Lue keskustelun säännöt.
Miehen exän katkeruus
30.03.2024 |
Olemme uusperhe ja miehen exä pitää yhteyttä mieheeni "tikusta asiaa" tavalla. Milloin miehen pitää maksaa aikuiselle lapselleen joku eksän määrittämä juttu, eksän mielestä tai sitten mieheni kuulee, miten ei ole koskaan ollut eksälle ja heidän lapsilleen lapsilleen riittävästi sitä mitä eksä halunnut. Eksä ei osaa päästää miehestä ja menneisyydestä irti vaan jauhaa ja jauhaa uudelleen ja uudelleen näitä asioita. Mies on vastannut näihin vain lyhyesti, jos viestissä on kysymys lapsiin liittyen tai ei reagoi aina mitenkään, silti eksänsä on jaksanut pommittaa vuosia. Mies pitää lapsiinsa itse yhteyttä ja hoitaa tarvittavat aikuisten lastensa asiat ihan itse, ilman eksää.
Milloinkohan tämä loppuu? Ja miten saada loppumaan? Todella ärsyttävää kun miehen ex elää meidän suhteessa mukana. On jopa mennyt siihen, että minun lasteni asiat tuntuvat jotenkin "kuuluvan" tälle miehen eksälle. Vaatii samaa kohtelua sitten minun lapsilleni kuin mitä miehen lapsilla on ollut edes ennen meidän tapaamista. Eli että minun lapseni eivät "saisi" sitten saada vaikka mopoa, jos heidänkään lapsilla ei ole ollut jne.. :D Ihan tämmöisiä naurettavuuksia.. kun eihän tietenkään se näin mene kun lasten biologiset vanhemmat, rahatilanteet jne. ova erilaiset. Silloin ymmärtäisin jos asuisimme kaikki saman katon alla, mutta kun miehen lapset ovat tosiaan jo aikuisia!!
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ottaa toisen jämät niin pitää vaan kestää.
Mielummin jonkun "jämät" kuin aikuinen ihminen joka ei ikinä ole ollut parisuhteessa. Hänessä tai tavassaan elää on oltava jotain vikaa.
Sulla on huonot valintaperusteet. Jämät on aina huonompi valinta kuin lapseton sinkku.
Mites ajattelet lapsettoman sinkun sujahtavan siihen lapsiperhearkeen?
ap
Entä henkilön, jolla on jo omat aikuiset lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos exä on sinusta katkera ja mies hyvittelee häntä, ehkä hänellä on oikeasti syy olla katkera?
Siis tarkoitatko, että katkeruus oikeuttaa huonon käytöksen?
Kuvittelepa, että oma lapsesi seurustelisi ihmisen kanssa, joka katkeruudella perustellen valittaisi lapsesi ihmissuhteistaan, vanhemmuudestaan, hänen perheensä tavoista toimia. Olisiko se ihan ok, jos tällä kumppanilla vain olisi jokin syy olla katkera?
Lapseni seurustelu on lapseni asia, en minä voi arvottaa sitä mikä on ok. Hän tekee sen itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt miten niin on muka pakko vanhempien pitää enää yhteyttä sen eron jälkeen? Kouluasiat selviää vilmasta, harrastukset harrastuskalenterista, jne.
Mieti niitä lapsiasi. Miltä niistä tuntuu, kun vanhemmat on eronneet, jos eivät edes yhteyttä pidä, edes heihin liittyvistä asioista? Turvattomuutta ja juurettomuuttahan se aiheuttaa.
Kyllä aikuisten lasten pitäisi ymmärtää, että jos toisen vanhemman yhteydenotot ja vaatimukset haittaa uutta elämää, sitä ei olla tekemisissä. Ei ihan sitä toista tarvitse loppuelämää mukana roikottaa, jos ystävyys tai edes neutraali suhtautuminen ei onnistu. Silloin todetaan, että kumpikin elää omaa elämäänsä ja tapaa lapsiaan omana itsenään.
Mun vanhemmat erosi myös ja kun erosivat juuri siksi, että kovin paljon yhteistä ei ollut niin mistä sitä olisi sitten vuosikymmenien päästä sukeutunut niin, että nyt heidän pitäisi jotenkin mun yrittää viettää aikaa ja kuunnella kuulumisia. Ihan kaistapäinen ajatuskin.
