Kuinka moni nainen on selvinnyt 40 kriisistä eroamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää pelehtikö muiden kanssa ennenkuin olette tosissanne miettineet oletteko valmiita menettämään puolisonne lopullisesti, valmiita lasten suruun ja siihen ettei heillä ole enää ehjää perhettä ja valmiita jakamaan omaisuuden ja tulemaan sen jälkeen taloudellisesti yksin toimeen. Ja valmiita elämään ilman puolisoa, koska siitä ihastumisesta harvoin seuraa pysyvä parisuhde.

Miksi ei saisi pelehtiä ja vaihtaa lennosta?

Ei pidä olla ehdoton ja mustavalkoinen.

 

Kyllä lapset sopeutuu. Kaikki lapset toivovat vanhempiensa eroa ja selkäreppulapsuutta.

Lapsi on onnellinen kun vanhempi on onnellinen.

Hapsunhauskaa sarkasmia tyhjyyttään kumisevilla fraaseilla.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei selvinnyt neljänkympin kriisistä. Hankki toisen naisen ja jätti minut lyhyellä ilmoituksella hänen takiaan 18 avioliittovuoden päätteeksi.

Varmasti onnellinen. Saat nähdä niin tulee jonkun ajan kuluttua pyytämään, että ota takaisin. Niin nähty nuo uudet onnet. 

Mä en ole laskenut onko mulla ollut neljääkymmentä kriisiä... oisko niitä ehkä parikymmentä ollut tässä vuosien varrella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei selvinnyt neljänkympin kriisistä. Hankki toisen naisen ja jätti minut lyhyellä ilmoituksella hänen takiaan 18 avioliittovuoden päätteeksi.

Varmasti onnellinen. Saat nähdä niin tulee jonkun ajan kuluttua pyytämään, että ota takaisin. Niin nähty nuo uudet onnet. 

Tästä on aikaa jo 5 vuotta eikä ole kertaakaan kinunut eikä katunut. 

Vierailija kirjoitti:

Älkää pelehtikö muiden kanssa ennenkuin olette tosissanne miettineet oletteko valmiita menettämään puolisonne lopullisesti, valmiita lasten suruun ja siihen ettei heillä ole enää ehjää perhettä ja valmiita jakamaan omaisuuden ja tulemaan sen jälkeen taloudellisesti yksin toimeen. Ja valmiita elämään ilman puolisoa, koska siitä ihastumisesta harvoin seuraa pysyvä parisuhde.

Ai. Mun mies nimenomaan pelehti selkäni takana, koska hän halusi löytää toisen ja jättää minut. Ja niin hän sitten lopulta tekikin. Jätti mut salarakkaan takia.

Vierailija kirjoitti:

Älkää pelehtikö muiden kanssa ennenkuin olette tosissanne miettineet oletteko valmiita menettämään puolisonne lopullisesti, valmiita lasten suruun ja siihen ettei heillä ole enää ehjää perhettä ja valmiita jakamaan omaisuuden ja tulemaan sen jälkeen taloudellisesti yksin toimeen. Ja valmiita elämään ilman puolisoa, koska siitä ihastumisesta harvoin seuraa pysyvä parisuhde.

Tuo on todella niin totta, sivusta/läheltä seurannut kaverin perhettä. Alku oli todellista huumaa ja reilu pari vuotta niin aika kova tiputus maanpinnalle, salarakas vaan löysi uuden. Sarjapettäjä kuulemma. Alkoi kaveria ex-vaimo ja perhe kiinnostaa. Vaimo oli jo löytänyt uuden. Ei ottanut takas.  Mies aikalailla surkeena, etsii yhä sitä elämänsä rakkautta, yli 50 vuotias. Oon kyllä ollut juttukaverina. Hyvä herätys tuo itsellekin ja alkoi oma parisuhde parantua, kun ymmärsi mitä voi pahimmillaan käydä. Mutta ei sitä siinä huumassa tajua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää pelehtikö muiden kanssa ennenkuin olette tosissanne miettineet oletteko valmiita menettämään puolisonne lopullisesti, valmiita lasten suruun ja siihen ettei heillä ole enää ehjää perhettä ja valmiita jakamaan omaisuuden ja tulemaan sen jälkeen taloudellisesti yksin toimeen. Ja valmiita elämään ilman puolisoa, koska siitä ihastumisesta harvoin seuraa pysyvä parisuhde.

Ai. Mun mies nimenomaan pelehti selkäni takana, koska hän halusi löytää toisen ja jättää minut. Ja niin hän sitten lopulta tekikin. Jätti mut salarakkaan takia.

