Kuinka moni nainen on selvinnyt 40 kriisistä eroamatta?

Onhan tässä kriisejä ollut, mutta ei ne miehestä johdu. Melkein 30 vuotta yhdessä ja ihan umpirakastunut olen.

Mä selvisin. :-) Tai siis ei mulla ollut mitään kriisiä.

Ukko ei selvinnyt. Se otti eron. :-)

Minä varmaankin selvisin, kun en edes huomannut mitään kriisiä. En kyllä huomannut 50 kriisiäkään. 

Minulla oli elämä parhaimmillaan nelikymppisenä. Oli kiva työ, taloudellinen tilanne hyvä, terveyden kanssa ei ollut ongelmia, lapst helppoja teinejä ja parisuhde kunnossa. Muistan, miten 40-vuotispäivänä ajattelin, että tämän ikäisenä on hyvä elää.

Sehän on ihan ihmisestä kiinni. Naisilla alkaa usein esivaihdevuodet siinä n. 40+ jollain voi alkaa jo aiemmin. Miehillä myös alkaa testosteronitasot tippumaan.

Muuten noi tasalukukriisit taas on mielestäni sellaisia, että esim. 30-vuotiaana havahtuu siihen, että on jo kulunut 10v. siitä kun täytti 20v. Ihmettelee miten aika mennyt niin nopeasti ja miettii onko elämä mennyt yhtään sinne päin kun oli ajatellut. 40-vuotiaana 10v. on mennyt vielä nopeammin, 50v. vielä nopeammin. jne. 

Mä ainakin olen varmaan viimeiset 10v., (olen nyt 45v.) päivitellyt jatkuvasti sitä miten nopeasti aika menee. Olen just se rasittava täti, joka sukujuhlissa päivittelee ihmeissään sitä, miten on sukulaislapset taas kasvaneet ja miten voi olla jo sen ikäisiä, kun justhan ne vasta syntyi.

Ihmisen elämässä ensimmäiset 100 vuotta ovat ne vaikeimmat, sitten vähän helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli elämä parhaimmillaan nelikymppisenä. Oli kiva työ, taloudellinen tilanne hyvä, terveyden kanssa ei ollut ongelmia, lapst helppoja teinejä ja parisuhde kunnossa. Muistan, miten 40-vuotispäivänä ajattelin, että tämän ikäisenä on hyvä elää.

Mulla taas 40-vuotiaana helvetti puhkesi. Jouduin työttömäksi. Aviomies halusi avioeron 15 vuoden yhdessäolon jälkeen, koska oli hommannut salarakkaan, terveyden kanssa tuli ongelmia. Lapset sentään oli silloin helppoja alakoululaisia. Muistan, miten 40-vuotispäivänä ajattelin, että tämän ikäisenä on yhtä helvettiä elää.

Ei kaikille tule ikäkriisejä.

Sanokaapa se.

Ikää vajaa 40 ja karmea kriisi. Lähinnä peilailee elämän valintoja siihen asti ja eteenpäin ja mitä vielä haluaisi kokea.

Lapset kasvaneet isoiksi ja on aika miettiä kuka ja mikä olen ja mitä minä haluan? Elämä ollut viimeiset 20v täysin muille elämistä. 

Pää sanoo, että haluttais laittaa kaikki uusiksi vaikka tiedän että minulla on kaikki hyvin <3 Hormonitko ne tämän tekee?

41v iski "kriisi" jonka itse huomaan ja mies varmaan aika ajoin. Kestänyt vuoden, kaikki on hyvin ja välittävä mies, työ, perhe, koti, seksiä on ja se on ihan hyvää. Mutta, on ollut hetken vieras kuvioissa. Aviomies ei sitä aavista ja järkyttyisi kyllä että miten "näin fiksu" voi olla "niin tyhmä".

Saa nähdä mikä tilanne muutaman vuoden päästä.

Ap, ymmärrän mitä tarkoitat.

Neljääkymmentä kriisiä on kyllä aika vaikea kenenkään selvittää täysissä järjissään. Mitä kaikkia kriisejä noihin mahtui?

