Toisen ihmisen hiljaisuudesta huomauttaminen

Vierailija kirjoitti:

Mutta täällä suurin osa kertoo olevansa niitä, jotka eivät halua tai pysty keskustelemaan missään tilanteessa. Tarkoitin lähinnä niitä tuossa asiakaspalveluesimerkissä. Niitäkin on asiakasopalvelussa. Kerran kysyin sarjalippua tai vastaavia erilaisia vaihtoehtoja erääseen harrastukseen. Maksaisin osan lahjakorttina, osan itse. Tiskillä on usein juuri juro, erittäin vastentahtoisesti palveleva ja puhuva ihminen. Tietenkin hän osui juuri olemaan paikalla. En sitten millään meinannut häneltä saada juuta enkä jaata mielestäni sinällään helppoon asiaan. Kysyin samaa asiaa selkeästi monin eri tavoin. Minua hiljaisempi tai estyneempi ihminen ei olisi luultavasti saanut asiaansa hoidettua tai olisi jäänyt epäselväksi. Olisi ollut kaksi juroa ja sanatonta. 

Tyyppinä hiljainen, mutta keskustelutaitoinen on sitten ihan omaa laatuaan. Ihan ok. 

Onko kyse keskustelutaidosta vai ammattitaidosta? Kiinnostavaa että joku oletti juron olevan osaava asiakaspalvelussa ja vaihtoehdoissa. Kai kuitenkin oli, jos asian sai hoidettua. Muuten juro voisi vaan olla ihminen, joka ei tiedä asiakkaan kysymästä asiasta.

Minulla eräässä työpaikassa hiljainen miespuolinen ehdotti joskus asiakkaalle "googlaa asia". Kun asiakas tuli käymään toimistoon, näytti jotenkin tuskastuneena "No tonnepäin" seuraavaan paikkaan. Silti hänelle naispuolinen kollega puhui arvostaen ja minua vähätteli ja epäili osaamista. Olin taitava työssäni mutta minun olisi pitänyt kysyä kollegalta, kun en voinut osata.

Hiljainen "no tonnepäin" neuvonut oli aiemmin seurannut, kuinka olin ohjannut ihmisiä. Vähätellytkin varmaan mielessään, kun ei ole mitään ihmeellistä. Sitten joutuikin itse vastaamaan, vaikka olin samassa huoneessa.

Ehkä kyseinen mies olisi ollut muiden mielestä hiljainen mutta keskustelutaitoinen. Sitä keskustelua oli hyvin vähän mutta tyyppi hengasi joskus muiden mukana tauoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistyneet ihmiset osaavat kyllä keskustella asioista joihin kaikilla on mahdollisuus osallistua, monesti vaan se on yhden tai kahden ihmisen kovaäänistä keskustelua jostain työpaikan jutusta tai omista lapsista. Ei siihen pääse mukaan jolloin on sitten hiljaa.

Joo, en tietenkään tarkoittanut kälättäjää, joka puhuu vain omista asioistaan. Mutta välillä jotkut ovat siitä huolimatta hiljaa tai vastaavat yhdellä sanalla, vaikka heitä kuinka yrittää osallistaa. Se on äärimmäisen raskasta.

:D

Mitäpä jos et sitten yritä osallistaa, jos se on kerran raskasta ja jopa ÄÄRIMMÄISEN raskasta :D

Voisitko kuvitella että antaisit erilaisten ihmisten olla yrittämättä muuttaa heitä äärimmäisellä työllä ja tuskalla?

Siis mitä? Eli en puhuisi siis ollenkaan? Silloin kukaan ei puhuisi mitään. Oltaisiin vain hiljaa. Sekö olisi mukavaa? Kyllä keskustelu nyt vain kuuluu ihan peruskäytöstapoihin.

Ja kyllä. En jaksa kovin montaa kertaa olla huomaavainen ja yrittää kysellä kuulumisia, jos toinen on vain tuppisuu. Sitten annan olla, enkä enää halua olla tekemisissä tuollaisen tuppisuun kanssa.

