Lue keskustelun säännöt.
Toisen ihmisen hiljaisuudesta huomauttaminen
26.03.2024 |
Koko tähänastisen elämäni ajan olen saanut kuulla seuraavanlaisia kommentteja:
"Sä oot niin hiljanen/rauhallinen"
"Ootsä väsyny vai ootsä aina noin hiljanen"
"Oot tosi hiljanen mut sitku avaat suun nii sieltä tulee paljon viisauksia"
"Sä et koskaan sano mitään"
Joo...olen tosiaan todella rauhallinen ihminen, mutta miks ihmeessä mun pitäis lätistä jotain turhaa paskaa? Muita miellyttääkseni? Tietenkään täysin tuppisuu en ole, vaan puhun ihan vaan ne tarpeelliset asiat ja joskus myös sitä smalltalkia. Toisinaan nämä huomauttelijat ovat vielä niitä ihmisiä joille puhun kaikista vähiten...ehkä heillä on joku ongelma asian kanssa, nimittäin minulla ei ole? :D
Onko edes kohteliasta huomauttaa toiselle tuollaisesta, nimittäin itse olen hieman loukkaantunut joka kerta.
Ja olen tuskin yksin näiden kokemuksien kanssa. Kertokaa teidän?
Kommentit (249)
161/249
|
27.03.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan hakeudu kahta kertaa hiljaisten tuijottajien seuraan, ellei ole pakko esimerkiksi töissä. Eli ihan suosiolla saatte olla keskenänne.
En todellakaan kaipaa mitään yleisöä vaan keskustelua, vastavuoroisuutta, riffailua. Siis silloin kun olen itse juttutuulella. Emme me normaalisti kommunikoivatkaan jatkuvasti jaksa jutella. Kun väsyttää, niin vetäydymme taka-alalle tai jäämme kotiin. Erona se, että emme syyllistä ketään muuta tästä, tai hauku muita kälättäjiksi. Joskus on ihan kiva tulla viihdytetyksikin ja olla itse se komppaaja. Kyllä silloinkin pitää kohtelias olla ja reagoida toisen puheeseen.
Tietysti ymmärrän hiljaisia siinä, että jos ei itse uskalla ikinä mitään sanoa niin muiden suplikkius saattaa alkaa ärsyttää, kun se korostaa omaa kyvyttömyyttä.
Näin on minullakin. Olisi mielenkiintoista kuulla (siis kirjoi
Ei-kiinnostavia aiheita, mitä meidän työpaikan äänekkäät puhuu:
-yksityiskohtaisesti omien lasten tai ukon kuulumisia. Asiat ovat siis tavanomaisia "kun meidän pirkkis liukastui aamulla banaaninkuoreen". Supliikki saa tästä kolme minuutin puheenvuoron, koska pitää kuvailla tarkasti ja hauskasti. Kukaan ei tietenkään tunne Pirkkistä eikä oikeastaan ees muista, minkäikäinen se ees on. Äänekkäät kaverit kikattaa ja kertoo samalla päälle, miten heidänkin reiska liukastui lenkillä hk blån kuoreen vappuna 2020 vai oliko se 2022.
-neule- ja Ruokajutut. Mä laitan leivonnaiseen soodaa 2tl, pitäisikö laittaa enemmän? Mä oon nyt saanut neuloosin ja kutonut ihan hirveesti kun mulla on se ihana naapurin mummokin niin sekin kutoo. Seuraa siunailua naapurin mummon terveydentilasta ja äänekkäät kertoo päälle ,miten heidänkään jorma ei saanut palvelua terveysasemalla.
-Menneisyyden muistelut. Villin nuoruuden seikkailuista saa paljon lätinää. Joutuu kuuntelemaan yksityiskohtaisesti työkaverin alapäästä, mikä tuntuu oudolta. Synnytysjutut on samaa sarjaa, missä kuulet liikaa vaikka työkaverin välilihasta.
