Nyt kun taas puhutaan syntyvyydestä tosi paljon niin miehenä sanon syyt miksi olen lapseton ja miksi lapsia tuskin teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tekee ratkaisunsa. Mutta vaikka pikkulapsiaika on raskasta, niin ihmiset kokevat kuitenkin saavansa merkitystä elämäänsä lasten kautta. Oletko sitä aspektia miettinyt? Ja kysyn tätä itsekin lapsettomana.

 

Itsekin olen lapseton, mutta en koe elämääni millään tapaa merkityksettömäksi. Minulla on monenlaisia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, osa juontuu jo lapsuudesta, osan harrastuksista olen aloittanut vasta aikuisena. En ole koskaan kokenut että kaipaisin lasta tuomaan elämääni sisältöä, introverttinä nautin yksinolosta ja voin ihan rehellisesti sanoa ettei minulla koskaan ole tylsää, keksin aina tekemistä.

Hienoa, että sinulla on hyvä ja merkityksellinen elämä itselläsi yksin. Tosin elämäsi ei ole merkityksellistä kenellekään muulle tai yhteiskunnalle. Tältä kannalta ajatellen olet yhdentekevä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsettomat löydät läpi mm sen prosessin, että elämän tarkoitus ja merkitys löytyy itsestä ihmisenä. Ja se on suuren suuri rikkaus, jota lapselliset eivät koe, koska ulkoistavat sen lapsiinsa."

Ei ihminen lakkaa olemasta yksilö vaikka hänellä on lapsia. Edelleen se tarkoitus elämälle pitää löytää omasta itsestä.

 

Hyvin moni lapsellinen huomaa ennen pitkään olevansa vaan äiti tai isä. Oma minä ja parisuhde unohtuu kokonaan ja jossain vaiheessa iskee kriisi ja sitten erotaan.

 

Näinpä. Ja sitten se tyhjänpesän-kriisi, kun elämältä katoaa mielekkyys, kun lapset lähtee. Eihän se ihan tervettä ole elää noin itsensä ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tekee ratkaisunsa. Mutta vaikka pikkulapsiaika on raskasta, niin ihmiset kokevat kuitenkin saavansa merkitystä elämäänsä lasten kautta. Oletko sitä aspektia miettinyt? Ja kysyn tätä itsekin lapsettomana.

 

Itsekin olen lapseton, mutta en koe elämääni millään tapaa merkityksettömäksi. Minulla on monenlaisia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, osa juontuu jo lapsuudesta, osan harrastuksista olen aloittanut vasta aikuisena. En ole koskaan kokenut että kaipaisin lasta tuomaan elämääni sisältöä, introverttinä nautin yksinolosta ja voin ihan rehellisesti sanoa ettei minulla koskaan ole tylsää, keksin aina tekemistä.

Hienoa, että sinulla on hyvä ja merkityksellinen elämä itselläsi yksin. Tosin elämäsi ei ole merkityksellistä kenellekään muulle tai yhteiskunnalle. Tältä kanna

Taidat tässä lähinnä kertoa, miltä sinusta tuntuu itsesi kanssa. Miksi noin katkera?

Jos olisin nyt lastentekoa miettimässä, niin en tekis.

Maailma on aivan pimeä ja suurinosa ihmisistä järjettömän tyhmiä. En haluaisi tämmöiseen maailmaan lapsia.

Lapsille puhunut, että älkää hitossa lisääntykö. Isoäidiksikään en halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsettomat löydät läpi mm sen prosessin, että elämän tarkoitus ja merkitys löytyy itsestä ihmisenä. Ja se on suuren suuri rikkaus, jota lapselliset eivät koe, koska ulkoistavat sen lapsiinsa."

Ei ihminen lakkaa olemasta yksilö vaikka hänellä on lapsia. Edelleen se tarkoitus elämälle pitää löytää omasta itsestä.

