Mitä asennemuutosta läheisriippuvuudesta tai epävakaudesta pysyvä parantuminen edellyttää

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä asennemuutos liittyy siihen, että ihmissuhteet ovat vain yksi osa elämää eikä kukaan muu voi todellisuudessa tehdä sinusta onnellista. Olet itse vastuussa itsestäsi ja käyttäytymisestäsi. 

Eikös tuon nyt tajua teini-ikäinenkin normaalissa perheessä kasvanut? Newsflash: ihan normaali asenne siis.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaan vain yksi asennemuutos: vastuu omasta käytöksestä ja toiminnasta. Kun tämän ymmärtää, tajuaakin hakeutua ammattiavun piiriin ja sitoutua terapiaan.

Oikea terapia ja erityisesti sitoutuminen siihen auttaa valta-osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä asennemuutos liittyy siihen, että ihmissuhteet ovat vain yksi osa elämää eikä kukaan muu voi todellisuudessa tehdä sinusta onnellista. Olet itse vastuussa itsestäsi ja käyttäytymisestäsi. 

Eikös tuon nyt tajua teini-ikäinenkin normaalissa perheessä kasvanut? Newsflash: ihan normaali asenne siis.

Harva meistä kasvaa normaalissa perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä asennemuutos liittyy siihen, että ihmissuhteet ovat vain yksi osa elämää eikä kukaan muu voi todellisuudessa tehdä sinusta onnellista. Olet itse vastuussa itsestäsi ja käyttäytymisestäsi. 

Eikös tuon nyt tajua teini-ikäinenkin normaalissa perheessä kasvanut? Newsflash: ihan normaali asenne siis.

Persoonallisuushäiriö on käytännössä kesken oleva psyykkinen kehitys. Ei tosiaankaan ole automaattisesti selvää jokaiselle, vaan se selvyys voi löytyä pitkän terapian myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä asennemuutos liittyy siihen, että ihmissuhteet ovat vain yksi osa elämää eikä kukaan muu voi todellisuudessa tehdä sinusta onnellista. Olet itse vastuussa itsestäsi ja käyttäytymisestäsi. 

Eikös tuon nyt tajua teini-ikäinenkin normaalissa perheessä kasvanut? Newsflash: ihan normaali asenne siis.

Ei. Jos et ole sattunut huomaamaan, maailma on täynnä ihmisiä jotka syyttävät toisia joko omista vastoinkäymisistään ja puutteistaan (narsistinen käytös) tai omasta onnellisuudestaan (läheisriippuvuus). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä asennemuutos liittyy siihen, että ihmissuhteet ovat vain yksi osa elämää eikä kukaan muu voi todellisuudessa tehdä sinusta onnellista. Olet itse vastuussa itsestäsi ja käyttäytymisestäsi. 

Eikös tuon nyt tajua teini-ikäinenkin normaalissa perheessä kasvanut? Newsflash: ihan normaali asenne siis.

Ei. Jos et ole sattunut huomaamaan, maailma on täynnä ihmisiä jotka syyttävät toisia joko omista vastoinkäymisistään ja puutteistaan (narsistinen käytös) tai omasta onnellisuudestaan (läheisriippuvuus). 

 

Olet oikeassa kyllä. Ihmettelen vaan miten tuollaiset tekevät lapsia? Eikö oma päänuppi pitäisi hoitaa kuntoon sitä ennen:

Vierailija kirjoitti:

Entä epävakaus?

Mitä asennemuutoksia siitä toipumimen vaatii?

Vai onko se pysyvää ihmisessä, lopullista?

Meditaatio sillä tavalla, että tarkkailet omia ajatuksia ja tuntemuksia ikään kuin ulkopuolisena: "Jaahas, nyt tuli tuollainen ajatus mieleen." Erotat ajatukset ja tunteet omasta minuudesta. Tunteita ja ajatuksia tulee ja menee. Niihin ei tarvitse takertua liikaa.

Epävakaa persoonallisuushäiriö lievenee lähes aina itsestään, kun tulee ikää lisää. Todennäköisesti liittyy naisen hormonitoimintaan.

