Miksi kotirouvia vihataan?

Vierailija kirjoitti:

"mikä kotirouvissa ärsyttää?"



Ärsytys ja vihaaminen ovat reilusti liian vahvoja sanoja. Ennemminkin toisin päin: saavutuksia ja pitkäjänteistä kovaa työtä arvostan. Kotiäideillä näitä ei ole, eikä niiden tuomaa arvostustakaan.



Se on jotain ihan mennyttä maailmaa, jossa joku kouluttamaton tai elämässään epäonnistunut pystyi pari lasta hankikimalla nostamaan statustaan "olen sentään äiti"-osastolle. Äitinä oleminen ei ole mikään arvostuksen aihe nykymaailmassa.

Rekrytoijana olen saanut joskus hakemuksia, joissa hakija mainitsee olevansa äiti ja vaimo. Sanomattakin selvää, ettei mene jatkoon.

Minun äiti olisi halunnut olla kotirouva. Isäni halusi, että hän menee töihin ja osallistuu perheen elatukseen. Äitini oli kotoisin sellaisista varakkaista ja vanhoillisista oloista, missä naiset olivat kotona, vaikka olisi ollut koulutuskin. Isäni oli työläistaustasta kouluttautunut ja keskipalkkainen, meillä oli asuntolaina. Seurauksena oli, että äiti sitten pitkin hampain kävi loppuun koulutuksen, jonka oli naimisiin mennessään jättänyt kesken. Erosi sitten sen jälkeen ja meni töihin, kunnes jäi heti eläkkeelle, kun se oli mahdollista. Valittaa nyt kasikymppisenä, että eläke on pieni, koska työura on jäänyt "lasten takia kotona olemisen" vuoksi lyhyeksi. 

Minusta noin isot arvokysymykset kannattaisi keskustella etukäteen ennen kuin perustaa perhettä. Ymmärrän toki senkin, ettei palkkatyö ole aina niin kivaa kuin kotona omaan tahtiin puuhastelu, mutta sitten ei kannata valittaa, jos eläke on pieni. 

Vierailija kirjoitti:

          Kotona on mukavaa. Työtä piisaa. t. Kotirouva

Kyllä, aika monen mielestä kotona on mukavaa. Silti aika moni ajattelee myös omaa tulevaisuuttaan ja käy töissä. Palkasta karttuu eläke. 

En minä ainakaan vihaa ns. kotirouvia, pikemminkin säälin.

Heiillä on ainaisesti epävarmuus tulevaisuudesta, mikäli ei ole odotettavissa miljoonaperintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vihaa, mutta en ymmärrä.

Siis miksi joku ei halua kehittää itseään opiskelemalla ja saada onnistumisen kokemuksia työelämässä, vaan mieluummin lojuu kotona pyykkäämässä ja laittamalla miehelle päivällistä?

Siis jos ei ole lapsiakaan enää kotona. Ovatko nämä naiset jotenkin masentuneita, yksinkertaisia ja kouluttamattomia?

Puolisoni on kauppatieteiden maisteri ja valitsi olla kotona lasten kanssa. Koulutus ja kotiin lasten kanssa jääminen eivät ole ristiriidassa keskenään.

Tarkoitatko, ettei asiaan liity mitään masennusta tai muita mielenterveyssyitä, tai ulkomailla sumista, jolloin puolison työpaikan saaminen voi olla hyvin vaikeaa? Tai ettet vain itse ole alistanut häntä uskomaan, ettei hän enää kelpaa työelämään, kun ei ole työkokemustakaan ja koulutuskin on jo vanhentunut jne. ? En nimittäin usko, että kukaan normaali terve nainen oikeasti haluaa Suomessa jäädä loppuelämäkseen kotiin sen jälkeen kun lapset tulevat teini-ikään. Jokin syy siihen täytyy olla. Kotirouva on niin riippuvainen miehestään. Ilman miestään hän ei olisi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan vihaa ns. kotirouvia, pikemminkin säälin.

Heiillä on ainaisesti epävarmuus tulevaisuudesta, mikäli ei ole odotettavissa miljoonaperintöä.

