Kokemuksia miten adhd-lääkitys muutti elämäsi? Hädissäni ystävän puolesta kyselen

Vierailija kirjoitti:

Ei ole diagnoosia vielä. Kriteerit täyttyy kirkkaasti ja kaikki adhd-aikuisten kertomukset on kuin hänen omasta kynästä. Hän on koko elämänsä ollut varma että hänellä on adhd, ja hänelle on useampi ihminen elämän aikana sanonut että sinulla on todennäköisesti adhd ja hae ihmeessä apua. Hänen oireilu on alkanut jo ihan lapsena, ja pahan kierre myös. Erinäisistä syistä johtuen ei ole apua hakenut. Nyt on jo pitkään ollut ihan voimaton.

Mä olen luvannut olla hänen tukena jos aikaa varaa tutkimuksiin, ja sinne mennessäkin. Mutta nyt kaipaisin niitä rohkaisevia kokemuksia siitä, miten asiat on alkaneet helpottaa lääkityksen myötä. Kun en ole vielä saanut häntä toimimaan. Ja toivon että hyviä kokemuksia kertomalla hänet sinne saisin.

Ap

Okei, kriteerien täyttyminen ei ole vielä tae siitä, että ongelmat aiheuttaa ADHD. Voi olla, mutta usein se diagnoosikin on sellainen mikä lätkäistään, kun mikään muukaan ei sovi. 

Minä olin aina ihan varma että minulla on ADHD. Muistan kirkkaasti postailleeni asiasta ammoisina aikoina johonkin koululainen-foorumillekin, kun mietin asiaa lapsena. Hankin diagnoosin heti täysi-ikäisenä. Aloitin lääkityksen ja öööö... En tuntenutkaan mitään. Lääkitystä nostettiin, ja sivuoireet alkoivat. En saanut unta, en voinut syödä ja jumituin tekemään kaikkea epäolennaista, kuten nyppimään ihosta karvoja tuntikausiksi. Keskittyminen huononi, kerran napsahdin yo-kokeisiin lukiessani niin pahasti että hakkasin itseäni psykan kirjalla ja huusin niin kovaa kuin keuhkoista lähti. Huusin, kiljuin, revin kirjaa, ja kun napsahdin pois tuosta istuin puoli tuntia lattialla tuijottaen seinää. Vanhemmille valehtelin että kirja oli hävinnyt johonkin.

Olen lopettanut ja aloittanut lääkityksen uudestaan varmaan 10 kertaa, aina sama juttu, sekoan ihan täysin. Muuta kuin metyylifenidaattia en ole kokeillut, ei ole varaa tai kiinnostusta.

Nyt olen alkanut hakeutumaan terapiaan että saisin selviteltyä mikä oikeasti mättää, ADHD se ei ainakaan ole vaikka olen oireiltani esimerkkitapaus. Ehkä se on jotain psyykkista, ehkä minulla on jotain oikeasti vikana päässä.

Olen käyttänyt stimulanttilääkitystä viime kesästä asti, paria erilaista kokeillut, vielä vähän haetaan sopivaa annosta.

Lääkityksen vaikutus on aika hienovarainen, huomaan sen enemmänkin jälkeenpäin. Koen että auttaa vireystilaan, selkeyttää mieltä ja laittaa ajatukset ikään kuin järjestykseen. En enää ole loputtoman väsynyt ja uupunut, nuku koko ajan. Päätöksenteko on vähän helpompaa, koti siistimpi, muistan syödä ja juoda paremmin. Asioiden hoitaminen tuntuu olevan sujuvampaa. Eli vaikuttaa monella tapaa toimintakykyyn ja myös mielialaan. Kun vaan muistaa ottaa sen lääkkeen...

Olen kärsinyt lapsesta asti masennus- ja ahdistusoireista, sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta, kaikenlaisista nukkumisongelmista, kaikki asiat pielessä, surkea itsetunto. Diagnooseja monenlaisia. ADHD vaikuttaa olevan juurisyy. Pitkään sitä mietittiin ja tutkimusjonossa meni kauan. Parempaan päin, uskoisin.

