Lapseton +40v: minkälaista elämäsi on?

Elämäni on ulkoapäin katsottuna kaiketi melko tavanomaista, en esimerkiksi ole rakentanut hulppeaa uraa, enkä matkustele, juhli tai harrasta mitenkään poikkeuksellisen paljon. Olen aina kuitenkin kokenut elämäni merkitykselliseksi ja rikkaaksi, koska olen saanut elää omien arvojeni ja tarpeideni mukaisesti. Asun koirineni haja-asutusalueella, pyöritän pientä yritystäni, opiskelen uudelle alalle ja vapaa-ajalla vain tapaan ystäviä, liikun luonnossa, hoidan puutarhaa keväästä syksyyn, teen aika ajoin pientä remonttia taloon ja nautin rauhallisesta ja vapaasta elämästä. Toisinaan teemme miehen kanssa reissun ulkomaille, mutta emme joka vuosi. 

 

En ole itse kaivannut koskaan mitään tämän ihmeellisempää tai kyseenalaistanut elämäni merkityksellisyyttä. Ikää on kohta 50-v. 

Minulla ei koskaan ollut erityistä tarvetta lapsiin. Olen yli kuusikymppinen, enkä ole vieläkään alkanut katua lapsettomuutta. Elämäni huonot puolet eivät johdu lapsettomuudesta. Toisaalta kysyn: takaavatko lapset onnellisuuden ja terveyden? Niinpä, eivät tietenkään takaa.

Joskus olisin halunnut lapsia, mutta onneksi niitä ei koskaan siunaantunut. On tämä maailma nykyään niin karmea paikka ja pahemmaksi vain menee. Tuntuisi lähes rikolliselta tehdä tänne lapsia kärsimään.

Nykyään nautin ennen kaikkea vapaista aikatauluista. Ikinä ei ole sidottu mihinkään ja saa tehdä mitä haluaa ilman taakkaa. Se on uskomattoman iso asia.

Käyn töissä ja työn ohessa opiskelen yliopistossa. Lisäksi harrastan liikuntaa melkein joka päivä. Lomien aikaan matkustan paljon sekä autan omia vanhoja vanhempiani kun käyn heidän luonaan toisella paikkakunnalla. Varallisuutta on kertynyt ja kohta on myös asuntolaina maksettu kokonaan. Ikää nyt 45v ja ystävinä paljon lapsettomia. Välillä mietin millaista elämä olisi perheellisenä mutta valinnat ei kaduta ollenkaan. Ystävistä muodostuu se oma perhe ja autetaan toisia jos sattuu sairastumaan tms. Rahaa säästän säännöllisesti jotta voin käyttää sitä palveluiden ostamiseen vanhuksena. Hyvän ja merkityksellisen elämän saa myös lapsettomana, mielestäni liikaa markkinoidaan lapsiperhearkea normaalina tapana elää. Itse olen jopa saanut kommentteja joissa mua säälitään koska lapsia ei ole..

Miten niitä lapsia alkaisi vanhempana haluamaan jos ei ole koko elämänsä aikana halunnut? 

Vierailija kirjoitti:

Miten niitä lapsia alkaisi vanhempana haluamaan jos ei ole koko elämänsä aikana halunnut? 

Tietty riippuu, että mitä tässä kohtaa tarkoitetaan "vanhempana", mutta kyllä minä jossain määrin ymmärrän ainakin miesten kohdalla sen, että nelikymppisenä lapsista voi ajatella eri tavoin kuin vaikka 25 vuotiaana. Sitä voi nuorempana haluta elää ilman lapsiarjen kahleita, mutta sitten kun ikää hieman kertyy, niin voidaan nähdä, että voisi olla aika erilaisen elämänvaiheen. Naisilla tämä ei välttämättä mene ihan näin jo biologisen kellonkaan takia, mutta miestä ohjaa erilainen sisäinen biologia. Toki moni mies näistä varmasti jääkin lapsettomaksi, mutta ymmärrän pointin, jos ajatukset vaihtuu eri ikäkausilla.

Hyvin menee. Tänäänkin olen tehnyt oman aikatauluni mukaan vaikka mitä. Nukkuakin sai rauhassa pitkään 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla se oli oikein mukavaa ja mielekästä ja vapaalla sai tehdä monenlaisia asioita. Halusin kuitenkin lapsen joten olin vuosia hedelmöityshoidoissa. Samalla olin määräaikaisissa töissä, joten monta vuotta meni tuskaillessa, että taas täytyy hakea määräaikaisuuteen. Pari kertaa olin raskaana mutta raskaus loppui kesken jo alkuvaiheessa. Silloin arkisuunnitelmat menivät taas uusiksi seuraavalle vuodelle.

Lopulta onnistuin ja nyt olen äitiysvapaalla. Työni on yhä määräaikainen mutta voin ehkä palata samaan vapaan jälkeen.

Arki ei ole lomaa vaan lasta täytyy ruokkia muutaman tunnin välein ja muutenkin huolehtia. Paljon iloa hänestä on jo nyt ja osaa jo hymyillä, jokellella ja muutenkin olla seurallinen.

 

Luetun ymmärtäminen ei ole vahvuutesi vai oletko vaan tyhmä? Otsikossa haettiin lapsettomien kokemuksia.

Naisen äo laskee synnytystä seuraavana 2 vuotena jopa lähes 20 pistettä, jotta äiti keskittyisi vain vauvan hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niitä lapsia alkaisi vanhempana haluamaan jos ei ole koko elämänsä aikana halunnut? 

