Ihan hyvä suhde, mutta en tunne mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastaminen ei todellakaan ole mikään valinta! Joka niin väittää, ei ole koko asiaa kokenut tai sekoittaa rakastamisen välittämiseen, kiintymykseen, ystävyyteen. 

 

Minä olen rakastanut kymmenen vuotta ihmistä jonka kanssa en ole yhdessä enkä edes yhteydessä ja tunne säilyy, sille ei voi mitään. Se vaan on. Joka päivä ja varmasti aina kuolemaani saakka. 

Limerenssi on eri asia kuin rakastaminen parisuhteessa. Edesmenneeseen kumppaniin rakkaus usein säilyykin.

Höpö höpö nyt taas. 

Argumentaatio lopussa?

Miksi alkaa väitellä ihmisen kanssa joka ei ole selkeästi koskaan ollut rakastunut? Minua ei kiinnosta p*skan vertaa se sinun kädenlämpöinen liittosi tai mitä rakkaus mielestäsi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät toimi, mutta vastaajalle 124: Tuntuuhan se toki syvällä aivojen sopukoissa kurjalta kun voi vaan salaa lukea intohimoisia tarinoita siitä mitä on, kun toinen ihminen herättää sellaisia tunteita mistä itse voi vaan haaveilla. Ymmärrän. Katsos kun sellaistakin rakkautta on, ja se vielä kaiken lisäksi kestää. Kädenlämpöisissä suhteissa elävien toiveajattelua nämä jutut, että kaikki suhteet muuttuvat toverillisiksi tai että se on sitä turvallista tosirakkautta. Ihmekös tuo kun valtaosa sellaisissa kämppissuhteissa elää. 

On ihmisiä jotka rikkovat kerta toisensa jälkeen parisuhteitaan ja perheitään juostessaan tuon perässä. Eivätkä sitä koskaan löydä. Syy siihen on heissä itsessään. He hakevat onnellisuuden tuojaa ulkopuolelta koska eivät kykene sitä sisältänsä löytämään. Lapsuuden vaille

 

Normaali ihminen on itsenäistynyt noin 20 v kieppeillä. Traumat jos niitä lapsuudessa on ollut hoidettuna. Sitten on helppo olla toisen ihmisen kanssa ja rakastaa. Sanoinko jo rakastaa?

Yksinkertaista eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastaminen ei todellakaan ole mikään valinta! Joka niin väittää, ei ole koko asiaa kokenut tai sekoittaa rakastamisen välittämiseen, kiintymykseen, ystävyyteen. 

 

Minä olen rakastanut kymmenen vuotta ihmistä jonka kanssa en ole yhdessä enkä edes yhteydessä ja tunne säilyy, sille ei voi mitään. Se vaan on. Joka päivä ja varmasti aina kuolemaani saakka. 

Limerenssi on eri asia kuin rakastaminen parisuhteessa. Edesmenneeseen kumppaniin rakkaus usein säilyykin.

Ei ole limerenssiä jos tunteita on molemmilla. En ole tuo jolle vastasit, mutta vastaavan olen kokenut.

Minusta on oikeasti todella surullista, etteivät kaikki saa kokea koskaan aitoa rakkautta tai sitä huumaavaa rakastumisen tunnetta. Pitää olla aika tunneköyhä jos ei se koskaan vaivaa mieltä. Epäilen tosin, että nämä toveruussuhteiden raivokkaat puolustajat nimenomaan syvällä sisimmässään ovat asiasta katkeria. Siitähän se tarve tulee vähätellä asiaa ja yrittää lytätä sen kokeneet henkisesti keskenkasvuisiksi tai limerenssistä kärsiviksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastaminen ei todellakaan ole mikään valinta! Joka niin väittää, ei ole koko asiaa kokenut tai sekoittaa rakastamisen välittämiseen, kiintymykseen, ystävyyteen. 