Säännöllisillä, terveillä elämäntavoilla voi vaikuttaa paljon. Ei päihteitä, selkeä unirytmi, terve ruokavalio (tarvitaan eläinrasvaa ja -proteiinia, hiilareita vähemmälle), harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kummallakohan meistä se riippuvuus ja perustavanlaatuinen, sairas henkinen häiriö nyt on, kun sä et pysty jättämään minua rauhaan?

Lääkkeet ja nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä epävakaus?

Mitä asennemuutoksia siitä toipumimen vaatii?

Vai onko se pysyvää ihmisessä, lopullista?

Meditaatio sillä tavalla, että tarkkailet omia ajatuksia ja tuntemuksia ikään kuin ulkopuolisena: "Jaahas, nyt tuli tuollainen ajatus mieleen." Erotat ajatukset ja tunteet omasta minuudesta. Tunteita ja ajatuksia tulee ja menee. Niihin ei tarvitse takertua liikaa.

Epävakaa persoonallisuushäiriö lievenee lähes aina itsestään, kun tulee ikää lisää. Todennäköisesti liittyy naisen hormonitoimintaan.

Säännöllisillä, terveillä elämäntavoilla voi vaikuttaa paljon. Ei päihteitä, selkeä unirytmi, terve ruokavalio (tarvitaan eläinrasvaa ja -proteiinia, hiilareita vähemmälle), harrastuksia.

Huutelin aiemmin ja huutelen taas että kuulostaa vaan itsensä harhauttamiselta. Muille on normaalia toivoa parisuhdetta ja valtaosa sellaisen löytääkin, jos ei löydä toiveista huolimatta niin saa epävakaan leiman ja sellasta ihmistähän ei kukaan taas halua

Jos ei ole valmis muuttumaan niin sitten on lopullista. Tunnen pari epävakaata, jotka terapiasta huolimatta jatkavat samoa ajatusmalleja. Välillä kaikki on ihanasti ja on niiin valoisaa ja sitten taas syvä, pohjaton yksinäisyys, vaikka olisikin läheisiä ympärillä ja aktiivista sosiaalista elämää.Nämä mun tuntemat epävakaat ottaa niin hyvät kuin huonot asiat tunteella ja toisaalta on kiva, että ihminen innostuu lapsenomaisesti asioista, mutta mun on vaikea ymmärtää sellasita ylenmääräistä kouhotusta kaikesta. Kun kaikesta tehdään valtava numero. Jos siskonkumminkaiman lemmikkigerbiili kuolee, niin sitä itketään kolme viikkoa tai jos jokin onnistuu, niin sitäkin kouhotetaan monta viikkoa. Tunteita saa ja pitää näyttää, mutta näillä mun tuntemilla epävakailla läikkyy kaikki tunteet yli ja vähemmälläkin draamailulla pärjäisi. Asennemuutoksena ja toiminnan muutoksena voisi olla se, että riittää, kun mainitsee kerran tai kaksi jostain asiasta. Ja että osaisi asettua toisten asemaan ja ymmärtää suhteuttaa omat ongelmat muiden tilanteisiin. Nämä epävakaat ovat kovasti empatiaa vailla, mutta jos heille kertoo omista asioista, niin kääntävät kaiken itseensä ja mun on turha odottaa heiltä ymmärrystä, koska heillä on omasta mielestään asiat aina paljon huonommin ja jos just nyt ei ole mitään kriisiä menossa heillä, niin alkavat jauhaa samaa laulua jostain menneestä. Molemmilla heillä on asiat oikeasti tosi hyvin!

Yhtenä vinkkinä olisi se, että tapahtuneet asiat kannattaa jättää menneisyyteen ja käydä läpi vaikka terapiassa eikä aina kipata kavereiden niskaan. 

Läheisriippuvaisia ovat he molemmat, jokin surullinen pohjaton epävarmuus itsestä paistaa läpi ja harmittaa heidän puolestaan, kun eivät kykene nauttimaan elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä asennemuutos liittyy siihen, että ihmissuhteet ovat vain yksi osa elämää eikä kukaan muu voi todellisuudessa tehdä sinusta onnellista. Olet itse vastuussa itsestäsi ja käyttäytymisestäsi. 

