Nyt yritetään kiistä kouluampujan kiusaaminen, "on vain pojan oma tuntemus"

Pitää se koulurauha olla kaikilla lapsilla, ja nuorilla(myös aikuisopiskelijat)  !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen enemmän empatiaa tätä kiusattua 12-vuotiasta poikaa kohtaan kuin ampumisen uhreja kohtaan. Entisenä koulukiusattuna voi vain sanoa, että jos ammutut tytöt olivat kiusaajia, niin paha sai palkkansa...

Kivittäkää, olkaa hyvät

Ihan jo siitä voisi lähteä että kun kerran ampuja on tuntenut uhrinsa vasta 11 viikkoa niin silloin ei ole mahdollista että puhuttaisiin mistään elinikäisestä rääkkäyksestä joka oikeuttaisi juuri heidän tappamisensa millään moraalisella tasolla.

Miten nykyaikana kukaan olettaa, että koulua vaihtamalla ei juorut koulun vaihtajasta kulkisi? On niitä tuttuja ja sukulaisia, ja tyypistä tiedetään kaikki jo kun tulee ekaa päivää uuteen kouluun. 

Ihme olettamuksia taas kun ei edes tiedetä mistä syystä koulua on vaihdettu ja ilmeisesti ovat voineet muuttaa vaikka Lapista Vantaalle sen tiedon valossa mikä on.

Sekin on kiusaamista, että suljetaan porukan ulkopuolelle ja jos sitä tapahtuu jatkuvasti se voi alkaa syystäkin jäytää mieltä. Tätä porukan ulkopuolle sulkemista tapahtuu myös aikuisten maailmassa, mutta sitä voi tapahtua jo vaikka päiväkodissa lasten vanhempien toimesta (lapsi jätetään esim. taustansa takia toistuvasti kutsumatta syntymäpäiville tai juuri kukaan ei ota kutsua vastaan lapsen syntymäpäiville). Ihmiset ovat julmia toisilleen ja satuttavat toisen mieltä julmuudellaan. Myös henkinen väkivalta on tuomittavaa ja siitä pitäisi muistuttaa aika ajoin myös meitä aikuisia ihmisiä esim. työpaikoilla.

On siinä jonkin verran perää. Nykyään ei ole tervettä koviskulttuuria, niinkuin hevarit tai punkkarit, joka voisi toimia uhri-identiteetin sijasta, jonka nykyinen kulttuuri on nostanut korkeimmaksi olemassa- ja oikeassaolon tasoksi. Nykyinen koviskulttuuri on ehkä tuota roadman osastoa tai sitten juuri tuollaista kouluammuskelua, joka ei ole kovin tervehenkistä.

Vierailija kirjoitti:

Uhrien kokemaa väkivaltaa on aina vähätelty. Ihmiset pelkäävät että voi vaikka osua omalle kohdalle, jos väkivalta todennetaan. Ja halutaan ikäänkuin syyllistää uhri, vaikka tosiasiassa syyllisiä ovat hyeenalauman jäsenet. 

Sanoistasi huokuu läpi joku ihan muu asia kuin lasten väkivalta. Projisoitko jotain omia aikuisiän asioita tänne. Sille on muita ketjuja ja sivustoja joissa sitä voit tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Sekin on kiusaamista, että suljetaan porukan ulkopuolelle ja jos sitä tapahtuu jatkuvasti se voi alkaa syystäkin jäytää mieltä. Tätä porukan ulkopuolle sulkemista tapahtuu myös aikuisten maailmassa, mutta sitä voi tapahtua jo vaikka päiväkodissa lasten vanhempien toimesta (lapsi jätetään esim. taustansa takia toistuvasti kutsumatta syntymäpäiville tai juuri kukaan ei ota kutsua vastaan lapsen syntymäpäiville). Ihmiset ovat julmia toisilleen ja satuttavat toisen mieltä julmuudellaan. Myös henkinen väkivalta on tuomittavaa ja siitä pitäisi muistuttaa aika ajoin myös meitä aikuisia ihmisiä esim. työpaikoilla.

Oma  lapsen luokalla on neurokirjolla oleva lapsi, joka on väkivaltainen ja häiriköi tunneilla. Muutakin ongelmaa on. Joskus siihen on syy, miksi tietyt yksilöt jäävät ryhmänsä ulkopuolelle.

Aina nämä kiusaamisjutut eivät vain ole totta. Ei voi elää elämää niin, että aina kun joku väittää, että häntä on kiusattu, niin se sitten pitää paikkansa. Ihmiset myös valehtelevat tai ovat niin päästään sekaisin, että luulevat tulleensa kiusatuksi. Niin lapset kuin aikuisetkin. Se voi olla kyseisen ihmisen vilpitön kokemus, mutta silti paikkansa pitämätön.

