Toisen ihmisen hiljaisuudesta huomauttaminen

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaito on sellainen, mitä voi harjoitella. Suomalaisilla on erittäin huono maailmalla juuri nimenomaan puutteellisen keskustelutaidon suhteen. Aika harvat Suomessa osaavat oikeasti leikkiä kielellä ja olla hauskoja seurassa. Tämä varmasti johtuu siitä, että lapsilta ei vaadita keskustelun ylläpitämistä eikä heille näytetä siihen hyvää esimerkkiä. Lisäksi monet ovat niin varovaisia mielipiteissään, ettei tungetella tai vahingossa loukata. Maailmalla asuneet suomalaiset ja itäsuomalaiset esim Lappeenrannan seudulta pärjäävät keskustelussa selvästi paremmin. 

 

Ei introverttiyden taakse voi mennä piiloon. Introverttiydestä ei kannata sinänsä hankkiutua eroon, mutta keskustelutaitoja kannattaa harjoitella esim lukemalla historiallisista ja ajankohtaisista asioista. Sivistynyt ja tietävä ihminen on aika usein myös hyvä keskustelija. On oikeasti todella todella kiusallista esim juhlissa, jos ihmiset eivät yhtään viit

"jos ihmiset eivät yhtään viitsi rentoutua ja istuvat hiljaa"

Koominen heitto. Ainakaan sinä et ole kauhean sivistynyt. On paljon ihmisiä, jotka eivät pysty tai osaa rentoutua, ei se ole monesti mikäään valinta.

Vierailija kirjoitti:

Ekstrot ei vaan kestä ajatusta siitä että joku puhuu ajatuksen kanssa. 

Ehkä osa ekstroverteistä ei tätä kestä, mutta voin kertoa että suurin osa ekstroverteistäkin arvostaa erilaisuutta ja ajatusten esiin tuomista.

t. ekstrovertti

Kirjoitin tuolla edellä pitkän listan  mistä en halua kuulla työpaikalla, koska joku sitä pyysi.

Ne asiat, mistä mielelläni juttelen työpaikalla, ovat yleisiä aiheita liittyen päivän politiikkaan tai työhön liittyviä asioita. Me olemme töissä ja työkavereita, ei missään nimessä mitään muuta. Työkaverit eivät ole ihmisiä, joita olisin elämääni henkilökohtaiselle tasolle ottanut ja siksi heidän elämänsä henkilökohtaisesti yksityisellä tasolla ei kiinnosta. Lyhyesti voisi mun puolesta kertoa jonkun henkilökohtaisen asiankin mutta olen todennut, että puheliaat eivät pysty kertomaan mitään lyhyesti. Jaarittelu on loputonta ja kälätys sekä nauru. Nämä on syömässäkin tunnin ja kahvitauoilla toisen tunnin. Valitettavasti. Työnantaja voisi puuttua mutta ei meillä puututa. 

Henkilökohtaisessa elämässä olen tottakai kiinnostunut kaverien ja ystävien lapsista, miehistä jne mutta hehän ovatkin ihmisiä, jotka olen itse valinnut elämääni. Heissäkään ei oo kyllä ketään liioitellun puheliasta. He ovat vastavuoroisesti keskustelevia, kuuntelemaan kykeneviä ja toisten päälle ei puhuta. Keskustelu virtaa sillä tavalla, että siinä voi ja onkin pieniä taukojakin. Meitä voi olla vaikka 5-6 ja sujuu edelleen toista osapuolta kuunnellen ja ilman että kiljutaan päällekkäin. 

Suomessa arvostetaan niin paljon ekstroverttiyttä, että sosiaalisesti taitamattomat omaa ääntä rakastavat kiljukaulat ovat vieläpä ylpeitä itsestään pitäen itseään vaan puheliaina ja seuraansa toisia piristävänä. Eivät ymmärrä, että piristävät vain toinen toistaan ja muut haluaisivat oikeasti kommunikoida. 

Jos täällä palstalla puheliaita usein moititaan, niin kyllä se syystä tulee. Teitä ei jakseta. Te ette halua sitä ymmärtää mutta te ette ole kiinnostavaa seuraa. Te ette osaa antaa toisille tilaa, ettekä edes ymmärrä pitää välillä taukoja omassa puheentuotossa. Ei osata sulkea suuta edes hetkeksi. Se nyt vaan on hirveän rasittavaa. 