 

Perinnöissäkin on sellainen juttu, että puolisothan eivät ole toistensa perillisiä. Lapset perivät. Leski saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin, jos kykenee sen jotenkin ylläpitämään. Sen sijaan esimerkiksi kesäpaikkaan ei ole leskenoikeutta. Kyllä kotiäidin tulevaisuus pitää turvata jollain muulla tavalla kuin uskottelemalla sinisilmäisesti, ett hän perisi aikanaan varakkaan miehensä. Esimerkiksi testamentti voi olla puolisolle, mutta siinäkin pitää huomioida, että isojen kiinteistöjen ylläpito vie myös paljon rahaa, ja lapsilla on silti lakiosansa, eli kaikkea ei voi testamentata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vihaa, mutta en ymmärrä.

Siis miksi joku ei halua kehittää itseään opiskelemalla ja saada onnistumisen kokemuksia työelämässä, vaan mieluummin lojuu kotona pyykkäämässä ja laittamalla miehelle päivällistä?

Siis jos ei ole lapsiakaan enää kotona. Ovatko nämä naiset jotenkin masentuneita, yksinkertaisia ja kouluttamattomia?

Puolisoni on kauppatieteiden maisteri ja valitsi olla kotona lasten kanssa. Koulutus ja kotiin lasten kanssa jääminen eivät ole ristiriidassa keskenään.

Tarkoitatko, ettei asiaan liity mitään masennusta tai muita mielenterveyssyitä, tai ulkomailla sumista, jolloin puolison työpaikan saaminen voi olla hyvin vaikeaa? Tai ettet vain itse ole alistanut häntä uskomaan, ettei hän enää kelpaa työelämään, kun ei ole työkokemustakaan ja koulutuskin on jo vanhen

Aika usein syynä on mt-ongelmat tai autismin kirjo, jos ihminen ei kykene menemään töihin, vaikka on jo korkealle kouluttautunut.

En tosiaan vihaa, vaan kuten edellä kirjoitin monilla voi olla ja onkin jokin syy olla työttömänä.

Syy on usein häpeä mt-sairaudesta tai neurologisista ongelmista. Silloin on helpompi sanoa, että mieheni haluaa pitää minut kotirouvana.

Terve ja toimintakykyinen ihminen käy töissä mielellään, jos on koulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva on ollut kotirouva, vaikka olin jo viime vuosituhannella vanhusten hoidossa oli yksi ainut ammatiltaan "rouva" ja hän oli yli 90 vuotias, kaikki muut olivat töitä tehneet. Ne jotka arvostelevat leskeneläkettä eivät edes tajua että ihminen voi kuolla vaikka on nuori ja pieniä lapsia, leski ei edes ole yksinhuoltaja, lapset toki saavat pientä rahaa "orvon eläkettä" alaikäisenä.

Ehkä maailma on sitten muuttunut. Omassa lapsuudessani 80-90-luvuilla oli paljon kotirouvia.

Minä olin lapsi ja nuori 70-80 luvuilla, ainoat äidit jotka oli kotona olivat perhepäivähoitajia. Kaikki muut äidit kävi töissä. Näin täällä kaupungissa.

70-80 luvulla pystyi hyvin yhden ihmisen palkalla elättämään perheen,ostamaan talon ,mökin ,auton ym. N

Ei pystynyt muuten kuin niin, että mies oli todella hyväpalkkaisissa töissä. Oma äiti oli kotona siihen asti, että nuorempikin lapsi meni kouluun. Asuntona meillä oli ilman mukavuuksia oleva pieni omakotitalo, jossa oli tupa ja kamari. Auton isä osti, sellaisen käytetyn pienen Fiiatin, jota piti korjata jatkuvasti. Jeesus sitä rahapulaa. Yksikään nyklyihminen ei suostuisi elämään niin alkeellista elämää mitä me elettiin. Suututtaa tuollaiset kermaperseet, jotka levittää täällä valheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat kusseet omiin muroihinsa kun nykyään hoitavat sekä täyden työviikon että miehen ja mukulat. Siihen nähden kotirouvuus on ihan luksusta.

Ehkä paras olisi tienata ensin rahaa säästöön ja sijoituksiin ja jäädä sitten kotiin. Ellei sitten satu nauttimaan työnteosta.

Mitä ihmettä? En ole ajatellutkaan, että miestäkin pitää hoitaa. Vai tarkoitetaanko tällä jotenkin vammautunutta, sairasta miestä?

Eihän kotirouvan mies tee mitään kotitöitä. Ei edes keitä kahvia tai nosta likaisia astioitaan tiskipöydälle.

Vierailija kirjoitti:

En tosiaan vihaa, vaan kuten edellä kirjoitin monilla voi olla ja onkin jokin syy olla työttömänä.

