Empatian oppiminen pitäisi ottaa kouluopetukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa ei valitettavasti voi oppia. Empatiaa voi oppia larppaamaan, ihan niinkuin ystävällisen hymynkin voi liimata päälle, silti ihminen voi olla sisimmältää läpimätä. "Mä tiedän että suhun sattuu ja tulee oaha mieli, kun vedän sua pataan 🙂, se on ilkeää ja niin ei saisi tehdä, mutta vedänpä silti, koska tosiaan voin kuvitella että pahaltahan se tuntuu".

Tämän ketjun "kommentoijat" eivät ymmärrä manipuloinnin (kuten esimerkkisi) ja empatian eroa.

Empatia on synnynnäinen. Sitä ei voi oppia. Sen voi oppia tunnistamaan, mutta se pitää jo olla olemassa.

Kyky empatiaan on synnynnäinen, mutta se pitää nimenomaan oppia ensi kuukausina, ensimmäisenä vuotena, vauvaiässä. Ja toki kasvaessa myös laajemmin, eri tilanteissa, eri ympäristöissä, eri ihmisten

Eikös tuossa tapauksessa olisi jo kyse jonkinlaisesta kehityshäiriöstä? Toki siis kasvatuksesta johtuvasta sellaisesta. Esimerkiksi traumaan verrattavasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko empatian huutajilta jonkin konkreettisen kannanoton, mitkä asiat kehittävät empatiaa ja mitkä sitä estävät. Vähän kuulostaa siltä, että juurisyihin ei ole mitään halua puuttua tai ottaa kantaa. Johtuisiko siitä, että nämä empaattiset ammattikasvattajat ovat itse samoja välinpitämättömiä vanhempia, joiden lapset häiriköivät ja kiusaavat koulussa. 

 

Luulisi, että empatiakasvatuksen tuominen kouluihin olisi tunnustettu yhteiskunnallinen kriisi. Ei kai kukaan viranomainen voi haluta, että kriisi on olemassa, jotta saisi lisää valtaa kriisin kautta? Teidänhän pitäisi pyrkiä estämään empatiaterapian tarve kouluissa. 

 

Mitä kodit voivat tehdä käytännössä paremmin, että terapian tarvetta kouluissa ei näin laajasti ole? 

 

Lista. Ohjeet.

"Mutta nuo on täysiä päivänselvyyksiä, joita minulle ei ole koskaan tarvinnut kenenkään kertoa. Miksi vanhemmat eivät ole vuorovaikutuksessa/läsnä lapselleen? 

---

Listassa ei ollut mitään tällaista. Kuvitteletteko, että vanhemmat voivat korvata piittaamattomat ja itsekkäät elämänvalintansa tekemällä joitain oppikirjaharjoituksia vauvan sylittelystä? Kauanko he jaksavat välittää, jos haluavat silti jatkaa itsekästä elämää? Ei se kanna mihinkään, jos ihmiset eivät lopeta lapsen edun sivuuttamista. 

Arvojaan ei voi lapseltaan piilottaa, näkyväthän ne konkreettisesti siinä arjessa päivittäin, vaikka jankutettaisiin i love youta loputtomiin."

Kysyt, että miksi ei ole vuorovaikutuksesssa lapselleen. Aika moni ihan vain siksi, ettei osaa, eikä ymmärrä että se vauvakin on ihminen, tunteineen kaikkineen. Vauvallakin on mielenterveys, vauvankin mieli voi järkkyä. Ehkä joillain on kyse arvoista (?) mutta aika paljon useammin vuorovaikutuksen ongelmien syy on esim synnytyksenjälkeinen masennus, tai osaamattomuus. Ymmärryksen puute.