Varmaan suurin osa, ei ole ollut minkään sortin kriisiä,. N74

upuup

Vierailija kirjoitti:

41v iski "kriisi" jonka itse huomaan ja mies varmaan aika ajoin. Kestänyt vuoden, kaikki on hyvin ja välittävä mies, työ, perhe, koti, seksiä on ja se on ihan hyvää. Mutta, on ollut hetken vieras kuvioissa. Aviomies ei sitä aavista ja järkyttyisi kyllä että miten "näin fiksu" voi olla "niin tyhmä".

Saa nähdä mikä tilanne muutaman vuoden päästä.

Ap, ymmärrän mitä tarkoitat.

Tässä hyvin kiteytettynä naisen 40-kriisi. 

Meillä miehelle tuli neljänkympin kriisi. Kun kaikki tietyt unelmat ja tavoitteet oli saavutettu, tajusi että uraputki tyssäsi lopullisesti, putosi hän tyhjän päälle. Tajusi kyllä kuvion itsekin. Ei selvitty ilman eroa, koska hoiti itseään sivusuhteella.

Ihme kyllä selvittiin. Minulle iski tarve mitata markkina-arvo ja miettiä kaikki kortit. Olin todella levoton vaikka kotona talo täynnä lapsia. Mies sanoi, että viidenkympin kriisiä hän ei sitten enää katsele.

Nyt tulee 30 vuotta yhteiseloa täyteen. Ikää yli 50v. ja vuosia ollut helppoa ja mukavaa.

Kiva saada täältä vähän vertaistukea. Itsellä aivan järkyttävä 40 kriisi menossa. Syytän hormoneja. En ymmärrä miten sekaisin voi ihminen mennä. Panettaa ihan jatkuvasti, oma mies ei kiinnosta, haikailen vanhoja hoitoja ja haaveilen nuorista lihaksikkaista miehistä. Olen todella huonolla tuulella jatkuvasti ja tyytymätön elämänvalintoihini. Pelkään, että teen vielä jotain tyhmää ja pilaan kaiken. Onko kellään kokemuksia kauanko tämä kestää? Pitäisikö hankkia joku hormonilääke?

N42

"Miehillä on 4-kympin nelistys tuon maagisen rajan jälkeen. Isottelua, kitinää, pahimmillaan paljon nuorempien perässä juoksemista. Mikään ei ole hyvin."

Täytyy olla melkoinen idiootti jos neljänkympin jälkeen alkaa juoksemaan nuorempien naisten perässä. Pahimmassa tapauksessa joutuu taas elämään pikkulapsi vaiheen toiseen kertaan. Jos nyt pitäisi alkaa uutta puolisoa katsomaan, niin kyllä lapset pitää olla jo tehtynä, eli ei alle nelikymppistä. Mieluusti ottaisin itseäni muutaman vuoden vanhemman naisen. Nuoremmat ovat kyllä kivoja kavereita, mutta en kyllä parisuhteeseen niitten kanssa alkaisi.

Ei tule neljänkympin kriisiä, kun on elämässä tarpeeksi sisältöä. Itse täytän 40 ensi vuonna, on yli kymmenen vuotta kestänyt parisuhde ja alakouluikäinen lapsi, työura etenemässä koko ajan vastuullisempiin ja kiinnostavampiin hommiin. Vapaa-aikaa ei paljon ole, kun illat ja viikonloput menee lapsen harrastuksissa, omaa lisäkoulutusta tehdessä ja tietenkin parisuhdeaikaa viettäessä. Oma mies niin rakas ja ihan paras, että mihinkään en vaihtaisi. Välillä kun ehtii salilla käymään ja ulkoilemaankin, niin pysyy mieli virkeänä. 

Tää varmaan poistetaan mainontana tms. Mutta mulla tasasi mielialaa kun aloin syödä aswagandha valmistetta. KSM66 on valmiste. En alkuun uskonut että toimii, mutta heti kun aloin syödä sitä unen laatu parani tosi paljon ja sitä myöten mielialakin, kun sai kunnolla nukuttua.