Kuinka moni nainen on selvinnyt 40 kriisistä eroamatta?

40 kriisistä? Aika monta kriisiä sinulla. Melkein yksi viikossa, jos vuodessa siis nuo kaikki.

Vierailija kirjoitti:

40 kriisistä? Aika monta kriisiä sinulla. Melkein yksi viikossa, jos vuodessa siis nuo kaikki.

Yrityksesi olla nokkela epäonnistui mainiosti. Onnittelut!

En tunne ketään joka olisi enää tuossa iässä yhdessä, kaikki ovat eronneet siinä 28-33v paikkeilla.

(yleensä isän perustaessa uutta perhettä, ei aina)

Vaimoni 40v on pari vuotta ollut jotenkin outo. Liityykö ikään sitten, mut on esivaihdevuosioireita, mutta tuntuu olevan jonkinlainen identiteettikriisikin päällä. Henkisesti jotenkin vaikeaa aikaa jne. Toivottavasti pian helpottaisi, mutta ei ole merkkejä. 

Alkuhuuma kestää ensimmäiset kolme vuotta. Sen biologinen tarkoitus on saada nainen astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalla herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä, ja hän aloittaa niistä mankumisen. Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin nuorempaan poljettavaan vaihtavat ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.

Vierailija kirjoitti:

En tunne ketään joka olisi enää tuossa iässä yhdessä, kaikki ovat eronneet siinä 28-33v paikkeilla.

(yleensä isän perustaessa uutta perhettä, ei aina)

Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen vähintään 30v asti. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.

https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…

Olen 43v eikä tulis mieleenkään erota. Miksi pitäis?

En tunnista minäkään enää itseäni tuosta ajasta. Ihan hullua jahdata uutta, jotain haavekuvaa ja pettää kun kotona oli mukava mies. Ei sitä vaan siinä huumassa tajua. Olin olevinaan järkevä, muut vaan ei tajua, mietin. En ollut todellakaan järkevä, ihan vietävissä. Järkyttävää mitä hormoonit saa aikaan. Onneksi tuo kaikki on ohi. 

Eiköhän suurin osa selviä, vain hätäisimmät eroavat.

Niinhän se on, suurin osa selviää. Miten paljon jäisi perheitä hajoamatta, jos ihmiset ajattelisivat muuta kun vain itseään. Mediassa vain eronneet ja rohkeasti uutta tavoittelevat ovat sankareita. Muutama tuttu ollut parisuhteessa jo 30 vuotta. Hyvä kuulla heidän haasteista. Eron kynnykseltä parisuhde uutteen loistoon. Kyllä vaatii rankkaa itsetutkiskelua ja todeta, että joskus vika on omassa itsessaä. Harva sitä uskaltaa tunnistaa saati tunnustaa, helppo syyttää puolisoa.  Eipä näistä onnistumista missään kuule. Miksiköhän? 

Minäkin oli se kusipää, 40-50 v välillä. Mitä on onni elämässä ? Ei se ehkä ole sitä mitä sen kuvittelee olevan. Monella tyhjyys vaivaa. Itselläkin ja aikanaan tosi rankasti. Sitä täytettään tavaroilla tai jollain uudella. Ehkä salarakkaalla tai uudella jollain, millä tahansa. Uutuuden viehätys katoaa aika äkkiä. Ei todella ole helppoa tässä nykymaailmassa sitä onnea löytää, kun se on aina siellä nurkan takana. Tiktokki ja insta muunmuassa sitä syöttää. Mistä sen löytää, sen onnen ? Ehkä ei löydä koskaan mistään. Ihmisillä on paha olla vaikka kaikki on meillä paremmin kuin hyvin.  Sitä itsekin etsin, rauhaa, se rauha lähestyy ja alan arvostamaan jotain pysyvää. Vaatii paljon itseltä. Ei ole helppoa tämä ihmsen elo tässä elämässä. 

Ei ollut mitään kriisiä. Erosin, koska en ollut koskaan miestäni rakastanutkaan. 

No eiköhän ihan tilastomatikalla hyvin moni nelikymppinen nainen ole selvinnyt eroamatta. Kun kuitenkin vain hieman alle puolet ensimmäisistä avioliitosta päättyy eroon.