Olen itse ollut työpaikassa, jonne tuli uusi työntekijä, nuori mies. Hän oli uhkaillut jossain aiemmin aseella muita ja käyttäytynyt muutenkin väkivaltaisesti jossain toisessa paikassa. Hän tuli meille toisesta työpaikasta, josta meitä varoitettiin valmiiksi, että hän sitten pyrkii provosoimaan kaikkia eikä saa provosoitua. No niin hän sitten provosoi erittäin erikoisella ja ajoittain uhkaavalla käytöksellä ja lopulta ihmiset provosoituivatkin. Hän syytti näitä provosoituneita kiusaamisesta ja lopetti meillä. Myöhemmissäkin paikoissa hänellä on ilmeisesti tullut aina kaikkien kanssa kränää. Siis tällä ihmisellä, joka syytteli minunkin työpaikallani muita kiusaamisesta. Lienee ihan selvää, että ongelma todellakin oli hänellä itsellään ja tuli hänen mukanaan joka paikkaan.

Kaikki kiusatut eivät todellakaan ole kiusattuja vaan varottuja. Siinä on ero.

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti on kiusattu. Ja selvää on sekin, että koulu kääntää selän ja väittää ettei ole mitään sellaista todettu. Sitähän se on. Kiusataan, usein opettajakin on mukana, häpäisee, alistaa, heittelee oppilaasta ppää ja kaikki nauraa. Huumoria huumoria..

Ja penskat puhuu sitä mitä halutaan kuulla ja pikkusen vielä värittävät asioita huomion kipeänä.

Kyllä näin on. Olisipa vähän kerrottavaa opettajista ja kiusaajista. 

En nyt vielä tutkimuksen tässä vaiheessa hirveästi revittelisi tuolla kiusaamis-motiivilla.

Malttakaa nyt odottaa poliisin tutkimuksia.

Ei yllätä tippakaan. Eivät he halua kantaa minkäänlaista vastuuta. Koskaan.

Kiusaamista on varmasti tapahtunut edellisessä koulussa. Tässä koulussa ollut vasta viikkoja.

Jos ihmisen itsetunto on romutettu niin ei se heti toivu. Moni koulussa kiusattu kokee olevansa koulukiusattu vielä yliopistossa ja työelämässäkin. Olen itse kokenut tuon koulukiusaamisen juuri saman ikäisenä. Pääsin vaihtamaan koulua. Oireilin kuitenkin pitkään. Onneksi uudessa koulussa ei juuri kiusattu ja sain sieltä ystäviä - joista moni on vieläkin ystäväni kymmenien vuosien jälkeen. Luulen että itsetunnossani on vieläkin rakoja. 

käsi sydämellä, jos teillä olisi työpaikalla tyyppi joka on aggressiivinen ja arvaamaton niin kutsuisitteko after workeille tms? Vai ottaisitteko etäisyyttä?

Onko kiusaamista jos ei halua hengata koulutoverin kanssa joka vaikuttaa ikävältä tyypiltä?

Vierailija kirjoitti:

Eli parempien ihmisten lapset ovat kiusanneet. Mutta onhan meillä nyt koulukiusaaja ihan presidenttinäkin, niin ei se voi olla pahasta.

Jutussa ei lue mitään tuollaista

Lapsille annetaan aika paljon vastuuta, jos kaikki häiriköt yms. pitää ottaa huomioon. En nyt sano, että tässä olisi kyse häiriköstä.

Meillä oli 90-luvulla yksi poika, joka välillä vain sekosi ja alkoi riehumaan. Kyseinen poika suuttui esim. siitä kun eräs oppilas kertoi missä hänen isänsä on töissä (ulkomaalainen yritys) ja joutui toistamaan yrityksen nimen... koska joku meistä samassa pulpettirivissä ei ymmärtänyt/kuullut. Riehujapoika koki, että häntä haukuttiin -> sekosi täysin ja repi yhtä tyttöä hiuksista (tyttö oli toisella puolella luokkahuonetta piirtämässä). Opettaja asettui tämän riehujapojan puolelle ja ei uskonut muita. Tämä on vain yksi esimerkki  ja näitä on useita 9-vuoden ajalta. Ei sen pojan kanssa uskaltanut oikeasti puhua, jos aikuisia ei ollut paikalla.

Kyseinen riehujapoika varmasti kokee tulleensa kiusatuksi koulussa. Mutta en haluaisi olla kyseisen henkilön kanssa tänäkään päivänä yksin samassa huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Sekin on kiusaamista, että suljetaan porukan ulkopuolelle ja jos sitä tapahtuu jatkuvasti se voi alkaa syystäkin jäytää mieltä. Tätä porukan ulkopuolle sulkemista tapahtuu myös aikuisten maailmassa, mutta sitä voi tapahtua jo vaikka päiväkodissa lasten vanhempien toimesta (lapsi jätetään esim. taustansa takia toistuvasti kutsumatta syntymäpäiville tai juuri kukaan ei ota kutsua vastaan lapsen syntymäpäiville). Ihmiset ovat julmia toisilleen ja satuttavat toisen mieltä julmuudellaan. Myös henkinen väkivalta on tuomittavaa ja siitä pitäisi muistuttaa aika ajoin myös meitä aikuisia ihmisiä esim. työpaikoilla.

