Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia miten adhd-lääkitys muutti elämäsi? Hädissäni ystävän puolesta kyselen
31.03.2024 |
Kaipaisin ystävälle positiivisia kokemuksia siitä, miten diagnoosi ja lääkitys on muuttanut elämän paremmaksi. Hän on niin huonovointinen että ei jaksa hakea apua, uskoo että ei mikään voi häntä enää auttaa. Adhd kuitenkin aiheuttaa suuren osan hänen masennuksesta ja ahdistuksesta, ja tuntuu järkyttävältä katsoa vierestä kun hän vaan kuihtuu pois. Todella fiksu ihminen ja kapasiteettia vaikka mihin, mutta hän on päänsä vanki.
Olisi kiva kuulla, minkälaisia haasteita sinulla oli ennen kuin aloitit lääkityksen, ja mikä konkreettisesti muuttui kun aloit lääkkeitä syödä?
Kiitos vastauksista todella paljon jo etukäteen.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole diagnoosia vielä. Kriteerit täyttyy kirkkaasti ja kaikki adhd-aikuisten kertomukset on kuin hänen omasta kynästä. Hän on koko elämänsä ollut varma että hänellä on adhd, ja hänelle on useampi ihminen elämän aikana sanonut että sinulla on todennäköisesti adhd ja hae ihmeessä apua. Hänen oireilu on alkanut jo ihan lapsena, ja pahan kierre myös. Erinäisistä syistä johtuen ei ole apua hakenut. Nyt on jo pitkään ollut ihan voimaton.
Mä olen luvannut olla hänen tukena jos aikaa varaa tutkimuksiin, ja sinne mennessäkin. Mutta nyt kaipaisin niitä rohkaisevia kokemuksia siitä, miten asiat on alkaneet helpottaa lääkityksen myötä. Kun en ole vielä saanut häntä toimimaan. Ja toivon että hyviä kokemuksia kertomalla hänet sinne saisin.
Ap
Kuulostaa enemmän siltä, että ystävälläsi on joku muu neurologinen ongelma. Voi olla ihan hyvin vaikka jonkinlaista autismin kirjoa, tai aivot muuten vaan ei toimi normaalisti. Miksi hän ei mene tutkimuksiin? Jos on noin vakavasti masentunut, niin ensin pitäisi se tilanne saada paremmaksi, koska adhd-tutkimuksia ei tuossa tilassa edes tehdä. Eli lääkäriin vaan ja masennuslääkkeet ja terapiaa ja kun tilanne on parempi, niin laajempia tutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole diagnoosia vielä. Kriteerit täyttyy kirkkaasti ja kaikki adhd-aikuisten kertomukset on kuin hänen omasta kynästä. Hän on koko elämänsä ollut varma että hänellä on adhd, ja hänelle on useampi ihminen elämän aikana sanonut että sinulla on todennäköisesti adhd ja hae ihmeessä apua. Hänen oireilu on alkanut jo ihan lapsena, ja pahan kierre myös. Erinäisistä syistä johtuen ei ole apua hakenut. Nyt on jo pitkään ollut ihan voimaton.
Ap
Niin, adhd on vuosien prosessi... joka hyväksytään käytöshäiriönä, oppimisvaikeutena, tms. Sen vuoksi kehityssuuntaa ei pyritä muuttamaan, ts. adhd:n kehittyminen sallitaan; mikäli se haittaa, myydään "lääkkeitä".
Siis tämähän on todella helppo "ratkaisu". Mutta ei se ole ihmiskunnan terve kehityssuunta, peittää filosofiset ongelmat kemiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole diagnoosia vielä. Kriteerit täyttyy kirkkaasti ja kaikki adhd-aikuisten kertomukset on kuin hänen omasta kynästä. Hän on koko elämänsä ollut varma että hänellä on adhd, ja hänelle on useampi ihminen elämän aikana sanonut että sinulla on todennäköisesti adhd ja hae ihmeessä apua. Hänen oireilu on alkanut jo ihan lapsena, ja pahan kierre myös. Erinäisistä syistä johtuen ei ole apua hakenut. Nyt on jo pitkään ollut ihan voimaton.
Mä olen luvannut olla hänen tukena jos aikaa varaa tutkimuksiin, ja sinne mennessäkin. Mutta nyt kaipaisin niitä rohkaisevia kokemuksia siitä, miten asiat on alkaneet helpottaa lääkityksen myötä. Kun en ole vielä saanut häntä toimimaan. Ja toivon että hyviä kokemuksia kertomalla hänet sinne saisin.