Lääke vaikuttaa heti ja auttaa todella paljon elämänhallinnassa. Ei sivuvaikutuksia. 

Toisin kuin täällä väitetään, en ole huomannut riippuvuutta, sillä voin olla ottamatta lääkettä esim. lomille tai viikonloppuisin, jolloin elämä voi olla kaaosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeisiin jos haksahtaa, voisi samantien tyytyä kehnoon elämään jatkossakin. Koska ei asiat turruttamalla paremmaksi muutu ts. ongelma on olosuhteissa, ei turrutuksen puutteessa. Ne aineet on addiktoivia eikä niistä ole helppo päästä eroon, voi helposti mennä muiden lääkeaineiden käytöksi ja sitten onkin vakavampi ongelma.

Tässä on ongelman ydin: ei tunnisteta tai hyväksytä juurisyytä, eikä siten todellisuudessa estetä adhd:ta.

Miten ADHD:n saisi estettyä? Se on perinnöllinen, pysyvä ominaisuus eikä siihen ole mitään muuta estokeinoa kuin jäädä kokonaan syntymättä.

Perinnölliset sairaudet johtuvat äidistä sikiöön kulkeutuvista myrkyistä. Kun myrkyt poistetaan lapsesta/ihmisestä, poistuu adhd sekä autismi.

Et taida edes tietää mistä puhut, yrität vain päteä ja olla omaa mieltäsi. Adhd ei ole sairaus vaan ominaisuus, aivojen tyyli elää. Se on ollut hyödyllinen ominaisuus joskus muinoin ja siksi sen kaltaisia ihmisiä on olemassa vieläkin. Nykyaika vain on viimeiset 100 vuotta vaatinut toisenlaista elämistä kuin ennen ja adhd:n hyödyt jää haittoja pienemmiksi. Sitä ei voi poistaa aivoista, kun se ei synny minkään "myrkyn" vaikutuksesta.

Mutta... kuten kaikki, tämäkin on vain juttu jonka kanssa voi elää kunhan vain löytää sen oman paikkansa maailmasta. Ja kun niin käy, niin adhd on supervoima. Itse en vaihtaisi tuota ominaisuuttani mihinkään, koska sen avulla olen työssäni parempi kuin neurologisesti normaali ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin joskus lääkitystä. Todella yksinkertaistettuna, lääke auttoi keskittymään ja siten paremmin saamaan aikaiseksi asioita.

Ilman lääkettä teen vähän sitä ja tätä ja unohdan ja jätän puolitiehen monta juttua. Aikaansaaminen ja aloittaminen on myös vaikeaa, suunnitelmien laatiminen on vaikeaa. Lääke auttoi asioissa jotka muille ovat normaaleja ja joilla arjen pyörittäminen on helpompaa.

Lopetin lääkityksen koska ennestään huono nukkuminen kärsi ja koen pärjääväni ihan ookoosti ilman. En ylitä esimerkiksi deadlineja vaikka viime tippaan jääkin ja saan lopulta tehtyä tarpeelliset asiat hirveän viivyttelyn jälkeen. Välillä mietin pitäisikö kuitenkin kokeilla uudestaan koska vaikka vaikutankin olevan lievä tapaus joihinkin verrattuna, silti lääkkeestä oli apua.

Kokeilitko ottaa lääkkeen ihan aikaisin aamusta? Minä otan klo 6 ja silloin se ei vaikuta uniin. Jos otan klo 8 niin vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskittymiskyky paranee lääkkeen avulla ja jaksan pysyä suunnitelluissa kotitöissä. Opiskelukin sujuu paremmin ja jaksaa keskittyä paremmin asioihin. Samalla lääkkeen aloituksen aikana, jos aloittaa muutenkin elämänsä järkeistämisen adhd-elämään sopivammaksi ja ottaa käyttöön rutiinit - ei kaikkia muutoksia kerralla, mutta aloittaa vaikka siitä, että alkaa mennä nukkumaan samaan aikaan ja herää aina samaan aikaan - olipa pyhä tai arki.

