Lue keskustelun säännöt.
Hyvin rikkaat ihmiset, jotka eivät auta omia vanhempiaan/sisaruksiaan/aikuisia lapsiaan
26.03.2024 |
Tiedän useammankin tällaisen tilanteen (eri suvuista kyse). Nimet muutettu.
Mikko ja Maija ovat sisaruksia, kumpikin on aikuisia. Mikko elää hyvin vaurasta elämää, hänellä on lukuisia kiinteistöjä, vuosipalkka on kuusinumeroinen summa ja tähän sijoitusten yms tuotot päälle. Mikko elää leveää elämää, lomailee perheensä kanssa monta kertaa vuodessa eri paikoissa. Mikon sisko Maija sen sijaan elää lapsiperhearkea, jossa raha on tiukassa epäonnisen asuntoasian vuoksi. Maija ja puolisonsa Lauri kaipaisivat joskus kahdenkeskistä vapaata, mutta lastenvahtiin ei ole varaa. Mikko ei halua auttaa mitenkään taloudellisesti Maijan perhettä, ei edes tarjoamalla rahaa lastenvahtiin vaikka kerran vuodessa. Kerran Maija perheineen vietti lomaviikon Mikon kesämökillä, joka oli tyhjillään. Mikko pyysi Maijaa maksamaan kesämökin juoksevat kulut tuon kesäviikon ajalta. Joku toinen olisi kenties antanut sisaruksensa käyttää kesämökkiä surutta ilmaiseksi tuon viikon, mutta ei Mikko.
Anna on varttunut mummonsa luona, joka kasvatti Annan ja Annan siskon, Leenan. Anna on aikuisena tehnyt rahakasta uraa rakennusbisneksessä, hänellä on monta asuntoa ja hän rakennutti loma-asunnon ulkomaille. Annalla riittää autoja ja muuta omaisuutta. Annan mummo on jo iäkäs ja asuu vanhassa omakotitalossaan. Anna ei tee elettäkään palkatakseen apua mummolle/hankkimalla hoivakotipaikkaa. Leena puolestaan elää viiden lapsen yksinhuoltajana lähdettyään väkivaltaisesta parisuhteesta. Annaa ei kiinnosta auttaa Leenaa, jolla on tiukkaa lasten ja uuteen ammattiin opiskelun kanssa.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä. Miksi ihmeessä hyvin rikkaat ihmiset eivät auta läheisiään, jotka selvästi hyötyisivät avusta?
Kommentit (80)
Kannettu vesi ei pysy kaivossa.
Vaikka olisi autettu isostikin esimerkiksi maksamalla pankkilainoja pois, niin siitä ei ole apua. Uutta lainaa on on pian taas maksettavana, kun on ollut joku kiva kalliimmanpuoleinen hankinta vastaan - jotain mikä ei olisi ollenkaan välttämätön. Kaiken lisäksi auttajaa haukutaan selän takana eikä saatua apua arvosteta lainkaan, koska pitäisi saada aina vain enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä itse esim. autan huonokuntoista eläkeläisäitiäni myös taloudellisesti, jos vain pystyn. Meillä on huonot välit, mutta autan silti koska minulla on rahaa ja hänellä ei (pieni eläke). Raha ei ole maailman tärkein asia silloin jos sitä on. Joku pitkä illallinen viineineen voi maksaa sen verran että pienituloinen elää sillä 2-4 viikkoa. Hyvin voin jättää sen illallisen välistä, ei tunnu missään.
Vierailija kirjoitti:
Kannettu vesi ei pysy kaivossa.
Vaikka olisi autettu isostikin esimerkiksi maksamalla pankkilainoja pois, niin siitä ei ole apua. Uutta lainaa on on pian taas maksettavana, kun on ollut joku kiva kalliimmanpuoleinen hankinta vastaan - jotain mikä ei olisi ollenkaan välttämätön. Kaiken lisäksi auttajaa haukutaan selän takana eikä saatua apua arvosteta lainkaan, koska pitäisi saada aina vain enemmän.
Riippuu ihmisestä. Joidenkin auttaminen sotkee kuviota, joidenkin auttaminen auttaa oikeasti. Ja jos ei aikuisia, niin ainakin perheen lasten turvallisuudentunnetta.
Suomessa on oikeasti lapsia joilla ei ole riittävästi ruokaa joka päivä.
Vähävaraisilla tuntuu välillä olevan realiteetit hukassa näiden auttamisvaatimusten kanssa, mutta ei Suomessa vaan osteta asuntoja ja maksella toisten elämistä.