Mutta kun tämä on just se kliseinen argumentti lapsettomia vastaan, että ilman lapsia ei ole elämällä merkityksellisyyttä, on vain tyhjää ja elämän tarkoitus puuttuu. 

Kyllä elämällä voi tietenkin olla paljon muitakin merkityksiä ja onneksi moni sellaisen löytää. Ehkä tämä stereotypia lapsettomista tulee siitä että perheellisen silmään aika moni perheetön ei lopulta tunnu tekevän sillä elämällään lopulta juuri sen kummempia asioita kuin perheellisetkään

Tämä voi johtua siitä, että olet niitä lapsellisia, joilla on lähtökohtaisesti ollut tyhjiön tunne omasta elämästä ja vaille jäämisen kokemus ja siitä sitten johtuu tarve täyttää se jollain. Kaikilla ei ole noin ja siitä syystä voi elää erittäin mielekästä elämää lapsettomana ja siltikään ei tarvitse tehdä ikään kuin tilalle jotain ihmetemppuja, vaan elämä itsessään tuntuu suurelta lahjalta, elämää kunnioittaa ja arvostaa erityisellä tavalla ja osaa olla kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

"Uniikkeja ovat kaikenlaiset kokemukset. Vanhemmuudessa ei ole mitään ihmeellistä. "

Tietenkin uniikkeja kokemuksia voi hankkia monella tavalla ja toivottavasti mahdolisimman moni niin tekisi. Harva vain sitten kuitenkaan hankkii vaan tekee ihan vain tavallisia asioita vaikka olisi vapaus vaikka mihin.

Lasten tekeminen on ihan hyvin tavallisen normaalin elämän puitteissa aika lailla se uniikein ja kasvattavin kokemus joka muuttaa sitä arkea eniten ja tarjoaa eniten vapaasta elämästä poikkeavia kokemuksia.

Voi luoja tätä Pyhä vanhempi -kulttia. Olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja todella tehnyt ja kokenut asioita, joita pikkulapsien vanhemmat eivät todellakaan noin vain voi tehdä. Olen kierrellyt maapalloa muutaman vuoden ajan vailla vakituista työtä, tehnyt vapaaehtoistyötä puskakylissä, pelastanut kymmeniä eläimiä, omistanut kaiken vapaa-aikani tärkeäksi kokemilleni hankkeille, kirjoittanut kirjan kokemuksistani jne jne. Sekä myös toki tehnyt paljon "itsekkäitä" juttuja, juurikin matkustanut minne itse haluan ja ostanut omaksi ilokseni mitä haluan, koska kaikki rahani ja aikanai on minun ja vain minun. Olen kuitenkin suurimmaksi osaksi käyttänyt aikaani muiden hyväksi koska se on ollut minulle tärkeää. 

Ja arvaas mitä? Minua on aina arvosteltu siitä että riekun pitkin maailmaa, kun pitäisi asettua aloilleen elämään juurikin sitä tylsää ja yllätyksetöntä elämää. Että mikä tuokin luulee olevansa, luuleeko se pelastavansa yhtään ketään olemalla orpokodissa tai koiratarhalla töissä? Mitä taivaskruunua se itselleen kiillottaa, olisi normaali ja kävisi töissä ja eläisi arkea niin kuin me muutkin.

Lapseton ei voi koskaan voittaa lapsellisten mielestä. Teki niin tai näin, aina se on väärin. Vain sen pienen palleron hoivaaminen voi opettaa sinulle elämästä yhtään mitään, koska et vaan voi tajuta tätä Pyhän Vanhemmuuden uniikkia kokemusta!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tekee ratkaisunsa. Mutta vaikka pikkulapsiaika on raskasta, niin ihmiset kokevat kuitenkin saavansa merkitystä elämäänsä lasten kautta. Oletko sitä aspektia miettinyt? Ja kysyn tätä itsekin lapsettomana.

