Parit, jotka ei harrasta seksiä ja jotka ei keskustele asiasta ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ongelmia ap:lle toisten elämä aiheuttaa.

Sitä samaa ihmettelen. Ap ei varmaan ole elämässään kohdannut mitään vaikeuksia kuten sairastumista kun moisia ehtii miettimään, ja vielä toisten parisuhteista.

Surullista että niin moni alistuu suhteeseen vailla läheisyyttä, kosketusta ja seksittömään suhteeseen. 

Jos suhteen alussa on luonnollinen olettama tai jopa sovittu että seksuaalisuus on osa suhdetta, niin siitä yksipuolisesti irtisanoutuminen on sopimusrikkomus. Suhteeseen luonnollisesti tulee haasteita ja vaikeuksia, se on fakta, mutta se ETTEI HAE APUA ongelmiin on se sopimusrikkomus. 

Seksin loppumiseen on AINA joku, usein monia syitä. Jokainen pari jolla on ollut nautittavaa läheisyyttä voi päästä siihen takaisin jos haluaa, mutta pointti on siinä että haluaa. 

Jos ei halua olla lähellä, rakastella kumppanin kanssa, niin on parempi vapauttaa kumppani kohtaamaan sopivamman kumppanin.

Jos kumppani on vastenmielinen, pelottava, ja on itsellä tunteet solmussa omien haasteiden vuoksi, NE VOI hoitaa jos haluaa. 

Pari- ja seksuaaliterapia auttavat, seksuaaliterapia on tehokas hoitokeino.

Miehet usein pilaavat parisuhdeseksin viihteenkäytöllä, niin ei riitä haluja enää kumppanille, toisaalta yksitoikkoisuus, kiihottumisen vaikeudet puolin ja toisin, mutta ne ON hoidettavissa, jos haluaa. 

Sairastuminen ei estä läheisyyttä tai aistillista nautintoa yksin tai kumppanin kanssa. Erektiohäiriö ei estä rakastelua ja nautintoa, ja on hoidettavissa, mutta usein toinen osapuoli ei oikeastaan edes halua sitä, koska hän on tyytyväinen että epätyydyttävä seksi loppuu, ja seksin puuttumisesta on tullut vain osa parin valtapeliä.

Silloin kun pari tietävät mistä pitävät ja mistä eivät pidä seksissä kumppanin kanssa, niin ollaan jo aika pitkällä. Sen voi ilmaista puhumalla, kirjoittamalla ja näyttämällä kädestä pitäen. 

Voi, surullinen aihe :( Minulla pian 5v suhde takana 40v mieheen, itse olen vajaa 10v nuorempi. Alussa oli paljon hyvää seksiä, jopa puhuttiin ja viestiteltiin siitä, vaikka miehellä on tunnelukkoja ja vaikeutta puhua mistään tunnepuolen asioista. Nykyään hän on vain väsynyt, jos ei niin priorisoi muita asioita ja uniaika koittaa klo 19.

Jos seksiä ehkä kerran kuussa tai kahdessa on, se on nopea suoritus, jossa minä tottuneesti näyttelen orgasmin. Tiedän että kuseksin omille nilkoille noin toimimalla. Alkuun tavoite oli kannustaa miestä seksiin, että ei vaadi mitään 20min suoritusta vaan hetki riittää. Ei auttanut ja nyt en enään kehtaa olla näyttelemättä harvoja seksikertoja, mies menisi varmaan aivan lukkoon. Tyydytän sitten itse rauhassa seksin jälkeen (ei asuta eikä nukuta edes enää yhdessä).

Vaikea ratkaista ongelmaa kun mies ei kykene puhumaan. Olen ajatellut kehtaanko ehdottaa että hankin rakastajan seksi ja unikaveriksi, mutta se on vaikeaa koska yhä rakastan ja haluaisin miestäni. Toinen suhde olisi varmaan lopun alku jos ei tämä jo sitä ole, vaan ehkä sitten löytäisin itselleni paremman suhteen. Olen neuvoton.. Ja niin kuin joku kirjoitti, tuntuu että parhaat (nämä fyysisesti terveet nuoruuden ajan) vuodet valuu hukkaan kärvistellessä.

