Ihan hyvä suhde, mutta en tunne mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan en ole koskaan ollut kovin pitkässä suhteessa enkä osaa sanoa, olenko "kyvytön rakastamaan". Mutta ehkä asiaa voi selvittää eron jälkeen jonkun muun kanssa. Ehkä mun ei ainakaan tässä suhteessa kannata kuvitella, että siihen oppisin.

Ap

Terapia voisi auttaa. Kuulostat siltä että et osaa kommunikoida avoimesti tunteistasi ja tarpeistasi parisuhteessa kumppanillesi. Ja tuo saattaa olla se syy miksi olet nyt eroamassa. Ilman terapiaa tuo kierre monilla jatkuu.

Mikä ihmeen terapia, jos toinen ei vaan paneta?  

Paneminen on sinulle suhteessa ainoa mittari?

Ennen lapsia ymmärrän mutta kun ne on tehty niin mihin sitä seksiä kaipaat?

Ei kaikki kaipaa sitä niin paljon kun annetaan ymmärtää ja si

En ole se jolle kommentoit mutta kyllä, minulle ainakin paneminen on yksi toimivan suhteen mittareista. Ja se, että sitä panemista on runsaasti. Ystäviä minulla on riittävästi ilman parisuhdettakin. 

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin 19-vuotiaana miehen kanssa joka oli todella ihastunut minuun ja piiritti ensin pitkään ennen kuin suostuin suhteeseen. Suhteessa ollessani minua hieman ärsytti miehen kosketus ja rakastellessa ajattelin toista miestä että pystyin siihen. Olin myös aika hankala miestä kohtaan.

Alunperin ryhdyin suhteeseen varmaankin sen vuoksi että minulla oli niin huono itsetunto enkä tajunnut vielä mitään rakastumisesta. Pari tuollaista ihan ok suhdetta koin tuon jälkeenkin. Mutta ei ne vaan toimi jos ei ole tunteita. Eikä ole oikein sille miehellekään.

tuo mies taitaa vieläkin haikailla perääni vaikka tuosta on jo yli 15 vuotta.

No miehille nuo suhteet toimii heidän mielestä. Ei heitä nyt välttämättä kiinnosta, tykkääkö nainen. Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies voisi hyötyä itsetutkiskelusta. Kehittäisi henkistä kapasiteettiaan, silloin naisen saa pidettyä tyytyväisenä.

Voin antaa miehille vinkkiä, että naisella on sellainen sisäsyntyinen oletus, että ihminen kasvaa ja kehittyy koko ajan. Useimmiten se vaatii tietoista työtä. Pidän outona, että miehet eivät ole tästä tietoisia. 

Just näin 👍

Vierailija kirjoitti:

Toisten tunteilla leikkimisestä ei koskaan seuraa mitään hyvää.

ihmisten ei pidä mennä liian heppoisin perustein yhteen.

Kun tietää, ettei toinen riitä omana itsenään, pitää hänet jättää vapaille markkinoille, eikä kahlita siksi aikaa kunnes itse löytää sopivamman tai selkiytyy, mitä haluaa.

Sanotko tuon miehillekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan en ole koskaan ollut kovin pitkässä suhteessa enkä osaa sanoa, olenko "kyvytön rakastamaan". Mutta ehkä asiaa voi selvittää eron jälkeen jonkun muun kanssa. Ehkä mun ei ainakaan tässä suhteessa kannata kuvitella, että siihen oppisin.

Ap

Terapia voisi auttaa. Kuulostat siltä että et osaa kommunikoida avoimesti tunteistasi ja tarpeistasi parisuhteessa kumppanillesi. Ja tuo saattaa olla se syy miksi olet nyt eroamassa. Ilman terapiaa tuo kierre monilla jatkuu.

Mikä ihmeen terapia, jos toinen ei vaan paneta?  

Jos parisuhteen rajaa vain ja ainoastaan tuohon niin kannattaa hakea nukke itselleen. 

Joo rajasin sen vain ja ainoastaan tuohon 🙄🙄🙄

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa.

Itse olin tuollaisessa suhteessa joka avattiin avoimeksi avioliitoksi. Meillä mieskään ei nimittäin ollut tyytyväinen. Mutta sitten rakastuin ihmiseen joka sai sukat pyörimään jaloissa ja erottiin. Nyt olen 12 vuotta ollut tämän uuden miehen kanssa ja edelleen kaikki toimii. Lapsiakin on, on rakennettu talo ja mökki, on ollut vakavia sairastumisia ja muuten rankkoja aikoja. Ja silti joka päivä mies saa hymyn huulille.

Edellisessä suhteessa tunsin musertavaa ahdistustakin. Kavereille valitin parisuhteesta ja koko ajan tuntui, että pitää hirveästi yrittää jne. Nyt kaikki soljuu hyvin omalla painollaan, ei tarvi hampaat irvessä tehdä työtä parisuhteen eteen. En voi ottaa osaa mihinkään parisuhdenarinoihin, kun ei ole mitään valitettavaa. 

