Lue keskustelun säännöt.
Toisen ihmisen hiljaisuudesta huomauttaminen
26.03.2024 |
Koko tähänastisen elämäni ajan olen saanut kuulla seuraavanlaisia kommentteja:
"Sä oot niin hiljanen/rauhallinen"
"Ootsä väsyny vai ootsä aina noin hiljanen"
"Oot tosi hiljanen mut sitku avaat suun nii sieltä tulee paljon viisauksia"
"Sä et koskaan sano mitään"
Joo...olen tosiaan todella rauhallinen ihminen, mutta miks ihmeessä mun pitäis lätistä jotain turhaa paskaa? Muita miellyttääkseni? Tietenkään täysin tuppisuu en ole, vaan puhun ihan vaan ne tarpeelliset asiat ja joskus myös sitä smalltalkia. Toisinaan nämä huomauttelijat ovat vielä niitä ihmisiä joille puhun kaikista vähiten...ehkä heillä on joku ongelma asian kanssa, nimittäin minulla ei ole? :D
Onko edes kohteliasta huomauttaa toiselle tuollaisesta, nimittäin itse olen hieman loukkaantunut joka kerta.
Ja olen tuskin yksin näiden kokemuksien kanssa. Kertokaa teidän?
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en pidä kaakattavista kanoista. Hölynpölyäkö pitäis jauhaa?
Ainakin te olette ihanan kohteliaita ja arvostatte muita ihmisiä. Se on tullut ennenkin näissä vastaavissa keskusteluissa ilmi. Olette ylimielisiä ja asetatte itsenne korkeammalle. Miksiköhän? Jos itse on huono puhumaan ja hidas ajattelemaan niin se ei oikeuta haukkumaan ja mollaamaan toisentyylisiä ihmisiä.
Ei tässä kukaan aseta itseään korkeammalle. Vai onko se että on eri mieltä tai viihtyy sellaisessa seurassa, missä tilanviejät ei hallitse keskustelua, jotenkin itsensä asettamista korkealle.
Te viihdytte kaltaistenne kanssa. Miksi me emme saisi viihtyä keskenämme? Me emme tarvitse teitä. Mihin te tarvitsette niitä hiljaisia? Veikkaan, että yleisöksi.
Yleisö on kohtelias, kun ei buuaa teitä ulos, vaan yrittää sietää ja pitää kasvojen ilmeet kurissa. Aika taistelua se kohteliaisuus usein on, kun katsot edessäsi esiintyvää henkilöä, joka luulee olevansa viihdyttävä, itse vaan mietit, että miten tästä liukenisi.
Pahoittelut suorista sanoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan hakeudu kahta kertaa hiljaisten tuijottajien seuraan, ellei ole pakko esimerkiksi töissä. Eli ihan suosiolla saatte olla keskenänne.
En todellakaan kaipaa mitään yleisöä vaan keskustelua, vastavuoroisuutta, riffailua. Siis silloin kun olen itse juttutuulella. Emme me normaalisti kommunikoivatkaan jatkuvasti jaksa jutella. Kun väsyttää, niin vetäydymme taka-alalle tai jäämme kotiin. Erona se, että emme syyllistä ketään muuta tästä, tai hauku muita kälättäjiksi. Joskus on ihan kiva tulla viihdytetyksikin ja olla itse se komppaaja. Kyllä silloinkin pitää kohtelias olla ja reagoida toisen puheeseen.
Tietysti ymmärrän hiljaisia siinä, että jos ei itse uskalla ikinä mitään sanoa niin muiden suplikkius saattaa alkaa ärsyttää, kun se korostaa omaa kyvyttömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan hakeudu kahta kertaa hiljaisten tuijottajien seuraan, ellei ole pakko esimerkiksi töissä. Eli ihan suosiolla saatte olla keskenänne.