 

Minä olen rakastanut kymmenen vuotta ihmistä jonka kanssa en ole yhdessä enkä edes yhteydessä ja tunne säilyy, sille ei voi mitään. Se vaan on. Joka päivä ja varmasti aina kuolemaani saakka. 

Limerenssi on eri asia kuin rakastaminen parisuhteessa. Edesmenneeseen kumppaniin rakkaus usein säilyykin.

Ei ole limerenssiä jos tunteita on molemmilla. En ole tuo jolle vastasit, mutta vastaavan olen kokenut.

Niinpä. Molemminpuolista on. Välillä vuosia välissä että ei nähdä tai ei yhteyttä. Silti tunne säilyy ja jopa kasvaa vaikka elän kyllä ihan omaa, hyvääkin elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllähän se rakkaus ja kemia on nimenomaan hormoneja ja aivojen toimintaa ja biologiaa. Kaikki mitä ihmiset ajattelee ja tuntee on. Onko jollakin jäänyt biologiantunnit väliin? 

Puhuttiinkin väitteestä jossa sanottiin näiden biologisten prosessien menevän ohi parissa vuodessa. Vaan kun kaikilla ne eivät mene ohi. Se on se nk. mystiikka. Heille, jotka eivät suostu uskomaan niiden voivan kestää, kestää ja kestää niissä parhaimmissa suhteissa, se vaikuttaa mystiseltä ja kokevat tarvetta vähätellä sitä. Mulle se on vain no, hyvää ja kaunista rakkautta ripauksella onnea. Enhän tuntisi näin jos en olisi ollut niin onnekas, että löysin puolisoni.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on oikeasti todella surullista, etteivät kaikki saa kokea koskaan aitoa rakkautta tai sitä huumaavaa rakastumisen tunnetta. Pitää olla aika tunneköyhä jos ei se koskaan vaivaa mieltä. Epäilen tosin, että nämä toveruussuhteiden raivokkaat puolustajat nimenomaan syvällä sisimmässään ovat asiasta katkeria. Siitähän se tarve tulee vähätellä asiaa ja yrittää lytätä sen kokeneet henkisesti keskenkasvuisiksi tai limerenssistä kärsiviksi. 

Niin on. Surullista siis. Se on hienoin, järisyttänein ja minua ihmisenä eniten henkisesti kasvattanut ja paremmaksi muovannut tunne ja kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllähän se rakkaus ja kemia on nimenomaan hormoneja ja aivojen toimintaa ja biologiaa. Kaikki mitä ihmiset ajattelee ja tuntee on. Onko jollakin jäänyt biologiantunnit väliin? 

Puhuttiinkin väitteestä jossa sanottiin näiden biologisten prosessien menevän ohi parissa vuodessa. Vaan kun kaikilla ne eivät mene ohi. Se on se nk. mystiikka. Heille, jotka eivät suostu uskomaan niiden voivan kestää, kestää ja kestää niissä parhaimmissa suhteissa, se vaikuttaa mystiseltä ja kokevat tarvetta vähätellä sitä. Mulle se on vain no, hyvää ja kaunista rakkautta ripauksella onnea. Enhän tuntisi näin jos en olisi ollut niin onnekas, että löysin puolisoni.

Todennäköisyydet ovat tuohon äärimmäisen pienet että kaksi biologisesti äärimmäisen poikkeavaa olisi tuolla tavalla. Realismi on toista.  Ja tottakai tällä kommenttipalstalla voi kuka tahansa sepitellä mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläsi on siis liian pieni?

Minulla oli kerran orastava suhde ihan kivanoloisen miehen kanssa, mutta se loppui kun en tuntenut mitään juuri tuosta syystä.