Ap
Kuulostaa enemmän siltä, että ystävälläsi on joku muu neurologinen ongelma. Voi olla ihan hyvin vaikka jonkinlai
Ei hän saa pelastusta julkiselta, eikä yksityiseltäkään, mikäli syyttää onnettomasta elämäntilanteestaan neurologiaa ja sekaantuu psykiatreihin, koska he näkevät potilaat vain "lääkkeiden" kuluttajina. Täytyy itse kohdella itseään ja muita hyvin, ja siitä se parempi elämä lähtee rakentumaan - ei uhrimentaliteetista, johon elämä kyllä luisuu, ellei muutoksiin ole rohkeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole diagnoosia vielä. Kriteerit täyttyy kirkkaasti ja kaikki adhd-aikuisten kertomukset on kuin hänen omasta kynästä. Hän on koko elämänsä ollut varma että hänellä on adhd, ja hänelle on useampi ihminen elämän aikana sanonut että sinulla on todennäköisesti adhd ja hae ihmeessä apua. Hänen oireilu on alkanut jo ihan lapsena, ja pahan kierre myös. Erinäisistä syistä johtuen ei ole apua hakenut. Nyt on jo pitkään ollut ihan voimaton.
Mä olen luvannut olla hänen tukena jos aikaa varaa tutkimuksiin, ja sinne mennessäkin. Mutta nyt kaipaisin niitä rohkaisevia kokemuksia siitä, miten asiat on alkaneet helpottaa lääkityksen myötä. Kun en ole vielä saanut häntä toimimaan. Ja toivon että hyviä kokemuksia kertomalla hänet sinne saisin.
Ap
Kuulostaa enemmän siltä, että ystävälläsi on joku muu neurol
What Does it Mean to Have a Victim Mentality? -- Explorations of a Former Therapist
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole diagnoosia vielä. Kriteerit täyttyy kirkkaasti ja kaikki adhd-aikuisten kertomukset on kuin hänen omasta kynästä. Hän on koko elämänsä ollut varma että hänellä on adhd, ja hänelle on useampi ihminen elämän aikana sanonut että sinulla on todennäköisesti adhd ja hae ihmeessä apua. Hänen oireilu on alkanut jo ihan lapsena, ja pahan kierre myös. Erinäisistä syistä johtuen ei ole apua hakenut. Nyt on jo pitkään ollut ihan voimaton.
Mä olen luvannut olla hänen tukena jos aikaa varaa tutkimuksiin, ja sinne mennessäkin. Mutta nyt kaipaisin niitä rohkaisevia kokemuksia siitä, miten asiat on alkaneet helpottaa lääkityksen myötä. Kun en ole vielä saanut häntä toimimaan. Ja toivon että hyviä kokemuksia kertomalla hänet sinne saisin.
Ap
Kuulostaa enemmän siltä, että ystävälläsi on joku muu neurologinen ongelma. Voi olla ihan hyvin vaikka jonkinlai
itse asiassa tehdään. On tunnettua, että hoitamaton adhd voi alkaa oireilla masennuksena. Kun adhd sitten saadaan hoitotasapainoon masennukskin poistuu. Voi toki olla sekä masennus, että adhd: adhd:henkun kuuluu myös riski liitäsnnäissairauksiin, kuten ahdistuneisuushöiriöihin, masennukseen ja sellaisiin (lista on pitkä), mutta masennusoireet sinällään eivät siis estä adhd-tutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole diagnoosia vielä. Kriteerit täyttyy kirkkaasti ja kaikki adhd-aikuisten kertomukset on kuin hänen omasta kynästä. Hän on koko elämänsä ollut varma että hänellä on adhd, ja hänelle on useampi ihminen elämän aikana sanonut että sinulla on todennäköisesti adhd ja hae ihmeessä apua. Hänen oireilu on alkanut jo ihan lapsena, ja pahan kierre myös. Erinäisistä syistä johtuen ei ole apua hakenut. Nyt on jo pitkään ollut ihan voimaton.
Mä olen luvannut olla hänen tukena jos aikaa varaa tutkimuksiin, ja sinne mennessäkin. Mutta nyt kaipaisin niitä rohkaisevia kokemuksia siitä, miten asiat on alkaneet helpottaa lääkityksen myötä. Kun en ole vielä saanut häntä toimimaan. Ja toivon että hyviä kokemuksia kertomalla hänet sinne saisin.
Ap
Kuulostaa enem
"THEY BROKE IT, YOU FIX IT!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lääkkeisiin turvautuminen johdattelee ihmisiä pois adhd:n aiheuttamisesta tai hyväksymisestä - eli asenne LUO ongelman, ja ylläpitää sitä. Se ei ole kokonaisuutta ajatellen ratkaisu.
