Lapseton +40v: minkälaista elämäsi on?

Vierailija kirjoitti:

Helppoa ja huoletonta.

Niin on minullakin. Olen neljän äiti 40+ l

Aika paljon saat nyt melko kaunisteltuja tarinoita. Täältä tulee rehellistä. 

Olen 45 ja lapseton. Kumppani löytyy. Ystävien lapset alkavat olemaan isompia. 

Olo on melko yksinäinen. Ystävät matkustavat paljon perheidensä kanssa osa on saanut jo lapsenlapsiakin. Selvästi elävät perhekeskeisempää elämää mitä kadehdin 

Hyvä puoli on se että rahaa on enemmän käytössä kuin niillä joilla on lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon saat nyt melko kaunisteltuja tarinoita. Täältä tulee rehellistä. 

Olen 45 ja lapseton. Kumppani löytyy. Ystävien lapset alkavat olemaan isompia. 

Olo on melko yksinäinen. Ystävät matkustavat paljon perheidensä kanssa osa on saanut jo lapsenlapsiakin. Selvästi elävät perhekeskeisempää elämää mitä kadehdin 

Hyvä puoli on se että rahaa on enemmän käytössä kuin niillä joilla on lapsia. 

Se, että sinä olet yksinäinen ja kurja, ei tarkoita että kaikki muut lapsettomat olisivat. Sinunko tarinasi on ainoa kaunistelematon? 

Hyvää. On hyvä parisuhde, ystäviä, harrastuksia, työ joka on kyllä välillä rankkaa mutta kelläpä ei, raha-asiat ok. Terveyden kanssa tietyt lapsena alkaneet ongelmat (esim. migreeni) mutta semmoista on elämä, harvoin saa kaiken. Vanhuutta en pelkää, olen sen verran elämää nähnyt että tiedän etteivät lapset ole mikään automaattinen vanhuuden turva. Vähän aasinsiltana, toivottavasti täällä peräpohjolassakin tulisi eutanasia vielä jonain päivänä mahdolliseksi tietyin kriteerein.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon saat nyt melko kaunisteltuja tarinoita. Täältä tulee rehellistä. 

Olen 45 ja lapseton. Kumppani löytyy. Ystävien lapset alkavat olemaan isompia. 

Olo on melko yksinäinen. Ystävät matkustavat paljon perheidensä kanssa osa on saanut jo lapsenlapsiakin. Selvästi elävät perhekeskeisempää elämää mitä kadehdin 

Hyvä puoli on se että rahaa on enemmän käytössä kuin niillä joilla on lapsia. 

No, sinä olet yksinäinen mutta minä en ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon saat nyt melko kaunisteltuja tarinoita. Täältä tulee rehellistä. 

Olen 45 ja lapseton. Kumppani löytyy. Ystävien lapset alkavat olemaan isompia. 

Olo on melko yksinäinen. Ystävät matkustavat paljon perheidensä kanssa osa on saanut jo lapsenlapsiakin. Selvästi elävät perhekeskeisempää elämää mitä kadehdin 

Hyvä puoli on se että rahaa on enemmän käytössä kuin niillä joilla on lapsia. 

No, sinä olet yksinäinen mutta minä en ole.

Minäminäminä :D

Hyvä että otsikossa on tarkennuksena +40v. Tosin harvemmin -40v onkaan vielä lapsia .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon saat nyt melko kaunisteltuja tarinoita. Täältä tulee rehellistä. 

Olen 45 ja lapseton. Kumppani löytyy. Ystävien lapset alkavat olemaan isompia. 

Olo on melko yksinäinen. Ystävät matkustavat paljon perheidensä kanssa osa on saanut jo lapsenlapsiakin. Selvästi elävät perhekeskeisempää elämää mitä kadehdin 

Hyvä puoli on se että rahaa on enemmän käytössä kuin niillä joilla on lapsia. 

No, sinä olet yksinäinen mutta minä en ole.

Tosi monet lapsiperheelliset kärsii yksinäisyydestä, joten kokemus ei ole kiinni perhemuodosta, vaan yksilöstä.

Istun paskalla. Kohta syön ja lähden ulkoilemaan muutamaksi tunniksi. Illalla paistan vielä ahvenet.

Rahaa tulee ovista ja ikkunoista kun hyvät tulot ja velaton asunto. Tykkään autoista ja 2v välein pirssi vaihtuu uuteen ja kiiltävään. Elämä on helppoa ja huoletonta. 

Elämä on huoletonta ja nautinnon täyteistä.

Vapaaehtoisessa parisuhteessa voi keskittyä nauttimaan toistensa kanssa laatuajasta. 