Kuvitellaan, että haluaisin parantaa vähävaraisen sisareni elintasoa muuttamalla hänet vaatimattomasta asunnosta lukaaliin.
Ostan lukaalin. Lahjoitan sen sisarelleni. Nyt sisareni täytyy keksiä mistä hän löytää rahat lahjaveron ja vastikkeiden maksuun. Kohta lakkaa omistusasujien asumistuki, joten jotakin muuta pitää keksiä.
Toinen vaihtoehto, ostan lukaalin. Vuokraan sen sisarelleni. Hänellä ei ole varaa maksaa kunnollista vuokraa, joten sovitaan, että hän maksaa vain vastikkeet. Pääkaupunkiseudulla näiden arvotalojen "lukaaleilla" on korkeat vastikkeet; tonnin vastike ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Kela ei myönnä tukea, koska lukaali on yhdelle henkilölle turhan hulppea ja kallis asumismuoto. No, suostun siihen, että sisar saa asua siinä veloituksetta ja minä kuittaan kaikki huoneistoon kohdistuvat kulut. Olen jo käyttänyt asuntoon sanotaan vaikka puolisen miljoonaa. Kuukausittain makselen tonnin verran vastikkeita. Jos taloyhtiöön tulee remontti, niin maksan tietysti asunnon omistajana huoneistoon kohdistuvan remonttilainaosuuden. Asunnosta on tullut minulle kuukausittainen rahareikä ja käytännössä ainoa hyöty on se, että sisareni saa asua lukaalissa. Miten kauan tätä pitäisi jatkaa, mihin se raja vedetään?
Vierailija kirjoitti:
Vähävaraisilla tuntuu välillä olevan realiteetit hukassa näiden auttamisvaatimusten kanssa, mutta ei Suomessa vaan osteta asuntoja ja maksella toisten elämistä.
Kuvitellaan, että haluaisin parantaa vähävaraisen sisareni elintasoa muuttamalla hänet vaatimattomasta asunnosta lukaaliin.
Ostan lukaalin. Lahjoitan sen sisarelleni. Nyt sisareni täytyy keksiä mistä hän löytää rahat lahjaveron ja vastikkeiden maksuun. Kohta lakkaa omistusasujien asumistuki, joten jotakin muuta pitää keksiä.
Toinen vaihtoehto, ostan lukaalin. Vuokraan sen sisarelleni. Hänellä ei ole varaa maksaa kunnollista vuokraa, joten sovitaan, että hän maksaa vain vastikkeet. Pääkaupunkiseudulla näiden arvotalojen "lukaaleilla" on korkeat vastikkeet; tonnin vastike ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Kela ei myönnä tukea, koska lukaali on yhdelle henkilölle turhan hulppea ja kallis asumismuoto. No, suostun siihen, että sisar saa asua siinä veloituksetta ja
Miksi hänen pitäisi asua lukaalissa? Asutaan kolmiossa nk erittäin hyvällä aluella, yhtiövastike on 200e + vesimaksu. Yhdelle hengelle riittäisi pieni kaksio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska jotkut on kusipäitä, ja edenneet urallaan juuri sen takia. Manipuloineet ja puijanneet tiensä huipulle. Ei sellaisilla tyypeillä ole empatiaa edes läheisiään kohtaan.
Ei kai kukaan halua manipuloijalta rahaa? Ap:n esimerkeissä itsekkäät ihmiset ovat opiskelleet ja tehneet töitä ja siten estäneet muita opiskelemasta ja hankkimasta rahaa. Siksi he ovat rikkaita: he ovat tehneet töitä, eikö olekin kuvottavaa? Sen sijaan ap:n esimerkin muut henkilöt ovat hankkineet lapsia tilanteessa, jossa se ei välttämättä ole ollut järkevää - siis 5 lasta väkivaltaisen miehen kanssa, pitääkö yhteiskunnan palkita tästä?
Mikä nyt sitten on "hyvin rikas ihminen"? Tietävätkö edes sukulaiset toistensa varakkuutta, vai olettavatko vain.
Olemme puolisoni kanssa ihan tavallisia työtä tekeviä ihmisiä ja silti puolisoni veli on kateellinen työpaikoistamme ja palkoistamme. Hänen mielestään meidän pitäisi antaa hänelle rahaa, koska olemme niin "kovapalkkaisia".
Hän on alkoholisti ja haukkuu meitä jatkuvasti, koska emme tue häntä taloudellisesti. Eipä kiinnosta, kun tietää, mihin raha menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin ihan hyvin tarjota jonkun ravintolaillan tai kutsua vähävaraisen kaverin syömään luokseni jos on nälkä.