Eikös tuon nyt tajua teini-ikäinenkin normaalissa perheessä kasvanut? Newsflash: ihan normaali asenne siis.

Persoonallisuushäiriö on käytännössä kesken oleva psyykkinen kehitys. Ei tosiaankaan ole automaattisesti selvää jokaiselle, vaan se selvyys voi löytyä pitkän terapian myötä.

Ihan viisaasti sanottu. Todella ikävää niille ketkä tuollaisen läheisiä ovat.

Ainakin sitä että opettelee elämään yksin. Elää yksin niin kauan, että oikeasti tutustuu itseensä ja oppii että mitä itse haluaa ja miten asioista ajattelee. Terapiasta on hyötyä. On kiepsautettava kuva itsen suhteesta muihin täysin nurinpäin.

Itse olen sinkkuna ja ilman säpinöitä täysin tasapainoinen ja tervepäinen. Vuosikausia. Mutta kun taas ihastun, astuu epävakaus ja läheisriippuvainen ajattelu ja käytös välittömästi kuvioon, hukkaan itseni ja oman tahtoni täysin. 

Mulla olisi nyt parin vuoden yksinolon jälkeen taas ehkä aihetta kokeilla, miten nyt käy. Saanko pidettyä muistissa kuka olen. Saanko pidettyä rajan minun ja toisen ihmisen tarpeiden ja tunteiden välillä. Ehkä vähän paremmin kuin edellisellä kerralla. Toivottavasti.

Onnea ja viisautta kaikille samojen asioiden kanssa painiville. 

Upup

Vierailija kirjoitti:

Upup

Nostoväki saapuu, hii-op

Vierailija kirjoitti:

Kummallakohan meistä se riippuvuus ja perustavanlaatuinen, sairas henkinen häiriö nyt on, kun sä et pysty jättämään minua rauhaan?

Kenelle tämä on? 

Ylösnouse!

Tähän olisi kiva kuulla lisää raikkaita ajatuksia.

Minulla ei auttanut vielä se, että tiedostin olevani läheisriippuvainen eikä vielä sekään, että tiedostin kenen kaikkien kanssa oli tällainen läheisriippuvaisuuteen perustuva suhde. Lopullinen murros tapahtui sitten, kun aloin havainnoida sitä, että millaisissa tilanteissa ripustauduin näihin ihmisiin. Siis tiesin ennen sitä pitkään, että olen läheisriippuvainen ja että keiden kanssa sellainen ihmissuhde oli, mutta vasta kun ymmärsin että mitä itsessäni olevaa välttelin ripustautumalla muihin, pääsin siitä irti. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei auttanut vielä se, että tiedostin olevani läheisriippuvainen eikä vielä sekään, että tiedostin kenen kaikkien kanssa oli tällainen läheisriippuvaisuuteen perustuva suhde. Lopullinen murros tapahtui sitten, kun aloin havainnoida sitä, että millaisissa tilanteissa ripustauduin näihin ihmisiin. Siis tiesin ennen sitä pitkään, että olen läheisriippuvainen ja että keiden kanssa sellainen ihmissuhde oli, mutta vasta kun ymmärsin että mitä itsessäni olevaa välttelin ripustautumalla muihin, pääsin siitä irti. 

Mitä välttelit itsessäsi?

Jos läheisriippuvuuteen voi jonkin asennemuutoksen tehdä, niin sen, että käyttäydy kuin aikuinen eikä kuten vanhemmistaan riippuvainen lapsi tai teini. 

Epävakaa hyötyy tunteiden tunnistamisesta, niiden hyväksymisestä ja tunnesäätelyn oppimisesta. Epävakaalla on voimakkaat tunteet, ja lapsuudessa vaikeiden tai voimakkaiden tunteiden kohtaamista ei ole tuettu, vaan tunnekuohussa on kenties lyöty lisää vettä myllyyn rankaisemalla kielteisistä tunteista tai kielletty ilmaisemasta tunteita.