Syy on usein häpeä mt-sairaudesta tai neurologisista ongelmista. Silloin on helpompi sanoa, että mieheni haluaa pitää minut kotirouvana.

Terve ja toimintakykyinen ihminen käy töissä mielellään, jos on koulutettu.

Entäs terve ja toimintakykyinen ihminen joka on jo työuran tehnyt ja jättäytyy viiskymppisenä kotirouvaksi? Näin olen itse tehnyt. Ja en elä miehen rahoilla, omaa varallisuutta on. 

Nämä on aina niin kliseisiä kirjoituksia.

Minun panostani tuloihin ei ole tarvittu mihinkään, kun mies on tienannut n. 1,5 miljoonaa euroa/vuosi. Ja tietenkin olen huolehtinut asioistani niin, että minulla ei ole hätäpäivää, vaikka mitä tapahtuisi. Eläkekin on hoidettu privaatisti siten, että se olisi jo nyt huomattavasti isompi kuin keskivertoeläke Suomessa (en siis ole vielä eläkeiässä). Kaikki tämä sujuvassa yhteisymmärryksessä miehen kanssa. Kaikki miehet kun eivät ole tavallisia perusduunareita eikä miehiä, jotka kynsin hampain pitävät kiinni siitä, mitä ovat ansainneet. Minun mieheni on aina ollut sitä mieltä, että kaikki on tietenkin yhteistä ja yhteisen hyvän eteen hän työskentelee. Keskinäiset testamentit jne tehty. Minä puolestani olen pitänyt huolen siitä, että kaikki sujuu paremmin kuin hyvin ja koska mielelläni vastaan kotipuolesta, on se oma osuuteni yhteiseen hyvään.

Aika ei ole koskaan tullut pitkäksi, kyllä maailmassa tekemistä riittää ja kaikesta voi nauttia ihan eri tavalla, kun ei ole työpaikkaa sanelemassa aikatauluja ja lomia. Mieheni työhön on aina kuulunut paljon matkustamista ja minä olen matkustanut paljon hänen mukanaan. Sitä en olisi voinut tehdä, jos olisin ollut töissä. Tuskin yksikään työnantaja olisi hyväksynyt virkavapaata useita kertoja vuodessa.

Sitä en tiedä, vihaako joku minua tämän vuoksi, tai onko kateellinen tai halveksiiko joku minua, se on minulle aivan yhdentekevää. Minä elän omaa elämääni yhdessä mieheni kanssa ja muut elävät omaansa. 

Miksi vertaimeviä loisia yleensä nyt vihataan?

Vierailija kirjoitti:

Nämä on aina niin kliseisiä kirjoituksia.

Minun panostani tuloihin ei ole tarvittu mihinkään, kun mies on tienannut n. 1,5 miljoonaa euroa/vuosi. Ja tietenkin olen huolehtinut asioistani niin, että minulla ei ole hätäpäivää, vaikka mitä tapahtuisi. Eläkekin on hoidettu privaatisti siten, että se olisi jo nyt huomattavasti isompi kuin keskivertoeläke Suomessa (en siis ole vielä eläkeiässä). Kaikki tämä sujuvassa yhteisymmärryksessä miehen kanssa. Kaikki miehet kun eivät ole tavallisia perusduunareita eikä miehiä, jotka kynsin hampain pitävät kiinni siitä, mitä ovat ansainneet. Minun mieheni on aina ollut sitä mieltä, että kaikki on tietenkin yhteistä ja yhteisen hyvän eteen hän työskentelee. Keskinäiset testamentit jne tehty. Minä puolestani olen pitänyt huolen siitä, että kaikki sujuu paremmin kuin hyvin ja koska mielelläni vastaan kotipuolesta, on se oma osuuteni yhteiseen hyvään.

Aika ei ole koskaan tullut pitkäksi,

Elät elämääsi miehesi kanssa tasan niinkauan kuin se viitsii sinua siinä pitää. Yllättävän äkkiä voi realisoitua toisenlainen elämä vaikka kuinka olisit pitänyt taloudestasi huolen.

Miksi luulet ,että vihattaisiin? Täysin hyödytöntä loisporukkaa vain halveksitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on aina niin kliseisiä kirjoituksia.

