Kuinka moni nainen on selvinnyt 40 kriisistä eroamatta?

Olen 44v mies ja vaimoni 41 v nyt kärsinyt kriisistä vuoden päivät. Eristänyt minut elämästään lähes täysin, vaatii omaa tilaa, ottanut itselleen jopa erillisen huoneen jossa nukkuu ja viettää kaiken ajan. Haluaa reissata yksin toisella paikkakunnalla, eikä reissut päivänvaloa kestä, kulkee myös baareissa jatkuvasti enkä minä luonnollisesti saa olla paikalla. Myöntänyt kuinka nuoret miehet kiinnostaa ja heidän kaulasta yhytettykin. Vahvoja todisteita on jopa fyysisestä pettämisestä, mutta mitään ei myönnä vaan olen kuulemma vainoharhainen. Puhunut erosta paljon viime aikoina, mutta samalla kehuu minua, kuinka parempaa miestä ei voisi löytyä. Kertoo olevansa varma että tulee eroa katumaan. Rakastan valtavasti vaimoani jonka kanssa 20V elämästä jaettu. Meillä on kaksi murkkuikäistä lasta joiden vuoksi vaimoni kuulemma vielä eroa pohtii. Laittaa kaiken päänsä sisäisen myllerryksen piikkiin. Järjellä ajatellen ero olisi varmasti paras, mutta sydän pistää vastaan. Tämä tilanne on minulle todella raastava, mutta yritän pitää perheen koossa.

Tuo on aika raskasta varmasti. Tee parhaasi ja toivottavasti vaimosi havahtuu jossain kohtaa. Toivon parasta sinulle. Arki on kieltämättä raskasta tässä maailman menossa kun kaikki mediat syöttää tuota onnea aidan toisella puolella. Ei välttämättä ole sitä. Tässä elävä esimerkki, olen mies 56 v. Oma elämän miettiminen alkoi 4 kymmpisenä. Kaikki kotona ok, perhe kasassa ja talous kunnossa. Kiva perhe, lapset  ja vaimo. Alkoi vain täydellinen tyhjyys kaivertaa sisintä. Siitä sitten etsimään seuraa netistä ja sithän sit löyty. Täyttämään tyhjyyttä. Omasta mielestä ihan just parasta. Ei ollut. Lopulta tapsin elämäni rakkauden 47 vuotiaana. Tää on nyt se haaveiden täyttymys. Ihanaa, mikä tunne ja rakkaus, olin siis parisuhteessa ja rakastin myös perhettäni. Ihan valmiina eroamaan. Voiko parempaa ollakaanMuutama vuosi salarakkautta ja täydellistä kaksoiselämää. Kuvittelin, että tämä ja tätä on onni. Tuplaelämä tuntui hyvältä, saada kaikki, perhe kasassa ja rakkautta joka puolella, VMP.  Oma mieli ihan sekaisin. Lopulta kaikki loppui kuin seinään. Kuvittelemani elämäni rakkaus, joka myös teki täysin samaa kuin minä havahtui oman avioeronsa jälkeen ja kun aloin empimään, onneksi joku aivosolu sentään toimi minulla kuitenkin, että en eronnut, niin hän löysi uuden rakkauden reilu kuukaudessa, täytämään omaa tyhjyytään, se siitä meidän rakkaudesta. Järkyttävä tuska mikä tuosta erosta minulle tuli. Reilu vuosi täyttä tuskaa. Nyt jo helpottaa. Täydellinen 40-50 kriisi. Ei tuo mitään rakkautta ollut. Ihastumista ja aivokemiaa. Kun tajusin mitä hormoonit tekee sekä naisille että miehille alkoi paraneminen. Kiitos mun vaimolle joka jaksoi, ihan kaikkee en kertonut. Mutta ymmärrystä riitti. Nyt noin kolme vuotta tuosta ja ihan rakastunut omaan vaimooni. Tuo aivokemia ihan niin kummaa. Ihmiset tuhoaa hyvät ihmissuhteet ja perheet ihan turhaan. Tämä tässä todella lyhesti, mutta pitäkää ihmiset perheet kasassa, joka parisuhtessa tulee pitkiäkin huonoja aikoja, mutta onneksi rakkaus voitti. Kaikki kiittää ja elämä myös. Tämä tässä ihan lyhesti. Hormoonit tasaantuu ja elämä on nyt aika hyvää. Tsemppiä kaikille. Yrittäkää jos vaan pystytte, kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma liitto päätyi eroon. Miehen painostuksesta kävin pari kertaa pariterapiassa, mutta koko sen ajan halusin vain olla muualla. Rakastuin palavasti  10 vuotta nuorempaan naiseen ja sinä aikana tein kaiken rikkoakseni mitä olimme rakentaneet 20 vuotta. Löin miestäni, syytin häntä henkisestä ja seksuaalisesta pahoinpitelystä, eristin hänet elämästäni. Missään mitä sanoin tai tein ei ollut paljoa järkeä tai totuutta  En osaa sanoa mistä olisi ollut apua tai mikä oli syynä.

