Hyvin rikkaat ihmiset, jotka eivät auta omia vanhempiaan/sisaruksiaan/aikuisia lapsiaan

Vierailija kirjoitti:

Hyvin rikas ei olisi hyvin rikas, jos olisi roikkunut vain toisten autettavana tekemättä itse mitään. Siksi kasvattavat lapsensakin tekemään kovasti töitä. Raha ei kasva puussa, kuten minullekin monesti lapsena sanottiin (en toki ole hyvin rikkaasta, vaan ainoastaan varakkaasta perheestä)

Juuri näin. Ja varsinkaan hän ei olisi hyvin rikas, jos olisi jaellut rahojaan ympäri sukua. 

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka pitävät itsestäänselvyytenä, että joka euro, jonka on tavalla tai toisella saanut itselleen, kuuluu myös itselle. Näin voi olla aivan mukavillakin ihmisillä. Ahneus ja myötäelämiskyvyn puute voivat tulla hämmentävästi vastaan, kun pitäisi luopua edes vähästä jonkun toisen hyväksi.

Onko siis ahneutta kun itse käy töissä ja sijoittaa rahaa, haluaa ne käyttää itseensä. Sisaruksilla ei ole mitään elatusvelvollisuutta toisiaan kohtaan, ei myöskään mummoaan kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka pitävät itsestäänselvyytenä, että joka euro, jonka on tavalla tai toisella saanut itselleen, kuuluu myös itselle. Näin voi olla aivan mukavillakin ihmisillä. Ahneus ja myötäelämiskyvyn puute voivat tulla hämmentävästi vastaan, kun pitäisi luopua edes vähästä jonkun toisen hyväksi.

Se, että pitää itse omat rahansa, ei ole ahneutta. Ahneus on jotain, mikä kohdistuu toisen omaan. Empatiaan ei tarvita rahaa.

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka pitävät itsestäänselvyytenä, että joka euro, jonka on tavalla tai toisella saanut itselleen, kuuluu myös itselle. Näin voi olla aivan mukavillakin ihmisillä. Ahneus ja myötäelämiskyvyn puute voivat tulla hämmentävästi vastaan, kun pitäisi luopua edes vähästä jonkun toisen hyväksi.

Missä on sinun taholtasi myötäeläminen rikasta kohtaan? Hän on itse omalla työllään ansainnut rahansa. Miksi ne pitäisi antaa jollekin, joka ei viitsi eväänsä lotkauttaa saadakseen rahaa? 

sitä vaan että, ku si pää on ku si pää, on sillä rahaa tai ei. Ei mulla muuta. 

Vierailija kirjoitti:

sitä vaan että, ku si pää on ku si pää, on sillä rahaa tai ei. Ei mulla muuta. 

Hyvin sanottu. Minustakin on ku si päistä kuvitella, että muilla on elatusvelvollisuus sinua kohtaan vain siksi, että ovat sukua. 

Muotoillaanpa asia vaikka näin:

Heittelen ennemmin vaikka seteleitä mereen kuin annan niitä ahneille sukulaisilleni, jotka osaavat kyllä kerjätä, mutta eivät auttaa jos minä tarvitsen joskus jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvun rikkaimmat ovat myös niitä kitupiikkejä.

Ns veisivät tuhkatkin lesken pesästä jos vaan mahdollisuus.

Ovat myös tunnetasolla saitoja. Vaikka esm lapsenlapsen kehuminen tai halaus olisi ilmasta niin ei.

Vaikeita tapauksia.

Tämän saman huomannut. Saituus koskee myös aineettomia asioita. Sanojakaan, varsinkaan hyviä ei kannata tuhlata, jäisivät varmaan itse  ilman. Olenkin muutamien seurassa jo oppinut pitämään ihailuni ja arvostukseni omana tietonani vaikka olisinkin kokenut siihen aihetta ja muille vastaavissa tilanteissa antaisin 'hyvää palautetta'.

