Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli katkeruudesta lapsen mummoa kohtaan?
27.03.2024 |
Omat vanhempani ovat kuolleet ja muutin toiselle puolen Suomea Helsinkiin miehen perässä, ja halusin kovasti tutustua anoppiin, joka vaikutti tuoreena eläkeläisenä sympaattiselta ihmiseltä.
Otti vastaan meidät aina avosylin ja kun aloimme odottaa lasta, halusin osallistaa hänet niin paljon kuin kehtasin.
Nyt jälkikäteen mietin, että eihän hän kyllä ikinä kovin innoissaan ultrakuvista tai muista ollut, ja esim. jätti huomiotta ruoka-allergiani ja osti aina laktoosijäätelöä, sanoi vielä että nyt ei ollut sulle mitään tms. En tästä silloin välittänyt, mutta jälkikäteen toki yhdistän nykytouhuun
Anoppi ilmoitti raskausuutisen jälkeen innoissaan kuitenkin ostavansa vauvakirjan jne. asioita, jotka itsellä oli jo hankittuna. En sanonut että meillä oli jo, sanoin vaan että kysy vaan jos haluaa ostaa jtn niin varmistuu ettei tule samanlaista tavaraa, tokaisi että myy kirpparilla jos tulee.ei ikinä kysynyt siis myöhemminkään.
Puhui myös syöttötuolin hankkimisesta itselleen kun kyläillään, joten veimme hänelle sen valmiiksi yllätyksenä. Tuskastui, että se on vaan tiellä
Eli tavallaan oli innoissaan, mutta hyvin omaehtoisesti eikä halunnut jakaa ajatuksiaan eikä kysellyt, mitä tarvitaan.
Kutsuin hänet kylään heti sairaalasta tultua, halusi kuvia muttei hoitaa vauvaa, eikä hän osannut lainkaan olla vauvan kanssa eikä kysynyt voiko olla avuksi, vaan saattoi ilmoittamatta tulla vain katsomaan vauvaa.
Erään kerran olin makarissa imettämässä, kun ilmestyi ovelle, siitä sitten ystävällisesti laitoin viestin perään, että voisiko hän ilmoittaa jos tulee, koska imetyshaasteita on ollut ja koitan rauhoittaa ne hetket.
Anoppi suuttui eikä vieraillut enää kertaakaan, ei vastannut viestiini.
Kuukausien ajan hän valitti miehelle, ettei näe ikinä lasta, mutta minulle ei ikinä enää vastannut. Kerroimme myös oikean vaippa- ja vaatekoon uudelleen, mutta osti silti vääriä ja kirppareilta hyvin satunnaisia kokoja milloin mitäkin.
Pyysimme käymäänkin usein, mutta ei missään vaiheessa ollut puolta tuntia pidempään ja pysyi etäisenä.
En enää itse halunnut mennä sinnekään, kun anoppi käyttäytyi niin kylmästi.
Yritin vielä selvittää välejä ja sanoin viestillä, että lapsella on vain yksi mummo ja haluisimme että mummo on elämässä mukana. Ei vastannut viestiini.
Summa summarum, tuntuu että olen nähnyt paljon vaivaa en minkään eteen , että kaikki ne toiveet anopin kanssa yhdessäolosta ja mummosta leikkimässä lapsen kanssa on kuopattu.
Vauva on nyt jo taapero.
Anoppi ei ole käynyt yli vuoteen kylässä, ei edes onnitele minua enää synttäreinä, ei muista jouluna. Kaikki alkoi siitä, kun pyysin ilmoittamaan jos tulee kylään. Ja paheni kun anoppi lietsoi itsensä johonkin vihaan minua kohtaan. En olisi voinut osallistaa enemmän, askartelin hänelle oman vauva-albuminkin ja päivittelin raskausaikana kuulumisia. Nyt kun mietin, eihän hän juuri ikinä ole multa mitään kysynyt, vaan minä häneltä.
Ensin olin surullinen mutta nyt olen jo katkera, mitä tässä tapahtui?