Entäs jos ne lapsi jota ei kutsuta on ihan kamala? Kiusaa itse muita, uhittelee, haastaa riitaa, rikkoo toisten kamat, pilaa fiiliksen kaikilta muilta? Pitääkö sellainenkin kutsua?

Vai yritetään kiusaamisesta tehdä motiivia murhaamiselle?

Kiusaamisesta ei ole todisteita, mutta murhaamisesta on. Kosovolaistyttö hoippuu elämän ja kuoleman rajalla, mutta sehän käy, koska kiusaaminen.

Minun kokemukseni on että Suomessa yritetään hyssytellä kiusaaminen sekä henkinen että fyysinen väkivalta piiloon. Työpaikalla kiusaavat luottamustehtävissä olevat, tästäkin on kokemusta. Esimies ei uskalla puolustaa yksittäistä työntekijää, olkoon tämä varoituksena muille että näiden ihmisten kanssa on tultava toimeen. Sukulaiset lakkaavat pitämästä yhteyttä kun kerrot mitä olet lapsuudessa ja nuoruudessa saanut sietää ja kokea. Jopa terveydenhuollon ammattilaisilla on vaikeaa ottaa vastaan tietoa siitä että vanhemmat ovat kiusanneet vuosikymmeniä, sanotaan että tuo ei varmasti ole totta, vanhemmat haluavat hyvää lapsille ja muistatko jotain kivaa kotioloista? Sitten puhutaan resilienssistä, psyykkisestä sietokyvystä, kuinka toiset ovat niin herkkiä ja toiset vain porskuttavat, tuli mitä tuli. Kiusaaminen ei oikeuta väkivaltaan missään tilanteessa mutta kiusaamista tai kiusaajaa ei myöskään saa puolustaa vetoamalla siihen että uhri vaan ottaa niin herkästi itseensä.  

Vierailija kirjoitti:

Eli parempien ihmisten lapset ovat kiusanneet. Mutta onhan meillä nyt koulukiusaaja ihan presidenttinäkin, niin ei se voi olla pahasta.

Mistä päättelet, että tämä ampuja tai perheensä olisi köyhä?

Kannattaa odottaa tietoja, eikä omassa päässään tehdä kaikenlaisia oletuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin on kiusaamista, että suljetaan porukan ulkopuolelle ja jos sitä tapahtuu jatkuvasti se voi alkaa syystäkin jäytää mieltä. Tätä porukan ulkopuolle sulkemista tapahtuu myös aikuisten maailmassa, mutta sitä voi tapahtua jo vaikka päiväkodissa lasten vanhempien toimesta (lapsi jätetään esim. taustansa takia toistuvasti kutsumatta syntymäpäiville tai juuri kukaan ei ota kutsua vastaan lapsen syntymäpäiville). Ihmiset ovat julmia toisilleen ja satuttavat toisen mieltä julmuudellaan. Myös henkinen väkivalta on tuomittavaa ja siitä pitäisi muistuttaa aika ajoin myös meitä aikuisia ihmisiä esim. työpaikoilla.

Entäs jos ne lapsi jota ei kutsuta on ihan kamala? Kiusaa itse muita, uhittelee, haastaa riitaa, rikkoo toisten kamat, pilaa fiiliksen kaikilta muilta? Pitääkö sellainenkin kutsua?

Jos lapsi on todella ihan kamala niin  siihen pitää koulussa tai päiväkodissa  puuttua ja usein siihen, että lapsi reagoi kuvaamallasi tavalla on jokin syy ja joskus syy voi olla sekin, että lasta itseään on kiusattu ja hän yrittää puolustautua tällä tavalla mikä ei tietysti ole sekään oikein.

Poliisi on kehunut itseään että tutkimukset ovat edenneet hyvin ja vauhdilla. Ettei olisi edennyt vähän liiankin vauhdikkaasti? Itsellä pyörii mielessä kysymyksiä siitä, onko tekijän psyykkinen tila arvioitu, niin että kuulustelijoilla on täysi luottamus siihen että se mitä tekijä vastaa ja sanoo, on varmasti totta? Vai uskotaanko tuollaisen teon tehnyttä, mitä hyvänsä sanookin ja heti teon tapahduttua. 

Suomessa niin luotetaan poliisiin. Onko aihetta ihan näin sinisilmäisesti luottaa? Ensimmäisestä tiedotustilaisuudesta jäi outo fiilis, kun siinä tiedotettiin enimmäkseen siitä että mistä kaikesta ei voitu tiedottaa. Emme voi tässä vaiheessa sanoa...plaah plaah.

Onko psykiatri tehnyt arvion tekijästä? Tällainen yksinkertainen kysymys täältä korvesta