Jos jotain isompaa on, esim, muutto tms. niin tottahan se esille tulee mun kanssa jutellessa, mutta ei se toista kiinnosta sen enempää kun jutut mun kavereista tai naapureista. Mulle todella paljon helpompaa kun eivät väkisin yritä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos exä on sinusta katkera ja mies hyvittelee häntä, ehkä hänellä on oikeasti syy olla katkera?
Siis tarkoitatko, että katkeruus oikeuttaa huonon käytöksen?
Kuvittelepa, että oma lapsesi seurustelisi ihmisen kanssa, joka katkeruudella perustellen valittaisi lapsesi ihmissuhteistaan, vanhemmuudestaan, hänen perheensä tavoista toimia. Olisiko se ihan ok, jos tällä kumppanilla vain olisi jokin syy olla katkera?
Lapseni seurustelu on lapseni asia, en minä voi arvottaa sitä mikä on ok. Hän tekee sen itse.
Näin. Toivon kasvattaneeni lapseni sen verran omanarvontuntoisiksi, että eivät vuosikausiksi toisen likasangoksi, vaikka jossain kohtaa väärin olisivatkin tehneet. Ja ihan varmaan ovatkin tehneet virheitä ihmissuhteissaan, kaikki ihmiset on. Mutta jos näkevät sen aiheelliseksi, en minä siihen voi puuttua. He ovat nimittäin tosiaan aikuisia.
Noi ihan höpöjuttuja. Ei kukaan ex väännä asioita, kun lapset jo täysikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tähän käytökseen ole kuin yksi syy. Mies jostain syystä haluaa exäänsä ja tämän marinoita kuunnella. Jos ei haluaisi, ei kuuntelisi.
Tämä on tietysti APlle vähän ikävä paikka, mutta syypää tähän tilanteeseen APn kanssa on mies, jonka kanssa elää. Ei se ex, sillä ex tekee sen, minkä APn mies mahdollistaa. Niin yksinkertaista se on, vaikka AP haluaisikin asian nähdä toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt miten niin on muka pakko vanhempien pitää enää yhteyttä sen eron jälkeen? Kouluasiat selviää vilmasta, harrastukset harrastuskalenterista, jne.
Mieti niitä lapsiasi. Miltä niistä tuntuu, kun vanhemmat on eronneet, jos eivät edes yhteyttä pidä, edes heihin liittyvistä asioista? Turvattomuutta ja juurettomuuttahan se aiheuttaa.
Kyllä aikuisten lasten pitäisi ymmärtää, että jos toisen vanhemman yhteydenotot ja vaatimukset haittaa uutta elämää, sitä ei olla tekemisissä. Ei ihan sitä toista tarvitse loppuelämää mukana roikottaa, jos ystävyys tai edes neutraali suhtautuminen ei onnistu. Silloin todetaan, että kumpikin elää omaa elämäänsä ja tapaa lapsiaan omana itsenään.
Mun vanhemmat erosi myös ja kun erosivat juuri siksi, että kovin paljon yhteistä ei ollut niin mistä sitä olisi sitten vuosikymmenien päästä sukeutunut niin, että nyt heidän pitäisi jotenkin mun yrittää viettää aikaa ja kuunnella kuulumisia. Ihan kaistapäinen ajatuskin.
Jos jotain isompaa on, esim, muutto tms. niin tottahan se esille tulee mun kanssa jutellessa, mutta ei se toista kiinnosta sen enempää kun jutut mun kavereista tai naapureista. Mulle todella paljon helpompaa kun eivät väkisin yritä mitään.
Monia kiinnostaa mitä exälle kuuluu. Ei sitä tarvitse istuskella missään yhdessä, paitsi ehkä yhteisten lasten rippijuhlissa ja häissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt miten niin on muka pakko vanhempien pitää enää yhteyttä sen eron jälkeen? Kouluasiat selviää vilmasta, harrastukset harrastuskalenterista, jne.