Sitten matkajutut. Yksityiskohtaisesti. Tiedot miten anupetterin selkä paloi huolimatta jatkuvasta rasvaamisesta.
Tässä nyt jotain näitä. Eniten ei kai kiinnosta sen takia, kun tuntee vaan minimaalisesti edes näitä työkavereita, niin selonteot heidän elämänsä pintapuolisista seikoista ei nyt vaan kiinnosta.
Ollaan korkeakoulutettuja, pakko mainita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että hiljaisuudesta ja ujoudesta saa huomautella, mutta jos huomauttaa kailottamisesta, niin Hesarin toimittaja vetää herneet nokkaan ja kirjoittaa asiasta uhriutuvan artikkelin.
Myös laihuudesta on ok huomauttaa, toisin kuin lihavuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Samasta huomauteltu koko elämäni, etenkin kun olin nuorempi, ja tunsinkin pienestä pitäen olevani tältä(kin) osin vääränlainen. Parikymppisenä päädyin muista syistä terapiaan, jonka avulla opin hyväksymään itseni täysin. Nykyään, jos joku kokee tarpeelliseksi ilmoittaa, että olen hiljainen, totean, että niin olen. Ei enää kolahda omiin epävarmuuksiin enkä enää ryhdy teeskentelemään muuta kuin olen. Ihmiset voivat ottaa tai jättää. Se on niin yksinkertaista.
No niin, juuri näin. Suosittelen tätä samaa lähestymistapaa kaikille niille hiljaisille jotka pahoittavat mielensä kun muut ovat puheliaampia. Senkun hakeutuu omiensa seuraan sen sijaan että vaatii muita muuttamaan itseään.
Ja ne hiljaisuudesta huomauttelijat ovat useimmiten todennäköisesti sukulaisia ja muita sellaisia jotka eivät voi "valita" seuraansa, vaan ovat ikäänkuin velvoitettuja puhumaan kanssanne ja siksi hakevat tuolla kieltämättä kömpelöllä kommentilla keinoa saada teitä osallistumaan. On raskasta esimerkiksi jossain riparijuhlissa jututtaa kummilasta joka vain istuu hiljaa, vaikka on itse kutsunut sinne juhliin. Mielummin itsekin lähettäisin vain rahat jos tiedän juhlakalun olevan ujompaa sorttia, mutta aikuisena pitää edes yrittää jutella jotain että nuorelle tulee olo että on tärkeä ja kiinnostava. Mutta jos hän ottaa tuon huomaavaisuuden päinvastoin jonain henkilökohtaisen tilan loukkauksena niin alkaa mennä kyllä överiksi nuorten antisosiaalisuus.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan hakeudu kahta kertaa hiljaisten tuijottajien seuraan, ellei ole pakko esimerkiksi töissä. Eli ihan suosiolla saatte olla keskenänne.
En todellakaan kaipaa mitään yleisöä vaan keskustelua, vastavuoroisuutta, riffailua. Siis silloin kun olen itse juttutuulella. Emme me normaalisti kommunikoivatkaan jatkuvasti jaksa jutella. Kun väsyttää, niin vetäydymme taka-alalle tai jäämme kotiin. Erona se, että emme syyllistä ketään muuta tästä, tai hauku muita kälättäjiksi. Joskus on ihan kiva tulla viihdytetyksikin ja olla itse se komppaaja. Kyllä silloinkin pitää kohtelias olla ja reagoida toisen puheeseen.
Tietysti ymmärrän hiljaisia siinä, että jos ei itse uskalla ikinä mitään sanoa niin muiden suplikkius saattaa alkaa ärsyttää, kun se korostaa omaa kyvyttömyyttä.
Et hauku muita kälättäjiksi mutta hiljaisia haukut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan hakeudu kahta kertaa hiljaisten tuijottajien seuraan, ellei ole pakko esimerkiksi töissä. Eli ihan suosiolla saatte olla keskenänne.
