Empatian oppiminen pitäisi ottaa kouluopetukseen

Jos empatiaa ei kotona opeteta, niin koulun on todella vaikea korjata tilannetta. Vanhemmuus on hukassa niin monessa perheesä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa ei pysty oppimaan. Ei ole oppimisesta kiinni. On aivojen rakenteesta johtuva "ominaisuus" ihmisessä. Se joko on olemassa, tai puuttuu kokonaan. Narsisteilta se todistetusti puuttuu.

Sulta pyydettiin jo kerran tieteellistä lähdettä tälle väitteelle? Empatiakyky on joo ihmisellä synnynnäistä, ja puuttuu vain hyvin harvalta, mutta tämä ei todellakaan tarkoita, etteikö empatiakykyä voi kehittää.

Ei pyydetty

Se tosin on hupaisaa, että kuvittelet empatian olevan oppimisesta kyse

No nyt pyydetään.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni saattaa lyödä, vaikka:

Häntä on kasvatettu johdonmukaisesti, rajoja asettaen. Hänen kanssaan kommunikoidaan, näytetään esimerkkiä ja positiivista käytöstä vahvistetaan. Tunteiden hallintaan ja sen opettamiseen on saatu myös ammattiapua.

Silti lapseni on hän, joka saattaa kohdella muita lapsia huonosti. Eikä vaikuta aina ymmärtävän, mitä tekee väärin.

Ymmärrätteköhän te häntä? 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni saattaa lyödä, vaikka:

Häntä on kasvatettu johdonmukaisesti, rajoja asettaen. Hänen kanssaan kommunikoidaan, näytetään esimerkkiä ja positiivista käytöstä vahvistetaan. Tunteiden hallintaan ja sen opettamiseen on saatu myös ammattiapua.

Silti lapseni on hän, joka saattaa kohdella muita lapsia huonosti. Eikä vaikuta aina ymmärtävän, mitä tekee väärin.

Juurikin näin. Se, että johtuuko tuo käytös opituista asioista (esimerkiksi joltain kaverilta kopioidusta tai vaikka vanhemman huonon esimerkin takia) vai onko lapsi kykenemätön ymmärtämään tekevänsä väärin onkin jo eri asia. Pahimmassa tapauksessa se lapsi on psyykkisesti "vajavainen", eli puuttuu kyky asettua toisen asemaan (johon empatia liittyy vahvasti). Parhaimmassa tapauksessa tällaisesta ihmisestä voi tulla esimerkiksi menestyvä yrittäjä. Pahimmassa tapauksessa tunnekylmä rikollinen.

Toivottavasti tässä on kyseessä vain rajojen koettelu tai vaikka turhautuminen, joka sitten purkautuu lyömisinä sun muina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa ei pysty oppimaan. Ei ole oppimisesta kiinni. On aivojen rakenteesta johtuva "ominaisuus" ihmisessä. Se joko on olemassa, tai puuttuu kokonaan. Narsisteilta se todistetusti puuttuu.

Sulta pyydettiin jo kerran tieteellistä lähdettä tälle väitteelle? Empatiakyky on joo ihmisellä synnynnäistä, ja puuttuu vain hyvin harvalta, mutta tämä ei todellakaan tarkoita, etteikö empatiakykyä voi kehittää.

Ei pyydetty

Se tosin on hupaisaa, että kuvittelet empatian olevan oppimisesta kyse

No nyt pyydetään.

Jos haluat aiheeseen tutustua, löytyy lääketieteellisiä tutkimuksia aiheesta ihan riittävästi. Todistetusti sinulla on netti käytössäsi. Käyttäisit vaihteeksi sitä tiedon etsimiseen, trollauksen sijaan.