Näytin viestejäni miehellekin, eikä hän ymmärrä äitinsä reaktiota. Anoppi näkee lasta vain miehen vieraillessa siellä, eli n. 2kk välein. Asutaan 10km säteellä.
Oliko anoppi mummo vain mielikuvissaan, vai mitä tämä on? Ottaa päähän, eniten lapsen puolesta.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miniän suhteistahan tässä kaiketi oli kyse? Poikani perheineen asuu lähimpänä minua ja olen lapsistani eniten heidän kanssaan tekemisissä, molemmat tyttäret asuvat toisella puolella Suomea. Kaikkien kanssa on hyvät välit, tyttärien kanssa soitellaan ja viestitellään usein, kun harvemmin nähdään. Tiedä sitten, onko juuri tuo lähekkäin asuminen aina hyväksikään; olen aina se, jota pyydetään apuun, kun esim on akuutti lastenhoidon tarve. Ehkä se aiheuttaa miniälle jonkinlaista kiitollisuuden tunnetta, vaikka hoidan lapsia mielelläni ja olen sen heille sanonutkin.
Kysyin miksi rinnastat tyttäresi ja miniän, etkä kaikkia lapsiasi keskenään - tai vävyjä ja poikaasi.
Edelleen siksi, koska tämän keskustelun aihe on miniä vs anoppi. Varmaan vaikea ymmärtää, jos haluaa vaan vääntää vääntämisen ilosta. Mutta hyvää pääsiäist
Jos aihe on anoppi ja miniä, miksi sitten lässytit ummet ja lammet tyttäristä ja vävyistä????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi myös lupaili tulla kylään. Sovittiin aika. Ei tullut. Saattoi tulla ilmoittamatta 2 viikon päästä. Tämä oli jatkuvaa. Mitään ei voinut sopia, kun hän viis veisasi mistään. Kerran jos toisenkin odotin iltapäivän turhaan.
Lapsen ollessa vähän isompi, alkoi jatkuva lelujen ostaminen ja salaa suklaan/karkin/pullan syöttäminen. Vaikka oltiin sanottu että karkkipäivä on lauantaina. Ei lähes joka päivä. Asui lähellä, tapasi lasta useammin kuin pari kertaa vuodessa.
Kielsi kotona kertomasta että taas oli syöty herkkuja. Jatkuvaa rajojen yli kävelyä. Lopulta tuli viimeinen riita ja välit meni. Lapsi oli tuolloin 4-vuotias. MIKSI pitää koko ajan kävellä kaikessa vanhempien yli. Ikäänkuin heillä ei olisi mitään päätäntävaltaa mihinkään. Kun täytyyhän anopin saada temmeltää miten tahtoo. Kumma että tyttären ja äidin välillä harvemmin tulee näin pahaa skismaa.
T.119
Yhdestä viestistä vuosien mykkäkoulu on ylireagointia. Siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri. Kuulostaa muutenkin vähän rajattomalta mummolta, jolle se lapsenlapsi itsessään ei ole tärkeä (vai millainen mummo olisi erossa lapsesta vain, jotta voisi näpäyttää miniälle?).
Aseta rajat, se on hyvä. Pidä ovi auki mummolle jos hän joskus haluaa välit luoda, mutta kaikkea ei tarvitse sietää. Harmi, että lapsellasi on etäiset välit ainoaan (?) isovanhempaansa.
Ap oikein hakemalla hakee mielenpahoituskeissejä, joista voisi ottaa herneet nenukkaan. Voiko anopilla itsellään olla elämässä vaikeaa, muttei kerro elämästään todellista puolta, koska ei halua häiritä ja olla vaivaksi? Anopin toiminta näyttäytyy hyvin vahvasti sellaiselta, että puolisossa on narsismin piirteitä, tai vaimonhakkaajamatskua, ja sen vuoksi anopin käytös näyttäytyy omituisena ja ei tosiaan kerro totuutta siitä, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu.