Minusta on huonoa käytöstä että toisen luonteenpiirteitä arvostellaan. Varsinkin suomalaisten keskuudessa luulisi että ymmärretään hiljaisia ihmisiä ja että heillä todennäköisesti on kaikki hyvin vaikka eivät puhu koko ajan.

Mitä nämä huomauttelijat haluavat saavuttaa huomauttelullaan.

Itse ainakin muutun entistä hiljaisemmaksi jos minulle huimautellaan. Tulee sellainen olo kuin sanomisiini kiinnitettäisiin liian paljon huomiota. Tulee tarve mennä piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaito on sellainen, mitä voi harjoitella. Suomalaisilla on erittäin huono maailmalla juuri nimenomaan puutteellisen keskustelutaidon suhteen. Aika harvat Suomessa osaavat oikeasti leikkiä kielellä ja olla hauskoja seurassa. Tämä varmasti johtuu siitä, että lapsilta ei vaadita keskustelun ylläpitämistä eikä heille näytetä siihen hyvää esimerkkiä. Lisäksi monet ovat niin varovaisia mielipiteissään, ettei tungetella tai vahingossa loukata. Maailmalla asuneet suomalaiset ja itäsuomalaiset esim Lappeenrannan seudulta pärjäävät keskustelussa selvästi paremmin. 

 

Ei introverttiyden taakse voi mennä piiloon. Introverttiydestä ei kannata sinänsä hankkiutua eroon, mutta keskustelutaitoja kannattaa harjoitella esim lukemalla historiallisista ja ajankohtaisista asioista. Sivistynyt ja tietävä ihminen on aika usein myös hyvä keskustelija. On oikeasti todella todella kiusall

Joopa joo. Sivistynyt ihminen tietää paljon ja saa äkkiä besserwisserin maineen. Joillakin tulee tarve alkaa haastamaan ja väittelemään. Jos heille sanoo vaikka, että "näin eilen mielenkiintoisen dokumentin (tästä aiheesta josta nyt puhutaan)", niin väittelijä pamauttaa vastaan, että "ei se eilen tullut".

Se on yksi syy sille miksi olen mieluummin hiljaa. Minusta on kiva puhua asiaa ja ajankohtaisista asioista, mutta en halua alkaa väittelemään enkä kinaamaan.

Ei tuo nyt ole sopivaa ollenkaan huomautella hiljaisuudesta. Huonoa ja sivistymätöntä käytöstä, kun ei kukaan luonteelleen mitään voi. 

Minä synnyin pienessä kylässä, jossa oli noin 500 asukasta siihen aikaan. Ihmiset pääosin olivat introverttejä ja omissa oloissaan. Minulla oli ennen kouluikää vain 2 kaveria, naapurissa asuvat veljekset. Molemmat rauhallisia ja hiljaisia poikia. Nuorempi oppi puhumaan vasta 2,5-vuotiaana. Meidän äiti aina sanoi, että ei ole ollut asiaa aikaisemmin. Ei tullut koskaan edes mieleen, että olisin pitänyt heitä vähempiarvoisina vain siksi, että olivat hiljaisia. Heidän koko perhe oli. Kesällä kun leikittiin pihalla (myös kouluikäisinä leikittiin yhdessä kesälomilla) ja jos menin kysymään vaikka niiden äidiltä, saisinko ottaa lasin vettä, heidän äidillä oli tapana kädellä osoittaa keittiön hanan suuntaan. Se oli ihan selvää, että ota vaan itse vettä, ole hyvä. Se oli niiden tapa kommunikoida eleillä enemmän kuin sanoilla.

Nämä hiljaisuudesta huomauttelijat eivät yleensä tunnut muistavan ollenkaan, että heillä olisi korvat olemassa, tai ainakaan miten niitä käytetään. Ensin kälätetään puoli tuntia taukoamatta ties mitä juoruja ihmisistä, joista et ole koskaan kuullutkaan, aiheet pomppii mihin sattuu kuin kuula Flipperissä ja vaihtuvat lennosta, ettet ehdi edes tajuta mikä se edellinen aihe oli. Sitten tuon jälkeen pamautetaan loukkaantuneena kuinka olet niin hiljainen.

Kälättäjät ovat omasta mielestään sosiaalisilta taidoiltaan hyviä, vaikka eivät osaa kuunnella tai antaa tilaa muille sitten yhtään. Muistakaa, meillä on yksi suu ja kaksi korvaa, käyttäkäämme niitä samassa suhteessa.