En todellakaan kaipaa mitään yleisöä vaan keskustelua, vastavuoroisuutta, riffailua. Siis silloin kun olen itse juttutuulella. Emme me normaalisti kommunikoivatkaan jatkuvasti jaksa jutella. Kun väsyttää, niin vetäydymme taka-alalle tai jäämme kotiin. Erona se, että emme syyllistä ketään muuta tästä, tai hauku muita kälättäjiksi. Joskus on ihan kiva tulla viihdytetyksikin ja olla itse se komppaaja. Kyllä silloinkin pitää kohtelias olla ja reagoida toisen puheeseen.
Tietysti ymmärrän hiljaisia siinä, että jos ei itse uskalla ikinä mitään sanoa niin muiden suplikkius saattaa alkaa ärsyttää, kun se korostaa omaa kyvyttömyyttä.
Kaikkein hiljaisimmillakin on usein se tietty seura, missä he puhuvat. Siellä resonoidaan samoilla taajuuksilla ja viihdytään hyvin. Ne hiljaiset, mitkä itse tunnen, valitsevat seuransa. Se tarkoittaa vaan yksinkertaisesti, että teidän seura ei kiinnosta. Nopea tajunnanvirta, arkipäiväiset keskustelunaiheet, päällepuhuminen, remakka nauru suht jatkuvasti; ei kiinnosta eikä viihdytä todellakaan kaikkia ihmisiä.
Ap:lle sanoisin, että on tökeröä kommentoida toisten hiljaisuutta. Ei ihme, jos siitä loukkaantuu. Ihan vastaavasti puheliaalle voisi kommentoida "miksi puhut koko ajan, miksi et koskaan ole hiljaa"etc...
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni sellainen, joka kälättää koko ajan jotakin, voisi kokeilla olla hiljaa ja antaa muille tilaa. Saatat yllättyä, kun olet itse hiljaa (Huom. Ainakin pari minuuttia, 10 sekuntia ei riitä) niin toiset todennäköisesti alkavat puhua. Kokeile! Meillä työporukassa alkaa puhe kivasti soljua kun 1 tai 2 pahinta tilanviejää ei ole paikalla. Kun ne tulee, niin monen suu loksahtaa heti kiinni. Ei jakseta taistella puhernvuoroista.
Tämä! Mä olen usein hiljaa juuri siksi kun mun tapana ei ole keskeyttää muiden puhetta. Ja sitähän joillakin riittää. En osaa enkä edes halua osata sitä että suunapäänä puhuisin toisten päälle, mun mielestä se on epäkohteliasta ja muutenkin sellainen huutokilpailu rasittaa. Kaikki ei osaa normaalia keskustelua. Se on vastavuoroista. Vaikea minun olla vastavuoroinen, eli sanoa jotain, jos toinenkaan ei ole vastavuoroinen, eli on koko ajan äänessä eikä anna toiselle suunvuoroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni sellainen, joka kälättää koko ajan jotakin, voisi kokeilla olla hiljaa ja antaa muille tilaa. Saatat yllättyä, kun olet itse hiljaa (Huom. Ainakin pari minuuttia, 10 sekuntia ei riitä) niin toiset todennäköisesti alkavat puhua. Kokeile! Meillä työporukassa alkaa puhe kivasti soljua kun 1 tai 2 pahinta tilanviejää ei ole paikalla. Kun ne tulee, niin monen suu loksahtaa heti kiinni. Ei jakseta taistella puhernvuoroista.
Tämä! Mä olen usein hiljaa juuri siksi kun mun tapana ei ole keskeyttää muiden puhetta. Ja sitähän joillakin riittää. En osaa enkä edes halua osata sitä että suunapäänä puhuisin toisten päälle, mun mielestä se on epäkohteliasta ja muutenkin sellainen huutokilpailu rasittaa. Kaikki ei osaa normaalia keskustelua. Se on vastavuoroista. Vaikea minun olla vastavuoroinen, eli sanoa jotain, jos toinenkaan ei ole vastavuoroinen, eli on koko ajan ääne
Nämä on niitä ihmisiä, jotka vaan puhuu ja siihen päälle pitäisi itse puhua. Sitä hiljaista hetkeä ei tule vaan tällä ihmistyypillä on tapana puhua taukoamatta ja jos niitä kolme kokoontuu, niin meteli on jo törkeän kova, kun kaikki puhuu ja nauraa yhtäaikaa.