Ruokatauko ohi. Pitää palata töihin. Jaksuhali sulle....not

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa ei valitettavasti voi oppia. Empatiaa voi oppia larppaamaan, ihan niinkuin ystävällisen hymynkin voi liimata päälle, silti ihminen voi olla sisimmältää läpimätä. "Mä tiedän että suhun sattuu ja tulee oaha mieli, kun vedän sua pataan 🙂, se on ilkeää ja niin ei saisi tehdä, mutta vedänpä silti, koska tosiaan voin kuvitella että pahaltahan se tuntuu".

Empatiaa voi OPPIA, mutta ei OPETELLA. Ainakaan tietyn ikävaiheen jälkeen. Empatian oppiminen tapahtuu lapsilla esimerkin ja vaikutteiden kautta. Aikuiset voivat oppia empaattisemmiksi omien vaikeiden kokemustensa kautta. Ja joillain on luontaisesti suurempi potentiaali empatiaan kuin toisilla.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni saattaa lyödä, vaikka:

Häntä on kasvatettu johdonmukaisesti, rajoja asettaen. Hänen kanssaan kommunikoidaan, näytetään esimerkkiä ja positiivista käytöstä vahvistetaan. Tunteiden hallintaan ja sen opettamiseen on saatu myös ammattiapua.

Silti lapseni on hän, joka saattaa kohdella muita lapsia huonosti. Eikä vaikuta aina ymmärtävän, mitä tekee väärin.

Kasvatus on kesken. Vai onko hän jo aikuinen?

Ennen oli kouluissa kiintiö miesopettajille, koska ymmärrettiin että pojat erityisesti tarvitsevat kunnollisen miehen mallia. Sitten tuli feminismi ja "epäreilut" mieskiintiöt poistettiin, nyt on koulut hyvin naisvaltaisia paikkoja. Naisethan ovat tunnetusti se empaattisempi sukupuoli, joten kouluissa on empatiakasvatusta todella paljon. Olen itse opettaja joten näkemystä ja kokemusta koulumaailmasta löytyy. 

Kouluissa on aina kiusattu, ei se mitään uutta ole. Mutta ei lapset sentään tappaneet toisiaan. 

Mikähän meni vikaan?

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä kouluopetuksella jos lapsi ei tuota kotona opi?

Kouluopetus sentään takaisi, että kaikilla lapsilla olisi siihen opetukseen mahdollisuus. Jos nojataan vain kotona opettamiseen, moni jää heitteille. Vaikka sinällään vastuu lapsen kasvattamisesta onkin vanhemmilla, toimii koulukin lapsen elämää ja tulevaisuutta ohjaavana instituutiona. Ei parane unohtaa koulun tärkeyttä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa ei pysty oppimaan. Ei ole oppimisesta kiinni. On aivojen rakenteesta johtuva "ominaisuus" ihmisessä. Se joko on olemassa, tai puuttuu kokonaan. Narsisteilta se todistetusti puuttuu.

Sulta pyydettiin jo kerran tieteellistä lähdettä tälle väitteelle? Empatiakyky on joo ihmisellä synnynnäistä, ja puuttuu vain hyvin harvalta, mutta tämä ei todellakaan tarkoita, etteikö empatiakykyä voi kehittää.

Ei pyydetty

Se tosin on hupaisaa, että kuvittelet empatian olevan oppimisesta kyse

No nyt pyydetään.

Jos haluat aiheeseen tutustua, löytyy lääketieteellisiä tutkimuksia aiheesta ihan riittävästi. Todistetusti sinulla on netti käytössäsi. Käyttäis

Minä olen kiitos jo tutustunut tieteelliseen tietoon empatiakyvyn kehittämisestä. Missään ei ole tullut vastaan tietoa siitä, ettei sitä voisi kehittää. Psykopaateilta toki tuo kyky puuttuu, mutta siitähän tässä ei puhuttu. 

Jos lapsi lyö, häntä estetään ja kielletään tekemästä niin. Ei siihen mitään ammattiapua tarvitse kukaan. 

Toistoja, toistoja ja tylsiä toistoja. Normaali lapsi oppii käyttäytymään, olipa empaattinen tai ei. 