Mutta en ikinä auttaisi antamalla rahaa. Se ei yksinkertaisesti ole ratkaisu. Toki se ratkaisee sen yhden rajatun ongelman. Jos vähävaraisella on vuokra tai lasku maksamatta, niin voin maksaa ne, koska kaveri on hädissään ja luottotietojen menetys ja häätö uhkaa. No, seuraavassakin kuussa pitää maksaa vuokra ja laskuja. Mä en tule niitä joka kuukausi maksamaan, joten jos haetaan kestävämpää ratkaisua, niin olisi syytä miettiä muuttoa halvempaan asuntoon ja vähän taloudellista suunnittelua, että ei joutuisi toistuvasti k*seen. Jokaisen ihmisen pitää pystyä kantamaan oma painonsa ja suunnittelemaan oma elämänsä niin ettei joudu olemaan muiden varassa. Se on isoin palvelus minkä voi tehdä itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähävaraisilla tuntuu välillä olevan realiteetit hukassa näiden auttamisvaatimusten kanssa, mutta ei Suomessa vaan osteta asuntoja ja maksella toisten elämistä.
Kuvitellaan, että haluaisin parantaa vähävaraisen sisareni elintasoa muuttamalla hänet vaatimattomasta asunnosta lukaaliin.
Ostan lukaalin. Lahjoitan sen sisarelleni. Nyt sisareni täytyy keksiä mistä hän löytää rahat lahjaveron ja vastikkeiden maksuun. Kohta lakkaa omistusasujien asumistuki, joten jotakin muuta pitää keksiä.
Toinen vaihtoehto, ostan lukaalin. Vuokraan sen sisarelleni. Hänellä ei ole varaa maksaa kunnollista vuokraa, joten sovitaan, että hän maksaa vain vastikkeet. Pääkaupunkiseudulla näiden arvotalojen "lukaaleilla" on korkeat vastikkeet; tonnin vastike ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Kela ei myönnä tukea, koska lukaali on yhdelle henkilölle turhan hulppea ja kallis asumismuoto. No, suostun s
Keksin tämän esimerkin aiemmalta sivulta, jolla joku kauhisteli rikkaan yritysjohtajan sisaren vaatimatonta asuntoa ja mainitsi tämän rikkaan yritysjohtajan ostaneen lapsilleen "lukaalit" pk-seudulta ns. hyviltä alueilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten on "hyvin rikas ihminen"? Tietävätkö edes sukulaiset toistensa varakkuutta, vai olettavatko vain.
Olemme puolisoni kanssa ihan tavallisia työtä tekeviä ihmisiä ja silti puolisoni veli on kateellinen työpaikoistamme ja palkoistamme. Hänen mielestään meidän pitäisi antaa hänelle rahaa, koska olemme niin "kovapalkkaisia".
Hän on alkoholisti ja haukkuu meitä jatkuvasti, koska emme tue häntä taloudellisesti. Eipä kiinnosta, kun tietää, mihin raha menee.
Päihdeongelma on asia erikseen. Pahimmillaanhan sitä mahdollistaa päihdeongelmaa antamalla rahaa.
Auttaminen on kaksipuolinen juttu. Se yleensä vie terän autettavan pyrkimyksiltä parantaa olosuhteitaan. Ja aina voi parantaa, kohota entisistä olosuhteistaan ylemmäs. Tavallista on, että autettavan pitäisi tehdä itse päätöksiä, jotka muuttaisivat isompia kokonaisuuksia taloudessaan, esim. hankkia edullisempi tai muuten sopivampi asunto, muuttaa, katsoa missä pystyy asumaan itsenäisesti tai autettuna tai vaikkapa ilman autoa. Tupakoinnin tai alkoholinkäytön lopettaminen rahavarojen lisäämiseksi ei yleensä sovi päihderiippuvaiselle autettavalle. Samoin vanha ihminen voi olla täysin jääräpäinen ja kieltäytyä jyrkästi kaikista muutoksista tai jopa tarjotusta avusta. Silloin väkisin auttaminen vain jumituttaa itsepäiset henkisiin poteroihinsa kaivautuneet syvemmälle asemiinsa. Varsinkin päihderiippuvaisilla on usein hyvinkin tarkkaan laskettu talous, addiktin valuuttayksikkö voi olla "kaljassa" tms laskeminen, jossa rahaa ei tuhlata "turhuuksiin", kuten ruokaan tai taloustavaroihin, koska rahat käytetään päihteisiin ja liikkenevä koti-irtaimistokin saatetaan myydä, jotta saadaan päihteitä. Voi olla turhaa antaa yhtään mitään, koska korkeintaan voi kotiinsa kutsua syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Käytin reilusti yli kaksi miljoonaa. Tein jälkikasvulle talot. Lapset asuvat taloissa vuokralla, mitä justeeraan kunkin maksukyvyn mukaan. Perivät lopulta talonsa. Ei siitä ole minulle haittaa eikä varsinaisesti hyötyäkään muussa mielessä kuin siinä, että lapset tulevat päivittäin kylään.