N39

Siinäpä syy.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin on että jokaiseen suhteeseen tulee arki ennemmin tai myöhemmin. Kaikki ei tätä koskaan hyväksy ja he ovat niitä ketkä vaihtavat kumppaniaan vähän väliä läpi aikuisiän ja yleensä sitten siinä 60+ iässä alkavat olemaan vain yksin. Jos se elämäntapa kiehtoo, niin go for it. Se että tuoko se sinulle onnea on mahdontonta tietää. Mutta tavallinen arki on tavallista arkea kenen kansas tahansa. Vaaleanpunaiset silmälasit tippuu jossain kohtaa ja perhosiakaan ei enää ole vatsanpohjalla. Ihastuminen on lopulta ihan pelkkää aivokemiaa. Se on reaktio siellä ja se menee aivoista aina jossain kohtaa ohi. Jos siihen tunteeseen jää koukkuun ja riippuvaiseksi, niin mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin vaihtaa kumppania suhteellisen säännöllisesti läpi elämän.

En voi allekirjoittaa näkemystäsi. Yli 40 vuotta sitten salamarakastuin tulisesti (silloiseen) nuoreen mieheen, jonka kanssa olen siitä lähtien jakanut elämäni. Vaikeimpinakin hetkinä olen aina tiennyt rakastavani häntä. Muistan kuin eilisen päivän, miltä ensimmäinen suudelma tuntui, tai oikeammin maistui. Kukaan tapaamistani nuorista miehistä ei ollut koskaan maistunut yhtä hyvältä. En silloin tiennyt mitään feromoneista ynnä muista. Mies vain veti minua magneetin lailla puoleensa; ja vetää yhä.

Niinpä. Molemminpuolista on. Välillä vuosia välissä että ei nähdä tai ei yhteyttä. Silti tunne säilyy ja jopa kasvaa vaikka elän kyllä ihan omaa, hyvääkin elämääni. 

Saisitpa yhteyden häneen ja mahdollisuuden edetä hänen kanssaan jos siitä kiinni on. Tarinasi kuulostaa mielenkiintoiselta. Voisinpa kysyä lisää sillä sun kokemus ja kertoma osuu lähelle. Mitä parhainta tulevaan ja paljon tsemppiä. Rakkaus on kaunista, mutta myös todella raastavaa jos syystä tai toisesta on esteitä.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Molemminpuolista on. Välillä vuosia välissä että ei nähdä tai ei yhteyttä. Silti tunne säilyy ja jopa kasvaa vaikka elän kyllä ihan omaa, hyvääkin elämääni. 

Saisitpa yhteyden häneen ja mahdollisuuden edetä hänen kanssaan jos siitä kiinni on. Tarinasi kuulostaa mielenkiintoiselta. Voisinpa kysyä lisää sillä sun kokemus ja kertoma osuu lähelle. Mitä parhainta tulevaan ja paljon tsemppiä. Rakkaus on kaunista, mutta myös todella raastavaa jos syystä tai toisesta on esteitä.

Eli näyttää sinulla olevan tahtotilaa ja ikuista vastamäkeä tuo ns rakkautesi. Miksi et valitsi helpon ja kuplivan rakkauden jonkun toisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa pyörii nyt joku todellsuudesta irraallaan oleva ihmisenmuotoinen tyyppi. Olisko vähemmän kiva ajanjakso menossa?

Mun mielestä täällä pyörii nyt ainakin yksi todella surullinen tapaus jonka ns. tunteet perustuu tieteeseen. 

Itsetuntemus auttaa hyvin paljon tekemään itselleen sopivia valintoja. Ensin pitää osata rakastaa itseään ja olla itse itsensä huolenpitäjä ja onnen tuoja. Sitten on helppo olla toisen ihmisen kanssa. Ei riippuvuudesta vaan aikuisesta rakkaudesta. Mites sulla on elämä mennyt sitten?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen parinvalinta on hyvin hienostunut systeemi, ja se on muodostunut vuosituhansien aikana. Siihen liittyy mm. ominaistuoksu, feromonit, jne. Monet tekijät. Yleinen terveys. Jne. Evoluutiopsykologia tätä tutkii muun muassa. 

Toiset sopivat toisilleen paremmin kuin toiset. 