Sivistyneet ihmiset osaavat kyllä keskustella asioista joihin kaikilla on mahdollisuus osallistua, monesti vaan se on yhden tai kahden ihmisen kovaäänistä keskustelua jostain työpaikan jutusta tai omista lapsista. Ei siihen pääse mukaan jolloin on sitten hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä hiljaisuudesta huomauttelijat eivät yleensä tunnut muistavan ollenkaan, että heillä olisi korvat olemassa, tai ainakaan miten niitä käytetään. Ensin kälätetään puoli tuntia taukoamatta ties mitä juoruja ihmisistä, joista et ole koskaan kuullutkaan, aiheet pomppii mihin sattuu kuin kuula Flipperissä ja vaihtuvat lennosta, ettet ehdi edes tajuta mikä se edellinen aihe oli. Sitten tuon jälkeen pamautetaan loukkaantuneena kuinka olet niin hiljainen.

Kälättäjät ovat omasta mielestään sosiaalisilta taidoiltaan hyviä, vaikka eivät osaa kuunnella tai antaa tilaa muille sitten yhtään. Muistakaa, meillä on yksi suu ja kaksi korvaa, käyttäkäämme niitä samassa suhteessa.

Miksi täällä on vain joko kälättäjä tai tuppisuu? Kummatkin ovat todella rasittavia. Mieluummin keskustelu- ja kuuntelukykyinen henkilö, joka on vieläpä hauskaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä hiljaisuudesta huomauttelijat eivät yleensä tunnut muistavan ollenkaan, että heillä olisi korvat olemassa, tai ainakaan miten niitä käytetään. Ensin kälätetään puoli tuntia taukoamatta ties mitä juoruja ihmisistä, joista et ole koskaan kuullutkaan, aiheet pomppii mihin sattuu kuin kuula Flipperissä ja vaihtuvat lennosta, ettet ehdi edes tajuta mikä se edellinen aihe oli. Sitten tuon jälkeen pamautetaan loukkaantuneena kuinka olet niin hiljainen.

Kälättäjät ovat omasta mielestään sosiaalisilta taidoiltaan hyviä, vaikka eivät osaa kuunnella tai antaa tilaa muille sitten yhtään. Muistakaa, meillä on yksi suu ja kaksi korvaa, käyttäkäämme niitä samassa suhteessa.

En ole samaa mieltä tuosta: Yksi suu ja kaksi korvaa, käyttäkäämme niitä samassa suhteessa. Minulla on oikeus olla myös hiljaa. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla vaatimaan ns. tasapuolista keskustelua, ei edes puolisollani. Minulle entinen mies huomautteli, miksi et puhu mitään. Koska ei ole sellainen tunne, että tekisi mieli sanoa jotain. Sanon silloin kun on jotain asiaa. Ajattelen enemmän, puhun vähemmän.

En ole millään sosiaalialalla töissä, joten en näe mitään syytä, miksi työn vaatimuksiin kuuluisi kälättäminen. Minusta se on riittävästi kun hoitaa oman työnsä ja olen jo nuorena ajatellut, että mikään asiakaspalvelutyö ei sovi, koska kuormitun sosiaalisissa tilanteissa.

Lukio oli aikoinaan paha paikka, kun aina oli jotain ryhmäkeskusteluja tai ryhmätöitä tai esityksiä. En voi käsittää sitä hyppäystä yläasteelta lukioon. Ei yläasteella opettajat vaatineet, että suunnilleen joka tunnilla keskustellaan. Se oli niin, että opettaja opettaa luokan edessä ja oppilaat kuuntelevat, siis pääsääntöisesti, ja välillä tehtiin itsenäisesti hiljaa tehtäviä. Läksynkuulusteluissa en tainnut viitata kertaakaan koko yläasteen aikana, eikä se ollut opettajille ongelma. Lukiossa se tuntui olevan ongelma, jos joku ei halua olla koko ajan aktiivinen. Inhosin niin paljon lukiota ja niitä ryhmätöitä. Onneksi työelämässä voi valita helpommin, millaista työtä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Sivistyneet ihmiset osaavat kyllä keskustella asioista joihin kaikilla on mahdollisuus osallistua, monesti vaan se on yhden tai kahden ihmisen kovaäänistä keskustelua jostain työpaikan jutusta tai omista lapsista. Ei siihen pääse mukaan jolloin on sitten hiljaa.