Jos se anoppi onkin itse apua tarvitseva? Ja sen vuoksi yrittää, muttei kykene enempään. Kyläily peruuntuu kun silmä mustana ja kahden viikon päästä pääsee ovelle uudelleen kun mies on poissa jossakin, niin pääsee salaa kylään?
Asioilla on useampi eri puoli, ja ap mielenpahoitustalkoot on uksi hyvä esimerkki siitä, miten sieltä omasta mustasta aukosta on vaikeaa ottaa päätä pois ja nähdä asioita muidenkin näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikille tule ihmissuhdetaitoja iänkään myötä ja elämää nähneellä vanhemmalla ihmisellä kyllä pitäisi olla enemmän ihmissuhde taitoja kuin nuorikolla. Tunnut olevan fiksu ja olet yrittänyt. Toivottovasti ajan kanssa asiat muuttuisi vähän parempaan.
Onko anoppi elänyt koskaan parisuhteessa jossa täytyy opetella tekemään kompromisseja eikä olla yksinvaltias.
Miehesi voisi äidilleen sanoa että nyt se mitättömistä asioista niuhottaminen loppuu.
Anoppi asuu avoliitossa miehen kanssa, jota olen nähnyt kolme kertaa. Mies ei ole nähnyt lasta ikinä, on aina töissä kun on vierailtu.Anoppi ei puhu kovin kauniisti miehestään, ja mies sanoi ettei äitinsä ole koskaan kyläillyt hänen luonaan eivätkä heidän välinsä ole läheiset.
Ennen lasta olin itse aktiivinen osapuoli yhteydenpidossa, halusin käydä jouluna ja kerran pyydettiin
Erikoista, ettet "ihmissuhdetaitoisena" ymmärtänyt ennakkoon noista kuvaamistasi vierailuista, ettei suhde tule menemään kuin Strömsössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten näitä tarinoita missä miehen äiti mököttää ja osoittaa mieltään pohjanlapsensa äidille samalla kun vätysmies vain levittelee käsiään neuvottomana riittääkin niin paljon? Miehenhän tuossa pitäisi selvittää asia äitinsä kanssa eikä miniän yrittää lähettää viestejä ja soitella murjottavalle anopille. Kyse on hänen lapsensa mummosta.
Kyllä olen kiitollinen ettei minulle poikalapsia ole syntynyt vaan kaksi tyttöä joiden lasten elämässä olen melkeinpä ensiparkaisusta saanut olla mukana. Ja toki nyt sitten sivulta kuulla miten toinen tyttäristä valittaa anopistaan:
Anoppi omii lasta, anoppi tunkeilee, anoppi ei auta. Anoppi auttaa liikaa. Mikään mitä anoppi tekee ei tunnu tyttärelleni riittävän. Olemme keskenämmekin väleissä vävyni äidin kanssa, välillä olen tunteiden tulkkina kaikille osapuolille, tunnehan tyttäreni "parhaiten". Ehkä tyttäreni on hiukan sisäänpäinkääntynyt ja anoppinsa rempseämpi.
Toinen tyttäristäni taas on anoppinsa kanssa hyvissä väleissä vaikka ovat eronneetkin miehensä kanssa (aika riitaisestikin). He kyläilevät puolin toisin, kahvittelevat ja juttelevat. Kertaakaan ei tyttäreni ole ex- anopistaan minulle valittanut. Minulle tämä tyttäreni anoppi on etäinen. Kerran yritin kutsua kahville, teatteriin mutta ei ole ehtinyt. Olemme ehkä liian erilaisia. Mutta tärkeintä tottakai että tyttärelläni synkkaa ex-anoppinsa kanssa.
Omaa anoppiani en koskaan tavannut (kuoli ennekuin tapasin mieheni joten sensuhteen minulla ei ole anoppi-miniä suhteeseen annettavaa. Ehkä kaiken avain kuitenkin on kommunikointi. Ei pidä arvailla, eikä olettaa mitä toinen ajattelee tai toivoo.
