Ihan hyvä suhde, mutta en tunne mitään

Vierailija kirjoitti:

Tylsä ihminen suhteessa on tyyppi, joka ei osaa olla kontaktissa toisen kanssa riittävällä tasolla. On hiukan tai paljon estynyt tunneilmaisussaan. Ei uskalla heittäytyä leikkisyyteen. Ei tuota kauaa jaksa kukaan. 

Tunneilmaisutaidot ovat tärkeitä. Mutta silloin jos toinen alkaa ns leikkisän v*ttuilun varjolla alistamaan niin on syytä juosta. Naisen sanominen edes muka leikillään naarasnalkuttimeksi tms.on merkki että ihmisessä ei ole parisuhdeainesta eikä rakkautta.

Moni mies voisi hyötyä itsetutkiskelusta. Kehittäisi henkistä kapasiteettiaan, silloin naisen saa pidettyä tyytyväisenä.

Vierailija kirjoitti:

Tylsä ihminen suhteessa on tyyppi, joka ei osaa olla kontaktissa toisen kanssa riittävällä tasolla. On hiukan tai paljon estynyt tunneilmaisussaan. Ei uskalla heittäytyä leikkisyyteen. Ei tuota kauaa jaksa kukaan. 

Voiko valheellinen ylimiellyttäjä olla juuri tuo mitä kuvasit?

Vierailija kirjoitti:

Rakastat haavekuvaa. Voisi olla itsesi kannalta hyvä koittaa päästä siitä irti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastaminen ei todellakaan ole mikään valinta! Joka niin väittää, ei ole koko asiaa kokenut tai sekoittaa rakastamisen välittämiseen, kiintymykseen, ystävyyteen. 

 

Minä olen rakastanut kymmenen vuotta ihmistä jonka kanssa en ole yhdessä enkä edes yhteydessä ja tunne säilyy, sille ei voi mitään. Se vaan on. Joka päivä ja varmasti aina kuolemaani saakka. 

Limerenssi on eri asia kuin rakastaminen parisuhteessa. Edesmenneeseen kumppaniin rakkaus usein säilyykin.

Höpö höpö nyt taas. 

Argum

Voi kuule. Vaikka rakastaisin haavekuvaa, mitä en tee, niin pysyisin silti sata kertaa mielummin siinä mielenmaisemassa kuin katsoisin sohvallani makaamassa jotain ihmistä jota en aidosti rakasta. Nämä täälläkin olleet kuvaukset perusparisuhteista oikeasti saavat minut yökkäämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsä ihminen suhteessa on tyyppi, joka ei osaa olla kontaktissa toisen kanssa riittävällä tasolla. On hiukan tai paljon estynyt tunneilmaisussaan. Ei uskalla heittäytyä leikkisyyteen. Ei tuota kauaa jaksa kukaan. 

Voiko valheellinen ylimiellyttäjä olla juuri tuo mitä kuvasit?

Tahdoton kynnysmatto. Henkisesti jäänyt lapsen tasolle. Parisuhteisiin pysyvästi kelpaamaton kellekkään normaalille ihmiselle. Kateellinen muille.

Vierailija kirjoitti:

Moni mies voisi hyötyä itsetutkiskelusta. Kehittäisi henkistä kapasiteettiaan, silloin naisen saa pidettyä tyytyväisenä.

Voin antaa miehille vinkkiä, että naisella on sellainen sisäsyntyinen oletus, että ihminen kasvaa ja kehittyy koko ajan. Useimmiten se vaatii tietoista työtä. Pidän outona, että miehet eivät ole tästä tietoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies voisi hyötyä itsetutkiskelusta. Kehittäisi henkistä kapasiteettiaan, silloin naisen saa pidettyä tyytyväisenä.

Mielenkiintoinen asetelma sinulla. Toinen alistuu ja toinen alistaa. Pelon ilmapiiri, jossa rakkaus ei voi koskaan kukoistaa. Sen sijaan että molemmat tekisivät työtä yhdessä suhteen eteen.

Häh??? Nyt kyllä projisoit aika vahvasti 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies voisi hyötyä itsetutkiskelusta. Kehittäisi henkistä kapasiteettiaan, silloin naisen saa pidettyä tyytyväisenä.

Voin antaa miehille vinkkiä, että naisella on sellainen sisäsyntyinen oletus, että ihminen kasvaa ja kehittyy koko ajan. Useimmiten se vaatii tietoista työtä. Pidän outona, että miehet eivät ole tästä tietoisia.

Se on outoa. Mutta onhan niitäkin miehiä jotka huutavat pää punaisena että parisuhteen eteen pidä tehdä yhtään työtä koskaan. Ei ihme että juuri heille tulee sitten useita avioeroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies voisi hyötyä itsetutkiskelusta. Kehittäisi henkistä kapasiteettiaan, silloin naisen saa pidettyä tyytyväisenä.