Vuosia myöhemmin, elämä jatkuu, mutta kaduttaa. Elämä on niukkaa ja rankkaa, usein tajuan kuinka paljon mieheni oikeas teki perheemme eteen .Nuorin lapseni oireilee edelleen henkisesti eron jälkipyykkiä. Aikuiset lapseni ovat ilmaisseet, että he eivät ikinä halua naimisiin tai lapsia. Mies tukee lapsia henkisesti ja rahallisesi aiempaakin enemmän, mutta meidän välimme ovat ymmärrettävästi toivottomasti rikki. 

Oikein tyyppiesimerkki mitä tapahtuu kun uskoo epävakaiden puheita somessa.

On vakaita ja vahvoja. Ja heikkoja ja epävakaita. 

No ei ole ollut vakikumppania enää vuosiin, niin vähän huono tässä on kenestäkään erota. N43

Eiköhän enemmistö ole pysynyt liitossa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän enemmistö ole pysynyt liitossa.

Avioerot kasautuvat samoille ihmisille. Eroherkkyys paljon suurempi toisessa ja sitä seuraavissa liitoissa. Sarjaeroaja ulkoistaa onnellisuuden kumppanilleen koska ei sitä onnea sisältänsä löydä.

Ahdistus ja kriisi 40v. takia? Ei ollut tollasta. Ja miten tuon takia voi ero tulla?

Minusta oli mukava täyttää 40, elämä oli silloin parhaimmillaan. Oli hyvä työ, lapset jo teinejä, miehen kanssa sujui hyvin eikä ollut mitään terveysongelmia. Miehen kanssa sujuu edelleen hyvin, lapset ovat muuttaneet pois kotoa, mutta työtä ei ole ja terveyskin on osin mennyt. Pärjään kuitenkin ihan hyvin.

Itse aina ihmettelen että ketä ne on ketkä eroaa, kun niistä aina möyhkätään. Omassa lähipiirissä 7 kaveria, jotka kaikki naimisissa eikä näytä kukaan eroavan. Hyvä niin! Tasapainoset ja kouluttautuneet ihmiset ovat varmasti menneetkin naimisiin vakaasti eikä ajatuksella että kokeillaan ja lähetään kriisin tullen menemään. Yhteiset lapset sitoo myös ja kuka nyt haluis lapsille eroperhettä. Tasapainoset fiksut ihmiset ei ainakaan.

Ikää 45v.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus ja kriisi 40v. takia? Ei ollut tollasta. Ja miten tuon takia voi ero tulla?

Taustasyyt usein.

1. Heikko tai olematon itsetunto

2. Käsittelemättömät lapsuudesta kumpuavat traumat

3. Turvaton kiintymysuhdetyyli erityisesti välttelevän tyylin eri variaatiot

4. Heikko tai olematon kyky ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan parisuhteen alusta lähtien rehellisesti

5. Erilaiset tunnelukot jotka hoitamatta. Erityisesti hylkäämisen ja oikeutuksen tunnelukot.

Siinäpä muutamia.

Tilastohullu kysyy: kuinka moni?