Minun panostani tuloihin ei ole tarvittu mihinkään, kun mies on tienannut n. 1,5 miljoonaa euroa/vuosi. Ja tietenkin olen huolehtinut asioistani niin, että minulla ei ole hätäpäivää, vaikka mitä tapahtuisi. Eläkekin on hoidettu privaatisti siten, että se olisi jo nyt huomattavasti isompi kuin keskivertoeläke Suomessa (en siis ole vielä eläkeiässä). Kaikki tämä sujuvassa yhteisymmärryksessä miehen kanssa. Kaikki miehet kun eivät ole tavallisia perusduunareita eikä miehiä, jotka kynsin hampain pitävät kiinni siitä, mitä ovat ansainneet. Minun mieheni on aina ollut sitä mieltä, että kaikki on tietenkin yhteistä ja yhteisen hyvän eteen hän työskentelee. Keskinäiset testamentit jne tehty. Minä puolestani olen pitänyt huolen siitä, että kaikki sujuu paremmin kuin hyvin ja koska mielelläni vastaan kotipuolesta, on se oma osuuteni yhteiseen hyvä

Taas yksi kliseinen kommentti.

Noh, yli 40 v. on tässä yhdessä oltu ja edelleen ollaan onnellisia, niin eiköhän tämä tästä. Ja tietysti elämä on toisenlaista, jos kuolema tai joku muu meidät erottaa, mutta taloudellisesti minulla ei ole hätäpäivää. Omaisuuttakin on kertynyt aika paljon ja kaikki on yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Syynä on kateus. He ovat uskomattoman etuoikeutetussa asemassa, johon harva pääsee.

Kotirouva tittelinä ja käsitteenä taitaa olla jostain viime vuosituhannen alkupuolelta, jolloin miehet olivat ns perheenpäitä ja naiset vähempiarvoisia, miehelle kuuluvaa kalustoa. Ei kai alle kouluikäisiä lapsia kotona hoitavia naisia nimitellä  kotirouviksi? Kuulostaa halventavalta, koska lasten hoitaminen on työtä. Jotkut yhdeksääkymppiä lähenevät naisihmiset ovat voineet olla kouluttamattomina pois työelämästä, ensin lapsiaan kotona hoitaen ja sitten hyvin ansaitsevan puolison elättämänä. Sillä edellytyksellä, ettei puoliso ole vaihtanut nuorempaan ja laittanut kotirouvaa oven ulkopuolelle. Sitten on näitä ikämiesten elämää sulostuttavia kotirouvia. Vahamaisia, pumpattuja barbaroita, joilla ei kasvoissa näy juurikaan elämänmerkkejä tai ainakaan ilmeitä. 

Kuka vihaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tosiaan vihaa, vaan kuten edellä kirjoitin monilla voi olla ja onkin jokin syy olla työttömänä.

Syy on usein häpeä mt-sairaudesta tai neurologisista ongelmista. Silloin on helpompi sanoa, että mieheni haluaa pitää minut kotirouvana.

Terve ja toimintakykyinen ihminen käy töissä mielellään, jos on koulutettu.

Entäs terve ja toimintakykyinen ihminen joka on jo työuran tehnyt ja jättäytyy viiskymppisenä kotirouvaksi? Näin olen itse tehnyt. Ja en elä miehen rahoilla, omaa varallisuutta on. 

Vaikea sanoa. Töissä voi haluta käydä muistakin syistä kuin rahan takia. Itsekin viidenkympin korvilla ajattelin, että nyt voisi jäädä pois työelämästä. Kokeilin, ja muutaman kuukauden päästä halusin jo takaisin töihin. Nyt kohta kuusikymppisenä en aio edelleenkään jäädä pois töistä. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nyt vihataan kaikkea ja kaikkia, joka/jotka poikkeavat yhteiskunnan asettamista normeista. Suomi ja suomalaiset ovat tiukassa kontrollissa, eikä yksilölle tai parheelle jää juurikaan tilaa päättää omasta elämästään. Ihmisen elämä on ohjattua kehdosta hautaan. 

Ehkä vihataan sitä, että ei kannata odottaa ja vaatia mitään, ellei itsekin tee asioiden vuoksi jotain. Itse olen oppinut, että saadakseen hankittua jotain, pitää tienata se . Sitten on sellaisia, jotka ehkä saaneet lapsina kaiken yrittämättä mitään, eivät osaa aikuisinakaan kuin vaatia itselleen ja kaikki työ, mikä pitäisi sen vuoksi tehdä,on hyi hyi.