 

Itsekin olen lapseton, mutta en koe elämääni millään tapaa merkityksettömäksi. Minulla on monenlaisia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, osa juontuu jo lapsuudesta, osan harrastuksista olen aloittanut vasta aikuisena. En ole koskaan kokenut että kaipaisin lasta tuomaan elämääni sisältöä, introverttinä nautin yksinolosta ja voin ihan rehellisesti sanoa ettei minulla koskaan ole tylsää, keksin aina tekemistä.

Hienoa, että sinulla on hyvä ja merkityksellinen elämä itselläsi yksin. Tosin elämäsi ei ole merkityksellistä kenellekään muulle tai yhteiskunnalle. Tältä kanna

Ihan jokainen ihminen on universumin historiassa yhdentekevä. Se että puskee tänne rääkyvän keilapallon kärsimään ja kuolemaan on vain ja ainoastaan julmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokainen ihminen on universumin historiassa yhdentekevä. Se että puskee tänne rääkyvän keilapallon kärsimään ja kuolemaan on vain ja ainoastaan julmaa.

Muuten joo, mut jätä toi "rääkyvä keilapallo" jatkossa pois...

Se on vain mautonta

Lapseton juurikin tarkoittaa perheetöntä. Sinulla toki voi olla parisuhde, sinulla voi olla kaveripiiri ja voit jollain tapaa kuulua lapsuudenperheeseesi niin kauan kuin vanhempasi elää, mutta omaa perhettä sinulla ei ole. Eikä siinä mitään, jokainen saa toimia aivan niinkuin haluaa ja parhaaksi katsoo.

Elämä tuntuu vielä enemmän lahjalta ja merkitykselliseltä kun ihmisellä on omia lapsia. Silloin olet merkityksellinen lenkki sukupolvien ketjussa. Lapsissa on tulevaisuus ei oman navan kaivelijoissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin nyt lastentekoa miettimässä, niin en tekis.

Maailma on aivan pimeä ja suurinosa ihmisistä järjettömän tyhmiä. En haluaisi tämmöiseen maailmaan lapsia.

Lapsille puhunut, että älkää hitossa lisääntykö. Isoäidiksikään en halua.

Itse en olisi noin jyrkkä. Sanoisin, että harkitsisivat tarkkaan, mitä tekevät. Ettei tule ikäviä yllätyksiä. Ainakaan sellaisia, jotka voivat jollain todennäköisyydellä tapahtua.

Lisäksi painottaisin vastuun kantoa. Sitä, että niiden päätösten seuraukset ollaan valmiit ottamaan vastaan ja kantamaan. Liian moni nykyään kokee olevansa oikeutettu mihin tahansa, mutta ei vastuussa mistään. Kaikkein vähiten omista tekemisistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uniikkeja ovat kaikenlaiset kokemukset. Vanhemmuudessa ei ole mitään ihmeellistä. "

Tietenkin uniikkeja kokemuksia voi hankkia monella tavalla ja toivottavasti mahdolisimman moni niin tekisi. Harva vain sitten kuitenkaan hankkii vaan tekee ihan vain tavallisia asioita vaikka olisi vapaus vaikka mihin.

Lasten tekeminen on ihan hyvin tavallisen normaalin elämän puitteissa aika lailla se uniikein ja kasvattavin kokemus joka muuttaa sitä arkea eniten ja tarjoaa eniten vapaasta elämästä poikkeavia kokemuksia.