Ongelmana ei ole mikään asenne, vaan se, että mikään ei onnistu. Yrität ja yrität, vuosikausia, vuosikymmeniä, ja epäonnistut silti lähes joka kerta. Tuntuu kuin sinut olisi upotettu tervaan, jokainen liikahdus vaatii valtavaa ponnistelua. Eikä se ponnistelukaan yleensä johda mihinkään.
Pitäisikö muutkin sairaudet ja vammat vain hyväksyä ja jättää hoidot väliin? Jätätkö verenpainelääkkeetkin syömättä? Entä syöpälääkkeet? Myös ADHD voi johtaa kuolemaan, sillä tuo jatkuva epäonnistuminen masentaa ja voi lopulta johtaa syvään epätoivoon.
No minua helpotti se, että hyväksyin, etten ole normaali ihminen, enkä enää vaatinut itseltäni sitä mihin en kykene. Eikä vaadi muuten muutkaan. Saan olla just sellainen hökelö kuin olen.
Lääkkeet ei minulle sovi ja terapiasta ei adhd:n suhteen ollut mitään käytännön apua. Kävin adhd:n nettiterapian ja siitäkin jäi enimmäkseen paha olo. Esim mitä hiton hyötyä on siitä, että teeskentelet kuuntelevasi jotain ihmistä? Olisit jotenkin yhteiskuntakelpoinen? Paskat. Minä sanon vain, että "sori mun ajatukset lähti harhailemaan, voisitko toistaa mitä sanoit." Yhteiskunnankin täytyisi tulla vastaan eikä väkisellä yritä vääntää neurologisesti poikkeavia johonkin muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole diagnoosia vielä. Kriteerit täyttyy kirkkaasti ja kaikki adhd-aikuisten kertomukset on kuin hänen omasta kynästä. Hän on koko elämänsä ollut varma että hänellä on adhd, ja hänelle on useampi ihminen elämän aikana sanonut että sinulla on todennäköisesti adhd ja hae ihmeessä apua. Hänen oireilu on alkanut jo ihan lapsena, ja pahan kierre myös. Erinäisistä syistä johtuen ei ole apua hakenut. Nyt on jo pitkään ollut ihan voimaton.
Mä olen luvannut olla hänen tukena jos aikaa varaa tutkimuksiin, ja sinne mennessäkin. Mutta nyt kaipaisin niitä rohkaisevia kokemuksia siitä, miten asiat on alkaneet helpottaa lääkityksen myötä. Kun en ole vielä saanut häntä toimimaan. Ja toivon että hyviä kokemuksia kertomalla hänet sinne saisin.
Ap
Kuulostaa enemmän siltä, että ystävälläsi on joku muu neurol
Niin, adhd on vuosien prosessi... joka hyväksytään käytöshäiriönä, oppimisvaikeutena, tms. Sen vuoksi kehityssuuntaa ei pyritä muuttamaan, ts. adhd:n kehittyminen sallitaan; mikäli se haittaa, myydään "lääkkeitä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lääkkeisiin turvautuminen johdattelee ihmisiä pois adhd:n aiheuttamisesta tai hyväksymisestä - eli asenne LUO ongelman, ja ylläpitää sitä. Se ei ole kokonaisuutta ajatellen ratkaisu.
Ongelmana ei ole mikään asenne, vaan se, että mikään ei onnistu. Yrität ja yrität, vuosikausia, vuosikymmeniä, ja epäonnistut silti lähes joka kerta. Tuntuu kuin sinut olisi upotettu tervaan, jokainen liikahdus vaatii valtavaa ponnistelua. Eikä se ponnistelukaan yleensä johda mihinkään.
Pitäisikö muutkin sairaudet ja vammat vain hyväksyä ja jättää hoidot väliin? Jätätkö verenpainelääkkeetkin syömättä? Entä syöpälääkkeet? Myös ADHD voi johtaa kuolemaan, sillä tuo jatkuva epäonnistuminen masentaa ja voi lopulta johtaa syvään epätoivoon.
No minua helpotti se, että hyväksyin, etten o
Tuo pitäisi oppia jo lapsena - se tässä on surullisinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ihmisillä vaarallisia ja vanhentuneita ajatuksia.
ADHD on synnynnäinen kehityksellinen neurologinen kehityshäiriö. Se voidaan todeta aivokuvantamisen keinoin monien poikkeavien reaktioiden kautta, tosin niin järeää toimenpidettä ei diagnoosiin vaadita.