Vknloppuisin voi nukkua pitkään ja tehdä kivoja reissuja minne huvittaa.

Ystäviä riittää ja on energiaa urheilla sekä elää terveellisesti. 

Vanhuuden yksinäisyys ei pelota pätkääkään. Voit haalia lisää ystäviä koko elämänkaaren ajan, elää vanhana vaikka kommuunissa ja sitten kun keho ei toimi on eutanasian aika. Myös tekoäly ystäviä, lapsia, lastenlapsia on kehittyneessä virtuaalitodellisuudessa varmaan tarjolla tulevaisuudessa niille jotka niitä haluaa. Yksinäisyyden konsepti tulee muuttumaan tekoälyn myötä varmasti.

Elämä on onnellista ja mukavaa

M.42

En ole ihan vielä 40-vuotias mutta vastaan silti. En ole missään vaiheessa halunnut omia lapsia enkä usko, että tämä muuttuu tulevaisuudessakaan. Pikemminkin olen jatkuvasti yhä tyytyväisempi lapsettomuudesta, mm. terveyssäikähdys (mikähän on tälle oikea suomenkielinen sana?) olisi tuntunut paljon pahemmalta, jos olisi pitänyt kantaa huolta alaikäisten lasten tulevaisuudesta. En edes haluaisi, että kukaan uhraa omaa elämäänsä vanhuuteni takia, joten en ainakaan kadu että riskiä tähän ei ole. Asun lisäksi maassa, jossa eutanasia on sallittu ja tarvittaessa matkustan Sveitsiinkin. 

Olen aina ollut melkein erakko, puoliso on mutta hänkin arvostaa omaa rauhaa ja merkityksellisenä pitämäni työnikin on pitkälti itsekseen tehtävää. Luen paljon, matkustelemme junalla Euroopassa ja meillä on harrastuksia yhdessä ja erikseen. Lähipiirissä on myös mukavia lapsia ja se on meille tarpeeksi siltä saralta. Jos minulla olisi lapsia, olisin alunperinkin ollut täysin toisenlainen ihminen. Eikä sellaista voi katua.

Elämä on tylsää ja ikävää. Kaikki sisarukset ja ystävät elää vain perheilleen. 

Toisella kierroksella olevat on syystäkin jätetty, viinaan meneviä, mt-ongelmaisia, peliriippuvaisia, itsekeskeisiä nettirunkkuja. 

Itsekin huomaan olevani joustamaton työnarkomaani.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa! Kaikki aika ja rahat on vain itselle!

Juuri näin!

Life is good, VERY GOOD!

*NAUTINGS*

Vierailija kirjoitti:

Muuta valitettavaa en lapsettomasta elämästä löydä kuin, että osa enemmistöstä ei millään haluaisi hyväksyä minun valintaa. 

Se on kyllä törkeetä ja tässä mailmassa kyllä niitä tuomitsijoita riittää jotka eivät ole voineet itse valita vaan jonkun sisäisen tai ulkoisen pakon takia on tarvinnut lisääntyä eikä ole onnellinen ja helvetin raskasta elämä niin käy kateeksi niitä joilla on ollut rohkeutta elää vakaumuksensa mukaan eikä lauman, kun muutkin tekevät lapsia mukaan. Tai ei saa puolisoa jollei lisäänny sillä joillain on ihan pakko lisääntyä vaikkei kiinnostaisi pätkääkään.

Joillain pakkolisääntyminen suvun takia niin ettei saa perintöjä eikä mitään jollei tee pakko lasta. Tuttavani painosti yhtä aikuista lastaan tekemään vaikka isättömän lapsen kun ei meinannut miestä löytää ja muut sisarukset olivat tehneet lapsia niin ettei yksi saanut jäädä lapsettomaksi. En voi tajuta että miksi muuta syytä kuin että se lapseton olisi jätetty perinnöttömäksi. Järkyttävä rahan ahneuden takia ihmisillä ei ollut muuta merkitystä kuin lisääntyminen.

Minä en ole lisääntynyt enkä ole saanut mitään perintöjä enkä tule saamaankaan. Minua ei painostettaisi rahalla ja perinnöilläkään lisääntymään ja ennemmin olen ilman.

Sinkku joutaa hoitamaan vanhempiaan, ilman mitään korvausta. Perheelliset sisarukset ei ehdi eikä voi  kun aina jollain niiden lapsista menoa, turnaus tmv.

Isovanhemmat jakaa rahansa lapsenlapsille, ei koskaan maksa kuljetuksista ja avusta sinkku-lapselleen.

Saanen vastata vaikka olen 39 v. mutta vahvasti näyttää siltä, että lapsia ei minulle tule. 

