Lapseton +40v: minkälaista elämäsi on?

Up

up

Olen tiennyt nuoresta asti etten halua lapsia. Sisarusten lapset ovat poikkeus sääntööni (en tule toimeen lasten kanssa), heitä hoidan toisiaan. Autan myös iäkkäitä vanhempiani. Minulla on läheisiä ystäviä, ja kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen elämääni.

Ainoa ongelmani on pitkäaikaissairauteni, mutta toisaalta on parempi ettei ole vastuussa lapsista, kun sairastaa paljon. Olin aiemmin naimisissa, mutta mies oli itsekäs ja lapsellinen, joten viihdyn paremmin sinkkuna.

N52

Vierailija kirjoitti:

Olen tiennyt nuoresta asti etten halua lapsia. Sisarusten lapset ovat poikkeus sääntööni (en tule toimeen lasten kanssa), heitä hoidan toisiaan. Autan myös iäkkäitä vanhempiani. Minulla on läheisiä ystäviä, ja kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen elämääni.

Ainoa ongelmani on pitkäaikaissairauteni, mutta toisaalta on parempi ettei ole vastuussa lapsista, kun sairastaa paljon. Olin aiemmin naimisissa, mutta mies oli itsekäs ja lapsellinen, joten viihdyn paremmin sinkkuna.

N52

Niin, ja meistä kolmesta lapsesta minä olen ainut, joka auttaa vanhempiani, joten en usko, että lapsista on välttämättä mitään apua vanhana. Se on sairauksien hyvä puoli ettei elä turhan vanhaksi.

Erittäin hyvä elämä on. Minulla on hyvä työ, asuntolaina kohta maksettu, ei muita lainoja. Laaja ystäväpiiri. Harrastus, johon käytän paljon aikaa ja rahaa. Matkustelen, käyn näyttelyissä, keikoilla, elokuvissa, syömässä ulkona jne. 

Vanhuus ei huoleta, miksi huolettaisi enemmän kuin ketään muutakaan? Ei se, että on mennyt naimisiin ja saanut lapsia, takaa mitään. Useimmiten mies kuolee paljon aikaisemmin kuin nainen, lähipiirissäni on 5 leskeä. Lapsilla on oma elämänsä ja osa asuu toisessa maassakin. Minulla on yksityinen eläkerahasto ja muitakin sijoituksia, joten pitäisi olla varaa maksaa hoidosta, jos sitä tarvitsee. Ja vaikka olisikin lapsia niin en todellakaan haluaisi heille nakittaa minun hoitoani, joten asia ei eroaisi ollenkaan nykyisestä suunnitelmasta.

Perhe ja lapset olivat suurin unelmani eikä tullut mieleenkään etteikö toive toteutuisi. Kuitenkaan en ole löytänyt miestä jonka kanssa perustaa perhe ja jota myös rakastaisin enkä suostu kumppanuusvanhemmuuteen tai hankkimaan lasta yksin.Näyttää todennäköiseltä etten tule saamaan biologisia lapsia. 

Vanhuus lapsettoma ei pelota. Ennemminkin surettaa, että suurin ja tärkein kokemus minkä ihminen voi kokea jää omalla kohdalla ainoastaan ajatuksen tasolle. N41

Vierailija kirjoitti:

Muuta valitettavaa en lapsettomasta elämästä löydä kuin, että osa enemmistöstä ei millään haluaisi hyväksyä minun valintaa. 

Todellakin kummallista. Eivätkö he ole kyenneet tekemään omia lapsia vai miksi sinulta niitä vaaditaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa! Kaikki aika ja rahat on vain itselle!

Juu, ja duunissa siinä asemassa, että voi järjestää sen vapaa-ajan juuri sinne kuin matkustelut, tapahtumat ja muut omat menot vaativat.

Vierailija kirjoitti:

Tässä heräilen toista kertaa tähän päivään oikeinkin tyytyväisenä :)

Ryypätessäkin voi ottaa välikuolemaa miloin ja kenenkin sohavalla haluaa. Ilman pentujen vinkumista tai akan naputusta.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni on antoisaa, rauhallista ja taloudellisesti vakaata. Iloa elämään saan ihan mistä vaan, teen asioita joista saan itselleni iloa, mitä muutakaan? Vanhuus ei pelota ollenkaan.

Lapsiakin elämääni kuuluu vaikka en omia halunnut.

N47

Sama. Lastenkodeissa töissä jo 25 vuotta.

M49

Tämä voisi olla mun kirjoittama, paitsi että olen vielä pari vuotta sinua vanhempi. Living the dream.

Vierailija kirjoitti:

Sinkku joutaa hoitamaan vanhempiaan, ilman mitään korvausta. Perheelliset sisarukset ei ehdi eikä voi  kun aina jollain niiden lapsista menoa, turnaus tmv.

Isovanhemmat jakaa rahansa lapsenlapsille, ei koskaan maksa kuljetuksista ja avusta sinkku-lapselleen.

Äh. Edunvalvonta ja kunta hoitaa.

M52

Minäminäminäminäminäminäminäminä !



Todella hyvä että ette ole lisäätyneet. Maailma ei kaipaa yhtään enempää minämiä hedonisteja!

En ole +40, mutta 38-vuotias mies. Urheilen ja liikun paljon. Viikossa liikuntaa tulee 5-15 tuntia riippuen innokkuudesta ja käytettävissä olevasta ajasta. Harrastan myös monenlaista muutakin: reserviläistoimintaa, lentämistä (suoritan parhaillaan yksityislentäjän lupakirjaa), vaeltamista jne. Tietenkään harrastuksia ei ole joka viikka, mutta aika usein kuitenkin. 