Onnekseni minulla ei ole ystävinä kälättäjiä eikä keskustelukyvyttömiä tuppisuita, vaan sellaisia normaaleja huumorintajuisia ihmisiä, joille puhuminen ei ole iso este, mutta jotka osaavat myös kuunnella ja ovat kiinnostuneita. Omista asioistaan höpöttäviä kälättäjiä en jaksa sekuntiakaan, ja raskasseuraiset tuppisuut putoavat nekin pois. Introverttejä ystäviä minulla on, mutta he saattavat puhua paljonkin mielenkiintoista, kun heidän kanssaan on kahden, vaikka seurassa eivät mainostakaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Olen hiljainen suomalaisessa seurassa. Monesti on jotenkin jäykkä tunnelma, kuin olisi niin että kaikki pelkäävät virheitä. En tiedä onko näin, mutta siltä se tuntuu. Huumori ei kuki, asenne on jäykkä.

Jostain syystä kun juttelen ulkomaalaisten kanssa (poislukien ruotsalaiset ja virolaiset ystävämme), olen todella sulava, hauska ja kiinnostava seuralainen.

Toivoisin että osaisin pinnistää ja olla tällainen myös suomalaisten kanssa, mutta jostain syystä ei ainakaan vielä onnistu. Ehkä opettelu kantaa hedelmää, kuka tietää.

Olen herkkä ihminen ja myös toisten ihmisten tunnetilat tarttuvat minulle todella herkästi, en tiedä mikä siihen auttaisi. Jos aistin toisessa jännitystä, alan itse jännittää kahta kauheammin.

Ihan oikeasti haluaisin olla parempaa seuraa, en osaa.

Mutta Suomessa hiljaisuuden sietäminen kuuluu ihan perustavanlaatuisiin sosiaalisiin taitoihin, yhtä tärkeää kuin keskustelun tai

Joo, toi typerä pönöttäminen ja virheiden varominen on tosi typerästi osa tätä suomalaista metsäläistä kulttuuria. Suomenruotsalaisilla on pidempi historia kaupingeissa, joten he ovat paljon luontevampia ja rennompia seurassa ja juhlissa, missä osaavat pitää pienen maljapuheenkin ja siihen vastataan. Heillä on myös enemmän huomaavaisuutta, ja pienillä kohteliailla eleillä saavat tunnelman vapautuneemmaksi.

Suomalaisten kannattaisi opetella ne hyvät käytöstavat selkäytimeen, niin saisivat itseluottamusta ja voisivat keskittyä vain hauskanpitoon juhlissa. Nyt uskon, että käytöstapojen puutteesta johtuen suomenkielisten kapasiteettia menee virheiden varomiseen, mikä tekee tunnelmasta jäykän. Lisäksi kannattaisi miettiä, miten voisi itse parantaa tunnelmaa, eikä aina odottaa sitä muilta.

Mikäli olet itse hakeutunut seuraan, niin silloin on normaalia ja jopa suotavaa keskustella ihmisten kanssa.

Jos olet taas joutunut vasten tahtoasi muiden seuraan, niin silloin voit olla hiljaa.

PS. Älkää sekoittako introvertteja ja sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä toisiinsa.

Mä olen saanut paljon samanlaista huomauttelua, aina ainoastaan kaiken kailottavilta super ekstroverteiltä. Heidän seurassaan ei vaan ole mukava puhua, pitäisi aina puhua päälle kun he eivät hiljene hetkeksikään, on vaikea vastata mitään turhanpäiväiseen paskan jauhantaan ja he eivät ajattele mitä puhuvat, joten jos jotain saan sanottua niin vastaus on jotain tosi törkeetä lyttäämistä. Jos ihmettelet jonkun hiljaisuutta, niin katso peiliin.

Kahden kesken ja tutuissa, luotettavissa pienissä ryhmissä puhun paljonkin, avaudun ja haluan tietää miten toisella oikeasti menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistyneet ihmiset osaavat kyllä keskustella asioista joihin kaikilla on mahdollisuus osallistua, monesti vaan se on yhden tai kahden ihmisen kovaäänistä keskustelua jostain työpaikan jutusta tai omista lapsista. Ei siihen pääse mukaan jolloin on sitten hiljaa.

Joo, en tietenkään tarkoittanut kälättäjää, joka puhuu vain omista asioistaan. Mutta välillä jotkut ovat siitä huolimatta hiljaa tai vastaavat yhdellä sanalla, vaikka heitä kuinka yrittää osallistaa. Se on äärimmäisen raskasta.