Elän ihan hyvää elämää. Asun yksin ja tuloni riittävät erittäin hyvin yhden ihmisen elättämiseen. Rahaa jää huvitteluunkin. On ystäviä ja ihanat sisarukset. Heilläkään ei ole lapsia. Olen hyvin tyytyväinen siihen että elämä on tasaista ja rauhallista. Joskus mietin että pitäisikö tässä elämässä olla joku kutsumus, intohimo tai elämäntehtävä mutta en ole sellaista löytänyt. Aiemmin mietin olisiko se lapsi sitten sellainen mutta enpä ole koskaan mitään vauvakuumetta saanut. Kun olen hyväksynyt sen, että minulle kivaa elämää on tällainen ihan vaan arjesta, mielenkiinnonkohteista ja eri kokemuksista nauttiminen niin olen ollut tyytyväinen. 

Mietin kyllä vanhuutta ja se pelottaa. Tavallaan toivoisin että ympärilläni olisi perhe, puoliso, lapsiakin koska minulle ne edustavat kuitenkin turvaa. Tällä hetkellä minun henkinen turvani on sisaruksissani - en saa sellaista tunnetta ystävien kanssa vaikka on ystäviäkin jotka pysyvät rinnalla. On joku "meidän tiimi" ja keskinäinen rakkaus. Mutta sitten kun mietin niin en ole sellainen ihminen joka eläisi lapsiperhe-elämää ja jaksaisi olla se kantava voima vuosia ja vuosikymmeniä lapsilleen. Eikä se voisi olla lasten tehtävä tai syy syntyä tähän maailmaan että haluaisin että minusta pidetään huolta. 

Voiko se olla hyvää, merkityksellistä?

Merkityksellisyys tekee elämästä hyvää. Olen itse opiskellut sekä harrastanut monenlaisia asioita vapaa-ajalla töiden ohella. Teen työtä, mistä pidän. Minulla on puoliso ja hyviä ystäviä, joille minulle on aikaa.

Haluaisin kuulla rehellisiä tarinoita lapsettomista. Minkälaista elämäsi on?

Voin toteuttaa haaveitani ja unelmiani hyödyntäen erilaisia resursseja, kuten aikaa ja rahaa.

Mitkä asiat tuovat sinulle iloa ja merkityksellisyyttä?

Itseni kehittäminen, erilaiset harrastukset, ystävät ja perhe, matkustelu sekä omien haaveiden toteuttaminen. Seuraava haaveeni liittyy vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja Marttailuun.

Huolettaako sinua vanhuus?

Ei minua huoleta. Ystäväni ja lähipiirini kanssa olemme miettineet erilaisia skenaarioita tukeaksemme ikääntymistä niin taloudellisesti kuin taustatuen kautta. Lapset eivät ole velvollisia hoitamaan vanhempiaan, vaan kyse on enemmän lähimmäisen huomioimisesta, jota voi tehdä myös ystävien ja muiden läheisten ihmisten kanssa, joten sitä voi aktivoida jo ennen vanhuusikää pitämällä huolta itselle läheisistä ihmisistä läpi aikuisiän.

Elän parhaillaan erittäin hyvää ja täyttää elämää, juuri sellaista kuin kuvittelinkin tämän lapsettoman elämän olevan. Mielenkiintoinen työ ja rennonleppoisa vapaa-aika rytmittävät eloani mukavasti ja voin tehdä mitä ikinä haluan. Taloudellinen asema on hyvä ja vanhuuden turvaksi on potti kasvamassa, jolla voin tarvittaessa sitten kustantaa vaikka hoivapalveluja, kunhan niiden tarve koittaa.

Älkää kaikki lapsetonta elämää haluavat ihmiset missään nimessä kuunnelko muita päätöksissänne, vaan tehkää niin kuten sydämmessänne koette. Te päätätte itse asiasta, eikä kukaan muu!

Olen lapseton 44-vuotias. En ole koskaan kokenut mielenkiintoa perustaa perhettä, koska mielestäni se ottaa enemmän kuin antaa, varsinkin naisille.

Ihanaa on! Kaikki vapaa-aika on omaa aikaa, ei tarvitse olla jonkun toisen tarpeita varten, voin käyttää aikani miten haluan, arki on rauhallista ja seesteistä, töiden jälkeen väsyneenä saan palautua rauhassa eikä tarvitse enempää väsyttää itseään esim. kotitöillä tai ruoan laitolla, ei tarvitse kuunnella kenenkään kiukuttelua eikä ruikutusta, oma palkka on vain itseäni varten. En vaihtaisi tätä mihinkään! Ja vielä kirsikkana kakun päälle, en ole enää edes miestä huolinut, sillä menettäisin osan noista mainitsemistani asioista.