Mieti niitä lapsiasi. Miltä niistä tuntuu, kun vanhemmat on eronneet, jos eivät edes yhteyttä pidä, edes heihin liittyvistä asioista? Turvattomuutta ja juurettomuuttahan se aiheuttaa.
Ihan laki lapsen huollosta edellyttää, jos on yhteishuoltajuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt miten niin on muka pakko vanhempien pitää enää yhteyttä sen eron jälkeen? Kouluasiat selviää vilmasta, harrastukset harrastuskalenterista, jne.
Mieti niitä lapsiasi. Miltä niistä tuntuu, kun vanhemmat on eronneet, jos eivät edes yhteyttä pidä, edes heihin liittyvistä asioista? Turvattomuutta ja juurettomuuttahan se aiheuttaa.
Kyllä aikuisten lasten pitäisi ymmärtää, että jos toisen vanhemman yhteydenotot ja vaatimukset haittaa uutta elämää, sitä ei olla tekemisissä. Ei ihan sitä toista tarvitse loppuelämää mukana roikottaa, jos ystävyys tai edes neutraali suhtautuminen ei onnistu. Silloin todetaan, että kumpikin elää omaa elämäänsä ja tapaa lapsiaan omana itsenään.
Mun vanhemmat erosi myös ja kun erosivat juuri siksi, että kovin paljon yhteistä ei ollut niin mistä sitä olisi sitten vuosikymmenien päästä sukeutunut niin, että nyt heidän pitäisi jotenkin mun yrittää viettää aikaa ja kuunnella kuulumisia. Ihan kaistapäinen ajatuskin.
Jos jotain isompaa on, esim, muutto tms. niin tottahan se esille tulee mun kanssa jutellessa, mutta ei se toista kiinnosta sen enempää kun jutut mun kavereista tai naapureista. Mulle todella paljon helpompaa kun eivät väkisin yritä mitään.
Mutta ap:n tapauksessahan mies haluaa ainakin jossain määrin olla yhteydessä exäänsä, ap on se, joka ei haluaisi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ottaa toisen jämät niin pitää vaan kestää.
Tämähän se🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt miten niin on muka pakko vanhempien pitää enää yhteyttä sen eron jälkeen? Kouluasiat selviää vilmasta, harrastukset harrastuskalenterista, jne.
Mieti niitä lapsiasi. Miltä niistä tuntuu, kun vanhemmat on eronneet, jos eivät edes yhteyttä pidä, edes heihin liittyvistä asioista? Turvattomuutta ja juurettomuuttahan se aiheuttaa.
Ihan laki lapsen huollosta edellyttää, jos on yhteishuoltajuus.
Nyt on kyse aikuisista lapsista. Mikään laki ei todellakaan velvota kuuntelemaan exän kitinää ja katkeruutta sen jälkeen, kun lapset on viimein aikuisiksi saatu. Itse odotin kuin kuuta nousevaa, että lapset on vihdoin omillaan ja saatoin estää exän. Aikuiset lapset ymmärsivät hyvin ongelman, olivathan itsekin kuunnelleet niitä syytöksiä ja myrkyn valamista.
Älkää pitäkö lapsia tyhminä. Kyllä he huomaavat, jos toinen vanhempi ei osaa asiallisesti käyttäytyä. Nyt on helppoa, lapset ovat tekemisissä exän kanssa minkä ovat, ei ole minun asiani aikuisten ihmisten asiat. Minulla ja lapsilla on hyvät välit, nähdään normisti ja pidetään yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt miten niin on muka pakko vanhempien pitää enää yhteyttä sen eron jälkeen? Kouluasiat selviää vilmasta, harrastukset harrastuskalenterista, jne.
Mieti niitä lapsiasi. Miltä niistä tuntuu, kun vanhemmat on eronneet, jos eivät edes yhteyttä pidä, edes heihin liittyvistä asioista? Turvattomuutta ja juurettomuuttahan se aiheuttaa.
Kyllä aikuisten lasten pitäisi ymmärtää, että jos toisen vanhemman yhteydenotot ja vaatimukset haittaa uutta elämää, sitä ei olla tekemisissä. Ei ihan sitä toista tarvitse loppuelämää mukana roikottaa, jos ystävyys tai edes neutraali suhtautuminen ei onnistu. Silloin todetaan, että kumpikin elää omaa elämäänsä ja tapaa lapsiaan omana itsenään.