 

Älkää missään nimessä alkako hysteerisiksi lapsen normaalin luonnollisen keskenkasvuisen käyttäytymisen vuoksi. Toiset kokeilevat rajoja ja toiset kokeilevat niitä kärsivällisesti, toiset ovat empaattisia, toiset eivät. Lapsen ei tule ainakaan saada ylimääräistä huomiota tekemällä kiellettyjä asioita. 

 

Erittäin oireellista myös, jos normaalia tunnelaimeaa temperamenttia aletaan kohtelemaan kuin olisi epänormaali ja tarvitsisi jotain voimakasta persoonallisuuskoulutusta. 

 

Mitä te ajattelette lapsistanne? Miksi annatte kenenkään uskotella teille, että lapsenne eivät ole normaaleja? Saatteko siitä jotain itsellenne, että lapsenne määritellään jotenkin erityiseksi? 

Ruotsinkieli on paljon tärkeämpi, kuin empatia. Sen opetusta juuri lisättiin.

Anna-Maja

Vierailija kirjoitti:

Saisiko empatian huutajilta jonkin konkreettisen kannanoton, mitkä asiat kehittävät empatiaa ja mitkä sitä estävät. Vähän kuulostaa siltä, että juurisyihin ei ole mitään halua puuttua tai ottaa kantaa. Johtuisiko siitä, että nämä empaattiset ammattikasvattajat ovat itse samoja välinpitämättömiä vanhempia, joiden lapset häiriköivät ja kiusaavat koulussa. 

 

Luulisi, että empatiakasvatuksen tuominen kouluihin olisi tunnustettu yhteiskunnallinen kriisi. Ei kai kukaan viranomainen voi haluta, että kriisi on olemassa, jotta saisi lisää valtaa kriisin kautta? Teidänhän pitäisi pyrkiä estämään empatiaterapian tarve kouluissa. 

 

Mitä kodit voivat tehdä käytännössä paremmin, että terapian tarvetta kouluissa ei näin laajasti ole? 

 

Lista. Ohjeet.

Jotain ohjeentapaista oli sivulla 5. Eli se lähtee vauvan ensiparkaisusta synnärillä. Vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja oikealla tavalla. Silloin vauva kokee olevansa arvokas ja kokee että hänestä välitetään, eli hänelle tulee ensimmäinen kokemus empatiasta. Vauvan itku ei ole "vanhempien pompottamista" (tätäkin tulkintaa kuulee) vaan yritys päästä vuorovaikutukseen. Yritys kertoa, että tarvitsen jotain. Ja vauvan tarpeeseen on vastattava! Vain niiin hän oppii, mitä on välittäminen, mitä on empatia ja miten ihmiset osoittavat empatiaa. (Tähän samaan periaatteeseen nivoutuu myös mm itsetunnon kehitys)

Tätä vauvan sylittelyä ja hoivaamista ei kaikki tiedä, eikä sisäsyntyisesti osaa. Ne osaa, joita on vauvana itseään kohdeltu oikein, heillä se tulee alitajunnasta oikein. 

Empatian oppi alkaa sylivauvana, ja jatkuu leikki-iässä, kouluiässä, nuoruudessa jne. Mutta jos sitä peruskiveä ei ole muurattu paikalleen silloin sylivauvana, ei niitä seuraaviakaan portaita rakenneta. Ihan konkreettisesti ei pystytä täydelleen korjaamaan edes terapiassa, sillä aivojen varhainen kehitysvaihe empatiaan oli siellä sylivauvana, jos se ensimmäinen vaihe ohitettiin, sitä ei myöhemmin kunnolla saa korjattua.

Oliko riittävä ohje sinulle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa ei valitettavasti voi oppia. Empatiaa voi oppia larppaamaan, ihan niinkuin ystävällisen hymynkin voi liimata päälle, silti ihminen voi olla sisimmältää läpimätä. "Mä tiedän että suhun sattuu ja tulee oaha mieli, kun vedän sua pataan 🙂, se on ilkeää ja niin ei saisi tehdä, mutta vedänpä silti, koska tosiaan voin kuvitella että pahaltahan se tuntuu".