En sitten oikeasti tiedä, kuunteleeko he toisiaan, luulisin että kai he kuuntelee mutta ehkä eniten omia ajatuksia ja mielleyhtymiä kuitenkin. Sitten estoitta saman tien yhtään miettimättä vaan puhutaan ääneen ne omat ajatukset ja mielleyhtymät. Ja voi kun on niin hauskaa! Välillä ne huomaa kun hiljainen näyttää vaivautuneelta ja se on ehkä se kohta, kun kysytään jotain siltä hiljaiselta. Tietenkään vastausta ei kuunnella tai se herättää vaan taas jonkun oman mielleyhtymän ja tarinan, mikä muitta mutkitta kajautetaan ilmoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan hakeudu kahta kertaa hiljaisten tuijottajien seuraan, ellei ole pakko esimerkiksi töissä. Eli ihan suosiolla saatte olla keskenänne.
En todellakaan kaipaa mitään yleisöä vaan keskustelua, vastavuoroisuutta, riffailua. Siis silloin kun olen itse juttutuulella. Emme me normaalisti kommunikoivatkaan jatkuvasti jaksa jutella. Kun väsyttää, niin vetäydymme taka-alalle tai jäämme kotiin. Erona se, että emme syyllistä ketään muuta tästä, tai hauku muita kälättäjiksi. Joskus on ihan kiva tulla viihdytetyksikin ja olla itse se komppaaja. Kyllä silloinkin pitää kohtelias olla ja reagoida toisen puheeseen.
Tietysti ymmärrän hiljaisia siinä, että jos ei itse uskalla ikinä mitään sanoa niin muiden suplikkius saattaa alkaa ärsyttää, kun se korostaa omaa kyvyttömyyttä.
Näin on minullakin. Olisi mielenkiintoista kuulla (siis kirjoitettuna, eiväthän he voi ääneen sitä kertoa) mistä ihmeen asiosta nämä hiljaiset ihmiset haluavat keskustella? Kun normaalit, jokapäiväiset aiheet ovat heidän mielestään (arvolleen) liian ala-arvoisia. Minulle on hyvin moni aihe kiinnostava, riittää ihan minun tasolleni. Elokuvat, musiikki, tv-ohjelmat, kirjat, lemmikit, lapset, vanhukset, nuoret, ajankohtaiset ja yleiset maailman tapahtumat, yleensä ympäröimä elämä. Ei mitään sen korkeaentoisempaa. Olen kiinnostunut monista asioista ja ilmiöistä.Ei kukaan nyt päivittäisissä keskusteluissa puhu mistään ydinfysiikasta tai nobel-tason keskusteluja käy. Tavallisia ihmisiä ollaan. Olisi outoa alkaa luennoimaan kuin joku professori.
"Kun ei keskustella kiinnostavista asioista niin ei huvita ja olen mieluummin hiljaa". Joten nyt kehiin ne teitä kiinnostavat jutut.
Pysykööt kälättäjät keskenään, niiltä ei saa suunvuoroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tässä pitäisi olla mitään ongelmaa. Kukin olkoon sellaisessa seurassa missä viihtyy. Ja jos jonkun kommentit loukkaa, niin joko selvittää oliko kyseessä väärinymmärrys tai välttää sitten sitä ihmistä jatkossa ja ongelma ratkaistu. Oikea ongelma syntyy vasta silloin jos omassa päässään ruminoi kaikkea mitä on koskaan kokenut loukkaavana ja kuvittelee puheliaiden päähän ajatuksia ja asenteita omasta katkeruudesta käsin, vaikka ironisesti on itse se itsekeskeinen ja ilkeä joka tuomitsee muut hiljaisesti.