Voin antaa miehille vinkkiä, että naisella on sellainen sisäsyntyinen oletus, että ihminen kasvaa ja kehittyy koko ajan. Useimmiten se vaatii tietoista työtä. Pidän outona, että miehet eivät ole tästä tietoisia.

Se on outoa. Mutta onhan niitäkin miehiä jotka huutavat pää punaisena että parisuhteen eteen pidä tehdä yhtään työtä koskaan. Ei ihme että juuri heille tulee sitten useita avioeroja.

Luulisi siinä olevan enemmän harmia sekä hommaa kuin frouvan miellyttämisessä edes kokeeksi silloin tällöin.

Turun suunalla rouvat osaavatkin vetää ajoissa johtopäätökset ja erota ajoissa tuollaisista työtä tekemättömistä vätyksistä.

Seurustelin 19-vuotiaana miehen kanssa joka oli todella ihastunut minuun ja piiritti ensin pitkään ennen kuin suostuin suhteeseen. Suhteessa ollessani minua hieman ärsytti miehen kosketus ja rakastellessa ajattelin toista miestä että pystyin siihen. Olin myös aika hankala miestä kohtaan.

Alunperin ryhdyin suhteeseen varmaankin sen vuoksi että minulla oli niin huono itsetunto enkä tajunnut vielä mitään rakastumisesta. Pari tuollaista ihan ok suhdetta koin tuon jälkeenkin. Mutta ei ne vaan toimi jos ei ole tunteita. Eikä ole oikein sille miehellekään.

tuo mies taitaa vieläkin haikailla perääni vaikka tuosta on jo yli 15 vuotta.

 

Toisten tunteilla leikkimisestä ei koskaan seuraa mitään hyvää.

ihmisten ei pidä mennä liian heppoisin perustein yhteen.

Kun tietää, ettei toinen riitä omana itsenään, pitää hänet jättää vapaille markkinoille, eikä kahlita siksi aikaa kunnes itse löytää sopivamman tai selkiytyy, mitä haluaa.

Erotkaa.

Itse olin tuollaisessa suhteessa joka avattiin avoimeksi avioliitoksi. Meillä mieskään ei nimittäin ollut tyytyväinen. Mutta sitten rakastuin ihmiseen joka sai sukat pyörimään jaloissa ja erottiin. Nyt olen 12 vuotta ollut tämän uuden miehen kanssa ja edelleen kaikki toimii. Lapsiakin on, on rakennettu talo ja mökki, on ollut vakavia sairastumisia ja muuten rankkoja aikoja. Ja silti joka päivä mies saa hymyn huulille.

Edellisessä suhteessa tunsin musertavaa ahdistustakin. Kavereille valitin parisuhteesta ja koko ajan tuntui, että pitää hirveästi yrittää jne. Nyt kaikki soljuu hyvin omalla painollaan, ei tarvi hampaat irvessä tehdä työtä parisuhteen eteen. En voi ottaa osaa mihinkään parisuhdenarinoihin, kun ei ole mitään valitettavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa.

Itse olin tuollaisessa suhteessa joka avattiin avoimeksi avioliitoksi. Meillä mieskään ei nimittäin ollut tyytyväinen. Mutta sitten rakastuin ihmiseen joka sai sukat pyörimään jaloissa ja erottiin. Nyt olen 12 vuotta ollut tämän uuden miehen kanssa ja edelleen kaikki toimii. Lapsiakin on, on rakennettu talo ja mökki, on ollut vakavia sairastumisia ja muuten rankkoja aikoja. Ja silti joka päivä mies saa hymyn huulille.

Edellisessä suhteessa tunsin musertavaa ahdistustakin. Kavereille valitin parisuhteesta ja koko ajan tuntui, että pitää hirveästi yrittää jne. Nyt kaikki soljuu hyvin omalla painollaan, ei tarvi hampaat irvessä tehdä työtä parisuhteen eteen. En voi ottaa osaa mihinkään parisuhdenarinoihin, kun ei ole mitään valitettavaa. 

Narinat johtuu aina siitä, että on väärän ihmisen kanssa niinkuin suurin osa on. Ei parisuhteen tarvitse olla mitään jatkuvaa työtä tai yrittämistä. Ihmiset käy parisuhdeterapiassa kun oikea syy ongelmiin on että ei tunteet riitä. Ei sitä terapialla korjata vaan eroamalla.

AP. Katse peiliin?

Onko ongelma suhde, mies vai sinä itse?

Mä olisin voinut kirjoittaa samanlaisen tekstin 10v sitten ja erota miehestäni. Onneksi tajusin mistä kaikki johtuu. Itsestäni en yksinkertaisesti uskaltanut hypätä suhteeseen täysillä vaan vastustelin ja tein kaikkeni pitääkseni itseni turvassa. Mun tapauksessa oli kyse hylkäämisen pelosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa.