:D

Mitäpä jos et sitten yritä osallistaa, jos se on kerran raskasta ja jopa ÄÄRIMMÄISEN raskasta :D

Voisitko kuvitella että antaisit erilaisten ihmisten olla yrittämättä muuttaa heitä äärimmäis

 

No taas kysymys: mikä olisi sitä oikeata kannustusta? Kun joskus vaan on tilanteita missä kaikkien on pakkko osallistua. Kun se oasllistuminen on niinkuin ihan oletus kun palkkaakin nostaa työstään. Saattaapi olla hiljaisella jopa parempi palkka ja titteli. 

Onhan tuokin kohtuutonta laittaa se puheheliaampi vielä  ottamaan vastuuta ja tarkkaan miettimään miten ja millä äänensävyllä voi hiljaista pyytää mukaan esimerkiksi yhteiseen ryhmätyöhön. Mielestäni kun on aikuisista kyse niin ihan normaali puhe on sallittua. Hiljaiselle saa puhua ja kehoittaa ihan samoin ja samalla tyylillä kuin muillekkin. Eivät he mitään erityskohtelua mielestäni ansaitse. 

Monesti työpaikalla ainakin ennen ryhmätöissä oli ihan tuttua, että hiljaiset ensin kauhistuivat ja sitten heti alkuunsa ilmoittivat, että he eivät ainakaan sitten esittele lopputulosta muille. Myös kun käytiin aivoriihtä niin olivat hiljaa tai kysyttäessä eivät osanneet sanoa mitään. Miltei aina yhdet ja samat tekivät koko työn ja osa oli vain mukana joukon jatkeena. 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistyneet ihmiset osaavat kyllä keskustella asioista joihin kaikilla on mahdollisuus osallistua, monesti vaan se on yhden tai kahden ihmisen kovaäänistä keskustelua jostain työpaikan jutusta tai omista lapsista. Ei siihen pääse mukaan jolloin on sitten hiljaa.

Joo, en tietenkään tarkoittanut kälättäjää, joka puhuu vain omista asioistaan. Mutta välillä jotkut ovat siitä huolimatta hiljaa tai vastaavat yhdellä sanalla, vaikka heitä kuinka yrittää osallistaa. Se on äärimmäisen raskasta.

:D

Mitäpä jos et sitten yritä osallistaa, jos se on kerran raskasta ja jopa ÄÄRIMMÄISEN raskasta :D

Voisitko kuvitella että antaisit erilaisten ihmisten olla yrittämättä muuttaa heitä äärimmäisellä työllä ja tuskalla?

 

Siis mitä? Eli en puhuisi siis ollenkaan? Silloin kukaan ei puhuisi mitään. Oltaisiin vain hiljaa. Sekö olisi mukavaa? Kyllä keskustelu nyt vain kuuluu ihan peruskäytöstapoihin.

Ja kyllä. En jaksa kovin montaa kertaa olla huomaavainen ja yrittää kysellä kuulumisia, jos toinen on vain tuppisuu. Sitten annan olla, enkä enää halua olla tekemisissä tuollaisen tuppisuun kanssa.

Niin. Jos joku ei halua keskustella kanssasi, niin voit ihan rauhassa rentoutua ja olla yrittämättä osallistamista. Toisen mielestä todellakin hiljaisuus voi olla mukavaa, vaikka sinusta se ei olisikaan. 

En tiedä millaisia tilanteita ylipäätään tarkoitat, mutta jos vaikka isossa seurassa yrität väen vängällä ja jopa äärimmäisillä voimanponnistuksilla osallistaa jotakuta niin miksi teet niin? Etkö voi keskustella niiden kanssa jotka haluavat keskustella kanssasi? Ja jos olet kahden jonkun tuppisuun kanssa niin voit keksiä itsellesi jotain muuta viihdykettä kuin keskustelu, jos toinen ei halua kanssasi jutella ja tilanne on ilmeisesti sellainen ettet jostain syystä voi lähteä pois. 

