Lapseton +40v: minkälaista elämäsi on?

En tiedä vielä, kun elämäni on vasta alkamassa.

On hyvä juttu. On löytynyt paljon uutta ja merkityksiä. Hyviä asioita. Talous huolettaa hieman kuten aina. Ehkä pitäisi hankkia muutamia kontakteja lisää, nykyään vaan saa olla varovainen kehen tutustuu. En juo alkoholia tai baareile. Luulen että iäkkäänä keksii jotain ratkaisuja ongelmiin, ehkä. Koska sitä varten täällä ollaan, keskustellen.

Tosi hyvää on, vaikka kovasti olisin lapsia aikoinaan halunnutkin ja pitkään oltiin myös lapsettomuushoidoissa. Nykyään on kiva ja mielenkiintoinen työ, harrastuksia, ystäviä ja lemmikkejä. Miehen kanssa myös reissataan aina kun mahdollista. Etenkin tässä maailman tilanteessa on ehkä parempikin, ettei lapsia lopult siunaantunut. Tyytyväinen ja onnellinen olen näinkin.

N45

Helppoa ja huoletonta.

Ihanaa! Kaikki aika ja rahat on vain itselle!

Aivan ihanaa!

Minulla se oli oikein mukavaa ja mielekästä ja vapaalla sai tehdä monenlaisia asioita. Halusin kuitenkin lapsen joten olin vuosia hedelmöityshoidoissa. Samalla olin määräaikaisissa töissä, joten monta vuotta meni tuskaillessa, että taas täytyy hakea määräaikaisuuteen. Pari kertaa olin raskaana mutta raskaus loppui kesken jo alkuvaiheessa. Silloin arkisuunnitelmat menivät taas uusiksi seuraavalle vuodelle.

Lopulta onnistuin ja nyt olen äitiysvapaalla. Työni on yhä määräaikainen mutta voin ehkä palata samaan vapaan jälkeen.

Arki ei ole lomaa vaan lasta täytyy ruokkia muutaman tunnin välein ja muutenkin huolehtia. Paljon iloa hänestä on jo nyt ja osaa jo hymyillä, jokellella ja muutenkin olla seurallinen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla se oli oikein mukavaa ja mielekästä ja vapaalla sai tehdä monenlaisia asioita. Halusin kuitenkin lapsen joten olin vuosia hedelmöityshoidoissa. Samalla olin määräaikaisissa töissä, joten monta vuotta meni tuskaillessa, että taas täytyy hakea määräaikaisuuteen. Pari kertaa olin raskaana mutta raskaus loppui kesken jo alkuvaiheessa. Silloin arkisuunnitelmat menivät taas uusiksi seuraavalle vuodelle.

Lopulta onnistuin ja nyt olen äitiysvapaalla. Työni on yhä määräaikainen mutta voin ehkä palata samaan vapaan jälkeen.

Arki ei ole lomaa vaan lasta täytyy ruokkia muutaman tunnin välein ja muutenkin huolehtia. Paljon iloa hänestä on jo nyt ja osaa jo hymyillä, jokellella ja muutenkin olla seurallinen.

 

Luetun ymmärtäminen ei ole vahvuutesi vai oletko vaan tyhmä? Otsikossa haettiin lapsettomien kokemuksia.

Halusin aikoinaan lapsia mutta en löytänyt miestä joka olisi halunnut samaa. Nykyään olen kuitenkin iloinen ettei lapsia ole. Koen että olen löytänyt tehtäväni tässä maailmassa, ja se ei ole äidin tehtävä. Elämäni on merkityksellisempää kuin voisin kuvitella. 

Vanhuus ei pelota, ennemmin olen aina ihmetellyt ihmisiä jotka sanovat että lapsia pitää tehdä jotta ei olisi yksinäinen vanhuus. Tuossa ajattelutavassa on niin monta ongelmaa niin monella tasolla. Tuo ei ole kenellekään hyvä syy tehdä lapsia. 

Olen 47 ja mulla on mies jota rakastan, työ jota rakastan ja elän parasta aikaa koskaan. Hyvä fyysinen terveys, aikaa itsen kehittämiseen ja huolehtimiseen, aikaa ystäville ja uuden opiskeluun. Elämäni olisi todennäköisesti todella erilaista perheellisenä enkä haluaisi erilaista elämää.

Minulle ainakin kasataan koko maailman huolet koska ihmiset uskovat että pääsen muuten liian vähällä. 

En ole koskaan halunnut lapsia ja nyt elämä on huoletonta ja ihanaa. Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä 25 vuotta ilman kummempia kriisejä. On edetty elämässä ja taloudellisia huolia ei ole ollut enää vuosiin.

Harrastetaan meitä kiinnostavia asioita, kokataan yhdessä, tavataan ystäviä yhdessä ja erikseen sekä matkustetaan. Ollaan terveitä ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Haaveissa on työelämästä jättäytyminen säästöjen turvin ennen eläkeikää.

N45

Oma elämäni on perseestä, mutta se ei johdu lapsettomuudesta, vaan muista valinnoistani ja asioista, joihin en ole voinut vaikuttaa. Oikeastaan ainut onni onnettomuudessa on se, etten ole kaiken lisäksi yksin vastuussa vielä lapsistakin.