Ei me puheliaat ajatella teistä muuta kuin että olette hiljaisia. Ei pidetä tyhminä tms. Toki tän keskustelun perusteella olen alkanut pitää hiljaisia ihmisiä todella passiivisagressiivisina ja jotenkin häiriintyneinä.. sen verran karusti puhutte meistä muista jotka vain yritämme pitää keskustelua kohteliaasti yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni sellainen, joka kälättää koko ajan jotakin, voisi kokeilla olla hiljaa ja antaa muille tilaa. Saatat yllättyä, kun olet itse hiljaa (Huom. Ainakin pari minuuttia, 10 sekuntia ei riitä) niin toiset todennäköisesti alkavat puhua. Kokeile! Meillä työporukassa alkaa puhe kivasti soljua kun 1 tai 2 pahinta tilanviejää ei ole paikalla. Kun ne tulee, niin monen suu loksahtaa heti kiinni. Ei jakseta taistella puhernvuoroista.
Tämä! Mä olen usein hiljaa juuri siksi kun mun tapana ei ole keskeyttää muiden puhetta. Ja sitähän joillakin riittää. En osaa enkä edes halua osata sitä että suunapäänä puhuisin toisten päälle, mun mielestä se on epäkohteliasta ja muutenkin sellainen huutokilpailu rasittaa. Kaikki ei osaa normaalia keskustelua. Se on vastavuoroista. Vaikea minun olla vastavuoroinen, eli sanoa jotain, jos toine
Kuulostaa raskaalta olla jatkuvasti noin katkera muille ihmisille siitä että he eivät ole samanlaisia kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että jos on esimerkiksi jotkut päivälliset tai sukujuhlat tms. ja niihin kuuluu (minun mielestäni) tietyntasoinen jutustelu keskenään. Miten toimitaan sen hiljaisen kanssa. Jutellaanko hänelle vaikka hän ei vastaa tai ota osaa keskusteluun? Vai ohitetaanko hänet, kun huomataan, että haluaa olla hiljaa. Juttelevatko muut keskenään ikäänkuin häntä ei olisi? Jos siis kyseinen henkilö selkeästi itse näyttää käytöksellään ettei halua osallistua.
Onhan tuo aika kiusallista muille. Vai pitääkö yrittää olla kuin ei mitään. Jos tuo ei hiljaista itseään haittaa.
Kannattaa ainakin pitää katsekontaktia välillä ja jos kysyy jonkun yleisen kysymyksen, tyyliin, mitäs pääsiäissuunnitelmia teillä on, niin katsoo myös tähän hiljaiseen vaikka vastaus tulisi heti ensin joltain muulta ja hiljaiselta ei välttämättä ollenkaan. Tai jos toteaa, että onpa hyvää ruokaa, eikö olekin, niin kohdistaa tuollaiset rennot lausahdukset ihan koko seurueelle tai niille jotka lähellä istuvat, myös sille hiljaiselle. Hän voi tuollaiseen aivan hyvin sanoa että niinpä ja nyökytellä mukana. Ei kannata väkisin yrittää vääntää juttua mutta usein hiljainen kyllä vastaa ja ottaa katsekontaktia, nyökyttelee, hymyilee, naurahtaa jne. Ei kannata esittää että häntä ei olisi vaikka se aktiivinen keskustelu tapahtuisikin muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että jos on esimerkiksi jotkut päivälliset tai sukujuhlat tms. ja niihin kuuluu (minun mielestäni) tietyntasoinen jutustelu keskenään. Miten toimitaan sen hiljaisen kanssa. Jutellaanko hänelle vaikka hän ei vastaa tai ota osaa keskusteluun? Vai ohitetaanko hänet, kun huomataan, että haluaa olla hiljaa. Juttelevatko muut keskenään ikäänkuin häntä ei olisi? Jos siis kyseinen henkilö selkeästi itse näyttää käytöksellään ettei halua osallistua.
Onhan tuo aika kiusallista muille. Vai pitääkö yrittää olla kuin ei mitään. Jos tuo ei hiljaista itseään haittaa.