Sukulaisilta en peri LVIS-töistä palkkaa. Osat laskutan. Laskin, että keskimäärin laskuttamatta jää viitisen tonnia vuodessa. On sitten juristeja ja lääkäreitä puhelinsoiton päässä kellonajasta riippumatta.
Alkoholisti-yh:n lapsena täytyy sanoa, että olisi meille lapsille sukulaiset voineet ostaa ruokaa tai talvikengät kun jouduin kulkemaan lumessa kangaskengissä. Ei äitini olisi ostanut niitä kuitenkaan, ei se raha olisi ohjautunut alkoholiin.
Esim. päihdeongelmaisen lapset on täysin viattomia rahattomuuteen. Meillä on lastensuojelu, joo, mutta voi mennä vuosia ennen kuin se puuttuu kunnolla asioihin. Se on pitkä aika olla nälissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minähän lahjoitan joka kuukausi verotuksen kautta, tosin en voi valita sitä kenelle rahat menee. Sori siittä!
Lopetin auttamisen, kun en koskaan saanut takaisin minkäänlaista ei-rahallista apua jos olisin sitä tarvinnut. Ei tarjouduttu eläinvahdiksi, jos olin pari päivää poissa kotoa. Jopa kasvien kastelu parina päivänä viikon reissun ajalla oli ihan mahdoton saada onnistumaan. Kerran lainasin vähän isomman summan rahaa, sen takaisin maksaminen vei lähes viisi vuotta sen sijaan, että olisi puolessa vuodessa suoriutunut maksusta niin kuin oli aluksi puhe. Rahalle vaan oli aina muuta käyttöä, kuin velanmaksu. Lisäksi rahallinen tuki, vaikkakin annoin ihan oikeaan tarpeeseen, poiki vaan lisää yllättäviä tarpeita, joihin odotettiin että voisin vähän avittaa. En tosin ole mikään rikas, vaan ihan keskituloinen ihminen jolla on suht pienet menot, mutta näihin autettaviin verrattuna olisin voinut yhtä hyvin olla miljonääri.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti-yh:n lapsena täytyy sanoa, että olisi meille lapsille sukulaiset voineet ostaa ruokaa tai talvikengät kun jouduin kulkemaan lumessa kangaskengissä. Ei äitini olisi ostanut niitä kuitenkaan, ei se raha olisi ohjautunut alkoholiin.
Esim. päihdeongelmaisen lapset on täysin viattomia rahattomuuteen. Meillä on lastensuojelu, joo, mutta voi mennä vuosia ennen kuin se puuttuu kunnolla asioihin. Se on pitkä aika olla nälissään.
Juuri tästä syystä lastensuojelu pitää muuttaa sellaiseksi, että lapset siirretään sijaisperheisiin ilman mitään yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin. Yhteiskunnalle ei pidä sysätä vastuuta holtittomien vanhempien teoista.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti-yh:n lapsena täytyy sanoa, että olisi meille lapsille sukulaiset voineet ostaa ruokaa tai talvikengät kun jouduin kulkemaan lumessa kangaskengissä. Ei äitini olisi ostanut niitä kuitenkaan, ei se raha olisi ohjautunut alkoholiin.
Esim. päihdeongelmaisen lapset on täysin viattomia rahattomuuteen. Meillä on lastensuojelu, joo, mutta voi mennä vuosia ennen kuin se puuttuu kunnolla asioihin. Se on pitkä aika olla nälissään.