Joo, en tietenkään tarkoittanut kälättäjää, joka puhuu vain omista asioistaan. Mutta välillä jotkut ovat siitä huolimatta hiljaa tai vastaavat yhdellä sanalla, vaikka heitä kuinka yrittää osallistaa. Se on äärimmäisen raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrot ei vaan kestä ajatusta siitä että joku puhuu ajatuksen kanssa. 

 

Ehkä osa ekstroverteistä ei tätä kestä, mutta voin kertoa että suurin osa ekstroverteistäkin arvostaa erilaisuutta ja ajatusten esiin tuomista.

t. ekstrovertti

Samaa mieltä tuosta, että vaikka olen itse introvertti ja hiljainen, enkä mikään ryhmätöiden tekijä, suurin osa minua sosiaalisemmista ihmisistä kunnioittaa minua ja tapaani tehdä oma työni hyvin, vaikken seurustele koko ajan toisten kanssa. Minulla ei ole ikinä ollut negatiivista käsitystä siitä, että joku toinen on ekstrovertti, enkä tykkää tuollaisista kommenteista, ettei ekstrot kestäisi sitä, jos joku puhuu ajatuksen kanssa. Tuo lisää vastakkainasettelua meidän ihmisten välillä. Kysehän ei ole paremmuudesta, vaan toisen hyväksymisestä sellaisena kuin toinen on. 

Kirjoitin äsken, että jo nuorena tiesin, ettei mikään asiakaspalvelutyö sovi minulle. Silti arvostan heitä, joille se sopii. Jos maapallo olisi täynnä minunlaisiani ihmisiä, kuka hoitaisi työn vaikka sosiaali- tai opetusalalla? Se on hyvä, että olemme erilaisia.

No jos seurueessa on joku, joka ei puhu mitään, herää kysymys, miksi se edes haluaa olla niiden muiden seurassa, jos ei osallistu mitenkään. Esim työpaikan kahvihuoneeseen tulee aina eräs nainen vain istumaan ja kuuntelemaan muiden juttuja. Todella vaivaannuttavaa edes jutella muiden kanssa kun tää yks on siinä. Olisko se hänellekään kiva, jos oltaisiin kaikki samanlaisia. Istuttais vaan tuppisuuna kaikki.

Vierailija kirjoitti:

No jos seurueessa on joku, joka ei puhu mitään, herää kysymys, miksi se edes haluaa olla niiden muiden seurassa, jos ei osallistu mitenkään. Esim työpaikan kahvihuoneeseen tulee aina eräs nainen vain istumaan ja kuuntelemaan muiden juttuja. Todella vaivaannuttavaa edes jutella muiden kanssa kun tää yks on siinä. Olisko se hänellekään kiva, jos oltaisiin kaikki samanlaisia. Istuttais vaan tuppisuuna kaikki.

Voittehan yrittää opetella antamaan sille tilaa. Esitätte kysymyksen ja olette itse hiljaa, jokaikinen, ei naurua, rääkymistä tai puhetta. Kokeilkaa. Saattaa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet toisella kylässä, etkä puhu mitään, niin on se outoa. Täytyy sitä jotain puhua, vaikka säästä jne.

Ai että jos toiset puhuu vaikka autoista (joista ei tiedä mitään) niin minäpä alan sitten puhumaan säästä. 

Minä olen silloin hiljaa, jos keskustellaan asiasta josta en tiedä tai johon ei ole mitään mielipidettä. Ja olen saanut kuulla "miks sä oot niin hiljainen". Jestas. Kerrankin kun puheenaiheena oli tyyliin miksi joku on homo tai onkohan se-ja-se homo. 

Vähemmän juntit ei kyllä tuollein töksäyttelekään, että miks et sano mitään. 

Todella junttia huomautella toisen luonteenpiirteistä ja joka kerta se tuntuu ikävältä. 

Vierailija kirjoitti:

No jos seurueessa on joku, joka ei puhu mitään, herää kysymys, miksi se edes haluaa olla niiden muiden seurassa, jos ei osallistu mitenkään. Esim työpaikan kahvihuoneeseen tulee aina eräs nainen vain istumaan ja kuuntelemaan muiden juttuja. Todella vaivaannuttavaa edes jutella muiden kanssa kun tää yks on siinä. Olisko se hänellekään kiva, jos oltaisiin kaikki samanlaisia. Istuttais vaan tuppisuuna kaikki.