Voi luoja tätä Pyhä vanhempi -kulttia. Olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja todella tehnyt ja kokenut asioita, joita pikkulapsien vanhemmat eivät todellakaan noin vain voi tehdä. Olen kierrellyt maapalloa muutaman vuoden ajan vailla vakituista työtä, tehnyt vapaaehtoistyötä puskakylissä, pelastanut kymmeniä eläimiä, omistanut kaiken vapaa-aikani tärkeäksi kokemi

Lasten hankinta tai hankkimatta jättäminen ei ole syyllisyyskysymys, jossa arvostellaan toisten ratkaisuja. Suomen kannalta olisi tietenkin hyvä, jos useampi ihminen haluaisi lapsia ja niitä toivoessaan saisi. Vapaaehtoisesti lapsettomien on silti turha kivittää lapsia haluavia tai toisinpäin. Ilmapiirin soisi kuitenkin olevan maassa lapsimyönteinen. Kun palstaa lukee, tuntuu, että äidit saavat kaikista eniten kuraa niskaan, olivat he sitten äitejä, isoäitejä tai anoppeja. Hiukan armoa voisi antaa äideille muinakin päivinä kuin äitienpäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsettomat löydät läpi mm sen prosessin, että elämän tarkoitus ja merkitys löytyy itsestä ihmisenä. Ja se on suuren suuri rikkaus, jota lapselliset eivät koe, koska ulkoistavat sen lapsiinsa."

Ei ihminen lakkaa olemasta yksilö vaikka hänellä on lapsia. Edelleen se tarkoitus elämälle pitää löytää omasta itsestä.

 

Hyvin moni lapsellinen huomaa ennen pitkään olevansa vaan äiti tai isä. Oma minä ja parisuhde unohtuu kokonaan ja jossain vaiheessa iskee kriisi ja sitten erotaan.

Kyllä. Se riski on ihmisellä aina että hän unohtaa mitkä asiat tekevät hänet lopulta onnelliseksi ja juuttuu vain toistamaan elämäänsä samanlaisena vuodesta toiseen. Tuo voi tapahtua kelle vain oli lapsia tai ei. Mutta kyllä lapsiperheessä se vaara on varsin ilmeinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei ole parasta silloin kun se on helponta. Lapset toki vaativat paljon mutta samalla antavat tosi paljon. Siinä kasvaa itsekin ihmisenä tosi paljon kun ei voi vain tehdä kaikkea kuten itse haluaa.

Ja onhan se todella palkitsevaa kun näkee sen oman lapsen kasvavan ja kehittyvän ja voi ottaa oman lapsen syliin ja saada siltä sen hymyn. Ja kun tietää että on jollekin se elämän tärkein ihminen toisen vanhemman lisäksi.

T.kahden lapsen isä.

Mitä ne lapset antavat? 

M33

Rakkautta, sisältöä ja tarkoitusta omaan elämään. Opettavat epäitsekkyyttä ja pyyteetöntä rakkautta.

Onpa kurjaa, kun sinulta puuttunut nuo asiat ennen lapsia. Onneksi itselläni toisin. Hyvä, että sinä olet lapsia saanut&nbsp

Kun vielä saisit viisautta niin hyvin menisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei naisille tavismies kelpaa! Naiset haluavat miehen joka on jännä,rikas,akateeminen ja komea.

Mä oon noita kaikkia ja lapset pilas senki. Ei oo enää samaan tapaan irtosuhteita ja villiä seksielämää ollu lasten synnyttyä.

M40

"Ja edelleen yhtä järjetön viesti. Miksi elämän pitäisi olla villiä ja yllätyksellistä? Miksei saisi tehdä samoja asioita vuodesta toiseen jos ne asiat tekevät onnelliseksi?"

Ei siinä saman tekemisessä mitään pahaa ole jos se tekee sinut onnelliseksi. Minä vain vastasin siihen yleiseen lapsettomuuden perusteluun jossa kerrotaan miten silloin on vapaus tehdä mitä haluaa mutta lapsien kanssa ei ole.

Jotenkin sen vapauden korostaminen tuntuu hassulta jos sitä ei sitten lopulta käytä juurikaan muuhun kuin että ehkä harrastaa tai näkee kavereita vähän useammin kuin perheelliset. Vapaus taitaa useimmin olla lähinnä tunne jota halutaan vaikka sitä ei sinällään juuri hyödynnettäisikään.

