Kuinka moni nainen on selvinnyt 40 kriisistä eroamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on 40 kriisi?

50 v villityksen tiedän, mutta tuo on uutta.

Naisilla alkaa hormonit vähentyä 37-38-vuotiaana. On tyhjäkäyntiä ja draaman hakua, menneisyyden kaivelua, jos sieltä löytyisi jotain. 40v on ihmisestä riippuen joko eron tai uudestisyntymisen aikaa. 

Miehillä on 4-kympin nelistys tuon maagisen rajan jälkeen. Isottelua, kitinää, pahimmillaan paljon nuorempien perässä juoksemista. Mikään ei ole hyvin. 

Omalla kohdalla tais 40 kriisi mennä ohi, mutta nyt 52 vuotiaana sopii oireet kuin nenä päähän.

Miehen neljänkybänen oli rankkaa. Mikä kiukkuperse kiukuttelija se olikaan. Aivan sietämättömät pari vuotta. Viihdyin pitkiä aikoja mökillä silloin.

Sekosin siinä 38-vuotiaana. Sitä kesti muutama vuosi. Onneksi ei eroa tullut! Nyt jälkikäteen mietin miten hirveää olisi ollut, jos siinä mielenhäiriössä olisin eronnut.

En ole vieläkään eronnut, mutta ehkä ensi vuonna sitten.

Odottakaa kun tulette tähän kuudenkympin ikään. Panettaa ihan koko ajan ja liukuvoidetta menee tuubitolkulla viikossa. Onneksi miehiä on helppo saada ja halukkaita riittää. Olen myös vanhemmalla iällä oppinut nielemään kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Itse aina ihmettelen että ketä ne on ketkä eroaa, kun niistä aina möyhkätään. Omassa lähipiirissä 7 kaveria, jotka kaikki naimisissa eikä näytä kukaan eroavan. Hyvä niin! Tasapainoset ja kouluttautuneet ihmiset ovat varmasti menneetkin naimisiin vakaasti eikä ajatuksella että kokeillaan ja lähetään kriisin tullen menemään. Yhteiset lapset sitoo myös ja kuka nyt haluis lapsille eroperhettä. Tasapainoset fiksut ihmiset ei ainakaan.

 

Ikää 45v.

Omassa lähipiirissä suurin osa on eronnut välillä 35-45.

Vierailija kirjoitti:

Odottakaa kun tulette tähän kuudenkympin ikään. Panettaa ihan koko ajan ja liukuvoidetta menee tuubitolkulla viikossa. Onneksi miehiä on helppo saada ja halukkaita riittää. Olen myös vanhemmalla iällä oppinut nielemään kaiken.

Vau odotan kyllä! Näin 42-vuotiaana kun haluja ei käytännössä ole ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi selvitä eroamatta? Se on ensimmäinen mahdollisuus monelle omaan kasvuun

Kasvaa voi eroamattakin.

Kannattaa aina erota ja syyttää sitä toista kun omassa päässä heittää. 

Minulla tuo kriiseily alkoi 40 vuotiaana, nyt helpottaa ikää kohta 50. Ihminen todellakin voi mennä sekaisin. Mikään ei ollut hyvin. Salarakkaat vaihtuivat kiihtyvään tahtiin...Onneksi tuosta on selvitty (toivottavasti ei tule takapakkia) eroamatta ja perhettä hajottamatta. Huh...vieläkin ahdistaa kun ajattelen mitä tuli tehtyä ja mitä olisi voinut pahimillaan käydä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi selvitä eroamatta? Se on ensimmäinen mahdollisuus monelle omaan kasvuun

Kasvaa voi eroamattakin.

Ei voi, jos puoliso ei hyväksy sitä kasvamista. Sehän vaikuttaa hyvin usein myös puolisoonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi selvitä eroamatta? Se on ensimmäinen mahdollisuus monelle omaan kasvuun

Kasvaa voi eroamattakin.

Ei voi, jos puoliso ei hyväksy sitä kasvamista. Sehän vaikuttaa hyvin usein myös puolisoonkin.

Moni ei hyväksy polyamoriaa. Mikä on ihan ymmärrettävää.

En tiedä miten tästä selviää, kun mikään ei ole hyvin. Vierasta tekee mieli vaikka kotona kaikki ok. Naapurin rouvakin on alkanut nyt näyttää hyvältä, pelottavaa..työssä ei mikään miellytä...tekisi mieli lopettaa duunit ja lähteä reppureisulle. Olen kyllä jo 45, että tiedän että kohta jo kaduttaisi täydellinen irtiotto kaikesta. Voisi porukat ihmetellä kun iskä jätti ja lähti maailmalle...huh..

nosto

Kannattaa muistaa, että nelikymppiset eronneet yh:t ovat kuuminta kamaa deittimarkkinoilla. Voi samanlailla pelata ihmisillä, kuin nuorempana :).

Ihanaa kun on oma rakas kotona. Arvostan kyllä sitä mitä minulla on. En vaihtaisi kyllä mihinkään muuhun. <3 

Perhettä ei kannata jättää.

Ja kumppani tyhmänä tietämättömänä siitä minkälainen paska on vaimona.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että nelikymppiset eronneet yh:t ovat kuuminta kamaa deittimarkkinoilla. Voi samanlailla pelata ihmisillä, kuin nuorempana :).

Osuit naulan kantaan. 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Kiva saada täältä vähän vertaistukea. Itsellä aivan järkyttävä 40 kriisi menossa. Syytän hormoneja. En ymmärrä miten sekaisin voi ihminen mennä. Panettaa ihan jatkuvasti, oma mies ei kiinnosta, haikailen vanhoja hoitoja ja haaveilen nuorista lihaksikkaista miehistä. Olen todella huonolla tuulella jatkuvasti ja tyytymätön elämänvalintoihini. Pelkään, että teen vielä jotain tyhmää ja pilaan kaiken. Onko kellään kokemuksia kauanko tämä kestää? Pitäisikö hankkia joku hormonilääke?

N42

Mulla kesti pahin vaihe ehkä jotain vuosia. Jokainen mies parralla kiinnosti ja mietin mitä hauskaa  niiden kanssa voisi touhuta. Muut edelleen, tuntuu että elämä on niin tylsää! Pahin panetus mennyt ohi, kai vaihdevuodet jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva saada täältä vähän vertaistukea. Itsellä aivan järkyttävä 40 kriisi menossa. Syytän hormoneja. En ymmärrä miten sekaisin voi ihminen mennä. Panettaa ihan jatkuvasti, oma mies ei kiinnosta, haikailen vanhoja hoitoja ja haaveilen nuorista lihaksikkaista miehistä. Olen todella huonolla tuulella jatkuvasti ja tyytymätön elämänvalintoihini. Pelkään, että teen vielä jotain tyhmää ja pilaan kaiken. Onko kellään kokemuksia kauanko tämä kestää? Pitäisikö hankkia joku hormonilääke?

N42

Mulla kesti pahin vaihe ehkä jotain vuosia. Jokainen mies parralla kiinnosti ja mietin mitä hauskaa  niiden kanssa voisi touhuta. Muut edelleen, tuntuu että elämä on niin tylsää! Pahin panetus mennyt ohi, kai vaihdevuodet jo.

Mikä auttaa tähän elämän tylsyyteen? Onko se ainoastaan se salasuhde?