Miksi jotkut ei kykene itsenäistymään? Asuvat vielä 30-vuotiaana lapsuuskodissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs 60 vuotias asuu vielä lapsuuskodissa. Jäi huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan, kunnes aika heistäkin jätti. Edelleen asuu siellä. Miksi ei.?Kerta talo on maksettu, tontti on oma. Sen verran vanha talo, että ei sitä kannata myydä vaan tuikkaa tuleen kun itsestään aika jättää. 

Ihan hirveetä 🤯 En voi kuvitellakaan, kuinka pieni ja ahdas maailma tollasella ihmisellä on. Johan siinä aivot näivettyy, kun elämässä ei tapahdu mitään, eikä ole mitään haasteita.

Ethän sinä voi tuolla kuvauksella tietää mitään kyseisen ihmisen maailman koosta tai elämän tapahtumista/haasteita.

Laajenna ajatteluasi, epäilen sun aivojen näivettyneen.

Tiiän yhen tyypin, joka asuu porukoillaan. On ulkomailta haettu vaimo ja tämän kanssa yhteinen lapsi, koirakin löytyy. Entinen yrittäjä, käy nykyään satunnaisesti töissä. Ei oikein tule toimeen muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oma pikkuveljeni on kohta kolmekymppinen, ja asuu meidän vanhemmilla. Isä on rapajuoppo, ja kännissä riehuu ja on joskus väkivaltainen. Veljeni pystyy laittamaan isän ns. nippuun. Lääkäri oli äskettäin antanut isälle pari vuotta elinaikaa jos ei lopeta ryyppäämistä, niin eiköhän veli pääse muuttamaan omilleen sitten, kun isä on kuollut eikä tarvitse enää toimia äidin henkivartijana. 

Kamala kohtalo. Mutta toisaalta, jos isänne juo itsensä hengiltä, se on teille kaikille osapuolille parempi. 

Miksi vanhempanne eivät ole eronneet? Häpeä? Pelko?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nyt näitä periytyviä maatiloja lasketa niin oletteko tavanneet peräkammaripoikaa tai -tyttöä jolla EI olisi jonkinlaisia henkisiä ongelmia? Vaikka nyt töissä kävisikin, niin vähintään sosiaalisia ongelmia tuppaa olemaan. 

Siisti suusi. Rumasti sanottu. On täältä poistunut ennenkin ketjuja jotka noin leimaa

Minä tavoittelin omille pääsyä 20 vuotiaana mikä myös täpärästi toteutui. -Laman takia en tuottanut  jälkeläistä. Ei kertaakaan kaduttanut tuo päätös. -Todellisuudessa Suomi ttuhottiin 90 lamassa pysyvästi.

oJ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs 60 vuotias asuu vielä lapsuuskodissa. Jäi huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan, kunnes aika heistäkin jätti. Edelleen asuu siellä. Miksi ei.?Kerta talo on maksettu, tontti on oma. Sen verran vanha talo, että ei sitä kannata myydä vaan tuikkaa tuleen kun itsestään aika jättää. 

Kuinka iso ikäero niillä oikein oli jos jo nuorena aikuisena hoiti vanhempiaan? 

Ei ole mitenkään mahdotonta tehdä lapsia vanhemmalla iällä. Esimerkiksi 50-vuotias synnyttäjä on 70 v lapsen täyttäessä 20, Niinistö puolestaan on 86 sitten kun poikansa täyttää 18. Sitä paitsi osalla käy huono tuuri ja jo kuusikymppisenä tarvitaan apua talon töissä, se vaatisi vain 40 v ikäeron mikä on hyvin yleinen.

Asuin pitkään kolmikymppiseksi kotona, koska jouduin omaishoitajan rooliin jo lukion päädyttyä. Esim. kuskasin molempia vanhempia säännöllisesti lääkärireissuun, ostin lääkkeet, kävin kaupassa, kilpailutin sopimukset, maksoin laskut, siivosin kämpän, hommasin heille oikeusapua ja autoin ajamaa kannetta Kelaa vastaan (piti pistää oikeusavusta saatu lakimies seinää vastaan, jotta saatiin kanne voitettua). Ainoa, mitä en tehnyt on illallisten valmistelu ja jokainen pesi omat vaatteensa. Muutoin elämä on työmäärältään sama kuin sinkkuna + vanhempien tuoma työtaakka. Yhteistaloudessa rahaa meni palkastani 300-500€/kk enemmän kuin jos olisin muuttanut yksiöön ja ruokkinut vain itseni. Tuossa yhtälössä ei ollut mitään järkeä, mutta häpeä esti heitä turvautumasta sossuun.

Toisen kuoltua menin kirjastoon ja opettelin tekemään perunkirjoituksen.

Jouduin siis itsenäistymään jo nuoresta alkaen, enkä todellakaan saanut nauttia mistään passauksesta. Välillä harmittaa, kun nuoruus meni näin ohi ja jouduin hyvästelemään näin nuorena jo toisen vanhemman. Elossaolevan vanhemman terveys on nyt kiikun kaakun. Vastoinkäymisiä on ollut ihan riittämin.

Tähän löytyy varmaan lukemattomia syitä. 

      Kotona on tilaa ja töitä. Mamma tekee hyvät pöperöt. Minä hoidan navetan ja vaikka mitä muuta töitä teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs 60 vuotias asuu vielä lapsuuskodissa. Jäi huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan, kunnes aika heistäkin jätti. Edelleen asuu siellä. Miksi ei.?Kerta talo on maksettu, tontti on oma. Sen verran vanha talo, että ei sitä kannata myydä vaan tuikkaa tuleen kun itsestään aika jättää. 