Yleensä nämä jotka ovat " rikastuneet" omalla työnteolla ovat kuitenkin aika harvassa, pääsääntöisesti pitkäjänteinen yrittäminen on Suomessa lähes ainoa tapa rikastua omalla työllä.  Hekin  ovat yleensä tehneet todella pitkää päivää.

Nk . köyhillä on myös erikoinen käsitys että esim tietyn ammatin osaajat ovat "rikkaita". Yleensä näillä heidän kuvittelemillaan "rikkailla " on takanaan  on kuitenkin  pitkä koulutus, paljon työtä takana ja isohkot opintolainat.

Itse olen nk. keskituloinen, mutta siltikin juuri jotkut lokit haluaisivat hyötyä, koska "täytyyhän sinun tienata paljon , kun on tuommoinen ammatti".  No , onneksi omasta suvusta näitä ei löydy, mutta aikoinaan tuttavapiiristä kyllä, lähinnä ex-miehen ajoilta.  Omaa iäkästä äitiäni toki autoin aikoinaan, mutta eipä semmoisista ole tapana huudella. Elän vaatimattomasti, sen verran että aina jotain jää säästöönkin. Ja käytän rahat sitten itseeni silloin kun siltä tuntuu. Itsepä olen ne työlläni ansainnut.  Ja hyväntekeväisyyteen laitan silloin tällöin kun on hyvä ja varma kohde. Lokkeja en avusta.

Rikas rikastuu, koska painaa pitkää päivää tunteja laskematta. Köyhä köyhtyy, koska olettaa että muut tekevät työt hänen puolestaan. 

Miksi? 

Meillä kaikille Suomessa on tarjottu yhtälainen mahdollisuus hankkia itselleen osaamista ja koulutusta yhteiskuntaluokasta riippumatta. Jos sen ja valtion lukuisat muut edut vaan ottaa kuin joku rotta viemärissä rasvaa särpien niin miksi ihmeessä kenenkään pitäisi tukea sitä mitenkään?

Jos näen itse vaivaa oppia, säästää ja sijoittaa niin minulla on tasan nollavelvollisuus tukea sellaisia, jotka menevät sieltä, mistä aita on matalin ja sitten vielä kehtaavat uhriutua tai keksiä tekosyitä.

Ällöttävää ja oikeastaan noloa. Olisi kurjaa olla niin merkityksetön, että ainoa keino olla olemassa edes jollekulle, on tehdä älyttömiä avauksia foorumeille.

Ruikunruikun. 

Suostun auttamaan taloudellisesti vain poikkeustapauksissa, kuten esimerkiksi silloin, kun serkkuni talo paloi. Lapsenikin olen ohjeistanut hakemaan töitä, jos haluavat kuukausirahan päälle lisätienestejä. Ovat vielä alaikäisiä, joten maksan toki heidän elatuksensa mieheni kanssa. 

Itse olen seurannut vierestä ihan sairasta kuviota, jossa köyhempi sisarus kuvittelee varakkaamman sisaruksen rahojen jotenkin kuuluvan hänellekin. Onneksi tuo varakkaampi tuli vihdoin järkiinsä. Kiitosta ei ole koskaan kuulunut mistään avusta, niin itsestäänselvänä sitä on pidetty. 

Nuo esimerkit ovat kyllä aivan onnettomat!

Esim. Vuokramökki kesällä maksaa helposti tonnin viikko. Mikäli Mikko antoi siskonsa perheen majailla juoksevien kulujen hinnalla, niin Mikko antoi siinä satojen eurojen lahjan siskolleen. Mutta kiitosta ei saanut vaan valitusta, kun ei täysin ilmaiseksi päässyt. 