 

Minun on helppo sanoa, että kaikkien päihteiden käyttö nollaan, koska en itse päihteitä käytä, enkä niistä ole riippuvainen, mutta tiedän, että se auttaa hirveästi ettei käytä mitään. ELämästä ei tule tylsempää ilman alkoholia tai tupakkaa, vaikka alussa voi siltä tuntuakin.

 

Kaverisi voisi hyötyä myös ajatuksesta, että hänessä ei ole mitään vikaa, eikä hänellä ole mitään häiriötä tai

Kuulostaa siltä, että hänen ongelmansa ei ole pelkkä adhd vaan ongelmien paha kumuloituminen. Jostain täytyy aloittaa niiden selvitys. Se, että on itselleen armollinen on silti yksi askel parempaan suuntaan.

Nosto

Kiitos kaikille kommenteista! Mä tiedän että en voi pakottaa ystävääni tutkimuksiin. Mutta tiedättekö tunteen, kun sydän halkeaa tuskasta toisen puolesta. Niin aina miettii mitä vielä voisin tehdä. Hänellä on ollut hyvin vaikea elämä. Kuten joku tuolla mainitsi, mä uskon että hänenkin kohdalla juurisyy voi hyvin olla juuri tää. Ja että sen selvittäminen onko vai ei, veisi ainakin johonkin suuntaan. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin joskus lääkitystä. Todella yksinkertaistettuna, lääke auttoi keskittymään ja siten paremmin saamaan aikaiseksi asioita.

Ilman lääkettä teen vähän sitä ja tätä ja unohdan ja jätän puolitiehen monta juttua. Aikaansaaminen ja aloittaminen on myös vaikeaa, suunnitelmien laatiminen on vaikeaa. Lääke auttoi asioissa jotka muille ovat normaaleja ja joilla arjen pyörittäminen on helpompaa.

Lopetin lääkityksen koska ennestään huono nukkuminen kärsi ja koen pärjääväni ihan ookoosti ilman. En ylitä esimerkiksi deadlineja vaikka viime tippaan jääkin ja saan lopulta tehtyä tarpeelliset asiat hirveän viivyttelyn jälkeen. Välillä mietin pitäisikö kuitenkin kokeilla uudestaan koska vaikka vaikutankin olevan lievä tapaus joihinkin verrattuna, silti lääkkeestä oli apua.

Kokeilitko ottaa lääkkeen ihan aikaisin aamusta? Minä otan klo 6 ja silloin se ei vaikuta uniin. Jos otan klo 8 niin vaikuttaa.

Moneltako muuten menet nukkumaan?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille kommenteista! Mä tiedän että en voi pakottaa ystävääni tutkimuksiin. Mutta tiedättekö tunteen, kun sydän halkeaa tuskasta toisen puolesta. Niin aina miettii mitä vielä voisin tehdä. Hänellä on ollut hyvin vaikea elämä. Kuten joku tuolla mainitsi, mä uskon että hänenkin kohdalla juurisyy voi hyvin olla juuri tää. Ja että sen selvittäminen onko vai ei, veisi ainakin johonkin suuntaan. 