ADHD vaikuttaa etuotsalohkon ja välittäjäaineiden toimintaan aivoissa, eikä siitä voi oppia tai kasvattaa pois.
ADHD aiheuttaa aivoissa alivireyttä, jota kompensoidaan usein hyperaktiivisuudella. Päinvastoin siis yleistä luuloa, ADHD-ihminen ei käy ylikierroksilla, vaan alikierroksilla. Sitä kompensoi katkuva ajatusvirta ja kehollinen levottomuus, jolla ADHD-aivot yrittää pitää itsensä "käynnissä". Aiemmin oli olemassa myös ADD-diagnoosi, jolloin yliaktiivisuus puuttuu. ADD näyttäytyy päällepäin lamaantumisena ja hitautena, yhteistä on tarkkaavuuden ja keskittymiskyvyn puute.
ADHD esiintyy harvoin "yksin", yleensä liitännäisoireina on mm. kielellisiä erityisvaikeuksia tai autismin kirjoa, myöhemmin kehittyy normaaliväestöä merkittävästi suuremmalla todennäköisyydellä mm. masennusta, syömis- tai päihdehäiriöitä ja muita vakavia mielenterveyden ongelmia. Usein lapsena saatu ADHD-diagnoosi tarkentuu myöhemmin muilla diagnooseilla.
Lääkityksen toimiminen perustuu juuri välittäjäaineiden toiminnan korjaamiseen. Jos aivot ovat aliaktiiviset, lääke korjaa toimintaa heti. Lääkityksiä on useita erilaisia, joten sen sopivan löytyminen voi kestää.
Lääkityksen ohella suosittelisin ystävällesi neuropsykiatrista valmennusta. Sen kautta hän oppii omasta erityisyydestään ja ADHD:sta yleisestikin. Moni pinttynyt ajatus omasta huonoudesta ja tyhmyydestä saa selityksen ja minäkäsitys ja -pystyvyys korjaantuu. Valmennus on ainakin yhtä tärkeää kuin lääkitys.
Kaikille ei lääkkeet sovi tai saa niistä apua. Lääke on muutenkin kaikkee aina se helppo ja halpa ratkaisu ja harvoin muu apu mitä tarvitaan jää saamatta, kun esim terapiaa ei myönnetä vaan perustellaan että voit syödä lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskittymiskyky paranee lääkkeen avulla ja jaksan pysyä suunnitelluissa kotitöissä. Opiskelukin sujuu paremmin ja jaksaa keskittyä paremmin asioihin. Samalla lääkkeen aloituksen aikana, jos aloittaa muutenkin elämänsä järkeistämisen adhd-elämään sopivammaksi ja ottaa käyttöön rutiinit - ei kaikkia muutoksia kerralla, mutta aloittaa vaikka siitä, että alkaa mennä nukkumaan samaan aikaan ja herää aina samaan aikaan - olipa pyhä tai arki.
Mun täytyy tähän kertoa, että olen 20 vuotta yrittänyt päästä nukkumaan ajoissa, mielellään vielä samaan aikaan joka ilta/yö. En ole vielä onnistunut, sillä ajatus harhailee ja sen pakottaminen oikeille urille sata kertaa illassa, joka ikinen ilta, on niin kuormittavaa, ettei sitä yksinkertaisesti jaksa pidemmän päälle.
Elättelen toiveita, että nyt kolmannella kerralla saisin diagnoosin. Viimeksi lähete tuli bumerangina
ADHD lääkkeet monesti aiheuttaa myös unettomuutta..
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihmisillä vaarallisia ja vanhentuneita ajatuksia.
Hei! Tämä on KESKUSTELUFOORUMI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole diagnoosia vielä. Kriteerit täyttyy kirkkaasti ja kaikki adhd-aikuisten kertomukset on kuin hänen omasta kynästä. Hän on koko elämänsä ollut varma että hänellä on adhd, ja hänelle on useampi ihminen elämän aikana sanonut että sinulla on todennäköisesti adhd ja hae ihmeessä apua. Hänen oireilu on alkanut jo ihan lapsena, ja pahan kierre myös. Erinäisistä syistä johtuen ei ole apua hakenut. Nyt on jo pitkään ollut ihan voimaton.
Mä olen luvannut olla hänen tukena jos aikaa varaa tutkimuksiin, ja sinne mennessäkin. Mutta nyt kaipaisin niitä rohkaisevia kokemuksia siitä, miten asiat on alkaneet helpottaa lääkityksen myötä. Kun en ole vielä saanut häntä toimimaan. Ja toivon että hyviä kokemuksia kertomalla hänet sinne saisin.