"Kun saat positiivisia kokemuksia niin vaali niitä, anna niille enemmän painoarvoa kuin huomauttelijoille, joilla on itsellään erilaisia ongelmia kuin sinulla, ja heidän ongelmansa näkyvät juuri tuollaisena käytöksenä jota he sinua kohtaan harrastavat. Toivottavasti löydät vielä jonkun, jolla ei ole tarvetta lytätä sinua, koska sellaisen ihmisen olet ansainnut elämääsi <3"

Kiitos sinulle viestistäsi, joka vastasit minulle pitkästi. Lainaus ei toimi, joten tuossa on viestisi loppu. Olet oikeassa, että tarvisin niitä hyviä kokemuksia. Niitä vaan on niin harvassa ja oikeastaan tuon ryhmän mistä kerroin jälkeen en ole enää saanut mitään vastaavaa. Tuo ryhmä jossa oli hyvin eri-ikäisiä ihmisiä oli itselleni tärkeä, mutta sekään en tavallaan vielä korvaa kaikkea ja tavallaan "paranna" tätä asiaa. Ei, vaikka muistelen heitä lämmöllä vieläkin. Koko lukioaikani oli niin ikävää etten tietyssä mielessä ole vieläkään toipunut kaikesta. Se myös muutti käsitystäni tulevaisuudesta. Muut lähtivät jatko-opintoihin ja minä taas muutin ja sitten toivuin tuosta kaikesta kokemastani. Tähän vielä muuta ikävää päälle.

Olen pahoillani, että sinä olet ns joutunut alkoholia käyttämään pärjätäksesi. Minä tosin en juo sellaista joten olen turvassa siltä osin. Muuten yksinäisyyteen alkaa tottumaan ja siitä tulee ikävästi se oletus. Niinkuin kirjoitit niin monesti se vaan käykin niin. Joku pelästyy yksinäisyyttä ja minulle se on se oletus. Minähän olen aina yksin. Toki syytän itseäni myös. En enää oikein viihdy ihmisten joukossa lainkaan. Tulee monesti niin epävarma olo. Silti jokin hyvä hetki piristää ja tavallaan huomaan, että kaipaan seuraakin. Minulle on myös häpeä yksi vaikea asia. Minusta on puhuttu pahaa ja todella ilkeitä juttuja. Näitä moni puhuu edelleen. Sen vuoksi en luota muihin. Samalla jokainen tälläinen asia vie sitä uskoa itseensä ja elämäänsä entistä alemmas. Tuntuu, ettei tavallaan ole mitään mahdollisuutta löytää enää ihmistä joka ei ole ilkeä tai jos löytää ja saa niitä hyviä kokemuksia niin ainakaan tämä ihminen ei tavallaan ystäväksi asti minulle tule. Hän saattaa käväistä elämässäni, mutta ystävyyttä ei synny. Tietysti ymmärrän, että minussakin vikaa ja en vaadi muilta minuun tutustumista yms. Tarkoitin vaan etten tavallaan osaa lähentyä muiden kanssa niin paljon kuin pitäisi. En halua päästää muita lähelle.

Kiitos silti vielä viestistäsi. Se piristi minua ja mukavaa, että täältäkin löytyy ihmisiä jotka ymmärtävät. Se on mukava asia. Eniten suren varmaan sitä, että missä tavallaan mahtaisin olla ilman ikäviä kokemuksia. Kyllä ne ovat jarruttaneet elämääni. Kirjoitan nyt pitkästi taas kerran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivistyneet ihmiset osaavat kyllä keskustella asioista joihin kaikilla on mahdollisuus osallistua, monesti vaan se on yhden tai kahden ihmisen kovaäänistä keskustelua jostain työpaikan jutusta tai omista lapsista. Ei siihen pääse mukaan jolloin on sitten hiljaa.

Joo, en tietenkään tarkoittanut kälättäjää, joka puhuu vain omista asioistaan. Mutta välillä jotkut ovat siitä huolimatta hiljaa tai vastaavat yhdellä sanalla, vaikka heitä kuinka yrittää osallistaa. Se on äärimmäisen raskasta.

