Lue keskustelun säännöt.
Empatian oppiminen pitäisi ottaa kouluopetukseen
03.04.2024 |
Jokavuosi opetusta tästä. Mitä tarkoittaa empatia, toisten huomioiminen, hyvään pyrkiminen toista kohtaan, ei pahaan. Nämä asiat eivät ole kaikille itsestäänselviä asioita ja niitä taitoja voi opetella.
Kommentit (199)
Jokaisella lapsella olisi hyvä olla lemmikki. Lemmikin omistaminen lapsena tekee empaattisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsistaan empaattisia, ei koulun.
Ei kouluopetukseen, vaan kotiopetukseen. Lapsen empatiataidot alkavat kehittyä jo vauvaiässä. Ellei vauvan tarpeisiin vastata, ei osoiteta empatiaa vauvaa kohtaan eikä hän opi itse tätä taitoa.
Koulu ei siis kasvata lasta, vaan vanhemmat, Koulu opettaa taitoja ja kykyä oppia uusia asioita. Vanhemmat luovat lapsen pohjan, jolle muu rakentuu. Vastuu on kodin.
Luulen että lähivuosina saamme empatiakoulutusta aivan reaalimaailmasta, ankeat olot ovat paras empatian opettaja jos siitä on on ollut aikaisemmin puutetta. Pystyy ikään kuin, paremmin samaistumaan.
Lamat ja muut ankeat ajat ovat todellakin aina opettaneet empatiaa kansalle. Aitoa sellaista, eikä kirjoista opittua.
Jotenkin tuntuu siltä, että kaikkien inkluusioiden ja tunneoppimisien ja empatioiden sun muiden jälkeen taka-askel tai ehkä parikin taka-askelta saattaisi olla nyt järkevä ottaa. Pitäisi pienentää luokkia, pitäisi palata eriyttämiseen, pitäisi palauttaa hui kauhian kauhiaa kuri, antaa opettajille valtuudet pitää yllä kuria. Pitäisi sen kurin avulla opettaa lapsia keskittymään, hiljentymään, sietämään tylsyyttä, odottamaan. Ei se kuri tarkoita huutamista, räyhäämistä, hakkaamista tms. ja sitä, että jo pienestä asti lapset totutetaan hiljentymään koulutyöhön. Jos penskat on aiemminkin maailmassa pystyneet siihen, niin miksei nyt?
Mutta se tuntuu mahdottomalta oikeistohallituksen ja julkisen talouden alasajon aikana. Se on ottanut käsikassarakseen idealistien inkluusion, koska sen avulla voidaan säästää rahhhoooo. Oikeiston perimmäisenä tavoitteena on kuitenkin kaiken julkisen palvelun rappeuttaminen ja siirtyminen USA:n malliin, jossa kaikesta maksetaan terveydenhuollosta opetukseen. Sielläkin löytyy toki julkista palvelua, mutta se on niin huonoa, ettei sitä käytä kuin syrjäytyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella lapsella olisi hyvä olla lemmikki. Lemmikin omistaminen lapsena tekee empaattisemmaksi.
Entäs sisarukset?
Vierailija kirjoitti:
Lamat ja muut ankeat ajat ovat todellakin aina opettaneet empatiaa kansalle. Aitoa sellaista, eikä kirjoista opittua.
Jotenkin tuntuu siltä, että kaikkien inkluusioiden ja tunneoppimisien ja empatioiden sun muiden jälkeen taka-askel tai ehkä parikin taka-askelta saattaisi olla nyt järkevä ottaa. Pitäisi pienentää luokkia, pitäisi palata eriyttämiseen, pitäisi palauttaa hui kauhian kauhiaa kuri, antaa opettajille valtuudet pitää yllä kuria. Pitäisi sen kurin avulla opettaa lapsia keskittymään, hiljentymään, sietämään tylsyyttä, odottamaan. Ei se kuri tarkoita huutamista, räyhäämistä, hakkaamista tms. ja sitä, että jo pienestä asti lapset totutetaan hiljentymään koulutyöhön. Jos penskat on aiemminkin maailmassa pystyneet siihen, niin miksei nyt?
