Kuinka moni nainen on selvinnyt 40 kriisistä eroamatta?

Vierailija kirjoitti:

Kiva saada täältä vähän vertaistukea. Itsellä aivan järkyttävä 40 kriisi menossa. Syytän hormoneja. En ymmärrä miten sekaisin voi ihminen mennä. Panettaa ihan jatkuvasti, oma mies ei kiinnosta, haikailen vanhoja hoitoja ja haaveilen nuorista lihaksikkaista miehistä. Olen todella huonolla tuulella jatkuvasti ja tyytymätön elämänvalintoihini. Pelkään, että teen vielä jotain tyhmää ja pilaan kaiken. Onko kellään kokemuksia kauanko tämä kestää? Pitäisikö hankkia joku hormonilääke?

N42

 

Sun pitää vaan rakastua mieheesi uudestaan, herättää itsesi huomaamaan mikä oli se asia, joka hänessä viehätti alunperinkin. Tehkää jotain jännittävää yhdessä, tai aloittakaa vaikka joku yhteinen harrastus joka yhdistää ja tuo yhteistä aikaa ja tekemistä.

Se on ihan tutkittu, että usein pieni jännityksen kokeminen ja "siitä selviäminen" yhdessä voi johtaa helpommin rakastumisen tunteisiin. Tämän takiahan esim. ensitreffeille vinkataan joskus huvipuistoa tai kauhuleffaa. Miksei sama voisi toimia oman, jo tutunkin miehen kanssa. Kannattaa ainakin kokeilla.

Mulla meni ohi tuo kriisi ja yhdessä ollaan edelleen miehen kanssa. Mistähän kummasta tuollainen tulee naisille ylipäätään? Elämänkaaripsykologiaakin olen vähän opiskellut, silti arvoitus minulle. 

N44, 20 vuotta yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni ohi tuo kriisi ja yhdessä ollaan edelleen miehen kanssa. Mistähän kummasta tuollainen tulee naisille ylipäätään? Elämänkaaripsykologiaakin olen vähän opiskellut, silti arvoitus minulle. 

N44, 20 vuotta yhdessä 

Varmasti hormoneihin liittyy jotenkin tämä myös, ja esivaihdevuosiin, jotka voivat alkaa jo aika kauan ennen kuin varsinainen menopaussi tulee.

N44

Ai tässä pitäisi olla joku kriisi vai? Miksi??

Oma liitto päätyi eroon. Miehen painostuksesta kävin pari kertaa pariterapiassa, mutta koko sen ajan halusin vain olla muualla. Rakastuin palavasti  10 vuotta nuorempaan naiseen ja sinä aikana tein kaiken rikkoakseni mitä olimme rakentaneet 20 vuotta. Löin miestäni, syytin häntä henkisestä ja seksuaalisesta pahoinpitelystä, eristin hänet elämästäni. Missään mitä sanoin tai tein ei ollut paljoa järkeä tai totuutta  En osaa sanoa mistä olisi ollut apua tai mikä oli syynä.

Vuosia myöhemmin, elämä jatkuu, mutta kaduttaa. Elämä on niukkaa ja rankkaa, usein tajuan kuinka paljon mieheni oikeas teki perheemme eteen .Nuorin lapseni oireilee edelleen henkisesti eron jälkipyykkiä. Aikuiset lapseni ovat ilmaisseet, että he eivät ikinä halua naimisiin tai lapsia. Mies tukee lapsia henkisesti ja rahallisesi aiempaakin enemmän, mutta meidän välimme ovat ymmärrettävästi toivottomasti rikki. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on 40 kriisi?

50 v villityksen tiedän, mutta tuo on uutta.

Ap:hän itse asiassa kirjoitti "Kuinka moni nainen on selvinnyt neljästäkymmenestä kriisistä eroamatta?"

Itselläni ei ole ollut noin monta kriisiä.

Ei ollut kriisiä, mutta erosin silti epäterveestä toksisesta parisuhteesta. Ja se oli elämäni paras päätös.

Iällä on ainoastaan se tekeminen asian kanssa, että lapset on jo isoja ja niiden kanssa pärjää hyvin yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on 40 kriisi?

50 v villityksen tiedän, mutta tuo on uutta.

Naisilla alkaa hormonit vähentyä 37-38-vuotiaana. On tyhjäkäyntiä ja draaman hakua, menneisyyden kaivelua, jos sieltä löytyisi jotain. 40v on ihmisestä riippuen joko eron tai uudestisyntymisen aikaa. 

Miehillä on 4-kympin nelistys tuon maagisen rajan jälkeen. Isottelua, kitinää, pahimmillaan paljon nuorempien perässä juoksemista. Mikään ei ole hyvin. 

Ennemmin sanoisin että tuo kriiseily tarttuu. Jos kaverit tai lähipiiri kriiseilevät niin on paljon isompi vaara että itsekin alkaa kun joka puolella jauhetaan näitä kriisejä koko ajan ja analysoidaan suhteita puhki. Sitten taas jos lähellä ei tapahdu mitään niin paljon helpommin itsekin vain elää sitä arkeaan eteenpäin.