Tutkimukset ovat löytäneet, esimerkiksi, että parinvalinnassa suositaan alitajuisesti tarpeeksi erilaisen immuunijärjestelmän omaavaa partneria - joka on geneettisesti tarpeeksi erilainen - mutta, ei kuitenkaan liian erilainen. 

Miehen ominaistuoksu viestii naiselle tästä, ja tämä on alitajuista. mm. Siksi sitä ei pysty joskus millään järjellä selittämään, kun joskus ihminen vain tuntee järjetöntä vetoa toiseen ihmiseen.

Toisin sanoen, vaikuttaa siltä, että aloittaja ja aloittajan mies eivät vain luonnon näkökulmasta ole kovin optimaalinen pari. Voi olla, että vetoa ei ole, koska olette biologisesti liian samanlaisia tai geneet

Pidän feromoniselitystå tämän ajan muoti-ilmiönä ja mutkat suoraksi -tieteenä. Feromonit my ass, jos vastapuoli näyttää epiellyttävältä tai osoittaa muita piirteitä, jotka ei ole itselle mieluisia.

Normaalisti ihmiset tuntevat ensisijassa vetoa ulkonäön ja käytöksen perustella, eivätkä todellakaan seuraa nenäänsä. Tiedostamatta? Ei, vaan ne muut piirteet käytöksessä, ulkonäkö, kiinnostuksen merkit ohjaavat kiinnostumaan ja ihastumaan.

Asia on toinen siinä vaiheessa, kun ollaan oikeasti jo läheisessä kanssakäymisessä. Toinen voi tuoksua miellyttävältä tai karkoittaa hajullaan. Mutta kyllä se vetovoima on siinä vaiheessa jo syntynyt muista syistä. Taustalla keski-ikäisen vuosikymmenten empiirinen tutkimus ja elämänkokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Molemminpuolista on. Välillä vuosia välissä että ei nähdä tai ei yhteyttä. Silti tunne säilyy ja jopa kasvaa vaikka elän kyllä ihan omaa, hyvääkin elämääni. 

Saisitpa yhteyden häneen ja mahdollisuuden edetä hänen kanssaan jos siitä kiinni on. Tarinasi kuulostaa mielenkiintoiselta. Voisinpa kysyä lisää sillä sun kokemus ja kertoma osuu lähelle. Mitä parhainta tulevaan ja paljon tsemppiä. Rakkaus on kaunista, mutta myös todella raastavaa jos syystä tai toisesta on esteitä.

Eli näyttää sinulla olevan tahtotilaa ja ikuista vastamäkeä tuo ns rakkautesi. Miksi et valitsi helpon ja kuplivan rakkauden jonkun toisen kanssa?

Koska rakkaus ei ole valinta tai tahtotila. Kun sitä tuntee ei voi vain päättää alkaa rakastaa jotain toista, koska se olisi helpompaa. Kukaan ei ole sanonut että suhde jossa on pysyviä tunteita mukana olisi täysin vapaa mistään vastoinkäymisistä tai että se olisi aina pelkkää kikattelua. Koko ketjun aloittaja ei kärsi vastamäestä rakkaussuhteessa, vaan tunteiden puutteesta. 

Hyvin kirjoitettu ja kiteytetty. Jos itse on päättänyt saada kärsimällä kirkkaamman kruunun, on varmasti kiusaus uskotella, ettei vaihtamalla parane eikä mikään parisuhde ole vihasuhdetta tai naapuruussuhdetta kummoisempi pitkällä aikavälillä.

Todellakin on. Ja yksi elämän parhaimpia asioita voi olla irtautua huonosta suhteesta ja päästä eroon vankilasta, jossa toisiaan vihaavien ihmisten pitäisi harrastaa keskenään seksiä täyttääkseen aviolliset velvoitteensa kun kerran on tahdon sanottu. Tai sitten elää ilman seksiä, koska on naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät toimi, mutta vastaajalle 124: Tuntuuhan se toki syvällä aivojen sopukoissa kurjalta kun voi vaan salaa lukea intohimoisia tarinoita siitä mitä on, kun toinen ihminen herättää sellaisia tunteita mistä itse voi vaan haaveilla. Ymmärrän. Katsos kun sellaistakin rakkautta on, ja se vielä kaiken lisäksi kestää. Kädenlämpöisissä suhteissa elävien toiveajattelua nämä jutut, että kaikki suhteet muuttuvat toverillisiksi tai että se on sitä turvallista tosirakkautta. Ihmekös tuo kun valtaosa sellaisissa kämppissuhteissa elää. 