Ajatuksena tuntuu jotenkin käsittämättömältä se, että "parisuhteessa" menee vuosia ilman, että sen ihmeellisempää läheisyyttä on ollut kuin satunnainen halaus tai suudelma. Tästä poisluettuna siis aidosti aseksuaalit, ja tietenkin pitkäaikaissairaat ja hauraat vanhukset. Mutta jos siis molemmat ovat fyysisesti suhteellisen terveitä, ja ihan oikea seksielämä kuitenkin suhteessa on ollut aikaisemmin, ehkä pitkäänkin, tuntuu vaan niin oudolta, miten tuollaisen asian voi yht'äkkiä jättää totaalisesti sivuun

Ei seksitön parisuhde tarkoita sitä, ettei olisi muunlaista läheisyyttä. Meillä on paljonkin läheisyyttä, vaikkei seksiä ole ollut vuosiin. Me tosin olemme asiasta puhuneet toisin kuin ap:n skenaariossa. 

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksena tuntuu jotenkin käsittämättömältä se, että "parisuhteessa" menee vuosia ilman, että sen ihmeellisempää läheisyyttä on ollut kuin satunnainen halaus tai suudelma. Tästä poisluettuna siis aidosti aseksuaalit, ja tietenkin pitkäaikaissairaat ja hauraat vanhukset. Mutta jos siis molemmat ovat fyysisesti suhteellisen terveitä, ja ihan oikea seksielämä kuitenkin suhteessa on ollut aikaisemmin, ehkä pitkäänkin, tuntuu vaan niin oudolta, miten tuollaisen asian voi yht'äkkiä jättää totaalisesti sivuun

Ei seksitön parisuhde tarkoita sitä, ettei olisi muunlaista läheisyyttä. Meillä on paljonkin läheisyyttä, vaikkei seksiä ole ollut vuosiin. Me tosin olemme asiasta puhuneet toisin kuin ap:n skenaariossa. 

Oletteko täysin onnellisia ilman seksiä, ette kaipaa sitä suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksena tuntuu jotenkin käsittämättömältä se, että "parisuhteessa" menee vuosia ilman, että sen ihmeellisempää läheisyyttä on ollut kuin satunnainen halaus tai suudelma. Tästä poisluettuna siis aidosti aseksuaalit, ja tietenkin pitkäaikaissairaat ja hauraat vanhukset. Mutta jos siis molemmat ovat fyysisesti suhteellisen terveitä, ja ihan oikea seksielämä kuitenkin suhteessa on ollut aikaisemmin, ehkä pitkäänkin, tuntuu vaan niin oudolta, miten tuollaisen asian voi yht'äkkiä jättää totaalisesti sivuun

Ei seksitön parisuhde tarkoita sitä, ettei olisi muunlaista läheisyyttä. Meillä on paljonkin läheisyyttä, vaikkei seksiä ole ollut vuosiin. Me tosin olemme asiasta puhuneet toisin kuin ap:n skenaariossa. 

Oletteko täysin onnellisia ilman seksiä, ette kaipaa sitä suhteeseen?

Olemme, emme kaipaa. 

Mihin ap perustaa oletuksen, ettei asiasta puhuttaisi? Yleisempää taitaa olla, että asiasta puhutaan, mutta se ei johda mihinkään. Ja jotkut harvat taas tulevat siihen lopputulokseen ettei seksittömyys haittaa kumpaakaan. 

Kun emotionaalinen side kuihtui, lopahti vähitellen s eksi ja kaikenlainen läheisyys. En halua olla intiimissä suhteessa muuta kuin sellaisen ihmisen kanssa, josta välitän ja jonka kanssa koen kumppanuutta. Yhdessä ollaan edelleen lasten, kodin, omaisuuden yms takia. En itse niinkään s eksin perään, mutta jos henkinen yhteys ei enää palaa, niin ero tulee jossain vaiheessa.

