Kuinka moni nainen on selvinnyt 40 kriisistä eroamatta?
Takokaa järkeä mun kalloon, että parissa vuodessa ahdistus helpottaa ja perhettä ja miestä ei kannata jättää?!
Kommentit (193)
Ei ole ollut kriisejä, ehkä siksi että erosin jo 34 -vuotiaana.
Suunnitelkaa jotain kivaa, vaikka matkaa etelään ja siellä kositte uudestaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös. Mutta koville se otti. Miten siinä ennen nelikymppisiä voi pää mennä niin sekaisin..? Hormonit?
Hormonien puute, oletan. Olin henkisesti kuin tyhjä ilmapallo.
40-vuotiaana välillä hormonit on ihan pilvissä, välillä romahtaa. Johti minulla jäätävään panetukseen ja koviin PMS-oireisiin,
Mitä ihmettä!! Minulla vähän samanlaisia oireita..pää on ihan sekaisin 😬😬
42v oli perimenopaussin ensi oireet, lyhentynyt kierto. 45v 1 kuuma aalto ja itketti. Jne.
Näin viisikymppisenä täytyy sanoa, että halut on aika vähissä. Kyllä se luonto tekee vaan tehtävänsä. Ja jatkuva paine suuntaan sun toiseen.
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä jo lähes 30 vuotta. Kyllä hänkin alkaa jo hiipumaan seksin suhteen .En tietysti tiedä, himoitseeko hän jotain muuta, mutta luulenpa, että tässä iässä aletaan jo olla onnellisia pelkästään sen puolison kainalosta. Seksiä on joskus kun jaksetaan töiden, lasten, vanhempiemme hoidon, talonremontin ja muun ohessa. Ja onpa niitä omiakin kremppoja alkanut tulla.
Uuvuttaa.
Ei mulla 40-vuotiaana mitään kriisiä ollut. Ei ollut 30-vuotianakaan. Täytän tänä vuonna 45. Ero tuli viime vuonna miehen tahdosta.
Minä olisin selvinnyt, mutta mies ei.
Mies alkoi oireilemaan rajusti tasan 40-vuotiaana, oltuamme yhdessä noin 14 vuotta.
Perhe perustettuna, lapset ja koira.
Oireilua kesti viitisen vuotta, oli klassiset toisen naisen oirehtimiset ja niinpä siellä sitten olikin toinen nainen ja minä jäin lehdelle soittelemaan....heippa vaan noin 20 yhteistä vuotta!
Vierailija kirjoitti:
Odottelen vielä kolmenkympin kriisia. Ikää on jo 49....
taidat olla aika tylsä tyyppi
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin selvinnyt, mutta mies ei.
Mies alkoi oireilemaan rajusti tasan 40-vuotiaana, oltuamme yhdessä noin 14 vuotta.
Perhe perustettuna, lapset ja koira.
Oireilua kesti viitisen vuotta, oli klassiset toisen naisen oirehtimiset ja niinpä siellä sitten olikin toinen nainen ja minä jäin lehdelle soittelemaan....heippa vaan noin 20 yhteistä vuotta!
Tässä vaiheessa kannattaa hankkia iltatähti, sillä saa miehen velvollisuudentunteen hetkeksi heräämään. Toiset naisetkin saattavat hyvällä tuurilla kaikota.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin selvinnyt, mutta mies ei.
Mies alkoi oireilemaan rajusti tasan 40-vuotiaana, oltuamme yhdessä noin 14 vuotta.
Perhe perustettuna, lapset ja koira.
Oireilua kesti viitisen vuotta, oli klassiset toisen naisen oirehtimiset ja niinpä siellä sitten olikin toinen nainen ja minä jäin lehdelle soittelemaan....heippa vaan noin 20 yhteistä vuotta!
Mulla olisi tänä kesänä hopeahääpäivä, jos ei olisi käynyt suunnilleen samoin. Miehellä oli toki monta muutakin syytä kriisiin. Yhdessä oltiin 22v.
Mistä 40 kriisistä?? Hormoneissa se vika on ja esimenopaussissa. Ja omassa päässä se kriisi on. Höh. Täytin just 60 eikä oo vielä KRIISEJÄ ollut.
Itse erosin kun 50 rajapyykki alkoi häämöttää. Elämäni paras ratkaisu. En tiedä miksi en pystynyt tekemään sitä paljon paljon aijemmin. Ei ole tarvinnut enää kuunnella haukkumista ja olla kynnysmattona ja kukkarona.
Vierailija kirjoitti:
Näin viisikymppisenä täytyy sanoa, että halut on aika vähissä. Kyllä se luonto tekee vaan tehtävänsä. Ja jatkuva paine suuntaan sun toiseen.
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä jo lähes 30 vuotta. Kyllä hänkin alkaa jo hiipumaan seksin suhteen .En tietysti tiedä, himoitseeko hän jotain muuta, mutta luulenpa, että tässä iässä aletaan jo olla onnellisia pelkästään sen puolison kainalosta. Seksiä on joskus kun jaksetaan töiden, lasten, vanhempiemme hoidon, talonremontin ja muun ohessa. Ja onpa niitä omiakin kremppoja alkanut tulla.
Uuvuttaa.
Tuota se on kun on 30v takana. Luullaan, että se on luonnollista ja kuuluu jo ikään. Ei pidä paikkansa. Seksihalut esim.vähenee/katoaa koska ketä kiinnostaa hinkata saman puolison ksnssa koko ikänsä. Kyllä siinä jo ennemminkin ällöttää.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla 40-vuotiaana mitään kriisiä ollut. Ei ollut 30-vuotianakaan. Täytän tänä vuonna 45. Ero tuli viime vuonna miehen tahdosta.
Ei minullakaan ole ikinä ollut mitään kriisejä ja olen nyt 58-vuotias. Ehkä ensi vuoden syksyllä 60-vuotispäivänäni se vihdoin tulee? Naimisissa olen ollut pian 32 vuotta saman miehen kanssa ja kumpikin meistä kaipaa vain rauhallista elämää. Paitsi jos tosiaan saan sen kriisin ensi vuonna. Jää nähtäväksi.
Missä iässä se kriisi iskee? Olen nyt 39, pitääkö olla jo huolissaan?
Olen selvinnyt, kriisi oli oman pääkopan sisällä eikä kenekään muun syytä, onneksi en eronnut, en edes paljastanut niitä tunteita puolisolle. Nyt on kaikki hyvin.
N47
Tuolla tilastoja
Mielialat heittelee pään sisällä laidasta laitaan. Kaikki on kunnossa mutta tekisi mieli huutaa! Ikää 38 ja pelkään että pahin vaihe menossa. Yritän kuitenkin pitää avioliiton koossa, vaikka mieli tekisi lähteä. Premenopaussi tämä taitaa olla nimeltään.
Hyvästä suhteesta ei tietenkään kannata lähteä. Itse vaan tajusin siinä 38 vuotiaana että oma parisuhde ei sellainen ollut.
En halunnut jäädä jossittelemaan ja menettämään seuraavaa 20 vuotta siihen, että suhde ei ole tasa-arvoinen ja että mitkään minulle tärkeät asiat eivät siinä toteudu. Mieluummin sitten vaikka yksin.
Mulla 38-40 oli tyhjää, 40v olo puhdistui, 41 voin erittäin hyvin.