:D

Mitäpä jos et sitten yritä osallistaa, jos se on kerran raskasta ja jopa ÄÄRIMMÄISEN raskasta :D

Voisitko kuvitella että antaisit erilaisten ihmisten olla yrittämättä muuttaa heitä äärimmäis

 

No niinhän minä juuri sanoin tekeväni. Eli lähden pois, jos toinen ei näe minkäänlaista vaivaa keskustelun ylläpitämiseksi, enkä ole sen jälkeen tekemisissä. Mutta kun osa ihmisistä on sellaisia, että ovat introverttejä, mutta kuitenkin mukaan päin, jos saavat vähän tilaa. Sellaisia minä yritän osallistaa, ja minun on mahdoton tietää, onko kyseessä toivoton tuppisuu vai hiukan kannustusta vaativa introvertti, ennen kuin olen jutellut.

Mutta todella raskaita nuo puherajoitteiset ovat minulle, niin en enää hirveästi jaksa heitä vetää perässäni. Jurnuttakoot sitten keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Onnekseni minulla ei ole ystävinä kälättäjiä eikä keskustelukyvyttömiä tuppisuita, vaan sellaisia normaaleja huumorintajuisia ihmisiä, joille puhuminen ei ole iso este, mutta jotka osaavat myös kuunnella ja ovat kiinnostuneita. Omista asioistaan höpöttäviä kälättäjiä en jaksa sekuntiakaan, ja raskasseuraiset tuppisuut putoavat nekin pois. Introverttejä ystäviä minulla on, mutta he saattavat puhua paljonkin mielenkiintoista, kun heidän kanssaan on kahden, vaikka seurassa eivät mainostakaan itseään.

Sinä tunnut olevan hieman vaativaa seuraa itsekin jos luokittelet ihmisiä noin tarkasti. Toivottavasti ystäväsi pitävät sinusta eivätkä mielessään luokittele sinua samoin, kuin sinä luokittelet muita ihmisiä. Ettet vaan olisi ystäviäsi mielestä itsekin kälättäjä tai tuppisuu. Kannattaa miettiä tätä. Näin ikävästi kirjoitettuna tämä. Pst joku kuten minä arvostaisi ystäviä. En luokittelisi ihmisiä noin kuin sinä. Toki jos sinulla on varaa valita niin hyvä niin. Kaikilla ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Jos puheliaat ihmiset ovat niin kamalia kuin täällä kerrotaan niin tottavie on tasapuolista, että silloin myös voi kertoa kuinka hankalia puhumattomat ihmiset ovat. Vai saako vain puhumattomat loukkaantua? Ja heistä ei saa mainita mitään muuta kuin hyvää. 

Oho, puhelias ihminen loukkaantui. 

Siitä, että hänen pitää sietää hiljaisempia ihmisiä. 

En tiedä. Meillä ei ole toimistossa pakko olla yltiösosiaalinen. En edes tiedä, keitä kaikkia meillä työskentelee. Minulla on oma työhuone. Syön lounaan tietokoneen ääressä, yleensä salaattia tai muutama ruisleipä juustolla ja kurkulla. Joskus käyn syömässä lounasravintolassa. Niitä on tässä työpaikan ympäristössä kymmenkunta vaihtoehtoa. Pari kertaa kuussa on kokous, mutta se on Teamsissa. En nyt äkkiseltään muista olenko avannut suustani kertaakaan.

Minua ei kiinnosta pätkän vertaa mitä muut samassa toimistossa olevat tekevät. En kaipaa työpaikalta ystäviä enkä käy kahvihuoneessa. Teen töitä etänä 2 päivää viikossa, ja muut 3 päivää vietän toimistossa. Työ on sellaista, että sitä voisi tehdä täysin etänä, mutta työnantaja vaatii olemaan työpisteessä 3 pv viikossa. Skannaamisen ei tietysti onnistu kotoa käsin, mutta sitä teen korkeintaan kerran viikossa, lähinnä kuittien skannausta.