Mummo 60+ vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen kiitollinen ettei minulle poikalapsia ole syntynyt vaan kaksi tyttöä joiden lasten elämässä olen melkeinpä ensiparkaisusta saanut olla mukana. Ja toki nyt sitten sivulta kuulla miten toinen tyttäristä valittaa anopistaan:
Anoppi omii lasta, anoppi tunkeilee, anoppi ei auta. Anoppi auttaa liikaa. Mikään mitä anoppi tekee ei tunnu tyttärelleni riittävän. Olemme keskenämmekin väleissä vävyni äidin kanssa, välillä olen tunteiden tulkkina kaikille osapuolille, tunnehan tyttäreni "parhaiten". Ehkä tyttäreni on hiukan sisäänpäinkääntynyt ja anoppinsa rempseämpi.
Toinen tyttäristäni taas on anoppinsa kanssa hyvissä väleissä vaikka ovat eronneetkin miehensä kanssa (aika riitaisestikin). He kyläilevät puolin toisin, kahvittelevat ja juttelevat. Kertaakaan ei tyttäreni ole ex- anopistaan minulle valittanut. Minulle tämä tyttäreni anoppi on etäinen. Kerran yritin kutsua kahville, teatteriin mutta e
MIKSI ihmeessä sinä kahvittelisit sen täysin vieraan ihmisen kanssa????
Tämä on juurikin sitä tunkemista, jota ei voi käsittää. Miksi sinne lapsen perheeseen pitää tunkea noin käsittämättömällä voimalla että ei riitä että sillä lapsen puolisolla on jokin ihmeellinen velvollisuus kahvitella kanssasi vaan että vielä hänen vanhemmillaankin on?
Osoitettiin mummille ovea, kun siitä vanhemmiten tullut ihme sateenkaari- ja ilmastohihhuli. Timo Soinista saatiin onneksi loistava varamummu, joka ei väitä olevansa homoilun asiantuntija, mutta tietää paljon esim. Jeesuksesta ja jalkapallosta, sekä omistaa kaikki ne Yö-yhtyeen levyt, joiden kannessa EI esiinny meikattuja porilaisia metroseksuaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen kiitollinen ettei minulle poikalapsia ole syntynyt vaan kaksi tyttöä joiden lasten elämässä olen melkeinpä ensiparkaisusta saanut olla mukana. Ja toki nyt sitten sivulta kuulla miten toinen tyttäristä valittaa anopistaan:
Anoppi omii lasta, anoppi tunkeilee, anoppi ei auta. Anoppi auttaa liikaa. Mikään mitä anoppi tekee ei tunnu tyttärelleni riittävän. Olemme keskenämmekin väleissä vävyni äidin kanssa, välillä olen tunteiden tulkkina kaikille osapuolille, tunnehan tyttäreni "parhaiten". Ehkä tyttäreni on hiukan sisäänpäinkääntynyt ja anoppinsa rempseämpi.
Toinen tyttäristäni taas on anoppinsa kanssa hyvissä väleissä vaikka ovat eronneetkin miehensä kanssa (aika riitaisestikin). He kyläilevät puolin toisin, kahvittelevat ja juttelevat. Kertaakaan ei tyttäreni ole ex- anopistaan minulle valittanut. Minulle tämä tyttäreni anoppi on etäine
Varsinkin sen anopin jolla on tällainen päällevyöryvä tyyli kannattaisi kuunnella herkällä korvalla onko sillä miniällä/vävyllä saman tason toiveet läheisyyden asteesta.
Koska sitten kun se miniä/vävy ei edes pahemmin pidä anopista, mutta on kuitenkin valmis asiallisiin väleihin, mutta anoppi vyöryy jopa miniän/vävyn sukulaisten kimppuun ja sekaantuu miniän/vävyn parisuhteeseen jne, ne välit kyllä menee sitten siinä.