Itse en ole mitään kriisiä kokenut, en kolmenkympin kohdalla, en neljässä kympissä enkä vielä viidessä kympissäkään. Enkä oikein tunnista sellaista omassa lähipiirissäni. Jossain kauempana sitten kyllä.

Minulla olisi kaikki hyvin, mutta puoliso kriiseilee. Vanha kikka, että kuvittelisin tapaavani hänet nyt ja mietin, miten varmasti rakastuisin päätä pahkaa, ei enää toimi. Jos nyt tapaisin tuon kriiseilevän keski-ikäisen ukon, en koskisi häneen pitkällä tikullakaan.

Rankkaa on.

Itsellä eii ollut minkäänlaista nelikymppiskriisiä. Viisikymppisenä alkoi ilmetä vaihdevuosioireita ja kiinnostus kaikkeen seksuaalissisältöiseen vähentyi, ja alkoi mielessään suunnitella eroa, ja kyllä se varmaan tapahtuu tossa kuusikymppisenä.

N55

Minulla kriisi ei liittynyt ikään vaan hormonaalisiin muutoksiin, jotka olivat rajuja. En tiedä säästyisikö pahimmilta mielialanvaihteluilta jos käyttäisi hormonaalista ehkäisyä perimenopaussin yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni ohi tuo kriisi ja yhdessä ollaan edelleen miehen kanssa. Mistähän kummasta tuollainen tulee naisille ylipäätään? Elämänkaaripsykologiaakin olen vähän opiskellut, silti arvoitus minulle. 

N44, 20 vuotta yhdessä 

Varmasti hormoneihin liittyy jotenkin tämä myös, ja esivaihdevuosiin, jotka voivat alkaa jo aika kauan ennen kuin varsinainen menopaussi tulee.

N44

Vaihdevuodet alkavat keskimäärin 51-vuotiaana.

Esivaihdevuodet alkavat noin 10 vuotta aiemmin eli keskimäärin noin 41-vuotiaana.

Ehkä naiset kokevat, että jos kumppani on paska, niin ei se tuijottamalla ja pitämällä parane, vaan vaihtamalla se paranee. Ja tuossa iässä tehdään vääjämättä tilipäätöstä elämästä, mitä siihen asti on tullut tehtyä ja mites tästä eteenpäin, että haluaako samaa paskaa samassa paketissa seuraavatkin vuodet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni ohi tuo kriisi ja yhdessä ollaan edelleen miehen kanssa. Mistähän kummasta tuollainen tulee naisille ylipäätään? Elämänkaaripsykologiaakin olen vähän opiskellut, silti arvoitus minulle. 

N44, 20 vuotta yhdessä 

Varmasti hormoneihin liittyy jotenkin tämä myös, ja esivaihdevuosiin, jotka voivat alkaa jo aika kauan ennen kuin varsinainen menopaussi tulee.

N44

Vaihdevuodet alkavat keskimäärin 51-vuotiaana.

Esivaihdevuodet alkavat noin 10 vuotta aiemmin eli keskimäärin noin 41-vuotiaana.

Ehkä naiset kokevat, että jos kumppani on paska, niin ei se tuijottamalla ja pitämällä parane, vaan vaihtamalla se paranee. Ja tuossa iässä tehdään vääjämättä tilipäätöstä elämästä, mitä siihen asti on tullut tehtyä ja mites tästä eteenpäin, että h

Usein tuossa iässä miestä ei edes haluta vaihtaa vaan sen sijaan erota ja elää loppuelämä ilman miehen aiheuttamaa lisätaakkaa.

Ikäni alkoi nelosella kun täysin puskista mieheni ilmoitti avioerosta. Minusta tuli kahden pikkulapsen totaaliyksinhuoltaja. Löysin onneksi uuden puolison joitakin vuosia sen jälkeen. Kamala kokemus.

Hormonit sekoittaa naisen pään. 

Minä selvisin siitä eroamatta vain parin sivusuhteen avulla. Ne suhteet meni ohi ja kriisi meni ohi, luojan kiitos en eronnut.

Tilastotieto kertoo että noin 480.miljoonaa naista,pitkällä ajanjaksolla 18,miljardia.

Minä selvisin, mutta minun kriiseilyni ei koskaan ulottunut parisuhteeseen koska se oli niin hyvä. Nyt 50- vuotiaana ja vaihdevuosien ollessa ovella on käsillä ihan toinen kriisi ja siihen parisuhde on tullut mukaan vaikka edelleen hyvä onkin. Mutta eiköhän tästäkin selvitä.

Miksi pitää olla hormonien vietävissä, ja sitten kun ei oma hillintä riitä pitää ottaa käyttöön julkinen äänestys? Saman kysymyksen esitän miehillekin, jotka käyttäytyy yhtä pöntösti.

Miksi?

40 eri kriisiä on kyllä aika paljon. Varmaan koettelevaa kenelle tahansa.