Mutta se tuntuu mahdottomalta oikeistohallituksen ja julkisen talouden alasajon aikana. Se on ottanut käsikassarakseen idealistien inkluusion, koska sen avulla voi
Muuten olisin ollut ihan samaa mieltä, mutta mistäs se vasemmisto taikoo rahat unelmiisi? Vasemmiston heikkouksiin kuuluu valitettavasti se, että rahat häviää ja tulovirta ehtyy.
Oikeiston leikkauslistalla asioita voisi sentään priorisoida ja talouteen tulee myös lisää rahaa, kun syrjäytymistä vähennetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos empatiaa pystyisi ihmisille opettamaan niin eihän meillä olisi psykopaatteja juurikaan, aivan hulluja puhutte että empatiaa voi muka ihmiselle opettaa!
Kuulostaa aivopesulta ja normaaleissa perheissä lapsi on oppinut empatiaa kouluikään mennessä. Osa ei tietenkään sitä opi, jos on vaikka persoonallisuushäiriö. Silloin tuollainen opettaminen opastaa ainoastaan teeskentelemään normaalia ja kätkemään todellisen luonteensa. Se on oikeastaan vielä haitallisempaa, koska sitten persoonallisuushäiriöinen osaa huijata kaikkia.
Jokunen kuukausi sitten luin jonkun tanskalaisen tutkijan olevan sitä mieltä, että psykopatia on paljon luultua yleisempää. En muista tarkkoja prosenttilukuja, mutta hänen mielestään noin joka kymmenes nainen ja joka neljäs mies on psykopaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella lapsella olisi hyvä olla lemmikki. Lemmikin omistaminen lapsena tekee empaattisemmaksi.
No ei välttämättä. On lapsia, jotka hinkuvat lemmikkiä, sitten kyllästyvät ja jättävät hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lamat ja muut ankeat ajat ovat todellakin aina opettaneet empatiaa kansalle. Aitoa sellaista, eikä kirjoista opittua.
Jotenkin tuntuu siltä, että kaikkien inkluusioiden ja tunneoppimisien ja empatioiden sun muiden jälkeen taka-askel tai ehkä parikin taka-askelta saattaisi olla nyt järkevä ottaa. Pitäisi pienentää luokkia, pitäisi palata eriyttämiseen, pitäisi palauttaa hui kauhian kauhiaa kuri, antaa opettajille valtuudet pitää yllä kuria. Pitäisi sen kurin avulla opettaa lapsia keskittymään, hiljentymään, sietämään tylsyyttä, odottamaan. Ei se kuri tarkoita huutamista, räyhäämistä, hakkaamista tms. ja sitä, että jo pienestä asti lapset totutetaan hiljentymään koulutyöhön. Jos penskat on aiemminkin maailmassa pystyneet siihen, niin miksei nyt?
Mutta se tuntuu mahdottomalta oikeistohallituksen ja julkisen talouden alasajon aikana. Se on ottanut käsikassa
Muuten olisin ollut ihan samaa mieltä, mutta mistäs se vasemmisto taikoo rahat unelmiisi? Vasemmiston heikkouksiin kuuluu valitettavasti se, että rahat häviää ja tulovirta ehtyy.
Oikeiston leikkauslistalla asioita voisi sentään priorisoida ja talouteen tulee myös lisää rahaa, kun syrjäytymistä vähennetään.
Se holtiton leikkaaminen puhtaasti ideologisten (ja huonosti perusteltujen) syiden takia on aiheuttanut koko ongelman. Tämä ei ole uusi ja yllättävä ongelma, vaan looginen seuraus sille kehtykselle, jota mm Kokoomus on edesauttanut vuosikymmeniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuota voi oppia. Jotkut ovat pahoja jo lapsena.