Ap

Ole hyvin varovainen, koska voi olla aika tukahduttavaa ystävyysssuhteen mielessä, jos toinen alkaa vihjailla tutkimuksista tai hoitoon hakeutumisesta. Ei sillä: ystäväsi varmasti olisi siihen suostuvainen, koska itsekin tajuaa, että joku on pielessä, mutta toisaalta: vaikea on ketään motivoida tutkimuksiin, jos uskoo etukäteen, että ei se voi auttaa. Ehkä häntä auttaisi keskustella aiheesta vaikka adhd-liiton chatissa ja lähteä ihan siitä, että onko mitään järkeä hakeutua tutkimuksiin. hän voisi sitten ns. ulkopuolisen kanssa pohtia asiaa ja sitä, että mikä olisi hänelle paras tapa lähteä vyyhtiä purkamaan auki.

tiedän, että tämä on tyhmä neuvo, mutta ei kannata olla hädissään tai huolissaan toisten puolesta. Siinä vain kahlitsee itsensä olemaan huolissaan ja hädissään eikä näin osaa sitten katsoa asioita tarpeeksi etäältä, jotta voisi auttaa parhaiten. Siksikin ehdotin tuota ns. ulkopuolista keskusteluapua. En valitettavasti ehdi nyt etsiä linkkiä tuohon adhd-liiton chattiin, kun kunnon adhd:nt apaan olen nähdössä kohta junaan ja päätin tässä vielä palstailla kuitenkin tovin, pelata vähän yhtä peliä ja jättää siellä viikon heipat pelikavereille ja sitten vasta lähdensoittelemaan taksia, joten kaikki menee tänäänkin viimetinkaan, mutta varmaan joku sen linkin kaivaa ja osaat itsekin sen etsiä adhd-liiton sivuilta.

tsemiä ja olet hyvä ystävä!

Kummallista että kaikenmaailman huutelijat narisee lääkkeistä. Mitä se teille kuuluu syökö joku niitä? Syöjä itse tietää mitä hän niistä hyötyy.

Aluksi niitä söi mielellään mutta sitten ne aiheutti riippuvuutta ja niistä oli vaikea luopua. Väänsin kättä asian suhteen vuosia ja halusin niin olla ilman. Suurempi määrä dopamiinia vapautui kun pääsin vihdoin ja viimein eroon mutta yhä on traumoja. Lääkärit tarjosivat vain kahta vaihtoehtoa: lääkitys tai laitos. Mua ei vaan siedetty jos ne pääsivät unohtumaan.

Itsellä todettu ADHD ala-asteen ensimmäisillä luokilla eikä hoitoa. Totaalinen romahdus aikuisiällä jonka jälkeen myös ADHD otettiin hoitoon. Ensimmäinen lääke Medikinet joka aiheutti pahan ihottuman, mutta auttoi oireisiin. Tällä hetkellä Elvance lääkkeenä, hieman sykettä nostaa ja vaikutuksen loppuessa pientä ahdistusta, mutta ahdistus oli silti pahempaa kokonaisuudessaan ennen lääkitystä.

ADHD lääke ei ole mikään ihme lääke ja omalla kohdalla pitänyt työstää paljon elämistä lääkkeen kanssa.

Lääkehoidon alussa fiilikset oli hämmästyneet koska pystyi ensimmäistä kertaa oikeasti keskittymään. Esimerkiksi keskustellessa toisen kanssa pysyi kartalla mistä puhutaan eikä ajatus sinkoillut keskustelusta. Huomasin, että olin aikaisemmin opetellut tavat jolla vastapuoli luulee, että olen kokoajan mukana keskustelussa vaikka todellisuudessa saatoin olla tippunut keskustelun aiheesta aikoja sitten. Toinen hyvä oivallus lääkkeen hyödyistä oli työpaikan koulutuksessa, jossa havahduin, että olen ensimmäistä kertaa koskaan seurannut ja kuunnellut kouluttajaa pidemmän pätkän putkeen ja olen kartalla mitä kouluttaja meille opettaa. Uupumuksen myötä oma elämä meni päälaelleen ja lääkitys auttoi masennuksen ja ahdistuksen kanssa ja luulen, että lääkitys oli yksi todella auttava tekijä, että pääsin jaloilleni.

Haasteita ja huonoja puoliakin on.