Onko joku täällä onnistunut elvyttämään seksielämän takaisin osaksi suhdetta? Jos niin miten?

Miksette te tilanteeseen tyytymättömät vain eroa, varsinkin jos suhde on selvästi seksittömän lisäksi rakkaudeton? 

- se aiempi, joka on ollut jo vuosia onnellisessa seksittömässä suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Surullista että niin moni alistuu suhteeseen vailla läheisyyttä, kosketusta ja seksittömään suhteeseen. 

Jos suhteen alussa on luonnollinen olettama tai jopa sovittu että seksuaalisuus on osa suhdetta, niin siitä yksipuolisesti irtisanoutuminen on sopimusrikkomus. Suhteeseen luonnollisesti tulee haasteita ja vaikeuksia, se on fakta, mutta se ETTEI HAE APUA ongelmiin on se sopimusrikkomus. 

Seksin loppumiseen on AINA joku, usein monia syitä. Jokainen pari jolla on ollut nautittavaa läheisyyttä voi päästä siihen takaisin jos haluaa, mutta pointti on siinä että haluaa. 

Jos ei halua olla lähellä, rakastella kumppanin kanssa, niin on parempi vapauttaa kumppani kohtaamaan sopivamman kumppanin.

Jos kumppani on vastenmielinen, pelottava, ja on itsellä tunteet solmussa omien haasteiden vuoksi, NE VOI hoitaa jos haluaa. 

Pari- ja seksuaaliterapia auttavat, seksuaaliterapia on tehokas hoitokeino.

<

No mitä hemmettiä? Kai se kumppani itsekin saa suunsa auki ja lähdettyä suhteesta jos on tyytymätön? Ihme saivartelua taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksena tuntuu jotenkin käsittämättömältä se, että "parisuhteessa" menee vuosia ilman, että sen ihmeellisempää läheisyyttä on ollut kuin satunnainen halaus tai suudelma. Tästä poisluettuna siis aidosti aseksuaalit, ja tietenkin pitkäaikaissairaat ja hauraat vanhukset. Mutta jos siis molemmat ovat fyysisesti suhteellisen terveitä, ja ihan oikea seksielämä kuitenkin suhteessa on ollut aikaisemmin, ehkä pitkäänkin, tuntuu vaan niin oudolta, miten tuollaisen asian voi yht'äkkiä jättää totaalisesti sivuun

Ei seksitön parisuhde tarkoita sitä, ettei olisi muunlaista läheisyyttä. Meillä on paljonkin läheisyyttä, vaikkei seksiä ole ollut vuosiin. Me tosin olemme asiasta puhuneet toisin kuin ap:n skenaariossa. 

Oletteko täysin onnellisia ilman seksiä, ette kaipaa sitä suhteeseen?

Saanko kysyä mitä silllä tiedolla teet? Onko muiden suhteiden seksittömyys sinulta pois? Vai kenties havittelet jonkun toisen miestä (ja mies väittää ettei suhteessa ole ollut seksiä vuosiin)?

Ai miten niin? Onko tässä nyt oletuksena, että kaikki ihmiset ovat hyvinkin viriilejä koko elämänsä ajan? Tiedoksi, että osalta loppuu seksielämä keski-iässä. Ei hyrrää enää hormonit.

Ei me ainakaan mitenkään aktiivisesti keskustella, onko seksielämää vai ei. Meillä oli oikein aktiivinen elämä seurustelun alussa parikymppisenä noin 8 vuoden ajan. Ensimmäisten vuosien ajan lähes päivittäin. Sitten kun esikoinen syntyi, oli puolen vuoden tauko, ihan täysin. Olin silloin 29-vuotias ja ajattelin, että hyi olkoon, inhoan koko touhua. Synnytyksestä jäi traumoja. Siitä se alkoi kuitenkin uudelleen, ehkä pari kertaa viikossa.