On ihmisiä jotka rikkovat kerta toisensa jälkeen parisuhteitaan ja perheitään juostessaan tuon perässä. Eivätkä sitä koskaan löydä. Syy siihen on heissä itsessään. He hakevat onnellisuuden tuojaa ulkopuolelta koska eivät kykene sitä sisältänsä löytämään. Lapsuuden vaille

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli parisuhteessasi ap niin tai näin, niin tämä palsta on kyseenalainen foorumi tuoda miehesi ja parisuhteesi tänne haukuttavaksi.

Trollihan tuo oli. Avaus hyvin stereotyyppinen. Oikea mallitarina minkä tarkoitus oll saada provottua ihmisiä.

Jos taas oli aito niin käsittämätöntä k*sipasyyttä tuoda omaa parisuhdettaan nettiin julkisesti pöyhittäväksi ja ruodittavaksi ylentääkseen itseään.

Oli trolli tai ei niin ihan syväluotaava ja totuudenmukainen analyysi perus parisuhteesta kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa pyörii nyt joku todellsuudesta irraallaan oleva ihmisenmuotoinen tyyppi. Olisko vähemmän kiva ajanjakso menossa?

Mun mielestä täällä pyörii nyt ainakin yksi todella surullinen tapaus jonka ns. tunteet perustuu tieteeseen. 

Itsetuntemus auttaa hyvin paljon tekemään itselleen sopivia valintoja. Ensin pitää osata rakastaa itseään ja olla itse itsensä huolenpitäjä ja onnen tuoja. Sitten on helppo olla toisen ihmisen kanssa. Ei riippuvuudesta vaan aikuisesta rakkaudesta. Mites sulla on elämä mennyt sitten?

Niin? Tuo on fiksua ja tervettä, mutta se ei saa siltikään ihmisiä rakastamaan tahdonalaisesti. Se ei siltikään saa epäsopivaa kumppania muuttumaan sopivaksi. Se ei taio esiin tunteita, joita ei jotain ihmistä kohtaan vain ole kuten aloittajalla tapaus on. Mainitsemasi on hyvä ja likipitäen välttämätön pohja mille tahansa terveelle ihmissuhteelle.

Rakastat haavekuvaa. Voisi olla itsesi kannalta hyvä koittaa päästä siitä irti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastaminen ei todellakaan ole mikään valinta! Joka niin väittää, ei ole koko asiaa kokenut tai sekoittaa rakastamisen välittämiseen, kiintymykseen, ystävyyteen. 

 

Minä olen rakastanut kymmenen vuotta ihmistä jonka kanssa en ole yhdessä enkä edes yhteydessä ja tunne säilyy, sille ei voi mitään. Se vaan on. Joka päivä ja varmasti aina kuolemaani saakka. 

Limerenssi on eri asia kuin rakastaminen parisuhteessa. Edesmenneeseen kumppaniin rakkaus usein säilyykin.

Höpö höpö nyt taas. 

Argumentaatio lopussa?

Miksi alkaa väitellä ihmisen kanssa joka ei ole selkeästi koskaan ollut rakastunut? Minua ei kiinnosta p*skan vertaa

Tylsä ihminen suhteessa on tyyppi, joka ei osaa olla kontaktissa toisen kanssa riittävällä tasolla. On hiukan tai paljon estynyt tunneilmaisussaan. Ei uskalla heittäytyä leikkisyyteen. Ei tuota kauaa jaksa kukaan.