Miksi jotkut ei kykene itsenäistymään? Asuvat vielä 30-vuotiaana lapsuuskodissa?
Onko syynä takertuvat, ylihuolehtivat vanhemmat vai mikä?
(Enkä tarkoita nyt mitään kehitysvammaisia tai muita jotka ei pystyisikään missään tilanteessa elämään itsenäisesti.)
Kommentit (121)
Mun enolla on ikää 78 v ja hän on koko ikänsä asunut lapsuuskodissaan. Ihan mukava, menestynyt mies, paikallispoliitikko ja pienen yrityksen pyörittäjä. Enemmän hän on veroja eläissään maksanut kuin asumistukien turvin muiden maksamissa asunnoissa elelevät.
Mitä se ap:lle kuuluu. Syitä voi olla monia. Voi olla mielenterveysongelmia. Joku taas säästää rahaa omaan asuntoon. Pitäkää huolta omista asioistanne.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oletus tuo nyt on olevinaan että kotona asuva = mamma pesee pyykit ja syöttää?
täällä Välimeren puolella asun eräässä maassa, itse tosin kämppisten kanssa mutta poikaystävä asuu edelleen vanhempien luona. Täytti juuri 30. Oma elämä hänellä , käy töissä, hoitaa kyllä oman huoltonsa täysin yksin, pyykit yms ja kokkaakin harva se päivä. Ja mikäs siinä on asuessa , heillä kaksikerroksinen talo ja hänen huoneensa on alemmassa kerroksessa kun muut asuttaa yläkertaa.Sattuu vaan olemaan tosi perhekeskeinen, tekevät perheenä asioita tosi paljon yhdessä ja matkustelevat. Mikä sinänsä on ihan tosi mukava piirre , varsinkin kun vertaa Suomeen jossa tuntuu että oletus on se että lapsi itsenäistyy tyyliin kuusivuotiaana ja muuttaa kotoa kahdeksanvuotiaana.. moni katsoo kieroon jos vielä 20v asuu kotona , ainakin itse koin näin.
Ei kotona asuminen siis automaattisesti tarkoita mitään uusavutonta.
Tässä keskustelunaiheena olivat aikuiset, jotka eivät pysty itsenäistymään.
Vierailija kirjoitti:
Mm. Italiassa normisettiä.
Olosuhteiden pakosta. Työttömyys on suurta ja asunnot kalliita. Ja kas kummaa, syntyvyys erittäin alhaista kun aikuiset eivät pysty perustamaan omia perheitä.
Ihme kyyläämistä. Antakaa ihmisten elää ja asua missä haluavat.
Aika usein syyllinen on äiti. Ei pysty päästämään lasta pois. Tekee tästä uusavuttoman reppanan. Toki lapsenkin pitää silloin olla luonteeltaan alistuva.
Vaikka ei ole kehitysvammainen, voi olla muulla tavalla erityisen tuen tarpeessa. Mun veli on ollut sellainen, vanhemmat taas sitten niin takertuvia etteivät ymmärtäneet kannustaa itsenäistymään ja samalla saivat veljestä kyllä apua. Veli eläkkeellä nuoresta asti.
Mitä vikaa on siinä, vaikka asuisi koko ikänsä lapsuuskodissaan? Jos ei ole minkäänlaista kiinnostusta perustaa perhettä ja maksaa oman osuutensa laskuista, niin asiassa ei ole mitään väärää. Eri asia sitten, jos maksattaa kaiken vanhemmillaan.
Mun eno oli tällainen surullinen tapaus. Ehkä vähän heikkolahjainen ja päälle takertuvat vanhemmat. Ei opiskellut mitään ammattia, ei oikein kyennyt edes työelämään.
Eihän se sitten ikinä yksinään pärjännyt. Päihdeongelmat ym. Kuoli muutama vuosi vanhempiensa jälkeen n. 50-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mm. Italiassa normisettiä.
Olosuhteiden pakosta. Työttömyys on suurta ja asunnot kalliita. Ja kas kummaa, syntyvyys erittäin alhaista kun aikuiset eivät pysty perustamaan omia perheitä.