Siellä sivulla 5 kirjoitin, että luin redditistä parin suomalaisen miehen kommentteja lapsistaan, kopsaan suoraan uudestaan:

"Luin redditistä, että jonkun isäoletetun mielestä vasta taaperon kanssa voi olla vuorovaikutuksessa, kun ei vauva hakeudu vuorovaikutukseen niin sen kanssa seurustelu ei ole mielekästä. Tai toinen kirjoitti, että vasta 6kk iästä eteenpäin vauva ottaa katsekontaktia. Voi miten minä toivon, että näiden isien lapsille on sentään fiksut äidit. Muuten on kaksi tunnevammaisen sosiopaatin alkua siinä jo kasvamassa. " -sanoinpa rumasti, mutta olkoon nyt noin. 

Tällaisia vanhempia sitä. Ja varmasti ihan normaalin oloisia ja osaavat pullosta syöttää jne. Mutta ei mitään, mitään käsitystä lapsen henkisestä kehityksestä, ja mitä se vauva tarvitsee maitopullon lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuorovaikutustaitojen opettaminen, tapakasvatus, tunnetaidot (empatia), siisteyskasvatus ja moni muu tärkeä asia on mukana opetussuunnitelmassa, mutta ne eivät ole erillisinä oppiaineina. Niitä otetaan sopivissa yhteyksissä vaikka matematiikan tunnilla.

Valitettavasti en jaksa lukea koko ketjua, mutta otetaanko varmasti esiin sopivissa yhteyksissä? Kenen vastuulla se on, että ne tulevat mukaan opetukseen, jos ovat yleisiä periaatteita opetussuunnitelmassa? Opettajat tuntuvat olevan niin kuormittuneita, että hyvä kun selviävät päivästä toiseen. 

Kyllä näitä ihan opetetaan. Useissa aineissa.

Omien lasten ympäristöopin kirjoissa, et- ja uskonnonkirjoissa on näitä kaikkia. Ympäristöoppi näyttää olevan sellainen "yleisaine" nykyään jossa on mukana ympäristön lisäksi ihmisen biologiaa, käytöstapoja, erilaisia perheitä, lasten oikeuksia, maantietoa. Et:ssä ja uskonnossa  eettisyyttä, oikeaa ja väärää, erilaisia tilanteita ihmisten kesken, kaveriporukan ongelmia jne. Lasten oikeuksia käsitellään joka vuosi ja ne ovatkin aika yleispätevä paketti myös turvallisuudesta, oikeudesta olla sellainen kuin on jne. 

Samaten jos käy ilmi kiusaamistapaus luokassa, niin siitä voidaan pitää jopa kokonainen tunti keskustelua empatiasta, tunteista, muiden huomioon ottamisesta jne. 

Mutta vaikka opettaja ei olisi keskustelevainen, niin ihan kirjoissa tekstinä on näistä aiheista. Ja olisiko ollut myös yhteiskuntaopin kirjassa, lainsäädännön kannalta. Eli nykypäivänä ei vaan voi välttyä oppimasta "mikä on oikein" jos koulua käy. 

Samat rotlat on käyty jo päiväkodeissakin. On tunnetaitoryhmää ja vaikka mitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko empatian huutajilta jonkin konkreettisen kannanoton, mitkä asiat kehittävät empatiaa ja mitkä sitä estävät. Vähän kuulostaa siltä, että juurisyihin ei ole mitään halua puuttua tai ottaa kantaa. Johtuisiko siitä, että nämä empaattiset ammattikasvattajat ovat itse samoja välinpitämättömiä vanhempia, joiden lapset häiriköivät ja kiusaavat koulussa. 

 

Luulisi, että empatiakasvatuksen tuominen kouluihin olisi tunnustettu yhteiskunnallinen kriisi. Ei kai kukaan viranomainen voi haluta, että kriisi on olemassa, jotta saisi lisää valtaa kriisin kautta? Teidänhän pitäisi pyrkiä estämään empatiaterapian tarve kouluissa. 

 

Mitä kodit voivat tehdä käytännössä paremmin, että terapian tarvetta kouluissa ei näin laajasti ole? 