Mun vanhemmat erosi myös ja kun erosivat juuri siksi, että kovin paljon yhteistä ei ollut niin mistä sitä olisi sitten vuosikymmenien päästä sukeutunut niin, että nyt heidän pitäisi jotenkin mun yrittää viettää aikaa ja kuunnella kuulumisia. Ihan kaistapäinen ajatuskin.
Jos jotain isompaa on, esim, muutto tms. niin tottahan se esille tulee mun kanssa jutellessa, mutta ei se toista kiinnosta sen enempää kun jutut mun kavereista tai naapureista. Mulle todella paljon helpompaa kun eivät väkisin yritä mitään.
Mutta ap:n tapauksessahan mies haluaa ainakin jossain määrin olla yhteydessä exäänsä, ap on se, joka ei haluaisi sitä.
Totta. Pointtini olikin kuitenkin, että ei sitä hankalaa suhdetta aikuisten lasten takia ylläpitää, jos kerran erottukin jo on. Sehän on ihan hullua, roikkua eron jälkeen vielä toisessa, lasten takia. Koska sitä omaa elämää aletaan elää ja annetaan lastenkin sitä myötä elää.
En kyllä kuuntelisi kumpaakaan vanhempaa, joka valittaisi toisesta nyt kun erottu on ja kaikki ollaan aikuisia. Jos haluavat vielä keskenään vääntää ja kitkeröidä, oma asia, mutta älkää selittäkö, että se olisi jotenkin lasten etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt miten niin on muka pakko vanhempien pitää enää yhteyttä sen eron jälkeen? Kouluasiat selviää vilmasta, harrastukset harrastuskalenterista, jne.
Mieti niitä lapsiasi. Miltä niistä tuntuu, kun vanhemmat on eronneet, jos eivät edes yhteyttä pidä, edes heihin liittyvistä asioista? Turvattomuutta ja juurettomuuttahan se aiheuttaa.
Ihan laki lapsen huollosta edellyttää, jos on yhteishuoltajuus.
Nyt on kyse aikuisista lapsista. Mikään laki ei todellakaan velvota kuuntelemaan exän kitinää ja katkeruutta sen jälkeen, kun lapset on viimein aikuisiksi saatu. Itse odotin kuin kuuta nousevaa, että lapset on vihdoin omillaan ja saatoin estää exän. Aikuiset lapset ymmärsivät hyvin ongelman, olivathan itsekin kuunnelleet niitä syytöksiä ja myrkyn valamista.
Älkää pitäkö lapsia tyhminä. Kyllä he huomaavat, jos toinen vanhempi ei osaa asiallisesti käyttäytyä. Nyt on helppoa, lapset ovat tekemisissä exän kanssa minkä ovat, ei ole minun asiani aikuisten ihmisten asiat. Minulla ja lapsilla on hyvät välit, nähdään normisti ja pidetään yhteyttä.
Sinä olet se eronnut? Eli et ole niin kuin ap:n mies, joka h a l u a a olla yhtenään yhteydessä exäänsä. Ap jollain omituisella ajatusvääntimellä saa käännettyä sen niin että se johtuu siitä, että miehen exä on hirviö. Eikä siitä, ettei mies lopeta yhteydenpitoa tai rajaa sitä esim. vain kerran kuussa lähetettävään meiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt miten niin on muka pakko vanhempien pitää enää yhteyttä sen eron jälkeen? Kouluasiat selviää vilmasta, harrastukset harrastuskalenterista, jne.
Mieti niitä lapsiasi. Miltä niistä tuntuu, kun vanhemmat on eronneet, jos eivät edes yhteyttä pidä, edes heihin liittyvistä asioista? Turvattomuutta ja juurettomuuttahan se aiheuttaa.
Ihan laki lapsen huollosta edellyttää, jos on yhteishuoltajuus.
Nyt on kyse aikuisista lapsista. Mikään laki ei todellakaan velvota kuuntelemaan exän kitinää ja katkeruutta sen jälkeen, kun lapset on viimein aikuisiksi saatu. Itse odotin kuin kuuta nousevaa, että lapset on vihdoin omillaan ja saatoin estää exän. Aikuiset lapset ymmärsivät hyvin ongelman, olivathan itsekin kuunnelleet niitä syytöksiä ja myrkyn valamista.
