omia aikojaan takasin ja mieskin sanoi eka että käy kiertelemään kaupoissa ja tulee sitten hakemaan . Ei siitä tullut mitään kun oikeasti odotti siinä parkkipaikalla ja laitteli viestiä että tuletko kohta ja sanoin että tuun bussilla että voit mennä jo kotiin , mutta jäi siihen ja lähdin aikasemmin.

Ei ollut siis mitenkään vihainen tai mitään mutta häiritsevä, ei myöskään käskenyt mitään että tule heti pois sieltä tai mitään muuta tälläistä mutta ihan p a s k a fiilis jäi ja lähdin aikasemmin ja hävetti oikeasti se käytös. 

Se on sairas päästään ja tuo tulee vain pahenemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaisen kanssa kannata olla. Onko tää nyt ensimmäinen kerta kun näin käy? 

En juuri mene minnekään vaan olen paljon kotona, yhtä kaveripariskuntaa näin ja mies ei halunnut tulla mukaan mutta odotti parkkipaikalla ja tapaaminen jäi lyhyeksi, kaveri sanoi että etkö voi sanoa sille että tuut omia aikojaan takasin ja mieskin sanoi eka että käy kiertelemään kaupoissa ja tulee sitten hakemaan . Ei siitä tullut mitään kun oikeasti odotti siinä parkkipaikalla ja laitteli viestiä että tuletko kohta ja sanoin että tuun bussilla että voit mennä jo kotiin , mutta jäi siihen ja lähdin aikasemmin.

Ei ollut siis mitenkään vihainen tai mitään mutta häiritsevä, ei myöskään käskenyt mitään että tule heti pois sieltä tai mitään muuta tälläistä mutta ihan p a s k a fiilis jäi ja lähdin aikasemmin ja hävetti oikeasti se käytös. 

Suututko itse koskaan? Tuossa olisi nimittäin paikka suuttua ihan kunnolla. Vaikutat sellaiselta luonteelta, joita tuon tyyppiset mustasukkaiset miehet juuri etsii ja saa valtaansa. Eli vähän nynnyltä.

Ap, lähde tuosta suhteesta ÄKKIÄ!

Tuollainen on ilmoitusasia. Aina ollaan reissattu kavereiden kanssa, erikseen yksin ja yhdessä. Samoin mökkeilyt, koulutukset, kurssit yms.

Hyvään kotiin kaipaa takaisin ja on kiva palata, kun on vähän tuuletuttu!

Käy useammin reissuissa, jos vaan talous sallii. Jos suhde on kunnossa, niin silloin kotiinpaluu on juhlaa hauskan, virkistävän reissun jälkeen.

Mies on väärä, jos tulee p-amyrsky niskaan.

Väkivalta on vallankäyttöä, jonka avulla pyritään hallitsemaan ja kontrolloimaan toista. Väkivalta voi etenkin aluksi olla niin hienovaraista, että sitä on vaikea tunnistaa. Henkinen väkivalta voi alkaa pikkuhiljaa esimerkiksi tapojen, ystävien, työn tai harrastusten arvostelemisena.

Eristäminen on tyypillinen henkisen väkivallan muoto. Tällöin tekijä kontrolloi kumppaninsa ajankäyttöä, tekemisiä ja yhteydenpitoa muihin ihmisiin, pyrkien tuhoamaan tämän läheiset ihmissuhteet. Eristämällä kumppaninsa muista ihmissuhteista tekijä pönkittää omaa valtaansa ja asemaansa tämän elämässä. Eristämisen seurauksena väkivallan kokijalla ei ole lopulta ketään, joka tukisi häntä tai auttaisi näkemään, mihin suuntaan suhde on ajautumassa.

Väkivalta usein lisääntyy ja raaistuu ajan myötä. Se voi myös muuttaa muotoaan esimerkiksi sanallisesta väkivallasta fyysiseen väkivaltaan. Väkivalta voi olla myös digitaalista, esim. jatkuvaa soittelua ja viestittelyä, ja suuttuminen jos et vastaa samantien.

Lisää tietoa väkivallasta ja apua: www.naistenlinja.fi

Pysyn tietenkin lapsettomana sinkkuna, niin ei tarvitse lupia keneltäkään mihinkään. Saa siis tehdä 247 mitä ikinä haluaa *bliss*

Kyllä mies voisi lähteä, mutta palaaminen olisi eri juttu. Löytäisi lukot vaihdettuna ja tavarat pihalle heitettynä. Meikämimmi nyt vaan on semmoonen uskollisuutta arvostava ja nollasta sataan kiihtyvä että oksat pois. 