Tietty riippuu, että mitä tässä kohtaa tarkoitetaan "vanhempana", mutta kyllä minä jossain määrin ymmärrän ainakin miesten kohdalla sen, että nelikymppisenä lapsista voi ajatella eri tavoin kuin vaikka 25 vuotiaana. Sitä voi nuorempana haluta elää ilman lapsiarjen kahleita, mutta sitten kun ikää hieman kertyy, niin voidaan nähdä, että voisi olla aika erilaisen elämänvaiheen. Naisilla tämä ei välttämättä mene ihan näin jo biologisen kellonkaan takia, mutta miestä ohjaa erilainen sisäinen biologia. Toki moni mies näistä varmasti jääkin lapsettomaksi, mutta ymmärrän pointin, jos ajatukset vaihtuu eri ikäkausilla.

Olen nainen ja ei ole koskaan ollut biologista kelloa?

Olen korkeakoulutettu. Olen hyväpalkkaisessa työssä, jossa viihdyn ja teen aika pitkää päivää. Olen myös aika varakas.

Minulla on pitkäaikainen kumppani, emme asu yhdessä. Lemmikkejä ei tällä hetkellä ole - suren vielä edellisiä, jotka menehtyivät pari kolme vuotta sitten. Vanhempani ikääntyvät, ja toisella on muistisairautta. Auttelen heitä jonkin verran sisarukseni kanssa.

Toisinaan olen hieman yksinäinen, mutta se on toinen puoli valinnoissani. En pystyisi myöskään asumaan kenenkään toisen ihmisen kanssa saati sitten että olisi lapsia.

Elämä on ihanaa! Saan nukkua eikä tarvitse murehtia kenestäkään. On ihana puoliso jolle olen keskipiste ja saan kaiken huomion. Jos haluat stressitöntä elämää ja hyvän parisuhteen, älä hanki lapsia!

Valitsin lapsettomuuden koska sairastuin pahasti ja vakavasti, ei tämä mitään helppoa ole. Terveenä ja perheellisenä elämä olisi paljon helpompaa, sitä vaan ei minulle suotu. Vanhuus ei pelota koska en tule elämään vanhaksi, sen varaan en edes laske. 

Iloa saan sisarusteni lapsista, en vihaa lapsia vaikka itse olen lapseton. Uskokaa tai älkää mutta olen vuosien varrella saanut sietää paljon paskapuhetta vain sen takia etten lapsia tehnyt, ihmiset osaavat olla uskomattoman ilkeitä, niin sukulaiset kuin "kaverit" ja jopa tuntemattomat. Minä en ole tilivelvollinen jokaiselle Pertille ja Tiinalle siitä miksi olen lapseton, ei se heille kuulu vaikka itse olisivat mitä mieltä asiasta. Lähinnä naurattaa ihmiset umpimielisyys, varsinkin monen palstalaisen.

Tässä heräilen toista kertaa tähän päivään oikeinkin tyytyväisenä :)

Yksinäistä.' ja surullista. Uskon, että elämä voisi olla ihan tosi hyvää, jos olisin löytänyt itselleni puolison ja meillä olisi rakkautta ja hyvä suhde. Mutta koska en ole puolisoa löytänyt ja kaikki kaverit on perheellisiä ja "lapsellisia" niin kovin on yksinäistä. Viime aikoina olen havahtunut siihen, että olen nykyään masentunut. Oma haaveeni oli aina löytää mies ja perustaa perhe ja kun näin ei käynyt niin tunnen itseni vialliseksi ja täysin ulkopuoliseksi. Olen jo luovuttanut sen puolison löytämisen suhteenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Yksinäistä.' ja surullista. Uskon, että elämä voisi olla ihan tosi hyvää, jos olisin löytänyt itselleni puolison ja meillä olisi rakkautta ja hyvä suhde. Mutta koska en ole puolisoa löytänyt ja kaikki kaverit on perheellisiä ja "lapsellisia" niin kovin on yksinäistä. Viime aikoina olen havahtunut siihen, että olen nykyään masentunut. Oma haaveeni oli aina löytää mies ja perustaa perhe ja kun näin ei käynyt niin tunnen itseni vialliseksi ja täysin ulkopuoliseksi. Olen jo luovuttanut sen puolison löytämisen suhteenkin. 

Miten nainen ei pysty löytämään miestä? Vaatimuslista vähän turhan pitkä?

Tykkään lapsista ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen mutta omia lapsia en halua. 

Rakastan omaa rauhallista elämää miehen ja lemmikkien kanssa. 

Teen kaikkea mukavaa elämässäni, matkustelen, harrastan ja keskityn omaan hyvinvointiini. 

Olen hyvin iloinen etten ole koskaan lapsia tehnyt. Maailma ei ole hyvä ja rauhallinen paikka kasvattaa lapsia. Lapsiperherumba ei ole minua varten. 

Sen näkee katsomalla omia vanhempiani. Käyvät töissä, harrastavat ja näkevät ystäviä. Ihan tavallista arkea. Tuollaista se elämä heillä olisi varmaan riippumatta siitä, soitteleeko heille aikuinen lapsi viikoittain vai ei. Miksi lapsettomien elämä olisi jotenkin sen ihmeellisempää kuin heidän, jolla on lapset muuttaneet pois kotoa? 

Nostan

Nosto

Elämäni on antoisaa, rauhallista ja taloudellisesti vakaata. Iloa elämään saan ihan mistä vaan, teen asioita joista saan itselleni iloa, mitä muutakaan? Vanhuus ei pelota ollenkaan.

Lapsiakin elämääni kuuluu vaikka en omia halunnut.

N47