Haistatan pitkät vaatimuksille, että kaikkien pitää osallistua. Meillä oli 8 kk pomo, joka vaati sitä, että yhdessä tehdään ja oli kehittämispäiviä ha tyhy-iltapäiviä sun muuta. Jotain kertonee sekin, että hän oli meillä 8 kk ja siirrettiin toisiin tehtäviin. Tehdään oikeasti ne työt ja työtahti heikompaa hirvittäisi, mutta ei käydä leikkimässä tyhy-iltapäivinä jotain naurettavia lasten leikkejä, kun olisi oikeaakin työtä tehtävänä. Sitä paitsi tässä meidän työporukasta suurin osa on introvertteja nörttejä, jotka ei lähde leikkimään tietovisaa jonnekin kabinettiin tai hölötä viikonloppusunnitelmiaan ääneen koko työyhteisölle. Täällä ei kukaan moiti, että kun sä oot niin hiljainen. Kenelläkään ei olisi edes aikaa miettiä, kuka on hiljainen ja kuka ei.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin sinut hyvin, niin silloin hiljaisuus ei olisi ongelma, vaan ihan mukavaakin. Jos olet tuntematon tai puolituttu, jonka kanssa on ns. pakko viettää aikaa, niin vaikeneminen luo kiusallisen tunnelman ja saa sinut vaikuttamaan epäluotettavalta. Suhteita ja luottamusta luodaan tutustumalla. Ei möllöttämällä hiljaa tuppisuuna. Ja itsekin olen introvertti, mutta sentään tiedostan tämän.

Minä koen ihan päin vastoin.  Ihmiset jotka ovat hiljaisia herättävät luottamusta kun taas äänekkäät erittäin taitavat puhelahjoiltaan ovat äärimmäisen epäluotettavia. Osaavat puhua vaikka mustan valkoiseksi jos sille päälle sattuvat. Ei sellaisiin voi luottaa. 

Ihminen joka uskaltaa olla hiljaa on rauhoittavaa seuraa. 

Ikävä kyllä tätä on paljon, että ihmetellään toisen ihmisen piirteitä ja niistä on tarve huomautella kyseiselle henkilölle, ikään kuin tämä ei itse tietäisi ja tuntisi omia piirteitään. (esim vaikeneminen kun muut paasaavat ympärillä...) Oma kokemukseni on sellainen että jos olen kahdestaan jonkun kanssa juttusilla niin kaikki menee suht kivuttomasti ja normaalisti, mutta jos on isompi porukka niin silloin jään ulkopuoliseksi ja tulee tunne että haluaa vain poistua tilanteesta. Aina ei ole rohkeutta tai mahdollisuutta nostaa kytkintä heti. 

Siinä tapauksessa altistuu toisten ihmettelylle ja huomauttelulle ja tuntee itsensä vieläkin typerämmäksi kuin alun perin. 

Valitettavasti yhdenmukaisuuden paine on aina olemassa kun on porukkaa koolla. Kaikkien pitäisi käyttäytyä samalla tavalla, olla samalla tyylillä pukeutuneita, olla kiinnostuneita samoista asioista, puhua samalla volyymilla ja samoilla sisällöillä.

Mitä voi tehdä? Et tappelemaan kannata alkaa. Mieluummin poistuu seurasta. 

Itse rupesin erakoksi. Sitä en toki suosittele kenellekään. Mutta toimii itselläni eikä kukaan häviä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta tää huomauttaminen on ollut tilanteissa, joissa molemmat olemme hiljaa, siis minä ja kuka ikinä asiasta huomauttaa. Enhän mä siinä tilanteessa yksin hiljaa ole.

Vika ei ole silloin sinussa. Hän ei kestä hiljaisuutta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin sinut hyvin, niin silloin hiljaisuus ei olisi ongelma, vaan ihan mukavaakin. Jos olet tuntematon tai puolituttu, jonka kanssa on ns. pakko viettää aikaa, niin vaikeneminen luo kiusallisen tunnelman ja saa sinut vaikuttamaan epäluotettavalta. Suhteita ja luottamusta luodaan tutustumalla. Ei möllöttämällä hiljaa tuppisuuna. Ja itsekin olen introvertti, mutta sentään tiedostan tämän.

 

Minä koen ihan päin vastoin.  Ihmiset jotka ovat hiljaisia herättävät luottamusta kun taas äänekkäät erittäin taitavat puhelahjoiltaan ovat äärimmäisen epäluotettavia. Osaavat puhua vaikka mustan valkoiseksi jos sille päälle sattuvat. Ei sellaisiin voi luottaa. 

Ihminen joka uskaltaa olla hiljaa on rauhoittavaa seuraa. 