Kun meidän kolmas lapsi oli vauva, nukuttiin eri makuuhuoneissa. Minä nukuin heikkounisen kuopuksen kanssa ensimmäisen vuoden. Kyllä meillä sitten taas jossain vaiheessa alkoi olla seksiä, ehkä pari kertaa kuussa. Selvästi huomasin kun mies täytti 50 v., että häntä ei jaksa kiinnostaa. Itse asiassa ei minuakaan, vaikka olen vähän nuorempi. Ei me siitä jankata, kun ei kumpaakaan kiinnosta. Siitä touhusta ei tule minulle samoja tuntemuksia kuin nuorena, seksi ei siis anna yhtä hyvää tunnetta. En koe haluakaan, ihan sama mitä elokuvissa tapahtuu.

Jännää miten näissä keskusteluissa annetaan aina ymmärtää, että se toinen on onneton seksittömyyden vuoksi, mutta ei vain jostain tuntemattomasta syystä sano sitä vaan teeskentelee olevansa tyytyväinen. 

Sellainenhan on vain ja ainoastaan sen ihmisen omaa syytä, jos ei saa suutaan auki tai vielä valehtelee kaiken olevan ok vaikkei olekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista että niin moni alistuu suhteeseen vailla läheisyyttä, kosketusta ja seksittömään suhteeseen. 

Jos suhteen alussa on luonnollinen olettama tai jopa sovittu että seksuaalisuus on osa suhdetta, niin siitä yksipuolisesti irtisanoutuminen on sopimusrikkomus. Suhteeseen luonnollisesti tulee haasteita ja vaikeuksia, se on fakta, mutta se ETTEI HAE APUA ongelmiin on se sopimusrikkomus. 

Seksin loppumiseen on AINA joku, usein monia syitä. Jokainen pari jolla on ollut nautittavaa läheisyyttä voi päästä siihen takaisin jos haluaa, mutta pointti on siinä että haluaa. 

Jos ei halua olla lähellä, rakastella kumppanin kanssa, niin on parempi vapauttaa kumppani kohtaamaan sopivamman kumppanin.

Jos kumppani on vastenmielinen, pelottava, ja on itsellä tunteet solmussa omien haasteiden vuoksi, NE VOI hoitaa jos haluaa. 

Pari- ja seksuaaliterapia auttav

Valitettavasti eivät saa suutaan auki, vaan sitten kun on liian myöhäistä ja paperit jätetty vireille, niin pienessä maistissa puhutaan asiat halki ja sielläpä se seksiin tyytymättömyys löytyy useimmiten jos ei ykkösenä niin iso ongelma kumminkin. Ihan luonnollisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Jännää miten näissä keskusteluissa annetaan aina ymmärtää, että se toinen on onneton seksittömyyden vuoksi, mutta ei vain jostain tuntemattomasta syystä sano sitä vaan teeskentelee olevansa tyytyväinen. 

Sellainenhan on vain ja ainoastaan sen ihmisen omaa syytä, jos ei saa suutaan auki tai vielä valehtelee kaiken olevan ok vaikkei olekaan. 

Kyllä minulla meni nuorena 3,5 vuotta ennen kuin sain sanottua avopuolisolle, että liika on liikaa. Minähän suostuin, vaikkei tehnyt mieli. Suostuin vaikka väsytti. Suostuin jopa silloin kun oli menkkakipuja ja turvonnut vatsa. Meillä oli yhdyntöjä 5-10 kertaa viikossa. Se oli minusta liikaa ja tuntui enemmän velvollisuudelta kuin nautinnolta.

Kun lopulta sanoin asiasta, etten halua niin paljon ja niin usein, hän ihmetteli, miksei hänellä sitten voi olla lupaa käydä vieraissa. Siitä oli keskusteltu aiemmin, että hän haluaisi kokeilla muitakin, koska olin hänen toinen kumppaninsa ikinä. Se oli minulle vähän liikaa, koska olen yksiavioinen. Minusta rakkaus on kahden ihminen välinen intiimi tunne ja sitoumus.

