Uskovan ihmisen pitäisi etsiä nimenomaan uskovaa kumppania

Olin naimisissa uskovan kanssa, pieleen meni. En etsinyt ketään, mutta elämään vaan tuli tuo ateisti/agnostikko, ja meillä on ollut jo 15 vuotta hyvä elämä yhdessä. Taikasana: kunnioitus. Hän minua, minä häntä. Usko on minulle yksityisasia, hän ei sitä pilkkaa enkä minä hänelle tuputa. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni uskovainen ei voi seurustella vakavissaan ateistin kanssa. Jos uskovainen muuten vain pyörittää suhteita niin kepeällä tasolla, että elämänkatsomuksilla ei ole väliä, olisi kyllä vakava syy pysähtyä tai määritellä nuo ihmissuhteet jotenkin muuten.

Miten voit sanoa näkemättä jonkun sisimpään että pyörittelee ihmissuhteita kepeällä tasolla? Ja Jumalan tiet ja suunnitelmat eivät aina ole samat kuin ihmisten, kenties Jumalan suunnitelmissa ja tahtona on johdattaa se ateisti tai välinpitämätön luoksensa (ihmis)rakkauden ja suhteen kautta?

Itse menin seurakunnassa tapaamani uskovan miehen kanssa naimisiin ja ajan myötä sain kokea henkistä, fyysistä ja emotionaalista väkivaltaa sekä alkoholismia ja pettämistä. Erosin lopulta säilyäkseni hengissä vaikka ajattelin pitkään että hyvin tässä vielä käy kun uskon ja rukoilen. Jälkeenpäin olen ajatellut että ei se niin paha olisi olla mennyt naimisiin kiltin ja hyvin kohtelevan uskollisen ei-uskovan miehen kanssa.

No ei elämä helppoa välttämättä ole vaikka uskova toisen uskovan saisikin. 

Ainakin meillä on ollut paljon riitoja. Ja erokin ollut mielessä. En tiedä kuinka tässä käy.

Uskottomille uskova!

Uskovat kaiken!

Vierailija kirjoitti:

Etsin miestä joka Rakastaa Kristusta. Ps. Seksiä vain avioliitossa.

Onneksi sellaisiakin miehiä on vapaana. Missäs sinuun voi törmätä?

Vierailija kirjoitti:

Olin naimisissa uskovan kanssa, pieleen meni. En etsinyt ketään, mutta elämään vaan tuli tuo ateisti/agnostikko, ja meillä on ollut jo 15 vuotta hyvä elämä yhdessä. Taikasana: kunnioitus. Hän minua, minä häntä. Usko on minulle yksityisasia, hän ei sitä pilkkaa enkä minä hänelle tuputa. 

Harmittaako että puolison kohtalo tulee olemaan tulinen järvi? Eli vähän kannattaisi "tuputtaakin".

Eikös Raamatussa ole jokin kohta jossa sanotaan että vaimon uskon myötä mieskin pelastuu (=tulee uskoon)? Tarkoitti tietty pareja jotka ovat jo aviossa naisen tullessa uskoon koska alkukirkosta oli kyse mutta silti. Miksi ei olisi mahdollista nykyäänkin? Toisinpäin myös, mies uskossa, nainen ei - vielä?

Olen periaatteessa samaa mieltä siitä, että avioliitto ei-uskovan kanssa ei ole hyvä juttu. Mutta joskus näissä on ongelmana se, että uskovaisuuden kriteerit laitetaan liian korkealle. Tällöin sellainen hiljaisemmin uskova, epävarmempi, vähemmän herätyskristillinen kristitty lätkäistään samaan kasaan täysien ateistien kanssa - ja sitten valitetaan kun puolisoa ei tahdo löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ei-uskovan kanssakin voi olla hyvä suhde jos molemmat kunnioittavat toisiaan.

tuskin siitä kovin hyvää suhdetta syntyy, jos toinen on harhainen hihhuli ja toinen täysijärkinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin naimisissa uskovan kanssa, pieleen meni. En etsinyt ketään, mutta elämään vaan tuli tuo ateisti/agnostikko, ja meillä on ollut jo 15 vuotta hyvä elämä yhdessä. Taikasana: kunnioitus. Hän minua, minä häntä. Usko on minulle yksityisasia, hän ei sitä pilkkaa enkä minä hänelle tuputa. 

Harmittaako että puolison kohtalo tulee olemaan tulinen järvi? Eli vähän kannattaisi "tuputtaakin".

Sanotko noin uskovalle vanhemmallekin jonka lapset ovatkin ateisteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ei-uskovan kanssakin voi olla hyvä suhde jos molemmat kunnioittavat toisiaan.

tuskin siitä kovin hyvää suhdetta syntyy, jos toinen on harhainen hihhuli ja toinen täysijärkinen.

Miksi uskovalla pitäisi olla harhoja tai hihhulikäytöstä? Ei kaikki jotka uskovat jumalaan pidä asiasta meteliä tai koe mitään harhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ei-uskovan kanssakin voi olla hyvä suhde jos molemmat kunnioittavat toisiaan.

tuskin siitä kovin hyvää suhdetta syntyy, jos toinen on harhainen hihhuli ja toinen täysijärkinen.

Sinä ainakaan et edusta niitä kunnioittavia ihmisiä kun noin nimittelet. Enkä järki-ihmisyydestäkään menisi takuuseen kun ainoa mielikuva uskovasta sinulle on äärihihhuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ei-uskovan kanssakin voi olla hyvä suhde jos molemmat kunnioittavat toisiaan.

tuskin siitä kovin hyvää suhdetta syntyy, jos toinen on harhainen hihhuli ja toinen täysijärkinen.