Minun anopillani oli valtava tarve olla koko ajan iholla, tunkea joka paikkaan jne ja minä en taas ollut ollenkaan samaa läheisyyttä vailla vaan olisin halunnut perheenä kyläillä asiallisesti jne. ja niin että mies hoitaa yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa. Minulla oli ja on oma elämä jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen kiitollinen ettei minulle poikalapsia ole syntynyt vaan kaksi tyttöä joiden lasten elämässä olen melkeinpä ensiparkaisusta saanut olla mukana. Ja toki nyt sitten sivulta kuulla miten toinen tyttäristä valittaa anopistaan:
Anoppi omii lasta, anoppi tunkeilee, anoppi ei auta. Anoppi auttaa liikaa. Mikään mitä anoppi tekee ei tunnu tyttärelleni riittävän. Olemme keskenämmekin väleissä vävyni äidin kanssa, välillä olen tunteiden tulkkina kaikille osapuolille, tunnehan tyttäreni "parhaiten". Ehkä tyttäreni on hiukan sisäänpäinkääntynyt ja anoppinsa rempseämpi.
Toinen tyttäristäni taas on anoppinsa kanssa hyvissä väleissä vaikka ovat eronneetkin miehensä kanssa (aika riitaisestikin). He kyläilevät puolin toisin, kahvittelevat ja juttelevat. Kertaakaan ei tyttäreni ole ex- anopistaan minulle valittanut. Minulle tämä tyttäreni anoppi on etäine
Päiväkahvittelu on mukavaa hommaa, ja jos kiinnostus on molemminpuolinen, iltaa vietetän seksin ym. pikkukivan merkeissä. Vuonna 2024 touhu ei onneksi ole enää mitenkään ikä- tai sukupuolisidonnaista, vaan homoilla voi paitsi anoppien kesken, niin myös vaikkapa kaveruksina ihan heteropohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuossa kahvittelupyynnössä on takana se, että onhan näillä naisilla jotain yhteistä ; yhteinen lapsenlapsi.
Minä olin tosi hyvissä väleissä tyttäreni anopin kanssa. Kun lapsi oli minulla hoidossa, käytiin välillä toistakin mummoa tapaamassa, oli mukavaa.
Meillä oli paljon ikäeroakin, mutta hän oli ihana ihminen. Nyt jo edesmennyt, mutta kaipaan häntä paljon. Harmittaa, ettei hän ehtinyt nähdä, miten upea nuori mies lapsenlapsestamme on kehkeytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sentään kun naiset eivät osaa valita miestä jolla on toiveiden mukainen äitimamma anopiksi....>D
Minkä se mies sille voi millainen äiti hänellä sattuu olemaan? Toki onneksi on myös miehiä, jotka eivät leiki kädetöntä reppanaa, vaan osaavat myös tarpeen mukaan laittaa äidilleen rajat.
toivottavasti sinun lapsesi osaavat laittaa aikuisena kunnon rajat sinun sikailullesi.
Kyllä, jos sikailen ja käyttäydyn rajattomasti heidän perhettään kohtaan. Toivottavasti minusta ei tule sellainen, en ainakaan tällä hetkellä omaa ko. piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuossa kahvittelupyynnössä on takana se, että onhan näillä naisilla jotain yhteistä ; yhteinen lapsenlapsi.
Minä olin tosi hyvissä väleissä tyttäreni anopin kanssa. Kun lapsi oli minulla hoidossa, käytiin välillä toistakin mummoa tapaamassa, oli mukavaa.
Meillä oli paljon ikäeroakin, mutta hän oli ihana ihminen. Nyt jo edesmennyt, mutta kaipaan häntä paljon. Harmittaa, ettei hän ehtinyt nähdä, miten upea nuori mies lapsenlapsestamme on kehkeytynyt.
On kyllä ihan täysin asiatonta tunkea tuolla lailla sen miniän elämään.
Puistattaa!
Järkyttävää, että joku tulee tuoreeseen vauvaperheeseen istuskelemaan nojatuoliin. Oma äitini kun tuli kylään meidän vauvan ollessa 2 vk vanha, niin kävi ruokakaupassa, teki isot satsit ruokaa, siivosi keittiön, kysyi voiko siivota enemmänkin. Toki myös sai istua vauvan kanssa.