Meille tuli ero muutama kuukausi sen jälkeen, kun aloin vetää rajoja, etten halua 5-10 kertaa viikossa. Hän perusteli eroa sillä, ettei meidän seksuaaliset tarpeet kohtaa enää. Hän on nykyisin 2 naisen kanssa suhteessa, siis asuu niiden molempien kanssa. Käsittääkseni ainakin toisella näistä naisista on myös naisystävä, jonka luona asuu osan viikosta. Tämä kyllä huhupuhetta exäni siskon kautta, joten en tiedä onko totta.

Kyllä, pariterapiaa ja läheisyyden sekä seksin harjoittelua uudelleen. Meni vuosia. Puhuttiin siitä mitä molemmat haluaa, yritettiin ja keskusteltiin ja lopulta löytyi taas yhteinen sävel. Oli todella vaikeaa, mutta kyllä kannatti kun molemmat siihen halusi panostaa. Nyt seksielämä on parempaa kuin koskaan vaikka on pitkä liitto takana.

Ei onnistu kaikilta, mutta on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksena tuntuu jotenkin käsittämättömältä se, että "parisuhteessa" menee vuosia ilman, että sen ihmeellisempää läheisyyttä on ollut kuin satunnainen halaus tai suudelma. Tästä poisluettuna siis aidosti aseksuaalit, ja tietenkin pitkäaikaissairaat ja hauraat vanhukset. Mutta jos siis molemmat ovat fyysisesti suhteellisen terveitä, ja ihan oikea seksielämä kuitenkin suhteessa on ollut aikaisemmin, ehkä pitkäänkin, tuntuu vaan niin oudolta, miten tuollaisen asian voi yht'äkkiä jättää totaalisesti sivuun

Ei seksitön parisuhde tarkoita sitä, ettei olisi muunlaista läheisyyttä. Meillä on paljonkin läheisyyttä, vaikkei seksiä ole ollut vuosiin. Me tosin olemme asiasta puhuneet toisin kuin ap:n skenaariossa. 

Oletteko täysin onnellisia ilman seksiä, ette kaipaa sitä suhteeseen?

Saanko kysyä mitä silllä tiedolla teet? Onko muiden suhteiden seksittömyys sinulta pois? Vai kenties havittelet jonkun toisen miestä (ja mies väittää ettei suhteessa ole ollut seksiä vuosiin)?

En mitään konkreettista, laajennan ymmärrystäni parisuhteiden moninaisuudesta. Kiinnostaa kuulla onko seksittömiä pareja (ei aseksuaaleja, sairaudesta johtuen tms. vaan että ei vain enää harrasteta), joita asia ei todella häiritse lainkaan. Ei ole minulta pois tai minulle mitään lisää harrastaako muut seksiä. Mistä moinen ajatus? Tai että havittelisin jonkun miestä?

Minua seksin vähyys omassa suhteessa kaihertaa ja huomaan kasvavaa katkeruutta, en halua antaa sille valtaa. Vastauksesi agressiivisuudesta ja negatiivisista päätelmistä huolimatta sinä olet katkeroitunut jossain määrin ja asia on vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, pariterapiaa ja läheisyyden sekä seksin harjoittelua uudelleen. Meni vuosia. Puhuttiin siitä mitä molemmat haluaa, yritettiin ja keskusteltiin ja lopulta löytyi taas yhteinen sävel. Oli todella vaikeaa, mutta kyllä kannatti kun molemmat siihen halusi panostaa. Nyt seksielämä on parempaa kuin koskaan vaikka on pitkä liitto takana.

Ei onnistu kaikilta, mutta on mahdollista.

Todella hyvä kuulla tällaisia onnistumisia, toivon että meidänkin suhde korjaantuu. Tai vaihtoehtoisesti saan luvan kanssa rakastajan.