Meidän 4-v lapsi muutti päiväkotia ja hänen ainut kaverinsa siellä on pahinta sorttia mitä voi olla.Opettaa meidän lapselle kaikki rumat puheet ja juuri tuon tappamisen ja kuolemisen kulttuurin. Ensin alkuun meidän muksua järkytti kaverin puheet, mutta nyt on imenyt kaverinsa arvopohjaa. Minkäs teet.
"Minkäs teet?" Ihanko oikeasti? Ensinnäkin lapsesi on päiväkoti-ikäinen ja hän menee tasan siihen hoitopaikkaan, jonne sinä hänet järjestät. Lapsesi on 4-vuotias ja ajattelit tässä kohtaa luovuttaa hänen kasvatuksensa kanssa ja syyttää kaveripiiriä. 4-vuotias, ei 14-vuotias. "Minkäs teet?" No, sinun pitäisi tehdä paljonkin tilanteessa, jonka itsekin näet huolestuttavaksi. Sinä olet se vanhempi, sinun toimesi ratkaisevat pitkälti mitä lapsestasi voi tulla. Ei ihme, mikäli on ongelmia jos vanhempien asenne on tämä. Välittäkää nyt hyvänen aika niistä lapsistanne edes vähän ja nähkää heidän eteensä edes hiukan vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnetaitoja opetellaan jo päiväkodissa. Ja sitä jatketaan koulussa. Valitettavasti lapset eivät voi vanhempiaan valita ja ihmisillä on erilaiset taustat ja kyky kohdata tunteitaan. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa näitä viimeistään opetellaan.
Tunnetaitoja kuuluu opetella kotona ja ehkä varhaiskasvatuksessa, mutta kouluun niiden opettaminen ei kuulu. Se on ihan yhtä tyhjän kanssa siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuota voi oppia. Jotkut ovat pahoja jo lapsena.
Meidän 4-v lapsi muutti päiväkotia ja hänen ainut kaverinsa siellä on pahinta sorttia mitä voi olla.Opettaa meidän lapselle kaikki rumat puheet ja juuri tuon tappamisen ja kuolemisen kulttuurin. Ensin alkuun meidän muksua järkytti kaverin puheet, mutta nyt on imenyt kaverinsa arvopohjaa. Minkäs teet.
"Minkäs teet?" Ihanko oikeasti? Ensinnäkin lapsesi on päiväkoti-ikäinen ja hän menee tasan siihen hoitopaikkaan, jonne sinä hänet järjestät. Lapsesi on 4-vuotias ja ajattelit tässä kohtaa luovuttaa hänen kasvatuksensa kanssa ja syyttää kaveripiiriä. 4-vuotias, ei 14-vuotias. "Minkäs teet?" No, sinun pitäisi tehdä paljonkin tilanteessa, jonka itsekin näet huolestuttavaksi. Sinä olet se vanhempi, sinun toimesi ratkaisevat pitkälti mitä lapsestasi voi tull
Ihan fiksu idea. Tosin jos kaikki tekisivät niin meillä olisi päiväkodit näille ongelmatapauksille ja muille lapsille erikseen. Ympyrä sulkeutuu ja päästään taas inkluusiosta eroon, kunnes joku taas keksii että se olisi hyvä asia mitä se ei todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella lapsella olisi hyvä olla lemmikki. Lemmikin omistaminen lapsena tekee empaattisemmaksi.
No ei välttämättä. On lapsia, jotka hinkuvat lemmikkiä, sitten kyllästyvät ja jättävät hoitamatta.
Ennen kerättiin kaikenlaiset eläimet pihapiireistä purkkeihin ja laatikoihin ja niitä tökittiin tikuilla, hukutettiin ja haudattiin elävältä. Lemmikki ei empaattiseksi tee eikä se voi olla lapsen vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella lapsella olisi hyvä olla lemmikki. Lemmikin omistaminen lapsena tekee empaattisemmaksi.
Entäs sisarukset?