Minusta tuo kuulostaa jo jonkinlaiselta kyvyttömyydeltä rakastaa. Koska suojelunhalu ja lapseen kontaktin ottaminen tulee rakastavalta vanhemmalta luonnostaan. Taitaa olla sosiopatia ja narsismi paljon paljon yleisempää kuin kuvitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni saattaa lyödä, vaikka:

Häntä on kasvatettu johdonmukaisesti, rajoja asettaen. Hänen kanssaan kommunikoidaan, näytetään esimerkkiä ja positiivista käytöstä vahvistetaan. Tunteiden hallintaan ja sen opettamiseen on saatu myös ammattiapua.

Silti lapseni on hän, joka saattaa kohdella muita lapsia huonosti. Eikä vaikuta aina ymmärtävän, mitä tekee väärin.

Ymmärrätteköhän te häntä? 

Tuollainen väkivaltaisuus tuon ikäiseltä on huomattavan epänormaalia, ja siinä ei ymmärtämiset auta. Lapselle pitää hakea apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa ei valitettavasti voi oppia. Empatiaa voi oppia larppaamaan, ihan niinkuin ystävällisen hymynkin voi liimata päälle, silti ihminen voi olla sisimmältää läpimätä. "Mä tiedän että suhun sattuu ja tulee oaha mieli, kun vedän sua pataan 🙂, se on ilkeää ja niin ei saisi tehdä, mutta vedänpä silti, koska tosiaan voin kuvitella että pahaltahan se tuntuu".

Tämän ketjun "kommentoijat" eivät ymmärrä manipuloinnin (kuten esimerkkisi) ja empatian eroa.

Empatia on synnynnäinen. Sitä ei voi oppia. Sen voi oppia tunnistamaan, mutta se pitää jo olla olemassa.

Kyky empatiaan on synnynnäinen, mutta se pitää nimenomaan oppia ensi kuukausina, ensimmäisenä vuotena, vauvaiässä. Ja toki kasvaessa myös laajemmin,

"Eikös tuossa tapauksessa olisi jo kyse jonkinlaisesta kehityshäiriöstä? Toki siis kasvatuksesta johtuvasta sellaisesta. Esimerkiksi traumaan verrattavasta."

Kiintymyssuhdehäiriöllä on diagnoosinumeronsa, en tiedä luetaanko tällainen tunne-elämän häiriö kehityshäiriöksi. Esim tuolla näkyi olevan muitakin lapsuudessa tai nuoruudessa alkavia sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriötä ->

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/f94-lapsuudessa-tai-nuoruusiassa-al…

Traumaan voi kyllä verrata, sillä oireita hoidetaan kuten henkistä traumaa, psykoterapialla, ja ohjaamalla lapsen ja hoitavan aikuisen vuorovaikutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko empatian huutajilta jonkin konkreettisen kannanoton, mitkä asiat kehittävät empatiaa ja mitkä sitä estävät. Vähän kuulostaa siltä, että juurisyihin ei ole mitään halua puuttua tai ottaa kantaa. Johtuisiko siitä, että nämä empaattiset ammattikasvattajat ovat itse samoja välinpitämättömiä vanhempia, joiden lapset häiriköivät ja kiusaavat koulussa. 

 

Luulisi, että empatiakasvatuksen tuominen kouluihin olisi tunnustettu yhteiskunnallinen kriisi. Ei kai kukaan viranomainen voi haluta, että kriisi on olemassa, jotta saisi lisää valtaa kriisin kautta? Teidänhän pitäisi pyrkiä estämään empatiaterapian tarve kouluissa. 

 

Mitä kodit voivat tehdä käytännössä paremmin, että terapian ta

"Minusta tuo kuulostaa jo jonkinlaiselta kyvyttömyydeltä rakastaa. Koska suojelunhalu ja lapseen kontaktin ottaminen tulee rakastavalta vanhemmalta luonnostaan. Taitaa olla sosiopatia ja narsismi paljon paljon yleisempää kuin kuvitellaan."

Kaikki ei ole persoonallisuushäiriöisiä, jotka näin tekevät.