Hyvin kuvasit mitä suhteen avaaminen oikeasti on. Se on ainoastaan tapa ns luvan kanssa siirtyä lennosta seuraavaan. Harva avoin suhde perustuu aitoon rakkauteen. 

Joko a) erotkaa tai b) etsikää tietoisesti sitä yhteistä huumoria, kemiaa ja kehittäkää yhteistä arkeanne. Voi olla että joku uusi erilainen tekeminen saa teidän molempien parhaat puolet esille ja löydätte yhteisiä hassutteluhetkiä tai eroottinen kipinä syttyykin jossain uudessa harrastuksessa, matkalla jne. Yhteinen huumori, leikkimielisyys, seksuaalinen kemia ym. voivat aivan hyvin löytyä vasta kolmenkin vuoden jälkeen ja parantua entisestään vuosien mittaan. Tai sitten välttämättä ei. Mutta se vaatii aktiivista heittäytymistä, uuden kokeilua ja tietoisia valintoja. Vain odottamalla, että joku itsestään muuttuu ei tapahdu mitään. Itse ehkä valitsisin tämän b-vaihtoehdon ja katsoisin onko tästä suhteesta vielä mihinkään aktiivisten tekojen kautta ja jos tilanne ei muutaman kuukauden, ehkä puolen vuoden päästä muutu, niin sitten tiedän ainakin yrittäneeni ja lusikat voi laittaa sitten jakoon. 

Upup

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät toimi, mutta vastaajalle 124: Tuntuuhan se toki syvällä aivojen sopukoissa kurjalta kun voi vaan salaa lukea intohimoisia tarinoita siitä mitä on, kun toinen ihminen herättää sellaisia tunteita mistä itse voi vaan haaveilla. Ymmärrän. Katsos kun sellaistakin rakkautta on, ja se vielä kaiken lisäksi kestää. Kädenlämpöisissä suhteissa elävien toiveajattelua nämä jutut, että kaikki suhteet muuttuvat toverillisiksi tai että se on sitä turvallista tosirakkautta. Ihmekös tuo kun valtaosa sellaisissa kämppissuhteissa elää. 

On ihmisiä jotka rikkovat kerta toisensa jälkeen parisuhteitaan ja perheitään juostessaan tuon perässä. Eivätkä sitä koskaan löydä. Syy siihen on heissä itsessään. He hakevat onnellisuuden tuojaa ulkopuolelta koska eivät kykene sitä sisältänsä löytämään. Lapsuuden vaillejäämisten paikkailua se on toisten ihmisten avulla

Oisko kyse eräänlaisesta dopamiini ja oksitosiiniaddiktiosta? Kuin heroiiniaddiktiosta. Eli ihminen tekee aivan mitä tahansa saadakseen fiksinsä tällä kertaa  noiden oman ruumiin tuottamien aineiden kautta. Ei tuossa ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät toimi, mutta vastaajalle 124: Tuntuuhan se toki syvällä aivojen sopukoissa kurjalta kun voi vaan salaa lukea intohimoisia tarinoita siitä mitä on, kun toinen ihminen herättää sellaisia tunteita mistä itse voi vaan haaveilla. Ymmärrän. Katsos kun sellaistakin rakkautta on, ja se vielä kaiken lisäksi kestää. Kädenlämpöisissä suhteissa elävien toiveajattelua nämä jutut, että kaikki suhteet muuttuvat toverillisiksi tai että se on sitä turvallista tosirakkautta. Ihmekös tuo kun valtaosa sellaisissa kämppissuhteissa elää. 

 

Oisko kyse eräänlaisesta dopamiini ja oksitosiiniaddiktiosta? Kuin heroiiniaddiktiosta. Eli ihminen tekee aivan mitä tahansa saadakseen fiksinsä tällä kertaa  noiden oman ruumiin tuottamien aineiden kautta. Ei tuossa ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.

Kuten ei silläkään, että pysyy suhteessa, vaikka syvempiä tunteita ei ole eikä rakkautta tunne. Sitähän nuo parisuhteesta eron ottavia ihmisiä haukkuvat tahtovat hyvänä systeeminä mainostaa. Suurin osa ihmisistä tippuu dopamiinikiksejä täysin impulsiivisesti hakevan aina lopulta tyytymättömän sarjadeittailijan ja pakko & laimeus on rakkautta-suhteilijan välimaastoon. Suurin osa kaipaa rakkautta ja kohtuullisen hyvää suhdetta sen toteuttamiseen. Suurin osa tajuaa erota sellaisista suhteista kuten Ap:llä eikä siinä ole mitään väärää tai patologisoitavaa käytöstä takana kuten hän, jolle kommentoit haluaa asiaa esittää.

Missä on puhuttu pakosta? Taitaa olla oman pääsi tuotoksia.

Pakko on rakkautta-suhteilija? Missä tällaisia on? Jossain marginaaliväessä? En ole kenenkään normaalin kuullut koskaan sanovan että pakko on rakkautta.