Entäs sitten Leena, viiden(5! ) lapsen yksinhuoltaja. Me muut joudumme harkitsemaan ja suunnittelemaan perheen lasten määrää, jotta varmasti pystymme heidät elättämään. Mutta sitten on näitä, jotka ovat jo vuosia olleet taloudellisesti tiukoilla ja jo maailmassa olevat lapset kärsineet köyhyydestä, mutta silti tulee ylläripylläri uusi vauva taas ens vuonna. Nämähän ne itsekkäitä ovat, kun eivät yhtään ajattele lapsiaan ja suunnittele tekemisiään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut pitkälle, tehnyt vaativia töitä, ollut tarkka ja harkitseva, sijoittanut, tehnyt vain yhden lapsen. Luuletko, että olen tehnyt näin sen vuoksi, että saisin maksella niiden ihmisten kuluja, jotka eivät itse pysty kustantamaan elämistään??

 

Pieni apu tai muistaminen ei sua konkurssiin vie.

Sovitaanko että jokainen auttaa keitä haluaa auttaa. Ja se ketä toinen haluaa auttaa ei kuulu sinulle. 

Et pysty edes kuvittelemaan kuinka moni ihminen tai taho on varakkaalta sukulaiseltasi tai tuttavaltasi on rahaa vaatimassa.

Etkä tiedä sitäkään, kuinka montaa ihmistä tämä oikeasti tukee ja kuinka paljon. Se ei yksikertaisesti kuulu sinulle. Ja hyvä niin.

Että oppii elämään. Noh, ihan eri asia kun ja jos tietää että tosi paikan tullen ei ole pulassa. Helppo köyhäillä rikkaana 

"Sen isä on tj mutta ihan itse maksaa kaiken" Niin silti eri kun isä ei ole tj ja maksaa kaiken itse. 

Ymmärrän kyllä pointin miksi moni ei auta vaikka ois rahaakin. Kyllä monet vanhemmat auttaa lapsiaan nykyään. Monet kuvittelee että ne rahat vaan tuli jostain tekemättä mitään ja ne vaa oleilee eikä tee mitään koska on rikkaita. Asia ihan päinvastoin ainaki kun seuraa omia yrittäjävanhenpia, niin ovat yli 20v tehneet ympäri vuorokauden hommia ja aina ovat kiinni töissä. Jos et saa sijaista nii itse meet töihin paikkaamaan ja aina soi puhelin vaikka olisit lomallakin. Me lapset kouluttauduttu ja työssäkäyviä ollaan, eikä kokoajan saada apuja, kyllä jos oikeesti ois tarve niin auttaisi. Kavereilta kuulee että saa tekemättä mitään esim.äiti osti mulle Joutsen takin ja Vuitton laukun tai auton. Meidät opetettu että pitää olla ahkera ja aikaansaava ja ihan ite ostettu kaikki mitä tarvittu. Toki vanhemmat ovat lainanneet jos ollu tarve, nekin on maksettu takaisin, näin meillä.

Monesti mitä rikkaampi, sitä ahneempi ja pihimpi.

Minä opiskelin vuosia (en ole valitettavasti kovin lahjakas, jouduin työskentelemään tutkintoni eteen keskivertoa enemmän ja aikaakin meni vuoden pidempään kuin tavoiteaika oli), ja jouduin nostamaan kaiken mahdollisen opintolainan. 

Kovan työn tuloksena saavutin unelmieni ammatin ja työllistyin hyvään työhön. Sitten aloin tavoittelemaan seuraavaa suurta unelmaani: unelmieni kotia. Se on kallis, joten otin siihenkin suuren lainan. Teen kaiken mahdollisen ylityön ja päivystysvuorot jotta saan maksettua lainani mahdollisimman nopeasti pois. Sen jälkeen voin alkaa tekemään 50% työaikaa ja sitten on aika nauttia työni hedelmistä.

Unelmieni hinta on montakymmentä vuotta raakaa työntekoa ja se, että vaikka tienaan paljon, elämiseen jätän tarkoituksella aika vähän koska maksan lainojani pois niin suurilla erillä kuin mahdollista. 

Mutta lokkien mielestä minun pitäisi heittää unelmani roskiin, olla eläkeikään asti veloissa ihan vaan jotta voisin heittää mielettömän puurtamiseni vuoksi saadut rahat muille? Siis ihan oikeastiko?