Tämä teidän työpaikan eräs nainen tuskin tulee kahvihuoneeseen pohtimaan mitä hänen hiljaisuutensa sinussa aiheuttaa. Hän juo kahviaan ja kuuntelee niitä teidän juttujanne - jos kuuntelee. Voi hyvin olla, että hän miettii jotain aivan muuta, mutta sinä päättelet ja tulkitset että hän kuuntelee. Ja entäs sitten jos kuunteleekin, onko niissä jutuissa jotain mikä ei kestä päivänvaloa, haukutaanko siellä jotakin kolmatta osapuolta tms.?

Vaivaantunut olet tässä tapauksessa vain sinä, mutta vaivautuneisuus tarttuu herkästi ja aiheuttaa yleisesti hämmentynyttä oloa. Ehkä tämä eräs nainen ei sitten siitä syystä puhu sitäkään vähää. Mitä tai mistä hänen sinun mielestäsi pitäisi muuten puhua, siis jos sinä saisit päättää?

Kyllä se eräs saa tulla kahvihuoneeseen hatkossakin kahville ja istumaan hiljaa, jos haluaa, ja kyllä se tuleekin. Se kun ei sattumoisin ole sinun kahvihuoneesi, vaan sen työpaikan. Tuliko nyt kiukku?

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ja sosiaalisuus ovat taitoja, joita voi opetella. Jos et halua kertoa itsestäsi tai puhua enemmälti, voit edes kuunnella sitä "kälättäjää" ja välissä heittää lyhyttä kommenttia, elehtiä tai esittää kysymyksen. On käytöstapojen puutetta olla todella passiivinen seurassa. Työpaikalla ja tuttujen kanssa asia erikseen, jos on jotain muuta tekemistä eikä tarvitse osoittaa huomiota muille.

Töissäni on muutaman kerran ollut tettiläisiä/harjoittelijoita mukana, iältään 14-17. Voi hyvä luoja kun ovat järjestään hiljaisia, mutta kuittaan sen vain kypsymättömyytenä. Itse kerron aktiivisesti työnkuvastani ja oletan heidän olevan kiinnostuneita alasta kun tulivat mukaan. Kysymyksiä voisi esittää kymmeniä päivän aikana, hyvä kun saan tiristettyä yhden kysymyksen koko päivän aikana.

Tuon ikäisillä ei ole näkemystä, kokemusta tai oletuksia työelämästä, ammatista tai työnkuvasta. Eiväthän he voi tietää mitä edes kysyä! Kiinnostusta voi osoittaa ja tietoa ottaa vastaan myös katsomalla ja muuten havainnoimalla, sen tiedon käsittely ja sisäistäminenkin on tuossa iässä ihan erilainen  ja eritavalla aikaa vievä prosessi kuin aikuisella.

Niillä tettiläisillä on paljon muuta ja tärkeämpää pää ajateltavaa kuin sinä. Sinä et ole niiden silmissä mikää stara.Sillä ei mitään tekemistä sen työtehtävän kiinnostavuuden tai heidän passiivisuuden kanssa.

Et itse vaikuta mitenkään miellyttävältä tai helposti lähestyttävältä henkilöltä tektisi perusteella, pikemminkin erittäin ylimieliseltä ja jopa ilkeältä. Voisi olla näiden nuorten kannalta parempi, että ne tet jaksot loppuvat teillä, koska varmaa on että olet tuottamaan sellaisen työelämäkokemuksen, joka tuskin ketään tuökaveriksesi tai alalle houkuttelee. Kannattaa myös tarkastella sitä omaa kypsymättömyyttään. Itsereflektio on kova sana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistyneet ihmiset osaavat kyllä keskustella asioista joihin kaikilla on mahdollisuus osallistua, monesti vaan se on yhden tai kahden ihmisen kovaäänistä keskustelua jostain työpaikan jutusta tai omista lapsista. Ei siihen pääse mukaan jolloin on sitten hiljaa.

Joo, en tietenkään tarkoittanut kälättäjää, joka puhuu vain omista asioistaan. Mutta välillä jotkut ovat siitä huolimatta hiljaa tai vastaavat yhdellä sanalla, vaikka heitä kuinka yrittää osallistaa. Se on äärimmäisen raskasta.

:D

Mitäpä jos et sitten yritä osallistaa, jos se on kerran raskasta ja jopa ÄÄRIMMÄISEN raskasta :D

Voisitko kuvitella että antaisit erilaisten ihmisten olla yrittämättä muuttaa heitä äärimmäisellä työllä ja tuskalla?