Mutta kyvyttömyys rakastaa. Välttelevä kiintymyssuhde on todella yleistä Suomessa. Eipä se muuta tarvi, että sitä vauvaakin helposti sitten välttelee, vauvan tarvitsevuus ärsyttää, tarpeisiin vastaaminen ei tule luonnostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko empatian huutajilta jonkin konkreettisen kannanoton, mitkä asiat kehittävät empatiaa ja mitkä sitä estävät. Vähän kuulostaa siltä, että juurisyihin ei ole mitään halua puuttua tai ottaa kantaa. Johtuisiko siitä, että nämä empaattiset ammattikasvattajat ovat itse samoja välinpitämättömiä vanhempia, joiden lapset häiriköivät ja kiusaavat koulussa. 

 

Luulisi, että empatiakasvatuksen tuominen kouluihin olisi tunnustettu yhteiskunnallinen kriisi. Ei kai kukaan viranomainen voi haluta, että kriisi on olemassa, jotta saisi lisää valtaa kriisin kautta? Teidänhän pitäisi pyrkiä estämään empatiaterapian tarve kouluissa. 

 

Mitä kodit voivat tehdä käytännössä paremmin, että terapian tarvetta kouluissa ei näin laajasti ole? 

 

No enpä usko, että kyse on osaamisesta. Ymmärrän, että pienen vauvan kohdalla, isä ei ole jatkuvasti hösäämässä ja lässyttämässä. 

(Mun puoliso oli tällainen lässy-isi, kun on vähän herkempi, mutta miehet yleensä ei ole kovin herkkiä).

Äiti taas yleensä on. Jos ei normaalia vuorovaikutusta ja kiinnostusta vauvaan ole ollenkaan, niin epäilen aina, että jokin muu on tärkeämpää. Osaamista asiassa ei todellakaan tarvita, sehän on vaan olemista, niin kuin kaikille muillekin ihmisille. 

 

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä kouluopetuksella jos lapsi ei tuota kotona opi?

Monilla on kotona empatiakyvyttömät vanhemmat, siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni saattaa lyödä, vaikka:

Häntä on kasvatettu johdonmukaisesti, rajoja asettaen. Hänen kanssaan kommunikoidaan, näytetään esimerkkiä ja positiivista käytöstä vahvistetaan. Tunteiden hallintaan ja sen opettamiseen on saatu myös ammattiapua.

Silti lapseni on hän, joka saattaa kohdella muita lapsia huonosti. Eikä vaikuta aina ymmärtävän, mitä tekee väärin.

Ymmärrätteköhän te häntä? 

Tuollainen väkivaltaisuus tuon ikäiseltä on huomattavan epänormaalia, ja siinä ei ymmärtämiset auta. Lapselle pitää hakea apua.

Mitä? Lapsi lyö toista lasta, on epänormaalia? No ei todellakaan ole. Milloin olet syntynyt ja missä umpiossa elät? 

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa ei valitettavasti voi oppia. Empatiaa voi oppia larppaamaan, ihan niinkuin ystävällisen hymynkin voi liimata päälle, silti ihminen voi olla sisimmältää läpimätä. "Mä tiedän että suhun sattuu ja tulee oaha mieli, kun vedän sua pataan 🙂, se on ilkeää ja niin ei saisi tehdä, mutta vedänpä silti, koska tosiaan voin kuvitella että pahaltahan se tuntuu".

Tuossahan on selkeästi empatiakykyä, jos pystyy ajattelemaan noin. Erinomaisen empatiakyvyn tuntee parhaiten siitä, että toinen tietää mistä naruista muita kannattaa vedellä. 

Kerran viikossa kun koulussa puhutaan tunti empatiasta se varmasti korjaa ajan hengen mukaisen täydellisen empatian puutteen. Vai eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni saattaa lyödä, vaikka:

Häntä on kasvatettu johdonmukaisesti, rajoja asettaen. Hänen kanssaan kommunikoidaan, näytetään esimerkkiä ja positiivista käytöstä vahvistetaan. Tunteiden hallintaan ja sen opettamiseen on saatu myös ammattiapua.

Silti lapseni on hän, joka saattaa kohdella muita lapsia huonosti. Eikä vaikuta aina ymmärtävän, mitä tekee väärin.

Ymmärrätteköhän te häntä? 