No ei ole verrattavissa. Sisarusten kanssa tulee monilla vaikka mitä riitaa ja mustasukkaisuutta, jotkut ei ollenkaan tule toimeen sisaruksensa kanssa. Lemmikiltä saa pyytetöntä rakkautta. Lemmikistä pitää huolehtia, toisin kuin sisaruksesta.
Yksi parhaista empatian ja huolenpidon opettajista on lemmikit, ja se opettaa myös luonnosta ja eläimistä ylipäätään. Lapset joilla ei kotona ole mitään lemmikkejä, ovat vähemmän huolehtivaisia muita kohtaan, eikä heillä ole mitään kontaktipintaa eläinkuntaan. "luonnonsuojelu"-aspektia pidän tosi tärkeänä, lapsi oppii että eläinkin on tunteva olento, eikä vain hyödyke tai haitta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella lapsella olisi hyvä olla lemmikki. Lemmikin omistaminen lapsena tekee empaattisemmaksi.
No ei välttämättä. On lapsia, jotka hinkuvat lemmikkiä, sitten kyllästyvät ja jättävät hoitamatta.
Ennen kerättiin kaikenlaiset eläimet pihapiireistä purkkeihin ja laatikoihin ja niitä tökittiin tikuilla, hukutettiin ja haudattiin elävältä. Lemmikki ei empaattiseksi tee eikä se voi olla lapsen vastuulla.
Eihän noissa ole kyse lemmikeistä tai lemmikin hoitamisesta. Menee vähän puurot ja vellit sekaisin.
Jos perheessä on ollut kissa tai koira lapsen koko elämän ajan, tai vaikka joku terraario-otus, JA hänelle on opetettu että mitään elävää olentoa ei satuteta, niin tuskinpa "hukuttaa ja hautaa elävältä" yhtä ainutta eläintä. Silloin se elävän olennon oikea kohtelu on lapsen selkärangassa.
Minulla on kolme lasta, kaikki samaa sukupuolta. Ovat saaneet samankaltaisen kasvatuksen. Silti yksi heistä (nuorin) on epäempaattisempi kuin muut lapseni.
On nyt eskari-ikäinen. On kyllä sylitelty vauvana ja hänen tarpeisiinsa on vastattu. Isompana hänellä on ollut rajat. On saanut runsaasti huomiota ja häntä on kuunneltu (kaksi vanhempaa lasta on koululaisia, ja heillä on omat menonsa, niin on ollut aikaa keskiittyä ja antaa aikaa nuorimmalle). Teoista on ollut seuraukset ja rangaistukset. Perheessä on isä, joka pitää enemmän kuria, mutta itsekin olen tarkka, säännöistä pidetään kiinni. Silti pidän itseäni empaattisena ihmisenä (joskus ehkä vähän liiankin).
Nuorin lapseni ei edellä olevasta huolimatta ole kasvanut kovinkaan empaattiseksi. Vaan mieluummin joskus tuntuu päinvastoin. Hän saattaa lyödä ja satuttaa toisia lapsia. Tästä tulee päivähoidosta palautetta, ja siihen on tartuttu ammattilaistenkin toimesta (käyntejä perheneuvolaan ym.) Lisäksi minua hämmentää, että lapselleni tuottaa iloa esim se, jos toiselle lapselle sattuu jokin ikävä sattumus. Lapseni myös nauraa iloisesti, jos vaikkapa kotona isä komentaa vanhempia lapsiamme. Vaikka hän itsekin tulee ojennetuksi jokin toinen kerta. Eskari-ikäinen ei ehkä mieti, että jokin kaverille tai toiselle lapselle sattunut ikävä sattumus saattaisi tapahtua omalle kohdalle. Mutta minun on silti vaikea ymmärtää, miksi se tuottaa lapselleni iloa.
Sama jatkaa: toki empatia on pitkälti myötäsyntyistä, toisilla se on voimakkaampaa, toisilla heikompaa, psykopaateilta se puuttuu täysin. Kasvatus kuitenkin muokkaa näitä kykyjä.