Minäkin jätin mieheni ja perheeni. Salarakas syynä. No nyt jo viides vuosi menossa salarakkaan kanssa ja nyt vaan alkanut mietityttää. Uudessa miehessä kans vikansa, kuten minussa. Ex-mies oli sittenkin ihan hyvä, nyt ymmärrän että tuo 40 ikä ja  hormoonit alkoi jyllämään, mikään ei tuntunut miltään ja salarakas sai olon hetkeksi tasapainoon. Että tällästävoihan v

40 kriisi on sitä, että parikymppisenä on pantu jännempien miesten kanssa ja kolmekymppisenä pariuduttu luotettavan ja kunnollisen mutta tylsemmän miehen kanssa.

Kun lapset lentävät pesästä, tulee sama fiilis kuin parikymppisenä, että "elämä menee hukkaan" jos nainen uhraa kallisarvoisen itsensä tavismiehelle. Sitten on "kasvettu erilleen", koska ainoa syy pariutumiseen tavismiehen kanssa oli alun perinkin se lapsikuume.

Näin oli käydä meillekin. Kyllä se kipinä löytyi ja nyt ihan seesteinen olo. Nyt jo ikää yli 60 mutta siinä 50 kieppeillä tuo tuska oli pahimmillaan. Paljon oon jutellut miehen kanssa, että mikä meille tuli. Todettu että varmasti oli hormoonit osallisena. huh, varsinain koettelmus. Kyllä voitiin sillon huonosti koko perhe. Lapsetkin ihmetteli ja kärsi. Kaikesta selviää ja perhe yhdessä. Voitto. Toivon, että enää ei kriisejä tule, ehkä sitten kun joutuu vahhustentaloon;) 

No ainakin minä. 

40v täynnä ja kova neljänkympin kriisi. Menin ihastumaan toiseen mieheen. Oman miehen kanssa alakouluikäiset lapset. Nyt tässä sitten mietitään . Lähteäkö salarakkaan matkaan vai ei? Tai ylipäätään eroaisiko. Enhän voi tietää toimisiko suhde edes toisen kanssa. Ja niinhän sitä sanotaan, ettei kenenkään vuoksi kannata erota. Ennemminkin pitäisi miettiä haluaako elää sinkkuelämää jne.

Oman miehen kanssa seksi ei ole koskaan ollut hyvää miehen rajoittuneisuuden vuoksi.  Salarakkaan kanssa kaikkea muuta. Ja muutenkin luonteeltaan enemmän sellainen persoona jota olen aina etsinyt. (Hän on sinkku) Kuulostaa kyllä kliseiseltä.  Aivan helkkarin vaikeita päätöksiä. Lasten takia tässä haluaa yrittää, en haluaisi heitä reppulapsiksi kiertämään kodista toiseen. Sitten taas tuntuu pahalta menettää tämä salarakas, koska järki kuitenkin sanoo, että päätöksiä pitää kohta tehdä enkä halua tätä tilannetta jatkaa kauaa. Olen varma, että aina tulisin miettimään millaista elämä tämän toisen kanssa olisi voinut olla. Auttakaa, hjelp.

Vierailija kirjoitti:

40v täynnä ja kova neljänkympin kriisi. Menin ihastumaan toiseen mieheen. Oman miehen kanssa alakouluikäiset lapset. Nyt tässä sitten mietitään . Lähteäkö salarakkaan matkaan vai ei? Tai ylipäätään eroaisiko. Enhän voi tietää toimisiko suhde edes toisen kanssa. Ja niinhän sitä sanotaan, ettei kenenkään vuoksi kannata erota. Ennemminkin pitäisi miettiä haluaako elää sinkkuelämää jne.

Oman miehen kanssa seksi ei ole koskaan ollut hyvää miehen rajoittuneisuuden vuoksi.  Salarakkaan kanssa kaikkea muuta. Ja muutenkin luonteeltaan enemmän sellainen persoona jota olen aina etsinyt. (Hän on sinkku) Kuulostaa kyllä kliseiseltä.  Aivan helkkarin vaikeita päätöksiä. Lasten takia tässä haluaa yrittää, en haluaisi heitä reppulapsiksi kiertämään kodista toiseen. Sitten taas tuntuu pahalta menettää tämä salarakas, koska järki kuitenkin sanoo, että päätöksiä pitää kohta tehdä enkä halua tätä tilannetta jatka

Ero on aina ja kaikissa tilanteissa parasta lapsille.