Älkää pitäkö lapsia tyhminä. Kyllä he huomaavat, jos toinen vanhempi ei osaa asiallisesti käyttäytyä. Nyt on helppoa, lapset ovat tekemisissä exän kanssa minkä ovat, ei ole minun asiani aikuisten ihmisten asiat. Minulla ja lapsilla on hyvät välit, nähdään normisti ja pidetään yhteyttä.
Sinä olet se eronnut? Eli et ole niin kuin ap:n mies, joka h a l u a a olla yhtenään yhteydessä exäänsä. Ap jollain omituisella ajatusvääntimellä saa käännettyä sen niin että se johtuu siitä, että miehen exä on hirviö. Eikä siitä, ettei mies lopeta yhteydenpitoa tai rajaa sitä esim. vain kerran kuussa lähetettävään meiliin.
No on kai se apn mieskin eronnut, kun kerran ex on. Mutta joo, tuttu juttu, minä siitäkin syyt sain, kun ex "halusi keskustella" kaikesta mahdollisesta ja keskustelut poikkeuksetta päättyivät minun haukkumiseen ja katkeriin tilityksiin. Mutta kuten täällä sanottiin, yhteishuoltajuus, joten ei voinut kokonaan välejä poikkikaan laittaa. Oli kyllä raskasta aikaa.
En tajua itse, miksi tuossa vaiheessa halutaan tai tarvitaan mitään kuukausimeilejäkään enää, jos lapset on aikuisia. Kun minun kuopus muutti kotoa, sanoin siinä muuton yhteydessä kun sitä koko porukalla tehtiin osittain, että nyt sitten laitan isänne estoon. He sanoivat ok. Sanoin myös, että minua ei vaivaa heidän yhteydenpitonsa, mutta toivon, että turhaan ei minun asioita sinne päin kuulutella, vaikka niissä nyt mitään ihmeitä olekaan. Siellä kyllä osallistui rouva yhtä innokkaasti sen perkaamiseen, olenko vaihtanut töitä ja onko uutta miestä tms.
Sanoisin siis minäkin, että ap taitaa hakea nyt syntipukkia jokseenkin väärästä päästä.
Mies voisi sanoa exälle asiallisesti ettei enää ota yhteyttä. Lapset osaavat ottaa itse yhteyttä jos jotain tarvitsevat, kun aikuisia jo ovat. Jos exä jatkaa viestittelyä, estoon.
Tämän takia ei perustella uusperheitä. Pitäisi aikuisen ihmisen tajuta, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Et pysty muuttamaan tuon naisen toimintaa. Ainoa asia, johon sinä ja miehesi voitte vaikuttaa, on se, miten te itse reagoitte hänen toimintaansa. Jos lapset ovat kerran jo aikuisia, en näe mitään syytä, miksi teidän pitäisi pitää yhteyttä tähän naiseen. Mies voi ihan itse jättää vastaamatta tuollaisiin viesteihin ja antaa eksän vängätä itsekseen. Hänen ei tarvitse lähteä mukaan jokaiseen keskusteluun tai perustella tekemisiään. Jos yhteydenotot menevät todella häiritseviksi, niin sitten voi yksinkertaisesti blokata koko naisen. Teidän ei tarvitse antaa hänen olla mukana teidän suhteessanne tai määritellä, miten te elätte tai kohtelette sinun lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se väärin että isä kustansi aikanaan sen ekan koeperheen tuottamille jälkeläisilleen korkeintaan kestovaipat, ja sen paremman uuden perheen lapset saavat mopot sun muut pelit ja vehkeet.
P.s. Lapset puivat noita uusperhesekoiluja päässään elämänsä loppuun asti.
Minä maksan omien lasteni asiat. Ruuat ja muut menot maksetaan sitten kuten perheessä maksetaan. Jos lapset jonkun mopon saavat, se olen minä ja lasten bioisä, joka sen mopon ostaa. En oleta, että mun uusi mies ostelee mun lapsille asioita, josta lasten oma isä on vastuussa. Eli ei.. Ihme ajatusmalli.