Tämän ketjun "kommentoijat" eivät ymmärrä manipuloinnin (kuten esimerkkisi) ja empatian eroa.

Empatia on synnynnäinen. Sitä ei voi oppia. Sen voi oppia tunnistamaan, mutta se pitää jo olla olemassa.

Kyky empatiaan on synnynnäinen, mutta se pitää nimenomaan oppia ensi kuukausina, ensimmäisenä vuotena, vauvaiässä. Ja toki kasvaessa myös laajemmin, eri tilanteissa, eri ympäristöissä, eri ihmisten kanssa. 

Tästä on paljon tutkimustietoa. Voi googlettaa vaikka RAD-lapset, tai kiintymyssuhdehäiriö, englanniksi löytynee enemmän. Äärimmäinen esimerkki, millainen on lapsi joka jää vaille hoivaa siellä varhaisessa vaiheessa. 

(On myös pieni osa ihmisistä noin 1% joilla puuttuu se synnynnäinen kyky empatiaan, eivätkä oppineet, vaikka olisi täydelliset olot.) 

Vierailija kirjoitti:

Kristillinen opetus opettaa empatiaa täydellisesti. Kouluissa ei ollut ammuskelua, kun oli kristillistä koulutusta, ja myös opettajilla oli enemmän valtaa kurittaa opiskelijoita.

Rangaistuksen pelko ei kyllä ole empatiaa. Lapsen toimintaan rangaistuksen pelolla on toki vaikutusta. Joko niin, että jättää kokonaan tekemättä, tai niin, että pyrkii olemaan jäämättä tekosistaan kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko empatian huutajilta jonkin konkreettisen kannanoton, mitkä asiat kehittävät empatiaa ja mitkä sitä estävät. Vähän kuulostaa siltä, että juurisyihin ei ole mitään halua puuttua tai ottaa kantaa. Johtuisiko siitä, että nämä empaattiset ammattikasvattajat ovat itse samoja välinpitämättömiä vanhempia, joiden lapset häiriköivät ja kiusaavat koulussa. 

 

Luulisi, että empatiakasvatuksen tuominen kouluihin olisi tunnustettu yhteiskunnallinen kriisi. Ei kai kukaan viranomainen voi haluta, että kriisi on olemassa, jotta saisi lisää valtaa kriisin kautta? Teidänhän pitäisi pyrkiä estämään empatiaterapian tarve kouluissa. 

 

Mitä kodit voivat tehdä käytännössä paremmin, että terapian tarvetta kouluissa ei näin laajasti ole? 

 

Lista. Ohjeet.

 

Jotain ohjeentapaista oli siv

Mutta nuo on täysiä päivänselvyyksiä, joita minulle ei ole koskaan tarvinnut kenenkään kertoa. Miksi vanhemmat eivät ole vuorovaikutuksessa/läsnä lapselleen? 

 

Minä voin kertoa kokemuksesta yhden esimerkin. Vanhemmat hankkiutuivat eroon, kun lapsi oli taapero. Lapsi ei koskaan pystynyt muodostamaan isän kanssa mitään psyykkistä yhteyttä, koska tätä painoi syyllisyys. Äiti näki lapsessa isän piirteitä eikä katkeruudeltaan hyväksynyt näitä puolia lapsessa. 

 

Muitakin esimerkkejä on paljon nähtävillä. Vanhemmat suorittavat uraa, harrastuksia, tai jopa suorittavat mallivanhemmuutta koskaan kohtaamatta lasta, vanhemmat rajoittavat lapsilukua vääristä motiiveista, vanhemmat lahjovat lapsia päästäkseen helpommalla. 