Kuulostaa huolestuttavalta, että pitää pelätä toisen reaktiota tavatessaan omaa lapsuudenystävää. 

Mieti ap, mitä ajattelisit, jos nuo sun tekstit olis täällä jonkun toisen kirjoittamana? Kuulostaisko terveeltä suhteelta, jossa molemmat voi hyvin ja saa olla omia itsejään? 

Sori ap, mutta miehesi on kamala. Jos se tuollaisista normaaleista omista menoista suuttuu, niin anna suuttua ja pistä mies menemään. Ei ole normaalia toimintaa tuollainen, ja luultavasti tuolloinen kontrollointi vain pahenee, kun annat pikkuhiljaa periksi. 

Nyt se vaan ärsyttää, mutta ennen pitkää huomaat ettei sulla ole enää yhtään ystäviä eikä elämää parisuhteen ulkopuolella. 

Aloituksessa pisti silmään sana ahdistaa. Miksi ihmeessä nuoret naiset roikkuvat näissä ahdistavissa suhteissa?

N 69 v

Olisi entinen puoliso, joten se olisi sit siinä.

Tottakai menisin. En alkaisi yhtään katselemaan miestä joka kuvittelisi voivansa kieltää minulta mitään menoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaisen kanssa kannata olla. Onko tää nyt ensimmäinen kerta kun näin käy? 

En juuri mene minnekään vaan olen paljon kotona, yhtä kaveripariskuntaa näin ja mies ei halunnut tulla mukaan mutta odotti parkkipaikalla ja tapaaminen jäi lyhyeksi, kaveri sanoi että etkö voi sanoa sille että tuut omia aikojaan takasin ja mieskin sanoi eka että käy kiertelemään kaupoissa ja tulee sitten hakemaan . Ei siitä tullut mitään kun oikeasti odotti siinä parkkipaikalla ja laitteli viestiä että tuletko kohta ja sanoin että tuun bussilla että voit mennä jo kotiin , mutta jäi siihen ja lähdin aikasemmin.

Ei ollut siis mitenkään vihainen tai mitään mutta häiritsevä, ei myöskään käskenyt mitään että tule heti pois sieltä tai mitään muuta tälläistä mutta ihan p a s k a fiilis jäi ja lähdin aikasemmin ja hävetti oikeasti se käytös. 

No onhan tuo mieheltä aivan sairasta käytöstä! 

Puolisolla ei ole mitään oikeutta puuttua menemisiisi. Tämä on vapaa maa ja naisilla on itsenäisyys. Vähän selkärankaa nyt. Jos annat miehen määräillä sehän määräilee. 

Miehellä on siis lapsia edellisestä suhteesta? Kysypä joskus mieheltä, mikä oli syynä silloiseen eroon. Ei kai vaan liiallinen kontrollointi?

Todellakin jos kyse sen verran aikuisesta ihmisestä, että on ehtinyt lapsiakin tuottaa maailmaan ja erota lapsen toisesta vanhemmasta, pitäisi ymmärtää, että puolisolla voi olla myös omia menoja. Jos ei ymmärrä, sen miehen voi antaa mennä omia menojaan ja lopettaa tuollainen kontrolloiva suhde.

Oletko pettänyt millään tasolla miestäsi ja jäänyt kiinni?

Tän palstan huono puoli tulee esiin just tälläisissä keskusteluissa. 

Mä olen itse ihan älyttömän onnellisessa suhteessa naisen kanssa. Tää nainen on mustasukkaista sorttia ja just tälläiset tilanteet on niitä jotka on hänelle vaikeimpia. Mäkin joudun sen 1-2x vuodessa "pelkäämään" hänen reaktiota kun olen lähdössä kaverien kanssa reissuun/ bilettää. Tiedän jo valmiiksi että hän ei tykkää ajatuksesta yhtään ja yrittää kontrolloida.

Tän palstan mukaan mun kannattaisi tai pitäisi jättää hänet koska hän kontrolloi, harjoittaa henkistä väkivaltaa jne.. 

Todellisuudessa hän on aivan ihana ihminen, parasta mitä mä olen koskaan kokenut ja olen onnellisempi kuin ikinä. Tuo pari pv mitä näistä riidellään/ ollaan surullisia on ihan yks hailee kun muuten on mukavaa 360pv vuodesta.