Tiesikö ne sukulaiset koko kamaluuden, siis että elätte nälässä ja vaatteitta? Koska usein sukulaiset ei tiedä tai ei halua tietää, vaikka tietääkin että viinalla läträtään jossain perheessä vähän turhan paljon. Joskus voi myös olla pelko, että jos ostaa jotain kallista niin ne alkkisvanhemmat ottaa sen lapselta ja myy pois saadakseen rahaa, tai ottaa omaan käyttöönsä. Tuossa tapauksessa lasu olisi ollut se oikea tapa puuttua, huolimatta siitä että se ei ole mikään taikakeino asioiden korjaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Käytin reilusti yli kaksi miljoonaa. Tein jälkikasvulle talot. Lapset asuvat taloissa vuokralla, mitä justeeraan kunkin maksukyvyn mukaan. Perivät lopulta talonsa. Ei siitä ole minulle haittaa eikä varsinaisesti hyötyäkään muussa mielessä kuin siinä, että lapset tulevat päivittäin kylään.
Sukulaisilta en peri LVIS-töistä palkkaa. Osat laskutan. Laskin, että keskimäärin laskuttamatta jää viitisen tonnia vuodessa. On sitten juristeja ja lääkäreitä puhelinsoiton päässä kellonajasta riippumatta.
Näinhän tämä menee. Saan lääkäripalvelut maksutta, kun joka kesä otan serkkuni lapset viikoksi maalle "vasikanhoitoleirille", maksuton oikeusapu on tarjolla sillä, että auraan kilometrin verran mökkitietä viikonlopuiksi talvella, sähkömies saapuu paikalle korvauksena kanalintujen metsästysoikeuden kannustamana jne. Verkostoituminen eli palvelujen vaihtaminen toimii hyvin meillä rikkaiksi mainituille, jotka oikeastaan vain teemme työtämme ja maksamme itse omat kulumme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti-yh:n lapsena täytyy sanoa, että olisi meille lapsille sukulaiset voineet ostaa ruokaa tai talvikengät kun jouduin kulkemaan lumessa kangaskengissä. Ei äitini olisi ostanut niitä kuitenkaan, ei se raha olisi ohjautunut alkoholiin.
Esim. päihdeongelmaisen lapset on täysin viattomia rahattomuuteen. Meillä on lastensuojelu, joo, mutta voi mennä vuosia ennen kuin se puuttuu kunnolla asioihin. Se on pitkä aika olla nälissään.
Tiesikö ne sukulaiset koko kamaluuden, siis että elätte nälässä ja vaatteitta? Koska usein sukulaiset ei tiedä tai ei halua tietää, vaikka tietääkin että viinalla läträtään jossain perheessä vähän turhan paljon. Joskus voi myös olla pelko, että jos ostaa jotain kallista niin ne alkkisvanhemmat ottaa sen lapselta ja myy pois saadakseen rahaa, tai ottaa omaan käyttöönsä. Tuossa tapauksessa lasu olisi ollut se oikea tapa puuttua
Sanoisin etteivät halunneet tietää. Vähensivät vähitellen yhteydenpidon minimiin. Siihen aikaan lastensuojelu ei yleensä ollut kiireellisesti puuttuvaa vaan sellaista hyvin hidasta ja jahkailevaa. Ajatuksena myös oli, että juovat äidit, joilta viedään lapset, joutuvat syöksykierteeseen. Eli lapset uhrattiin äitien hyvinvoinniksi.
Olimme hyvin laihoja. Ihan silmämääräisestikin olisi voinut todeta, että näitä lapsia voisi ruokkia. Onneksi oli kouluruoka ja kesäisin puistoruokailu.
Ruoka ei vieläkään ole niin kallista etteikö sitä voisi lähimmäisilleen tarjota.
Suuressa osassa maailmaa ei olla näin yksilökeskeisiä. Siellä ei tulisi kuuloonkaan, että sukuun kuuluva isotäti tai eno eläisi "katuojassa" muiden eläessä mukavaa elämää tahoillaan. Se olisi yhteisössä koko suvun häpeä. Näin ei täällä koeta.
Asioilla on kuitenkin puolensa. Tietenkään kukaan ei saa ehdoin tahdoin heittäytyä toisten rasitteeksi ja olla koko ajan vain saamapuolella. Esim. jos omat rahat eivät riitä perheen perustamiseen niin on syytä käydä nämä keskustelut etukäteen, ennen lapsen/ lasten hankkimista. Kysyä vaikka: "Minun tekisi mieli saada lapsia, kuinka monta haluatte elättää ja kuka teistä ottaa kopin?" Voi vaikka lisätä: "En oikeastaan jaksa lapsista edes huolehtia, kuka teistä ottaa lapset kasvattaakseen?"
Nämä keskustelut käydään etukäteen, eikä oleteta automaattisesti, että toiset rahoineen tulevat mukaan, kun ensin yksin on päättänyt yli varojensa lisääntyä.