Lääke ei omalla kohdalla todellakaan piristä ja saa ihmeellisesti tekemään asioita. Kutakuinkin päin vastoin. Aikaisemmin varsinkin ennen uupumista vahvuuteni oli aloittaa ja tehdä asioita väsymättä. Lääkkeen kanssa jopa haastavampi aloittaa varsinkin työasioita koska olo on rauhallinen eikä sitä tekemisen boostia tule. Mutta toisaalta kun aloittaa tekemään niin tekeminen pysyy rauhallisena eikä mene ylikierroksille joka omalla kohdalla ollut hyvä asia. Olen itse huomannut sekä läheiset ympärilläni, etten ole enään niin "eläväinen". Lääke turruttaa tietyllä tapaa ja olen ilmeettömämpi ja ehkä hieman vähä sanaisempi. Moni ajattelee varmaan tässä kohti, että miksi helvetissä sitten niitä popsii jos kaveri lamaantuu. Se elävyys, puheripulit, innostuneisuus ja säntäily on hienoa mutta todella kuluttavaa. Myös sen peittely ja "normaalin" esittäminen on todella kuluttavaa. Olen yrittänyt rauhoittua meditoimalla, säännöllisellä liikunnalla, kaikella mahdollisella tuloksetta. Auttaa hetken jonka jälkeen sama rumba.

Mielestäni hoito menee mönkään siinä, että annetaan diagnoosi ja lääkkeet kouraan jotka muuttavat opittuja tapoja toimia ja potilas saattaa olla aika hukassa kun vauhti hidastuu ja ajatus vaimenee. Varsinkin jos taustalla on myös mielenterveyden häiriöitä. Mielestäni lääkkeiden kanssa pitäisi pyrkiä antamaan mahdollisuus myös terapiaan jossa näitä pystyy käsittelemään eikä jää yksin pilleripurkki kädessä hämmästelemään.

Vierailija kirjoitti:

Et sä voi vaan saada toista ihmistä toimimaan. Siihen tarvitaan hänen oma tahto. Hän tekee omaan elämäänsä vaikuttavat päätökset sitten kun siihen itse pystyy.

ADHD on toiminnanohjausongelma ja asioiden lykkääminen on tyypillistä. Yhdessä tekeminen ja ystävän apu voi tulla tarpeeseen. Minulla kului 15 vuotta tutkimuksiin menoon siitä kun tunnistin olevani ADHD-tapaus. Minusta ystävän apu voi olla tarpeen myös ongelman tunnistamisessa. Monenlaisen oireilun takana voi olla ADHD:tä ja/tai ADS:tä. Ihmisten käsitys näistä voi olla niin stereotyyppistä että niitä ei tunnisteta, varsinkaan tytöillä. Minullakin on lähipiirissä nuoria joita tekisi mieli auttaa. Asiasta puhuminen ei vaan ole yhtä helppoa kuin säästä kun haluaa välttää liikaa puskemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeisiin jos haksahtaa, voisi samantien tyytyä kehnoon elämään jatkossakin. Koska ei asiat turruttamalla paremmaksi muutu ts. ongelma on olosuhteissa, ei turrutuksen puutteessa. Ne aineet on addiktoivia eikä niistä ole helppo päästä eroon, voi helposti mennä muiden lääkeaineiden käytöksi ja sitten onkin vakavampi ongelma.

Tässä on ongelman ydin: ei tunnisteta tai hyväksytä juurisyytä, eikä siten todellisuudessa estetä adhd:ta.

Miten ADHD:n saisi estettyä? Se on perinnöllinen, pysyvä ominaisuus eikä siihen ole mitään muuta estokeinoa kuin jäädä kokonaan syntymättä.

Perinnölliset sairaudet johtuvat äidistä sikiöön kulkeutuvista myrkyistä. Kun myrkyt poistetaan lapsesta/ihmisestä, poistuu adhd sekä autismi.

Mites kun mä oon perinyt mun autismin isältäni?

Eikä mun autismia vois poistaa musta, kun se ei ole mikään erillinen ominaisuus minussa, vaan ihan kiinteä osa mua koko ajan. 

Audhd