Tuollainen väkivaltaisuus tuon ikäiseltä on huomattavan epänormaalia, ja siinä ei ymmärtämiset auta. Lapselle pitää hakea apua.

 

Mitä? Lapsi lyö toista lasta, on epänormaalia? No ei todellakaan ole. Milloin olet syntynyt ja missä umpiossa elät? 

Lähes esikouluikäinen, jota on kasvatettu johdonmukaisesti ja apuna on olleet ammattilaisetkin, kuulemma lyö muuten vaan eikä edes ymmärrä miksi se on väärin. Ei ole normaalin kehitystason mukaista toimintaa. 

Aivan liian myöhäistä aloittaa vasta koulussa. Empatian kehittyminen alkaa jo aivan pienenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko empatian huutajilta jonkin konkreettisen kannanoton, mitkä asiat kehittävät empatiaa ja mitkä sitä estävät. Vähän kuulostaa siltä, että juurisyihin ei ole mitään halua puuttua tai ottaa kantaa. Johtuisiko siitä, että nämä empaattiset ammattikasvattajat ovat itse samoja välinpitämättömiä vanhempia, joiden lapset häiriköivät ja kiusaavat koulussa. 

 

Luulisi, että empatiakasvatuksen tuominen kouluihin olisi tunnustettu yhteiskunnallinen kriisi. Ei kai kukaan viranomainen voi haluta, että kriisi on olemassa, jotta saisi lisää valtaa kriisin kautta? Teidänhän pitäisi pyrkiä estämään empatiaterapian tarve kouluissa. 

 

Mitä kodit voivat tehdä käytännössä paremmin, että terapian ta

"No enpä usko, että kyse on osaamisesta. Ymmärrän, että pienen vauvan kohdalla, isä ei ole jatkuvasti hösäämässä ja lässyttämässä. 

(Mun puoliso oli tällainen lässy-isi, kun on vähän herkempi, mutta miehet yleensä ei ole kovin herkkiä).

Äiti taas yleensä on. Jos ei normaalia vuorovaikutusta ja kiinnostusta vauvaan ole ollenkaan, niin epäilen aina, että jokin muu on tärkeämpää. Osaamista asiassa ei todellakaan tarvita, sehän on vaan olemista, niin kuin kaikille muillekin ihmisille. "

No ehkä sinun todellisuudessasi näin. Ja siis niinhän se monilla on. Se tulee niin selkärangasta ettei sitä tarvi miettiä.

Mutta esim ensikodilla voi todellisuus olla on toinen. Ja monissa muissa, omissakin kodeissa asuvissa perheissä. Ihan oikeasti ei kaikki osaa, vaan heille pitää kertoa, opettaa kädestä pitäen, että vauvaa saa ja kuuluu pitää sylissä myös ihan muuten vaan. Syöttäminen mieluummin sylissä, ja katsekontaktissa, eikä sitterissä niin että aikuinen tekee samalla jotain muuta. Ei ole mikään meriitti, jos keksii syöttää vauvaa niin automatisoidusti sitterissä, niin ettei aikuisen tarvi itse edes pulloa pitää. Vauvaa ei myöskään jätetä koko päiväksi pois näkyviltä pinnasänkyyn, yksin, vaan kun hän on hereillä, hänet otetaan mukaan päivän touhuihin, lattialle, kantoliinaan, sitteriin, miten ikinä. Jne. Jne. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sitä pitäisi opettaa jo kotona?

Ja jos ei vanhemmatkaan kykene empatiaan, hankalaksi menee. Seitsemässä vuodessa ennen koulun alkua on lapselle ehtinyt jo muodostua melkoisen jäykät toimintatavat ja uskomukset maailmasta, itsestään sekä toisista ihmisistä. Melko mahdotonta lähteä koulun aikuisten näihin ongelmiin pureutumaan, kun heidän pääasiallinen tehtävänsä on kuitenkin opettaa, ja vastuullaan kymmeniä oppilaita. Omasta kokemuksesta voin myös sanoa, että on turhaa paasata teoriassa empatiasta, jos lapsi kasvaa nähden ja kokien käytännössä, että toisia saa kaltoinkohdella. Esimerkistä se "oppi" omaksutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni saattaa lyödä, vaikka:

Häntä on kasvatettu johdonmukaisesti, rajoja asettaen. Hänen kanssaan kommunikoidaan, näytetään esimerkkiä ja positiivista käytöstä vahvistetaan. Tunteiden hallintaan ja sen opettamiseen on saatu myös ammattiapua.