Itse olin tuollaisessa suhteessa joka avattiin avoimeksi avioliitoksi. Meillä mieskään ei nimittäin ollut tyytyväinen. Mutta sitten rakastuin ihmiseen joka sai sukat pyörimään jaloissa ja erottiin. Nyt olen 12 vuotta ollut tämän uuden miehen kanssa ja edelleen kaikki toimii. Lapsiakin on, on rakennettu talo ja mökki, on ollut vakavia sairastumisia ja muuten rankkoja aikoja. Ja silti joka päivä mies saa hymyn huulille.

Edellisessä suhteessa tunsin musertavaa ahdistustakin. Kavereille valitin parisuhteesta ja koko ajan tuntui, että pitää hirveästi yrittää jne. Nyt kaikki soljuu hyvin omalla painollaan, ei tarvi hampaat irvessä tehdä työtä parisuhteen eteen. En voi ottaa osaa mihinkään parisuhdenarinoihin, kun ei ole mitään valitettavaa. 

Narinat johtuu aina siitä, että on väärän ihmisen kanssa niinkuin suurin osa on. Ei parisuhteen tarvitse ol

Sarjaeroajan puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan en ole koskaan ollut kovin pitkässä suhteessa enkä osaa sanoa, olenko "kyvytön rakastamaan". Mutta ehkä asiaa voi selvittää eron jälkeen jonkun muun kanssa. Ehkä mun ei ainakaan tässä suhteessa kannata kuvitella, että siihen oppisin.

Ap

Terapia voisi auttaa. Kuulostat siltä että et osaa kommunikoida avoimesti tunteistasi ja tarpeistasi parisuhteessa kumppanillesi. Ja tuo saattaa olla se syy miksi olet nyt eroamassa. Ilman terapiaa tuo kierre monilla jatkuu.

Mikä ihmeen terapia, jos toinen ei vaan paneta?  

Vierailija kirjoitti:

AP. Katse peiliin?

Onko ongelma suhde, mies vai sinä itse?

Mä olisin voinut kirjoittaa samanlaisen tekstin 10v sitten ja erota miehestäni. Onneksi tajusin mistä kaikki johtuu. Itsestäni en yksinkertaisesti uskaltanut hypätä suhteeseen täysillä vaan vastustelin ja tein kaikkeni pitääkseni itseni turvassa. Mun tapauksessa oli kyse hylkäämisen pelosta.

Sitähän tuo todella usein on. Hylkäämisen pelon pakenemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan en ole koskaan ollut kovin pitkässä suhteessa enkä osaa sanoa, olenko "kyvytön rakastamaan". Mutta ehkä asiaa voi selvittää eron jälkeen jonkun muun kanssa. Ehkä mun ei ainakaan tässä suhteessa kannata kuvitella, että siihen oppisin.

Ap

Terapia voisi auttaa. Kuulostat siltä että et osaa kommunikoida avoimesti tunteistasi ja tarpeistasi parisuhteessa kumppanillesi. Ja tuo saattaa olla se syy miksi olet nyt eroamassa. Ilman terapiaa tuo kierre monilla jatkuu.

Mikä ihmeen terapia, jos toinen ei vaan paneta?  

Jos parisuhteen rajaa vain ja ainoastaan tuohon niin kannattaa hakea nukke itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan en ole koskaan ollut kovin pitkässä suhteessa enkä osaa sanoa, olenko "kyvytön rakastamaan". Mutta ehkä asiaa voi selvittää eron jälkeen jonkun muun kanssa. Ehkä mun ei ainakaan tässä suhteessa kannata kuvitella, että siihen oppisin.

Ap

Terapia voisi auttaa. Kuulostat siltä että et osaa kommunikoida avoimesti tunteistasi ja tarpeistasi parisuhteessa kumppanillesi. Ja tuo saattaa olla se syy miksi olet nyt eroamassa. Ilman terapiaa tuo kierre monilla jatkuu.

Mikä ihmeen terapia, jos toinen ei vaan paneta?  

Paneminen on sinulle suhteessa ainoa mittari?

Ennen lapsia ymmärrän mutta kun ne on tehty niin mihin sitä seksiä kaipaat?

Ei kaikki kaipaa sitä niin paljon kun annetaan ymmärtää ja sit väkisin suoritetaan sitäkin. Sekään ei tiedä hyvää.

Jos hyväksyisitte omat tarpeenne suhteelta. Kohtaako ne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies voisi hyötyä itsetutkiskelusta. Kehittäisi henkistä kapasiteettiaan, silloin naisen saa pidettyä tyytyväisenä.

Mielenkiintoinen asetelma sinulla. Toinen alistuu ja toinen alistaa. Pelon ilmapiiri, jossa rakkaus ei voi koskaan kukoistaa. Sen sijaan että molemmat tekisivät työtä yhdessä suhteen eteen.

Häh??? Nyt kyllä projisoit aika vahvasti 😂

Jäbä oppinut uuden sanan (projisointi) jota nyt koittaa käyttää, mutta väärin.