Kyllä tä keskustelu on lähinnä vahvistanut mun tunnetta siitä että ei olla oikeat ihmiset toisillemme. Ja asialle pitää tehdä jotain nyt eikä joskus tulevaisuudessa. Yritetty on, vietetty laatuaikaa, reissattu ja yritetty olla toisillemme mukavia. Valitrttavasti se yhdessä vietetty aika tuntuu kaikesta huolimatta väkinnäiseltä ja laimealta.

Ap

Kuulostaa oikealta päätökseltä. Vaikuttas siltä että olet kyllä yrittänyt tunteiden herättelyä sekä arvoinut tuntemuksiasi ja suhteen todellisuutta eri kanteilta. Jossain pisteessä on vaan myönnettävä tosiasiat ja tilanteen muuttumattomuus. Seuraavaksi saatte kumpikin mahdollisuuden paljon parempaan kuin mitä voitte toisillenne antaa. Voimia elämänmuutokseen!

Olen suhteessa miehen kanssa jonka kanssa kemiat eivät kohtaa tunnepuolella eikä seksuaalisella tasolla. Älkää ikinä ryhtykö vakavaan suhteeseen jos tilanne on tällaisella pohjalla. Olen vielä läheisriippuvainen ja se on se liima mikä pitää meidät yhdessä. Joskus olen vihainen itselleni miksi kulutan elämäni ihmisen kansa johon minulla ei ole tunteita. 

Hyviä parisuhteita on monenlaisia, ja toisissa korostuvat eri elementit kuin toisissa. Ollakseen suhteessa onnellinen ei välttämättä vaadita sitä, että tunteet ja seksielämä ovat kuin suoraan romanttisesta viihderomaanista. Ongelma ap:n kuvauksessa on kuitenkin se, että siinä ei ole niitä hyviä ja toimivia elementtejä esillä juuri ollenkaan. Miksi tuollaiseen suhteeseen on siis alun perin lähdetty, ja miksi siinä jatketaan?

Pari ajatusta nousee. Voi olla, että kumppaniin ei synny kontaktia, jos tämä käyttäytyy jotenkin epäaidosti kelvatakseen. Mieshän on ilmeisen epävarma, jos haluaa vain hengailla vaikka tunneyhteys on heikko. Tilanne voi olla korjattavissa silloin sillä, jos päästään suojauksen yli puhumaan näistä riittämättömyydentunteista ja peloista.

Mutta vaikka tämä tekisi miehestä aidon ja kyvykkään näyttämään tunteitaan, ne tunteet eivät välttämättä sovi ollenkaan aapeen kuvioon, koska ne voivat olla väärästä näytelmästä. Hän ei silloin pääse itse omaan problematiikkaansa käsiksi. Syvä tunneside muodostuu, kun nämä sisäiset näytelmät ovat lähellä toisiaan, vaikka loppukohtaus olisikin auki.

Vierailija kirjoitti:

Ja täytyy sanoa: todella moni mies ei ymmärrä naistaan pätkääkään. Eivät tajua  henkistä ulottuvuutta. Siinä ei audit auta. Ei fiksuja miehiä vain ole riittävästi. Tai siis kypsiä.

Höpö höpö. Sinä vain et sytytä tarpeeksi. Ei silloin viitsi välittää.

Ainakin matkan varrella on selvinnyt, että mies on melko erilainen ihminen ja hänellä on erilaisia toiveita kuin mitä tutustuttaessa puhui ja antoi ymmärtää. Ihastuminen saa ihmisen helposti mukautumaan siihen, millainen ihastuksen kohde on. Ja itsekään en osannut silloin punnita riittävästi, vaan parisuhteeseen lähdin osittain siksi, että se tuntui fiksulta valinnalta, joka voisi kestää aikaa. Eikä miehestä tosiaan löytynyt mitään suuria vikoja, vaan sellaisia ominaisuuksia, joita voisi ajatella erittäin positiivisiksi puoliksi pitkässä juoksussa. Aliarvioin kemian ja vetovoiman vaikutusta pitkässä suhteessa. Suhde on siis mielestäni ollut meiltä molemmilta virhearvio. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ainakin matkan varrella on selvinnyt, että mies on melko erilainen ihminen ja hänellä on erilaisia toiveita kuin mitä tutustuttaessa puhui ja antoi ymmärtää. Ihastuminen saa ihmisen helposti mukautumaan siihen, millainen ihastuksen kohde on. Ja itsekään en osannut silloin punnita riittävästi, vaan parisuhteeseen lähdin osittain siksi, että se tuntui fiksulta valinnalta, joka voisi kestää aikaa. Eikä miehestä tosiaan löytynyt mitään suuria vikoja, vaan sellaisia ominaisuuksia, joita voisi ajatella erittäin positiivisiksi puoliksi pitkässä juoksussa. Aliarvioin kemian ja vetovoiman vaikutusta pitkässä suhteessa. Suhde on siis mielestäni ollut meiltä molemmilta virhearvio. 

Ap

Takaisin vaan jännämiehien s. ämpäriksi.