En todellakaan kaipaa mitään yleisöä vaan keskustelua, vastavuoroisuutta, riffailua. Siis silloin kun olen itse juttutuulella. Emme me normaalisti kommunikoivatkaan jatkuvasti jaksa jutella. Kun väsyttää, niin vetäydymme taka-alalle tai jäämme kotiin. Erona se, että emme syyllistä ketään muuta tästä, tai hauku muita kälättäjiksi. Joskus on ihan kiva tulla viihdytetyksikin ja olla itse se komppaaja. Kyllä silloinkin pitää kohtelias olla ja reagoida toisen puheeseen.
Tietysti ymmärrän hiljaisia siinä, että jos ei itse uskalla ikinä mitään sanoa niin muiden suplikkius saattaa alkaa ärsyttää, kun se korostaa omaa kyvyttömyyttä.
Et hauku muita kälättäjiksi mutta hiljaisia haukut.
Minun puolesta kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, mutta jos hiljaiset täällä haukkuvat puheliaita ikäänkuin selän takana siitä että he ovat omia itsejään eli puhuvat, niin se ei ole ok. Kommenttini kärkkäys oli reaktio tuohon haukkumiseen; eivät hiljaisetkaan ole mitään täydellisiä ihmisiä. Eivät puheliaat hauku hiljaisia keskenään, tällä palstalla tai omassa päässään, vaan elävät omaa elämäänsä. Suosittelen hiljaisille samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu ja sosiaalisuus ovat taitoja, joita voi opetella. Jos et halua kertoa itsestäsi tai puhua enemmälti, voit edes kuunnella sitä "kälättäjää" ja välissä heittää lyhyttä kommenttia, elehtiä tai esittää kysymyksen. On käytöstapojen puutetta olla todella passiivinen seurassa. Työpaikalla ja tuttujen kanssa asia erikseen, jos on jotain muuta tekemistä eikä tarvitse osoittaa huomiota muille.
Töissäni on muutaman kerran ollut tettiläisiä/harjoittelijoita mukana, iältään 14-17. Voi hyvä luoja kun ovat järjestään hiljaisia, mutta kuittaan sen vain kypsymättömyytenä. Itse kerron aktiivisesti työnkuvastani ja oletan heidän olevan kiinnostuneita alasta kun tulivat mukaan. Kysymyksiä voisi esittää kymmeniä päivän aikana, hyvä kun saan tiristettyä yhden kysymyksen koko päivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
"Toki noin kannattaa tehdä jos huomaa asian, mutta isommassa porukassa vaatii todella paljon energiaa keskustelun seuraamisen ja osallistumisen lisäksi havannoida jatkuvasti KAIKKIEN toisten ihmisten mahdollisia puhehaluja tai hymyjä, jos he eivät itse itseään yhtään esiin tuo. Ilmeisesti jos noin ei kuitenkin jatkuvasti tee, niin sitten on huono ihminen. En tajua mistä hiljaisille on syntynyt tällainen etuoikeutettu olettamus, että muiden tehtävä olisi jotenkin huolehtia jatkuvasti heidän tilastaan, heidän puolestaan."
Ei tarvitse jatkuvasti huomioida kaikkia, vaan vaikka kerran 20 minuutissa tai puolessa tunnissa huomioi lähimmät pöytäseurueen jäsenet. Hiljaiset myös usein ihan tosissaan yrittävät tällaisissa tilanteissa tsempata ja todeta johonkin väliin että "niinpä, olen samaa mieltä, joo onpa kyllä hyvää".