Silti lapseni on hän, joka saattaa kohdella muita lapsia huonosti. Eikä vaikuta aina ymmärtävän, mitä tekee väärin.

Ymmärrätteköhän te häntä? 

Tuollainen väkivaltaisuus tuon ikäiseltä on huomattavan epänormaalia, ja siinä ei ymmärtämiset auta. Lapselle pitää hakea apua.

 

Mitä? Lapsi lyö toista lasta, on epänormaalia? No ei todellakaan ole. Milloin olet syntynyt ja missä

 

Ihan varmasti saatte lapsen sekaisin, kun on oikein ammattilaisetkin avustamassa. Jos olet todella sitä mieltä, että et mitenkään voinut vaikuttaa siihen, että lapsesi lyö muita toistuvasti ja ilmeisesti ainakin parin vuoden ajan niin, olet ihan hlvtin epärehellinen. 

Mutta helpompi syyttää sitä lasta, tottakai. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa ei valitettavasti voi oppia. Empatiaa voi oppia larppaamaan, ihan niinkuin ystävällisen hymynkin voi liimata päälle, silti ihminen voi olla sisimmältää läpimätä. "Mä tiedän että suhun sattuu ja tulee oaha mieli, kun vedän sua pataan 🙂, se on ilkeää ja niin ei saisi tehdä, mutta vedänpä silti, koska tosiaan voin kuvitella että pahaltahan se tuntuu".

Tämän ketjun "kommentoijat" eivät ymmärrä manipuloinnin (kuten esimerkkisi) ja empatian eroa.

Empatia on synnynnäinen. Sitä ei voi oppia. Sen voi oppia tunnistamaan, mutta se pitää jo olla olemassa.

Kyky empatiaan on synnynnäinen, mutta se pitää nimenomaan oppia ensi kuukausina, ensimmäisenä vuote

Traumaan voi kyllä verrata, sillä oireita hoidetaan kuten henkistä traumaa, psykoterapialla, ja ohjaamalla lapsen ja hoitavan aikuisen vuorovaikutusta. 

En ollut tuosta sivusta tietoinen. Kiitos että jaiot. Pitää lukea läpi ajatuksella.

T. Se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa ei valitettavasti voi oppia. Empatiaa voi oppia larppaamaan, ihan niinkuin ystävällisen hymynkin voi liimata päälle, silti ihminen voi olla sisimmältää läpimätä. "Mä tiedän että suhun sattuu ja tulee oaha mieli, kun vedän sua pataan 🙂, se on ilkeää ja niin ei saisi tehdä, mutta vedänpä silti, koska tosiaan voin kuvitella että pahaltahan se tuntuu".

Tämän ketjun "kommentoijat" eivät ymmärrä manipuloinnin (kuten esimerkkisi) ja empatian eroa.

Empatia on synnynnäinen. Sitä ei voi oppia. Sen voi oppia tunnistamaan, mutta se pitää jo olla olemassa.

Kyky empatiaan on synnynnäinen, mutta se pitää nimenomaan

Jaoit. Ei jaiot. Nakkisormet ja älyluuri ei ole hyvä yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sitä pitäisi opettaa jo kotona?

Nimenomaan.

Opsiin otetaan draamaa, ohjelmointia, mitä kaikkea muuta lie... vielä empatiaa...

Koulun perustehtävä unohtuu, perusteet akateemisista taidoista: lukemisesta, kirjoittamisesta, laskennosta sekä yleistiedosta.

Empatia opitaan kotona tai sitten ei. 

Sitä on mahdotonta opettajan enää päähän takoa.