Tiedän vain yhden vapaaehtoisesti lapsettoman, joka ei muuttanut mieltään. En jaksa olla hänen kanssaan tekemisissä, koska hän elää vanhan ihmisen elämää: työtä ja harrastelua.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton juurikin tarkoittaa perheetöntä. Sinulla toki voi olla parisuhde, sinulla voi olla kaveripiiri ja voit jollain tapaa kuulua lapsuudenperheeseesi niin kauan kuin vanhempasi elää, mutta omaa perhettä sinulla ei ole. Eikä siinä mitään, jokainen saa toimia aivan niinkuin haluaa ja parhaaksi katsoo.

Kyllä on, jokainen määrittelee perheensä ihan itse. Missä on sanottu, että vain lapselliset muodostavat perheen? Ja jokainen lapsiperhehän hajoaa joka tapauksessa ja sinut pullautetaan ulos siitä omasta perheestä, kun lapsesi perustavat oman perheen.Ei se lapsesi kumppani ajattele, että sinä kuulut siihen perheeseen, jossa se oma lapsesi nyt on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsettomat löydät läpi mm sen prosessin, että elämän tarkoitus ja merkitys löytyy itsestä ihmisenä. Ja se on suuren suuri rikkaus, jota lapselliset eivät koe, koska ulkoistavat sen lapsiinsa."

Ei ihminen lakkaa olemasta yksilö vaikka hänellä on lapsia. Edelleen se tarkoitus elämälle pitää löytää omasta itsestä.

 

Hyvin moni lapsellinen huomaa ennen pitkään olevansa vaan äiti tai isä. Oma minä ja parisuhde unohtuu kokonaan ja jossain vaiheessa iskee kriisi ja sitten erotaan.

 

Näinpä. Ja sitten se tyhjänpesän-kriisi, kun elämältä katoaa mielekkyys, kun lapset lähtee. Eihän se ihan tervettä ole elää noin itsensä ulkopuolella.

Minustakin se on huolestuttavaa vaikka olenkin äiti. Ja nimenomaan äiti jolle on todella tärkeää että elämässäni on muutakin kuin vain lapset ja perhe. Ne ovat olleet minulle se ykkönen niin kauan kuin lapset ovat asuneet kotona mutta eivät silti koskaan ainoa asia. Nyt kun olemme miehen kanssa kahdestaan niin on ollut ihana taas olla rauhassa kahdestaan ja vaikka rakastella keskellä päivää tai lähteä minuutin varoitusajalla jonnekin minne sattuu mieli tekemään.

Ei siis jokainen vanhempi juutu siihen vanhemmusskuplaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tekee ratkaisunsa. Mutta vaikka pikkulapsiaika on raskasta, niin ihmiset kokevat kuitenkin saavansa merkitystä elämäänsä lasten kautta. Oletko sitä aspektia miettinyt? Ja kysyn tätä itsekin lapsettomana.

 

Itsekin olen lapseton, mutta en koe elämääni millään tapaa merkityksettömäksi. Minulla on monenlaisia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, osa juontuu jo lapsuudesta, osan harrastuksista olen aloittanut vasta aikuisena. En ole koskaan kokenut että kaipaisin lasta tuomaan elämääni sisältöä, introverttinä nautin yksinolosta ja voin ihan rehellisesti sanoa ettei minulla koskaan ole tylsää, keksin aina tekemistä.

Hienoa, että sinulla on hyvä ja merkityksellinen elämä itselläsi yksin. Tosin elämäsi ei ole merkityksellistä kenellekään muulle tai yhteiskunnalle. Tältä kanna

Miten voit sanoa jotain tuollaista? Eiköhän hänellä ole läheisiä, joille hän on tärkeä. Sillä nyt taas ei ole minkään sortin merkitystä mitä joku yhteiskunta vaatii.