En eronnut nelikymppisenä, erosin jo ennen sitä.

Vierailija kirjoitti:

40v täynnä ja kova neljänkympin kriisi. Menin ihastumaan toiseen mieheen. Oman miehen kanssa alakouluikäiset lapset. Nyt tässä sitten mietitään . Lähteäkö salarakkaan matkaan vai ei? Tai ylipäätään eroaisiko. Enhän voi tietää toimisiko suhde edes toisen kanssa. Ja niinhän sitä sanotaan, ettei kenenkään vuoksi kannata erota. Ennemminkin pitäisi miettiä haluaako elää sinkkuelämää jne.

Oman miehen kanssa seksi ei ole koskaan ollut hyvää miehen rajoittuneisuuden vuoksi.  Salarakkaan kanssa kaikkea muuta. Ja muutenkin luonteeltaan enemmän sellainen persoona jota olen aina etsinyt. (Hän on sinkku) Kuulostaa kyllä kliseiseltä.  Aivan helkkarin vaikeita päätöksiä. Lasten takia tässä haluaa yrittää, en haluaisi heitä reppulapsiksi kiertämään kodista toiseen. Sitten taas tuntuu pahalta menettää tämä salarakas, koska järki kuitenkin sanoo, että päätöksiä pitää kohta tehdä enkä halua tätä tilannetta jatka

Hyvä, että mietit. Mieti tarkkaan. Itsellä oli ja olin ihan huumassa, ihan pää sekaisin, siinä tekee ihan hulluja juttuja. ja kun salainen juttu niin vaan todella jännää ja lisää vaan tunnetta. Arki on ihan eri juttu, kun ei ole sitä jännitystä/salaamista niin voi tunteet hävitä aika äkkiä, tosiasia. Voit todellakin tuhota paljon. Minulla salasuhde pättyi kun salarakas erosi vaimostaan, ero oli hänelle ilmeisen kova paikka ja lähti hakemaan heti uutta seuraa, vaikka vakuutti rakkauttaan minuun. Todellinen sarjapettäjä. Onneksi en ehtinyt erota. Työsin tuota eroa salarakkasta pari vuotta, oli tuskaa ja välillä valtavaa ahdistusta mitä olin tehnyt ja samalla rakensin omaa parisuhdetta aviomieheeni uudestaan. Nyt olen tyytyväinen päätökseeni ja rakkaus on löytyyt oman mieheeni uudestaan. Perhe on kasasa. Olisin voinut tuhota kaiken, hormoonti sekoitti pään. Onneksi tuo on ohieli juttele miehellesi, älä teet mitään hätiköityäkadut suurella todennäköisyydellä

Minä selvisin. Ero tuli vasta hieman yli 5-kymppisenä

Nosto

Vierailija kirjoitti:

No ainakin minä. 

Sain alapeukun, oon silti naimisissa, oltu 20 vuotta. Mieheni kesti siinä missä minäkin.

N52

Elämäni karsein kriisi. Meinasin joutua osastolle. 

Lukiossa tavattu mieheni kanssa (olin ekalla, hän abi). Naimisiin, lapset, koti, velka, työ, harrastukset, arki...

Ja sit 38v. hullaannuin kriiseilevästä työkaveristani, joka erosi. Olimme jo hyppäämässä sänkyyn, kävin niin kuumana. Olin kuin teini. Tsiisus. 

Kaikki käyty avomieheni kanssa läpi ja nykyään avioliitto voi tosi hyvin. Onneksi ei tullut eroa eikä pilattu lasten elämää. Olen onnellinen ja kiitollinen. 

En selvinnyt mieheni kriisistä. Sinne meni 20 vuotta kuin tyhjää vain.

On ihan yleistä, että nainen alkaa haluta muutosta ja uusia tuulia elämäänsä siinä 40 vuoden iässä. Ihan ensimmäisenä vaihtoehtona ei kannata miettiä eroa, vaan ensin kannattaa miettiä, voiko elämässä tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät kauheasti vaikuta muun perheen elämään.

Esim. työpaikan vaihto (nelikymppisenä on viimeinen hetki tehdä se, jos aikoo).

Vanhan harrastuksen lopettaminen ja uuden aloittaminen.

Ehkä kannattaa keskustella puolison kanssa, olisiko mahdollista tehdä yhdessä jotain, mitä ennen ette ole tehneet.

Joku nuoruuden unelma, joka jäi silloin toteuttamatta.

Jos puoliso on sitä mieltä, että "koskaan et muuttua saa", kysy, eikö paremmaksikaan saa muuttua.