Suomessa maksetaan järkyttäviä määriä asumistukea tulottomille aikuisille ja silti meillä syntyvyys on olematonta. Huomaatko ajatusmallisi ristiriitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei nyt näitä periytyviä maatiloja lasketa niin oletteko tavanneet peräkammaripoikaa tai -tyttöä jolla EI olisi jonkinlaisia henkisiä ongelmia? Vaikka nyt töissä kävisikin, niin vähintään sosiaalisia ongelmia tuppaa olemaan.
Siisti suusi. Rumasti sanottu. On täältä poistunut ennenkin ketjuja jotka noin leimaa
Ei se ole leimaamista. Kyllä näillä tyypillisesti on joko mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, autismikirjoa jne. enemmän kuin muilla.
Muutimme perheeni kanssa takaisin.
Autamme. Ovat yli 90.
Vierailija kirjoitti:
Muutimme perheeni kanssa takaisin.
Autamme. Ovat yli 90.
No oisko nyt vähän eri asia. Et ole elänyt koko ikääsi mamman helmoissa.
25 vuotta on kriittinen ikä. Siihen mennessä pitäisi itsenäistyä.
"Missä iässä sitten olisi viimeistään aika lähteä, ettei päädy epäitsenäiseksi peräkammarinpojaksi tai tytöksi?
Psyykkinen, emotionaalinen ja sosiaalinen kehitys jatkuu noin 25-vuotiaaksi. Siihen pitäisi kuulua myös itsenäistymisen, jota nuori harjoittelee jo murrosiässä, sanoo Saloheimo. Itsenäistymistä voi hidastaa vanhempien - useimmiten äidin - liiallinen takertuminen ja ylihuolehtivuus. Nuorelle ei anneta mahdollisuutta tehdä itsenäisiä päätöksiä, vaan ohjaillaan hänen valintojaan ja/tai huolehditaan aikuisen lapsen vaate- ja ruokahuollosta.
Muualle muuttanut opiskeleva nuorikin voi edelleen odottaa vanhemmilta esimerkiksi pyykkipalvelua. Tällöin voi sanoa, että pesukonetta saa itse käyttää - jo silloin, kun nuori vielä asuu kotona.
Saloheimon mukaan lapsen olisi syytä lentää pesästä viimeistään opintojen päätyttyä ja työelämään siirryttäessä. Vanhemmat voivat hyvin ottaa kotoa muuton puheeksi, ellei nuori itse sitä tee. Niin kauan kuin asuu kotona, on noudatettava kodin pelisääntöjä täysi-ikäisyydestä huolimatta. Kuten tehtävä osansa kotitöistä ja ilmoitettava, ellei tule yöksi kotiin."
Saattaa olla joku hetkellinen tilanne elämässä.
Toki erikseen sitten nämä syrjäytyneet miehet tms.
Itse joudun auttamaan maalla asuvia vanhempia paljon eri töissä. Toki asun muualla.
Miten ne onkin melkein aina miehiä?
Vanhemmat eivät ole osanneet päästää menemään. Elämä menee ihan hukkaan :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asunnossa on tilaa ja yhteiselo sujuu, niin mitä tuo nyt haittaa?
Onhan se lapsi melkoinen luuseri joa ei vielä 30-vuotiaanakaan ole itsenäinen. Äiti ruokkii ja pesee pyykit...
Vetoan tähän aina, kun vaimo vaatii minua tekemään kotitöitä. Katson häntä ihmeissäni ja kysyn, etkö ole sen vertaa itsenäistynyt, että kykenisit pyykkisi pesemään.
Viikon paskin vitsi- tittelin voittaja!
Monesti kyse on takertuvista vanhemmista. Ei kukaan synny syrjäytyneenä.
Vetoan tähän aina, kun vaimo vaatii minua tekemään kotitöitä. Katson häntä ihmeissäni ja kysyn, etkö ole sen vertaa itsenäistynyt, että kykenisit pyykkisi pesemään.