Kannattaa ainakin pitää katsekontaktia välillä ja jos kysyy jonkun yleisen kysymyksen, tyyliin, mitäs pääsiäissuunnitelmia teillä on, niin katsoo myös tähän hiljaiseen vaikka vastaus tulisi heti ensin joltain muulta ja hiljaiselta ei välttämättä ollenkaan. Tai jos toteaa, et
Toki noin kannattaa tehdä jos huomaa asian, mutta isommassa porukassa vaatii todella paljon energiaa keskustelun seuraamisen ja osallistumisen lisäksi havannoida jatkuvasti KAIKKIEN toisten ihmisten mahdollisia puhehaluja tai hymyjä, jos he eivät itse itseään yhtään esiin tuo. Ilmeisesti jos noin ei kuitenkin jatkuvasti tee, niin sitten on huono ihminen. En tajua mistä hiljaisille on syntynyt tällainen etuoikeutettu olettamus, että muiden tehtävä olisi jotenkin huolehtia jatkuvasti heidän tilastaan, heidän puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet muiden ihmisten seurassa, niin on hieman vaivaannuttavaa, jos et osallistu keskusteluun. Tulee tunne, että murjotat tai olet suuttunut jostain.
Yksille napeille tehty olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujot ja hiljaiset haluaisivat kyllä kyetä jutusteluun kuten muutkin, mutta koska eivät pysty siihen, niin helpompi psyykkisesti on siinä vaiheessa luoda olkiukko "jatkuvasti kälättävistä aivottomista kanoista" ja asettaa oma hiljaisuus heidän yläpuolelle. Tehdä omasta heikkoudesta muka vahvuus ja valinta.
Tätä olen itsekin kyllä miettinyt. Asiassa on varmaan paljonkin perää.
Höpö höpö. Olettamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ujo, mutta muutun hiljaiseksi, jos keskustelu ei ole vastavuoroista tai jos koko muu porukka puhuu tuntikausia aiheesta, josta en tiedä mitään.
Hiljaisuudestani on huomauteltu miljoona kertaa ja minua on haukuttu mm.ylpeäksi. Eipä hirveästi tee mieli tälläisten ihmisten kanssa jutella.
Vierailija kirjoitti:
Oudoimpia ovat ne ihmiset, jotka esittävät aloituksessa mainittuja kommentteja, ja sen jälkeen jatkavat omaa puhettaan niin, ettei siihen edes pääse mihinkään väliin.
Juuri näin😂
Itse olen kuullut tätä samaa kyllästymiseen saakka, nykyään tosin vähemmän. Mutta silti ärsyttää, että minua kuvaillaan aina sanalla rauhallinen ja harkitseva, koska en kotioloissa tai hyvien ystävien kanssa edes ole kumpaakaan.
Joskus kummini kysyi minulta, että puhutaanko me mun poikaystävän kanssa ikinä vai istutaanko vaan hiljaa aina. Oli siis ensimmäinen poikaystävä, joka myös oli samantyyppinen kuin minä, ainakin ulospäin. No joo, ei tietenkään puhuta koskaan mitään.
Toiset ne on hiljaisempia ja rauhallisempia, toiset ei. Valitse seurasi.
Samasta huomauteltu koko elämäni, etenkin kun olin nuorempi, ja tunsinkin pienestä pitäen olevani tältä(kin) osin vääränlainen. Parikymppisenä päädyin muista syistä terapiaan, jonka avulla opin hyväksymään itseni täysin. Nykyään, jos joku kokee tarpeelliseksi ilmoittaa, että olen hiljainen, totean, että niin olen. Ei enää kolahda omiin epävarmuuksiin enkä enää ryhdy teeskentelemään muuta kuin olen. Ihmiset voivat ottaa tai jättää. Se on niin yksinkertaista.
Juu. Kilpahuuto ei kiinnosta. t. Kalastaja
Tätä olen itsekin kyllä miettinyt. Asiassa on varmaan paljonkin perää.