Näin useimmat varmasti toimivatkin, toki illan edetessä ja mahdollisesti viinin virratessa huomiointikyky kaiken suhteen vähenee itse kullakin. Ja eikö hiljaisilta voisi vastavuoroisesti odottaa, että esimerkiksi kerran 20minuutissa ottaisivat asiakseen sanoa jotakin? Näin homma sujuisi yhteistyössä, mikä on mielestäni reilumpaa kuin sälyttää kaikki vastuu puheliaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta huomauteltu koko elämäni, etenkin kun olin nuorempi, ja tunsinkin pienestä pitäen olevani tältä(kin) osin vääränlainen. Parikymppisenä päädyin muista syistä terapiaan, jonka avulla opin hyväksymään itseni täysin. Nykyään, jos joku kokee tarpeelliseksi ilmoittaa, että olen hiljainen, totean, että niin olen. Ei enää kolahda omiin epävarmuuksiin enkä enää ryhdy teeskentelemään muuta kuin olen. Ihmiset voivat ottaa tai jättää. Se on niin yksinkertaista.
No niin, juuri näin. Suosittelen tätä samaa lähestymistapaa kaikille niille hiljaisille jotka pahoittavat mielensä kun muut ovat puheliaampia. Senkun hakeutuu omiensa seuraan sen sijaan että vaatii muita muuttamaan itseään.
Ja ne hiljaisuudesta huomauttelijat ovat useimmiten todennäköisesti sukulaisia ja muita sellaisia jotka eivät voi "valita" seuraansa, vaan ovat ikäänkuin velvoitettuja puhumaan kanssanne ja siksi hakevat tuolla kieltämättä kömpelöllä kommentilla keinoa saada teitä osallistumaan. On raskasta esimerkiksi jossain riparijuhlissa jututtaa kummilasta joka vain istuu hiljaa, vaikka on itse kutsunut sinne juhliin. Mielummin itsekin lähettäisin vain rahat jos tiedän juhlakalun olevan ujompaa sorttia, mutta aikuisena pitää edes yrittää jutella jotain että nuorelle tulee olo että on tärkeä ja kiinnostava. Mutta jos hän ottaa tuon huomaavaisuuden päinvastoin jonain henkilökohtaisen tilan loukkauksena niin alkaa mennä kyllä överiksi nuorten antisosiaalisuus.
Juu, useimmiten olivat sukulaisia - joilta nimenomaan olisi kaivannut sitä, etteivät vaadi muuttumaan, vaan olisivat hyväksyneet sellaisena kuin olin. Ei mulla ole koskaan ollut ongelmaa sen kanssa, että jotkut ovat puheliaampia, vain sen kanssa, että heidän mielestään minä olen ollut lähestulkoon vammainen, kun en ole kuten he. Kun vanhemmalleni ilmoitin, etten halua pitää rippi- enkä yo-juhlia, tämä raivosi niin kauan, että annoin periksi. Ja tottakai niissä juhlissa piti pakottaa itsensä seurustelemaan vieraiden kanssa, muu olisi ollut epäkohteliasta. Kumma, että harvemmin pidetään epäkohteliaana toiseen suuntaan, kun hiljaisemmille nälvitään "epäsosiaalisuudesta" ja painostetaan näitä osallistumaan kaiken maailman kissanristiäisiin.
Mulla on ystävinä ja kavereina sekä puheliaita että hiljaisia enkä koe, että meidän tarvitsee poteroitua mihinkään "omiemme" joukkoon, kunhan kaikki hyväksyvät toisensa sellaisena kuin ovat.
Joskus toisilta ihmisiltä ei saa suunvuoroa, puhuvat keskenään niin tiiviisti peräkkäin kun toinen lopettaa niin toinen jatkaa heti perään. Tyhmintä on kun tuollasessa tilanteessa kysytään mikset sano mitään.