Miksi uskovalla pitäisi olla harhoja tai hihhulikäytöstä? Ei kaikki jotka uskovat jumalaan pidä asiasta meteliä tai koe mitään harhoja.

Oletan että tuo harhaisuus tarkoittaa sitä että joidenkin mielestä jo pelkkä Jumalaan uskominen on osoitus harhaisuudesta. Ja kaikki jotka uskovat ovat hihhuleita. Erittäin kapea-alainen ajatusmaailma järki-ihmsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin naimisissa uskovan kanssa, pieleen meni. En etsinyt ketään, mutta elämään vaan tuli tuo ateisti/agnostikko, ja meillä on ollut jo 15 vuotta hyvä elämä yhdessä. Taikasana: kunnioitus. Hän minua, minä häntä. Usko on minulle yksityisasia, hän ei sitä pilkkaa enkä minä hänelle tuputa. 

Harmittaako että puolison kohtalo tulee olemaan tulinen järvi? Eli vähän kannattaisi "tuputtaakin".

Jos kokee että Jumala kehottaa tuputtamaan niin ilman muuta. Harvemmin vain se tuputtaminen johtaa hyvään lopputulokseen. Parasta on jos vilpittömin sydämin rukoilee johdatusta, viisautta ja rauhaa sydämeen kulkea oikeaa tietä. Ja nyt yli 50-vuotiaana voin sanoa että se tie ei aina ole se mitä hyväntahtoisetkin ihmiset luulevat, uskovatkaan. Jumala voi yllättää. Älkää ymmärtäkö väärin, en mitenkään kehota vastoin Sanaa toimimaan mutta iten sen sanoisin, Jumala ei toimi itseään vastaan mutta näkee ja tuntee meidät yksilöinä, paremmin kuin me itse. Ja haluaa meille aina hyvää. Ei todellakaan halua että kukaan avioituisi puolison kanssa jonka kokisi jotenkin vastenmieliseksi.

"Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani". 2. Kor. 6:14-16

Tässä osviittaa Raamatusta. Lutherin mukaan naimisiinmeno on maallisen regimentin asia. TT, dos. Vesa Hirvosen lainaus Lutherilta (Lähde:Kotimaa.fi/blogit 17.4.2018) "Kukaan ei voi kieltää, etteikö avioliitto olisi ulkonainen, maallinen asia kuten vaatteet ja ruoka, koti ja kontu, maallisen esivallan alaiseksi asetettu (Die Ehesachen, WA 30/3, 205).

Mutta en tiedä, tarkoittaako tämä vapaan, maallisen valinnan tekeminen kristityn ja esim. ateistin avioliittoa vai vain vihkimistä? Lutherin aikaan ei ollut ateisteja. 

Kristityllä ja ateistilla on yleensä eri arvomaailmat. Miten se vaikuttaa esim. mahdollisten lasten kasvatukseen. Vaikka ei kahden kristitynkään avioliitto aina mutkaton ole. 

Ainakin tällä palstalla monien ateistien käyttäytyminen uskovia kristittyjä kohtaan on järkyttävän ilkeää, hyökkäävää, mitätöivää ja väheksyvää. Eli en suosittele kristitylle ateistien kanssa hengailua paitsi ystävinä ja evankeliointitilanteissa. 

Sorry pitkä kommentti. 

Vaikka usko on miten sisäinen maailman asia, minun on vaikeaa kuvitella, miten pariskunnan ajankäyttö, kulttuurisuhde, lastenkasvatus, muut ihmissuhteet jne. olisivat eriytettävissä uskon ulkopuolelle niin, että yhteisellä uskolla tai sillä, että sellaista ei ole, ei olisi väliä.

Vierailija kirjoitti:

"Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani". 2. Kor. 6:14-16

Tässä osviittaa Raamatusta. Lutherin mukaan naimisiinmeno on maallisen regimentin asia. TT, dos. Vesa Hirvosen lainaus Lutherilta (Lähde:Kotimaa.fi/blogit 17.4.2018) "Kukaan ei voi kieltää, etteikö avioliitto olisi ulkonainen, maallinen asia kuten vaatteet ja ruoka, koti ja kontu, maallisen esivallan alaiseksi asetettu (Die Ehesachen, WA 30/3, 205).

Mutta en tiedä, tarkoittaako tämä vapaan, maallisen valinnan tek

 

Lisään vielä, että varmaan on ihan kivojakin ja kohteliaita ateisteja, tämän palstan ateistit ovat toivottavasti negatiivisen käyttäytymisensä puolesta poikkeuksia.

Joka tapauksessa rukoilen niin tämän ketjun kuin kaikkien palstakirjoittajien ja -lukijain sekä sukujensa puolesta. t: viesti 18

Vierailija kirjoitti:

Miksi se ei-uskova olisi välinpitämätön tai ivallinen uskoa kohtaan? Heitäkin on jotka ovat avoimia tai kiinnostuneita. Tiedän eräänkin miehen joka oli tiukasti uskovaisuutta vastaan mutta onpa tänä päivänä seurustelukumppaniinsa tutustuttuansa elävässä uskossa ja aktiivinen seurakunnan jäsen.

Et tiedä, älä narraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin naimisissa uskovan kanssa, pieleen meni. En etsinyt ketään, mutta elämään vaan tuli tuo ateisti/agnostikko, ja meillä on ollut jo 15 vuotta hyvä elämä yhdessä. Taikasana: kunnioitus. Hän minua, minä häntä. Usko on minulle yksityisasia, hän ei sitä pilkkaa enkä minä hänelle tuputa. 

Harmittaako että puolison kohtalo tulee olemaan tulinen järvi? Eli vähän kannattaisi "tuputtaakin".

Sanotko noin uskovalle vanhemmallekin jonka lapset ovatkin ateisteja?

 

Kyllä hän suuressa hurskaudessaan sanoo.