Meillä minulla 40 kriisiä, kuka olen ja mitä minä vielä haluan tehdä ja kokea. Onneksi miehen kanssa ollaan puhuttu asiasta ja ollaan molemmat mm. käyt tapailemassa muita ihmisiä ja fyysisyyttäkin on ollut. Molemmilla ollut hauskaa ja tykätään sen jälkeen tulla kotiin ja kertoa toisillemme luvallisista seikkailuistamme. Ollaan käyty myös matkoilla yms. Katsotaan kauanko tätä hauskaa jatkuu!

Vierailija kirjoitti:

Meillä minulla 40 kriisiä, kuka olen ja mitä minä vielä haluan tehdä ja kokea. Onneksi miehen kanssa ollaan puhuttu asiasta ja ollaan molemmat mm. käyt tapailemassa muita ihmisiä ja fyysisyyttäkin on ollut. Molemmilla ollut hauskaa ja tykätään sen jälkeen tulla kotiin ja kertoa toisillemme luvallisista seikkailuistamme. Ollaan käyty myös matkoilla yms. Katsotaan kauanko tätä hauskaa jatkuu!

Mielenkiintoista että muita ihmisiä käytetään esineinä kuin Ikean pöytiä oman hedonismin tyydyttämiseksi ja loppu viimein omien pään sisäisten ongelmien hoitamisen pakenemiseen. No, jokainen tyylillään.

Ylös

40 vuoden iässä naisen vähenevä estrogeeni yrittää vielä kerran saada naisen raskaaksi, joten alkaa haikailu jonkun uuden, kiinnostavan perään. Entinen elämä ja puoliso saattaa näyttäytyä vääränlaisena. Minullekin kävi näin. Lasten komentaminen väsytti, ei ollut mitään kivaa itsellä, mieskin keskittyi omiin juttuihinsa. Ihastuin toiseen, joka osoitti kiinnostusta minuun. En kuitenkaan tehnyt mitään muuta kuin juttelua ja pari halausta. Olin aivan stressissä tilanteen vuoksi. Kerroin miehelleni, jota yhä rakastin. Hän alkoi enemmän panostaa parisuhteeseemme ja meillä alkoi mennä hyvin. Nyt olen kiitollinen siitä, että minulla on juuri tuollainen mies, vaikka silloin tuntui ettei hänessö ole mitään hyvää. 

Älkää pelehtikö muiden kanssa ennenkuin olette tosissanne miettineet oletteko valmiita menettämään puolisonne lopullisesti, valmiita lasten suruun ja siihen ettei heillä ole enää ehjää perhettä ja valmiita jakamaan omaisuuden ja tulemaan sen jälkeen taloudellisesti yksin toimeen. Ja valmiita elämään ilman puolisoa, koska siitä ihastumisesta harvoin seuraa pysyvä parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Haluaa reissata yksin toisella paikkakunnalla, eikä reissut päivänvaloa kestä, kulkee myös baareissa jatkuvasti enkä minä luonnollisesti saa olla paikalla. Myöntänyt kuinka nuoret miehet kiinnostaa ja heidän kaulasta yhytettykin. Vahvoja todisteita on jopa fyysisestä pettämisestä, mutta mitään ei myönnä vaan olen kuulemma vainoharhainen. 

Lähtisin välittömästi , jos vaimoni tekisi minulle tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Älkää pelehtikö muiden kanssa ennenkuin olette tosissanne miettineet oletteko valmiita menettämään puolisonne lopullisesti, valmiita lasten suruun ja siihen ettei heillä ole enää ehjää perhettä ja valmiita jakamaan omaisuuden ja tulemaan sen jälkeen taloudellisesti yksin toimeen. Ja valmiita elämään ilman puolisoa, koska siitä ihastumisesta harvoin seuraa pysyvä parisuhde.

Miksi ei saisi pelehtiä ja vaihtaa lennosta?

Ei pidä olla ehdoton ja mustavalkoinen.

 

Kyllä lapset sopeutuu. Kaikki lapset toivovat vanhempiensa eroa ja selkäreppulapsuutta.

Lapsi on onnellinen kun vanhempi on onnellinen.

Mun mies ei selvinnyt neljänkympin kriisistä. Hankki toisen naisen ja jätti minut lyhyellä ilmoituksella hänen takiaan 18 avioliittovuoden päätteeksi.