Ihan hirveetä 🤯 En voi kuvitellakaan, kuinka pieni ja ahdas maailma tollasella ihmisellä on. Johan siinä aivot näivettyy, kun elämässä ei tapahdu mitään, eikä ole mitään haasteita.

Mistä tiedät mitä tapahtuu ja mitä haasteita kohdannut?

Miksiköhän jotain vaivaa vähän väliä niin kovasti,jos joku asuu vanhempiensa luona. Paheksuja vaikuttaa olevan ehkä kateellinen sukulainen tai pahan ilkinen kyyläävä naapuri.Ei se ainakaan näiltä ole pois,eikä pitäisi häiritä.

Asun vanhempien luona, koska odotan vain milloin kuolema korjaa minut pois. Mitäpä tässä sitä odotellessa tarvitsisi mitään itse tehdä.

Mikä oletus tuo nyt on olevinaan että kotona asuva = mamma pesee pyykit ja syöttää? 

täällä Välimeren puolella asun eräässä maassa, itse tosin kämppisten kanssa mutta poikaystävä asuu edelleen vanhempien luona. Täytti juuri 30. Oma elämä hänellä , käy töissä, hoitaa kyllä oman huoltonsa täysin yksin, pyykit yms ja kokkaakin harva se päivä. Ja mikäs siinä on asuessa , heillä kaksikerroksinen talo ja hänen huoneensa on alemmassa kerroksessa kun muut asuttaa yläkertaa.

Sattuu vaan olemaan tosi perhekeskeinen, tekevät perheenä asioita tosi paljon yhdessä ja matkustelevat. Mikä sinänsä on ihan tosi mukava piirre , varsinkin kun vertaa Suomeen jossa tuntuu että oletus on se että lapsi itsenäistyy tyyliin kuusivuotiaana ja muuttaa kotoa kahdeksanvuotiaana..  moni katsoo  kieroon jos vielä 20v asuu kotona , ainakin itse koin näin.  

Ei kotona asuminen siis automaattisesti tarkoita mitään uusavutonta.

Mm. Italiassa normisettiä.

Vierailija kirjoitti:

Eräs 60 vuotias asuu vielä lapsuuskodissa. Jäi huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan, kunnes aika heistäkin jätti. Edelleen asuu siellä. Miksi ei.?Kerta talo on maksettu, tontti on oma. Sen verran vanha talo, että ei sitä kannata myydä vaan tuikkaa tuleen kun itsestään aika jättää. 

Kuka hänestä huolehtii?

Vierailija kirjoitti:

      Kotona on tilaa ja töitä. Mamma tekee hyvät pöperöt. Minä hoidan navetan ja vaikka mitä muuta töitä teen.

Ja sitten kun mamma kuolee, kuka tekee sinulle hyvät pöperöt?

Tiedän näitä syrjäkylien peräkammarinpoikia. Äitinsä ei ole kelpuuttanut vaimoehdokkaita, ja kun vanhat vanhemmat ovat kuolleet, isäntä jää taloon yksin osaamatta osaa edes vettä itselleen keittää. Eikä kelpaa Maajussille morsian -ohjelmaan.

Jeesuskin asui lapsuuskodissaan 30-vuotiaaksi

Vierailija kirjoitti:

Mikä oletus tuo nyt on olevinaan että kotona asuva = mamma pesee pyykit ja syöttää? 

täällä Välimeren puolella asun eräässä maassa, itse tosin kämppisten kanssa mutta poikaystävä asuu edelleen vanhempien luona. Täytti juuri 30. Oma elämä hänellä , käy töissä, hoitaa kyllä oman huoltonsa täysin yksin, pyykit yms ja kokkaakin harva se päivä. Ja mikäs siinä on asuessa , heillä kaksikerroksinen talo ja hänen huoneensa on alemmassa kerroksessa kun muut asuttaa yläkertaa.

Sattuu vaan olemaan tosi perhekeskeinen, tekevät perheenä asioita tosi paljon yhdessä ja matkustelevat. Mikä sinänsä on ihan tosi mukava piirre , varsinkin kun vertaa Suomeen jossa tuntuu että oletus on se että lapsi itsenäistyy tyyliin kuusivuotiaana ja muuttaa kotoa kahdeksanvuotiaana..  moni katsoo  kieroon jos vielä 20v asuu kotona , ainakin itse koin näin.  

Ei kotona asuminen siis automaattisesti tarkoita mitään uusavutonta.

Toisaalta monissa maissa, kuten siellä Välimerellä, se on jo käytännön pakkoa. Opiskelijalla tai vasta työelämään siirtyneellä ei ole varaa omaan asuntoon, koska ei ole samanlaista asumistukijärjestelmää ja vuokra-asunnot ovat muutenkin kalliita ja vaikeasti saatavilla (pl. koulujen asuntolat). Kokonaan omilleen muutetaan vasta sitten kun puoliso ja vakityö ovat löytyneet, ja tietenkin käsiraha saatu kasaan.

On tietty kyllä kulttuuristakin eroa. Lapsilla, teineillä ja nuorilla aikuisilla on siellä huomattavasti vähemmän valinnan mahdollisuuksia omassa elämässään kuin Pohjoismaissa, mitä tulee koulun käyntiin, perheen sisäisiin päätöksiin, harrastuksiin jne.

Kuka missä vaatii, että täytyy muuttaa pois minkään ikäisenä yhtään minnekään? Jos omat asiat osaa hoitaa, osallistuu kodinhoitoon ja maksaa laskua, mikäs siinä?

Eri asia ne kotona makoilevat laiskurit :)