Olen päällikkövirassa julkisella sektorilla. Olisi kiva löytää menenä, aktiivinen ja liikunnallinen nainen, mutta itse olen jo luovuttanut asian suhteen.

M38

Vierailija kirjoitti:

Minäminäminäminäminäminäminäminä !



Todella hyvä että ette ole lisäätyneet. Maailma ei kaipaa yhtään enempää minämiä hedonisteja!

Eikös sitten ihan kaikki ole minä minä tyyppejä jotka omia haaveitaan totetuttaa, oli ne sitten mitä tahansa.

Eihän lapsiakaan tehdä jollekkin muulle vaan ihan itsekkäästi itselleen hoivattavaksi tarkoituksena niistä itelleen onnea saavan. Miksi sitten muut eivät saa jostain muusta onnea tuottavasta nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Minäminäminäminäminäminäminäminä !



Todella hyvä että ette ole lisäätyneet. Maailma ei kaipaa yhtään enempää minämiä hedonisteja!

Maailma ei kaipaa myöskään sinun pershedelmiäsi, se jos mikä on itsekästä pukata tänne pallolle lisää ihmistä luonnonvaroja kuluttamaan. Häpeäisit.

Kunhan et sitten odota, että ne perheelliset lähtee tuosta vaan kaikenmaailman kissanristiäisiin, joita keksit ehdottaa. Kaveriporukan ainoa lapseton on tällainen ja ei jaksa enää kuunnella sitä kitinää kun ikinä ei lähdetä mihinkään. Toisilla nyt vaan on elämässään muutakin kuin jatkuva baareissa/konserteissa tms juokseminen 

Vierailija kirjoitti:

Kunhan et sitten odota, että ne perheelliset lähtee tuosta vaan kaikenmaailman kissanristiäisiin, joita keksit ehdottaa. Kaveriporukan ainoa lapseton on tällainen ja ei jaksa enää kuunnella sitä kitinää kun ikinä ei lähdetä mihinkään. Toisilla nyt vaan on elämässään muutakin kuin jatkuva baareissa/konserteissa tms juokseminen 

Pyydettiinkö avauksessa teidän perheellisten jeesustelua? Ei taidettu pyytää.

Olen lapseton ja puolisoton tännä vuonna 50 täyttävä nainen. Elämäni on oikein mukavaa. En ole mikään menijä, kuten usein sinkuista oletetaan, vaan täysi koti-ihminen. Asun pienessä töllissäni maalla, mulla on 2 koiraa, teen 100% etätöitä kotoa. Harrastan lukemista, tietokonepelejä, käsitöitä (mm. mun kudotut joululahjat on aina suosittuja sukulaisten parissa) ja puutarhanhoitoa. Ruoanlaitto ja leipominen on myös ihan harrastuksia myös, ei vain jokapäiväinen pakko. 

Iloa tuo koirat, puutarha ja luonto yleensä, kirjat, pelit, ihan vaan eläminen yleensä ja kaikki mukavat pienet aistimukset tyyliin tunne kun aurinko lämmittää ihoa, suihku, aamukahvin tuoksu... Mitään erityistä merkityksen tunnetta en ole koskaan elämältä kaivannut. Ei elämällä minusta ole mitään merkitystä, se vain on niin kauan kuin on, ja siitä voi nauttia.

Vanhuutta en mitenkään pelkää, olen viihtynyt erakkona tähänkin asti ja viihdyn vanhanakin. Luulen, että olen itse asiassa paremmin sopeutunut vanhuuden todennäköiseen yksinäisyyteen, koska olen jo nuoresta tottunut olemaan yksin ja löytämään iloni yksin. Mihinkään vanhainkoteihin tuskin koskaan menen, vaan toivottavasti kuolen mökkiini tai mihin lie kämppään jossa viimeksi asun. Tai jos olen vaikka niin dementoitunut, etten tajua itseäni hoitaa päiviltä sellaisen laitoskohtalon uhatessa, niin sitten sillä tuskin on väliäkään, kun ei pää muutenkaan toimi.

Jos lapsia tahtoo, ne varmaan antavat merkitystä elämään. Mutta jos niitä ei tahdo niin mitä lisäarvoa ne silloin toisivat? Vähän sama kuin vaikkapa kesämökki tai oma hevonen: ne ketkä haluavat sellaisen ovat toki tyytyväisiä sen saadessaan. Muille se on lähinnä velvoite, joka vie kaiken rahan ja ajan. Ja voihan siitä toki innostua, kun sen saa mutta jos kerran tietää ettei tahdo, niin miksi silloin edes hankkia. Kesämökistä ja hevosesta kun pääsee vielä suht helposti eroon verrattuna lapseen...

Ja minulla on itselläni lapsia, joita on yritetty vuosia enkä kadu heitä ollenkaan. Mutta olen viime aikoina miettinyt paljon tätä asiaa ja jutellut muutaman vapaaehtoisesti lapsettoman ystävän kanssa. Tuntuu vain, että varsinkin naisten kohdalla se on vieläkin olettamus että kyllä he niitä lapsia tahtovat sitten kuitenkin, eivät vain ehkä tiedä tahtovansa.

Kun yhteiskunnan asenne on tämä, voi se helposti vaikuttaa ihmiseen ja sitä alkaa kyseenalaistamaan valintojaan. Hyvä niitä onkin toki pohtia, mutta on hyvä tiedostaa myös se sanaton (joskus sanallinenkin) paine, mikä ulkoapäin tulee ettei se vaikuttaisi päätökseen.