N45

Elämäni on tosi ihanaa ja juuri minulle sopivaa. Parisuhde, mielenkiintoista ja merkityksellistä työtä omassa yrityksessä, tavoitteellisia liikuntaharrastuksia, vapaaehtoistöitä, aikaa myös rentoutua, palautua ja kaikin tavoin huolehtia hyvinvoinnistani. Oma kaupunkiasunto, pari koiraa. Jos joutuisin tai olisin joutunut elämään lapsiperhe-elämää, tiedän, että olisin stressaantunut ja pahoinvoiva.

Vanhuus ei pelota varmaan sen enempää kuin ketään muutakaan. Toivon tietysti, että voisin elää mahdollisimman pitkään terveenä ja toimintakykyisenä. Minulle on kertynyt ja kertyy koko ajan lisää varallisuutta, jolla voi ostaa palveluja tämä on mielestäni tärkeää varautumista. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ystäviin ja sukulaisiin toki on tärkeää myös, jottei yksinäistyisi. Mutta lapset voivat muuttaa toiselle puolelle maailmaa tai katkaista suhteet vanhempiinsa, joten sen varaan ei kenenkään mielestäni kannattaisi vanhuudenturvaansa laskea. Ja vaikka lapset pysyisivätkin lähellä ja hyvissä väleissä, minun mielestäni olisi epäreilua vanhemman odottaa, että lapsi omistautuisi ikääntyvän vanhempansa hoitajaksi. Lähipiirissäni on ihminen (lapseton N45 hänkin), joka on nuoresta alkaen typistänyt omia haaveitaan ja rajoittanut elämäänsä kaventanut siis omia asuinpaikka-, työ-, harrastus- ja parisuhdemahdollisuuksiaan voidakseen olla fyysisesti lähellä vanhempiaan, ennakoiden heidän ikääntymistään. Eivät hänen vanhempansa varmastikaan koskaan sellaista ole vaatineet tai pyytäneet, mutta hän on velvollisuudentuntoisena ja perherakkaana ihmisenä itse kokenut tämän ainoaksi mahdolliseksi valinnakseen. Hänen vanhempansa ovat nyt vielä melko hyväkuntoisia 70+, mutta mietin kyllä, millainen aukko hänen elämäänsä jää, kun he joskus kuolevat.

N45

Oikein hyvää elämää on, minun näköistä, omien arvojen mukaista. Elämäni olen kokenut aina merkitykselliseksi, joten sen suhteen ei ole tarvinnut mitään etsiä ja löytää. Olen myös hyvin kiitollinen elämästä.

Arki ja juhla on ihan normaalia elämää iloineen ja suruineen. Minulle tärkeää ovat hyvät ihmissuhteet, mielekäs työ, koti, harrastukset. Koen itseni vapaaksi ja olen myönteinen ihminen. Tykkään tehdä omia luovia projekteja. 

Yksinäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla se oli oikein mukavaa ja mielekästä ja vapaalla sai tehdä monenlaisia asioita. Halusin kuitenkin lapsen joten olin vuosia hedelmöityshoidoissa. Samalla olin määräaikaisissa töissä, joten monta vuotta meni tuskaillessa, että taas täytyy hakea määräaikaisuuteen. Pari kertaa olin raskaana mutta raskaus loppui kesken jo alkuvaiheessa. Silloin arkisuunnitelmat menivät taas uusiksi seuraavalle vuodelle.

Lopulta onnistuin ja nyt olen äitiysvapaalla. Työni on yhä määräaikainen mutta voin ehkä palata samaan vapaan jälkeen.

Arki ei ole lomaa vaan lasta täytyy ruokkia muutaman tunnin välein ja muutenkin huolehtia. Paljon iloa hänestä on jo nyt ja osaa jo hymyillä, jokellella ja muutenkin olla seurallinen.

 

Nyt tuli sulla vastattua väärään ketjuun.

Urheilen, kierrän ympäri Eurooppaa osallistumassa urheilutapahtumiin, lounastan ystävien kanssa, hoidan puutarhaa, jne. Teen mielekästä työtä myös. 

Elämä on mukavaa, en keksi valittamisen aihetta. 

Muuta valitettavaa en lapsettomasta elämästä löydä kuin, että osa enemmistöstä ei millään haluaisi hyväksyä minun valintaa. 

En ole koskaan halunnut perustaa perhettä, tiesin tämän asian jo lapsena. Kaikki raha jää omaan käyttöön, tienaan hyvin ja on velaton asunto. 

Saan nukkua yöni rauhassa, harrastan liikuntaa ja rakastan ruoanlaittoa. Ja joo, tottakai vanhuus jopa pelottaa, jos terveys menee. Mutta pitää elää päivä kerrallaan. 

Arvostan kaikkia perheellisiä, minusta ei vaan olisi koskaan voinut tulla hyvää äitiä ja ikää on jo liikaa. N45

Elämäni on ihan normaalia elämää. Minulla on perhe, vaikka ei lapsiperhettä olekaan. Olen parisuhteessa, käyn töissä, harrastan ja teen aivan tavallisia asioita. Olen tyytyväinen.

Vanhuuteen varaudun, niinkuin kaikkien muidenkin pitäisi. Ei ole lasten tehtävä huolehtia vanhemmistaan, miten se edes käytännössä onnistuisi, jos lapsi asuu toisaalla eikä arkea tietenkään aikuisina eletä yhdessä.