Ajatusmalli on se ettei ole reilua että bioisä ostaa mopot vain osalle lapsistaan.
Tämän ymmärrän. Minun mies on isä vain omille lapsilleen. Ja minun lasteni isä vain lapsilleni. Kukaan ei ole ostamassa kuvitteellisia mopoja juuri kuin omille biologisille lapsilleen siis. Minä ja minun eksäni meidän lapsille. Nykyinen mieheni ei osallistu rahallisesti siis jos MINUN lapsilleni ostetaan mopo. Siksi hänen eksällään ei ole mitään sanavaltaa siitä, että lapsia on kohdeltu eriarvoisesti. Kun ei ole.. ja toiseksi. Ei kuulu miehen eksälle kyllä enää ne asiat mitä MEIDÄN perheessä tapahtuu.
Onneksi oma mies ei tee eroa oman lapsensa ja minun lapsen välillä. Pitää molempia omina lapsinaan ja kohtelee tasavertaisesti. Jos häneltä kysytään, että montako lasta hänellä on, niin vastaa kyllä että niitä on kaksi. Kuulostaa surulliselta tuollainen bioisä ja araisä erottelu.
Näinhän naiset sen toivoo. Exä ja nyxä rahoittamaan omaa ja lapsen elämää yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt miten niin on muka pakko vanhempien pitää enää yhteyttä sen eron jälkeen? Kouluasiat selviää vilmasta, harrastukset harrastuskalenterista, jne.
Mieti niitä lapsiasi. Miltä niistä tuntuu, kun vanhemmat on eronneet, jos eivät edes yhteyttä pidä, edes heihin liittyvistä asioista? Turvattomuutta ja juurettomuuttahan se aiheuttaa.
Kyllä aikuisten lasten pitäisi ymmärtää, että jos toisen vanhemman yhteydenotot ja vaatimukset haittaa uutta elämää, sitä ei olla tekemisissä. Ei ihan sitä toista tarvitse loppuelämää mukana roikottaa, jos ystävyys tai edes neutraali suhtautuminen ei onnistu. Silloin todetaan, että kumpikin elää omaa elämäänsä ja tapaa lapsiaan omana itsenään.
Mun vanhemmat erosi myös ja kun erosivat juuri siksi, että kovin paljon yhteistä ei ollut niin mistä sitä olisi sitten vuosikymmenien päästä sukeutunut niin, että nyt heidän pitäisi jotenkin mun yrittää viettää aikaa ja kuunnella kuulumisia. Ihan kaistapäinen ajatuskin.
Jos jotain isompaa on, esim, muutto tms. niin tottahan se esille tulee mun kanssa jutellessa, mutta ei se toista kiinnosta sen enempää kun jutut mun kavereista tai naapureista. Mulle todella paljon helpompaa kun eivät väkisin yritä mitään.
Mutta ap:n tapauksessahan mies haluaa ainakin jossain määrin olla yhteydessä exäänsä, ap on se, joka ei haluaisi sitä.
Totta. Pointtini olikin kuitenkin, että ei sitä hankalaa suhdetta aikuisten lasten takia ylläpitää, jos kerran erottukin jo on. Sehän on ihan hullua, roikkua eron jälkeen vielä toisessa, lasten takia. Koska sitä omaa elämää aletaan elää ja annetaan lastenkin sitä myötä elää.
En kyllä kuuntelisi kumpaakaan vanhempaa, joka valittaisi toisesta nyt kun erottu on ja kaikki ollaan aikuisia. Jos haluavat vielä keskenään vääntää ja kitkeröidä, oma asia, mutta älkää selittäkö, että se olisi jotenkin lasten etu.
Käsitin, että vain AP:n mielestä se on vääntöä ja kitkeröintiä.
Jaa-a, itse olen katkaissut välit miehen perheeseen jo vuosia sitten (kohtelivat mua epäoikeudenmukaisesti ja nöyryyttävästi). Jos eroan miehestä, miksi mun nyt pitäis raahata anoppia ja appiukkoa mukanani, kun en sitä nykyisessäkään tilanteessa tee?