En ole tuo jolle vastasit, mutta minussa hiljaisuus ei herätä luottamusta. Johtunee siitä, että nuorena vastavalmistuneena tradenomina menin töihin yritykseen, jonka toimitusjohtaja oli kuin mikäkin mörökölli. Kun kävin kysymässä jotain asiaa, hän oli hiljaa 5 minuuttia. Kädet alkoi minulla jo hiota ja tulla tuskanhikeä otsallekin, että mitä se nyt miettii. Sitten tuli vastaus. Tilanteet liittyi myös omaan elämään, kun vuosilomaa ei ollut vielä kertynyt. Jos kävin kysymässä, voisinko saada pari päivää  palkatonta vapaata, hän istui ja mietti ja mietti, sitten saattoi jyrähtää, että palaan asiaan myöhemmin. Joo, myöhemmin, milloin myöhemmin, kun pitäisi tietää tänään (esim. matkan varauksen takia).

Jos jokin ei miellyttänyt, se hiljainen mies oli vieläkin hiljempaa. Jätti kommentoimatta koko asiaa, vähän kuin olisi luullut koko asian katoavan, jos siitä ei puhuta. Toki oli myös niitä päiviä, että hän oli puheliaampi ja saattoi antaa jopa kiittävää palautetta. Se hänen käytöksensä ei minussa herättänyt koskaan luottamusta! Ei todellakaan. Se herätti levottomuutta. Miksei voi sanoa mitä ajattelee? Sitä varten on keksitty kommunikointi. En yhtään kiistä, etteikö hän olisi alaa osannut ja tiesi paljon enemmän kaikesta kuin monet muut, mutta tuollainen hyvin hiljainen toimitusjohtaja karkottaa pois hyviä työntekijöitä, koska on vain niin paljon helpompi olla töissä paikassa, jossa vuorovaikutus sujuu esihenkilön kanssa.

Moni on hiljaa kun ei halua paljastaa tietämättömyyttään tai muita hekkouksiaan. Hiljaisuudella voi peittää monia puutteitaan ja joillekin antaa harkitsevan kuvan. Ovat usein hitaita ajatuksenjuoksultaan ja vastaus kestää niin kauan, että muut ovat jo ehtineet muuhun asiaan. Yksinkertaisesesti on totta, että heillä ei ole mitään sanottavaa tai mielipiteitä. Siksihän heitä harmittaakin puhuvat ihmiset. 

Kerran kysyin eräältä hyvältä tutulta miksi on joskus hiljaa tai ei sano mielipidettään. Hän sanoi, että ei vaan keksi mitä sanoisi. Aivot lyö tyhjää ja ajatus ei kulje. Pää on siis ikäänkuin tyhjä. Hän oli myös sellainen, että sitten kun sai juttupuuskan, niin sama asia jatkui vaikka kuinka kauan ja erittäin pikkutarkasti. 

Vierailija kirjoitti:

Moni on hiljaa kun ei halua paljastaa tietämättömyyttään tai muita hekkouksiaan. Hiljaisuudella voi peittää monia puutteitaan ja joillekin antaa harkitsevan kuvan. Ovat usein hitaita ajatuksenjuoksultaan ja vastaus kestää niin kauan, että muut ovat jo ehtineet muuhun asiaan. Yksinkertaisesesti on totta, että heillä ei ole mitään sanottavaa tai mielipiteitä. Siksihän heitä harmittaakin puhuvat ihmiset. 

Kerran kysyin eräältä hyvältä tutulta miksi on joskus hiljaa tai ei sano mielipidettään. Hän sanoi, että ei vaan keksi mitä sanoisi. Aivot lyö tyhjää ja ajatus ei kulje. Pää on siis ikäänkuin tyhjä. Hän oli myös sellainen, että sitten kun sai juttupuuskan, niin sama asia jatkui vaikka kuinka kauan ja erittäin pikkutarkasti. 

En minäkään monesti keksi mitään sanottavaa muuta kuin ystävällisesti niin niin tai siihen tyyliin. Jos ei keksi niin ei keksi. Olisi vähän tympeää selittää ihan mitä mieleen tulee tyyliin että kun väsyttää, pääsispä kotiin jne.

Ihan sama, älä välitä. Eihän ekstrovertitkää välitä kun puhuvat paljon, et onks se joku ongelma kaikille?

Pitää osata hyväksyä itsensä sellasena ku on.