 

Listassa ei ollut mitään tällaista. Kuvitteletteko, että vanhemmat voivat korvata piittaamattomat ja itsekkäät elämänvalintansa tekemällä joitain oppikirjaharjoituksia vauvan sylittelystä? Kauanko he jaksavat välittää, jos haluavat silti jatkaa itsekästä elämää? Ei se kanna mihinkään, jos ihmiset eivät lopeta lapsen edun sivuuttamista. 

 

Arvojaan ei voi lapseltaan piilottaa, näkyväthän ne konkreettisesti siinä arjessa päivittäin, vaikka jankutettaisiin i love youta loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä kouluopetuksella jos lapsi ei tuota kotona opi?

Totuus taitaa olla se, että vanhempia on monenlaisia, ja koskaan ei ole sellaista tilannetta, että kaikki saisivat samanlaisen kotikasvatuksen. Jos sitten koulussa vielä satsattaisiin tähän, niin fiksuimmat yksilöt ymmärtäisivät, että se kotona saatu malli onkin väärä. Osa ei toki siihen pysty, mutta olisi edes jotain lisää siihen, mitä kotoa on saanut.

Näkeehän sen täälläkin kommenteista, että ei pystytä olemaan eri mieltä normaaleilla sanoilla, vaan pitää lisätä tekstiin haukkumasanoja. Aikuiset ihmiset ja näistä moni on myös vanhempia ja voin kuvitella, että kotonakin harrastetaan sitä, että aletaan haukkumaan rumilla sanoilla ulkonäköä yms. kun riidellään ja ollaan eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vuorovaikutustaitojen opettaminen, tapakasvatus, tunnetaidot (empatia), siisteyskasvatus ja moni muu tärkeä asia on mukana opetussuunnitelmassa, mutta ne eivät ole erillisinä oppiaineina. Niitä otetaan sopivissa yhteyksissä vaikka matematiikan tunnilla.

Valitettavasti en jaksa lukea koko ketjua, mutta otetaanko varmasti esiin sopivissa yhteyksissä? Kenen vastuulla se on, että ne tulevat mukaan opetukseen, jos ovat yleisiä periaatteita opetussuunnitelmassa? Opettajat tuntuvat olevan niin kuormittuneita, että hyvä kun selviävät päivästä toiseen. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillinen opetus opettaa empatiaa täydellisesti. Kouluissa ei ollut ammuskelua, kun oli kristillistä koulutusta, ja myös opettajilla oli enemmän valtaa kurittaa opiskelijoita.

Rangaistuksen pelko ei kyllä ole empatiaa. Lapsen toimintaan rangaistuksen pelolla on toki vaikutusta. Joko niin, että jättää kokonaan tekemättä, tai niin, että pyrkii olemaan jäämättä tekosistaan kiinni. 

No mitä sitten? Sopii hyvin toisille ihmisille. Jumalalla on neuvo jokaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillinen opetus opettaa empatiaa täydellisesti. Kouluissa ei ollut ammuskelua, kun oli kristillistä koulutusta, ja myös opettajilla oli enemmän valtaa kurittaa opiskelijoita.

Rangaistuksen pelko ei kyllä ole empatiaa. Lapsen toimintaan rangaistuksen pelolla on toki vaikutusta. Joko niin, että jättää kokonaan tekemättä, tai niin, että pyrkii olemaan jäämättä tekosistaan kiinni. 

 

No mitä sitten? Sopii hyvin toisille ihmisille. Jumalalla on neuvo jokaiselle.

Tässä ketjussa puhuttiin kuitenkin empatiasta ja empatian opettamisesta lapsille. Varsin usein riittäisi ihan sekin, että lapsille opetettaisin hyvät käytöstavat sekä oikean ja väärän ero. Ja väärin tekemisestä seuraisi jokin sanktio. Ei välttämättä varsinainen rangaistus vaan esimerkiksi jos lapsi kaataa maitolasin, lapselle ojennetaan siivousliina ja lapsi pyyhkii kaatuneen maidon pois. Näin lapsi oppii, että teoilla - olipa ne tahallisia tai vahinkoja - on seurauksensa.