Tuosta avusta olen niin kiitollinen ja se oli myös paras tapa auttaa uutta lapsenlasta. Tuoreiden vanhempien auttaminen kotitöissä on paras lahja vauvalle, koska vanhemmat saavat siten hengähtää hetken ja on enemmän energiaa pikkuiselle. En unohda koskaan niitä ihmisiä, jotka tarjosivat apua meille pikkuvauva-aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuossa kahvittelupyynnössä on takana se, että onhan näillä naisilla jotain yhteistä ; yhteinen lapsenlapsi.
Minä olin tosi hyvissä väleissä tyttäreni anopin kanssa. Kun lapsi oli minulla hoidossa, käytiin välillä toistakin mummoa tapaamassa, oli mukavaa.
Meillä oli paljon ikäeroakin, mutta hän oli ihana ihminen. Nyt jo edesmennyt, mutta kaipaan häntä paljon. Harmittaa, ettei hän ehtinyt nähdä, miten upea nuori mies lapsenlapsestamme on kehkeytynyt.
On kyllä ihan täysin asiatonta tunkea tuolla lailla sen miniän elämään.
Puistattaa!
Siis mitä? Minulleko todella vastasit?
Ei minulla ole miniää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikille tule ihmissuhdetaitoja iänkään myötä ja elämää nähneellä vanhemmalla ihmisellä kyllä pitäisi olla enemmän ihmissuhde taitoja kuin nuorikolla. Tunnut olevan fiksu ja olet yrittänyt. Toivottovasti ajan kanssa asiat muuttuisi vähän parempaan.
Onko anoppi elänyt koskaan parisuhteessa jossa täytyy opetella tekemään kompromisseja eikä olla yksinvaltias.
Miehesi voisi äidilleen sanoa että nyt se mitättömistä asioista niuhottaminen loppuu.
Anoppi asuu avoliitossa miehen kanssa, jota olen nähnyt kolme kertaa. Mies ei ole nähnyt lasta ikinä, on aina töissä kun on vierailtu.Anoppi ei puhu kovin kauniisti miehestään, ja mies sanoi ettei äitinsä ole koskaan kyläillyt hänen luonaan eivätkä heidän välinsä ole läheiset.
Ennen lasta olin itse aktiivinen osapuoli yhteydenpidossa, halusin käydä jouluna ja kerran pyydettiin
Voiko tässä olla selitys johonkin? Anopilla on uusi mies mutta ei ole enää lapsentekoiässä. Syöttötuoli asunnossa voi muistuttaa siitä.
Kai anopin voi antaa ostaa mitä haluaa. Jos ovat turhia, voitte itsekin myydä kirppiksellä. Ymmärrän ettei järkeä mutta jos halusi itse keksiä lahjoja.
Kuulostaa ihan loogiselta että halusi vaan vierailla eikä hoitaa lasta. En minäkään olettaisi, että kukaan vieras haluaa muuta kuin ehkä pitää sylissä ja ottaa valokuvia. Aika lyhyitä vierailut ovat.
Jos ei ollut läheinen oman lapsensa kanssa, miksi olisi erityisen läheinen lapsenlapsen kanssa. Vielä muka tekee asioita väärin. Kauhea vaiva.
Aika yllättävää ettette vieneet laktoosittomia eväitä kyläillessänne, jos ei hankkinut mitään Ap:lle.
En ymmärrä tuota imetysjuttua. Siis jos mies oli kotona, kun ap oli imettämässä ja päästi anopin sisään, miksi mies ei sitten sanonut äidilleen, ettei mennä häiritsemään imetystä, vaan juodaan vaikka kahvit. Ap tulee sitten vauvan kanssa, kun on valmis. Älytöntä miniän laitella tuossa tilanteessa viestejä perään.
Alue: Aihe vapaa
toivottavasti sinun lapsesi osaavat laittaa aikuisena kunnon rajat sinun sikailullesi.