Ap
Et sä voi vaan saada toista ihmistä toimimaan. Siihen tarvitaan hänen oma tahto. Tukea voi monella tavalla. Ihan vaan olemalla ystävä autat parhaiten. Älä tee ystävän elämästä itsellesi ongelmaa tai luo tavoitetta mitä ystävä tekee tai mitä hänen pitäisi tehdä. Hän tekee omaan elämäänsä vaikuttavat päätökset sitten kun siihen itse pystyy. Jos lähtee liikaa tekemään toisen puolesta, niin kohta on vaan kaks ihmistä jotka voivat huonosti, eikä asiat ole edenneet mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskittymiskyky paranee lääkkeen avulla ja jaksan pysyä suunnitelluissa kotitöissä. Opiskelukin sujuu paremmin ja jaksaa keskittyä paremmin asioihin. Samalla lääkkeen aloituksen aikana, jos aloittaa muutenkin elämänsä järkeistämisen adhd-elämään sopivammaksi ja ottaa käyttöön rutiinit - ei kaikkia muutoksia kerralla, mutta aloittaa vaikka siitä, että alkaa mennä nukkumaan samaan aikaan ja herää aina samaan aikaan - olipa pyhä tai arki.
Mun täytyy tähän kertoa, että olen 20 vuotta yrittänyt päästä nukkumaan ajoissa, mielellään vielä samaan aikaan joka ilta/yö. En ole vielä onnistunut, sillä ajatus harhailee ja sen pakottaminen oikeille urille sata kertaa illassa, joka ikinen ilta, on niin kuormittavaa, ettei sitä yksinkertaisesti jaksa pidemmän päälle.
Elättelen toiveita, että nyt kolmannella kerralla s
"Suo siellä, vetelä täällä." Joko ongelma on adhd-piirteiden sopimattomuus elämään, tai aineet, joilla piirteitä pyritään edes jotenkuten kontrolloimaan... Se on surullista. On väärin, että näitä ihmisiä ei lähtökohtaisesti edes pyritä auttamaan. Yhteiskuntajärjestelmämme tai ihmiskunta yleisesti ottaen ei tavoittele sellaista - elämme materialismin ja itsekkyyden aikaa - vaan ilmiön annetaan toistua, sukupolvesta toiseen. Ihmiset eivät tiedä, että niin ei tarvitsisi olla, koska kukaan ei sitä heille paljasta.
On ironista, kuinka itsekäs ja avuton ihmiskunta on kaikessa, samalla kun media paasaa spesifisestä auttamisesta milloin minkäkin skenaarion/uhan nojalla.
Vierailija kirjoitti:
On ironista, kuinka itsekäs ja avuton ihmiskunta on kaikessa, samalla kun media paasaa spesifisestä auttamisesta milloin minkäkin skenaarion/uhan nojalla.
Meidät tullaan muistamaan egosentrisinä, naiiveina ja tekopyhinä muovikauden materialisteina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ironista, kuinka itsekäs ja avuton ihmiskunta on kaikessa, samalla kun media paasaa spesifisestä auttamisesta milloin minkäkin skenaarion/uhan nojalla.
Meidät tullaan muistamaan egosentrisinä, naiiveina ja tekopyhinä muovikauden materialisteina?
Materialismissa ei ole sinänsä mitään huonoa, senhän voi tehdä vastuullisesti. Mutta ei se saisi henkistä sivistystä korvata, kuten se näyttää salakavalasti tekevän.
Mun täytyy tähän kertoa, että olen 20 vuotta yrittänyt päästä nukkumaan ajoissa, mielellään vielä samaan aikaan joka ilta/yö. En ole vielä onnistunut, sillä ajatus harhailee ja sen pakottaminen oikeille urille sata kertaa illassa, joka ikinen ilta, on niin kuormittavaa, ettei sitä yksinkertaisesti jaksa pidemmän päälle.
Elättelen toiveita, että nyt kolmannella kerralla saisin diagnoosin. Viimeksi lähete tuli bumerangina takaisin, sitä edellisellä kerralla en pystynyt todistamaan olleeni ihan samanlainen jo lapsena - vaatimukset olivat niin kevyet, että suoriuduin helposti kaikesta, vaikka ajatus oli vähän siellä sun täällä, harvemmin opettajan kuuntelussa tai lukemisessa.
Haluaisin todellakin päästä aina samaan aikaan nukkumaan. Siten ehtisin sitten seuraavana päivänä tehdä kaikenlaista, kun nyt koko päivä menee nukkuessa, kun yö on mennyt haahuillessa.