Jättäkää ihmiset välillä tyhjiä taukoja jolloin keskusteluihin voi osallistua kaikki ilman että alkaa puhua toisen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta huomauteltu koko elämäni, etenkin kun olin nuorempi, ja tunsinkin pienestä pitäen olevani tältä(kin) osin vääränlainen. Parikymppisenä päädyin muista syistä terapiaan, jonka avulla opin hyväksymään itseni täysin. Nykyään, jos joku kokee tarpeelliseksi ilmoittaa, että olen hiljainen, totean, että niin olen. Ei enää kolahda omiin epävarmuuksiin enkä enää ryhdy teeskentelemään muuta kuin olen. Ihmiset voivat ottaa tai jättää. Se on niin yksinkertaista.
No niin, juuri näin. Suosittelen tätä samaa lähestymistapaa kaikille niille hiljaisille jotka pahoittavat mielensä kun muut ovat puheliaampia. Senkun hakeutuu omiensa seuraan sen sijaan että vaatii muita muuttamaan itseään.
Ja ne hiljaisuudesta huomauttelijat ovat useimmiten todennäköisesti sukulaisia ja muita sellaisia jotka eivät voi "valita" seuraa
En tiedä ketään puheliasta joka vaatisi hiljaista muuttumaan puheliaaksi tai pitäisi tätä vammaisena. Se että yrittää jutella sosiaalisessa tilanteessa ei tarkoita että yrittää muuttaa toista tai tuomitsee toisen vammaiseksi. Nuo ovat omasta päästäsi revittyjä oletuksia. Jos joku on sinulle noin sanonut niin sittenkin yleistät virheellisesti kaikkiin puheliaisiin katkeruutesi.
Täällä palstalla on jatkuvasti aloituksia siitä miten ärsyttäviä puheliaat ovat eikä koskaan aloituksia siitä miten hiljaisia jotkut ovat. Siitä voi päätellä jo jotain, että kummat tätä vastakkainasettelua oikein ylläpitävät.
"En tiedä ketään puheliasta joka vaatisi hiljaista muuttumaan puheliaaksi tai pitäisi tätä vammaisena. Se että yrittää jutella sosiaalisessa tilanteessa ei tarkoita että yrittää muuttaa toista tai tuomitsee toisen vammaiseksi. Nuo ovat omasta päästäsi revittyjä oletuksia. Jos joku on sinulle noin sanonut niin sittenkin yleistät virheellisesti kaikkiin puheliaisiin katkeruutesi.
Täällä palstalla on jatkuvasti aloituksia siitä miten ärsyttäviä puheliaat ovat eikä koskaan aloituksia siitä miten hiljaisia jotkut ovat. Siitä voi päätellä jo jotain, että kummat tätä vastakkainasettelua oikein ylläpitävät."
Eivät ole oletuksia, vaan omia kokemuksiani, joita en missään kohtaa yleistänyt koskemaan kaikkia puheliaita. En myöskään enää ole katkera kokemastani, kiitos terapian :)
Ja palstalla kyllä tasaisin väliajoin päivitellään toisten ujoutta/hiljaisuutta ja haukutaan omituiset, tylsät tuppisuut lyttyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan hakeudu kahta kertaa hiljaisten tuijottajien seuraan, ellei ole pakko esimerkiksi töissä. Eli ihan suosiolla saatte olla keskenänne.
En todellakaan kaipaa mitään yleisöä vaan keskustelua, vastavuoroisuutta, riffailua. Siis silloin kun olen itse juttutuulella. Emme me normaalisti kommunikoivatkaan jatkuvasti jaksa jutella. Kun väsyttää, niin vetäydymme taka-alalle tai jäämme kotiin. Erona se, että emme syyllistä ketään muuta tästä, tai hauku muita kälättäjiksi. Joskus on ihan kiva tulla viihdytetyksikin ja olla itse se komppaaja. Kyllä silloinkin pitää kohtelias olla ja reagoida toisen puheeseen.
Tietysti ymmärrän hiljaisia siinä, että jos ei itse uskalla ikinä mitään sanoa niin muiden suplikkius saattaa alkaa ärsyttää, kun se korostaa omaa kyvyttömyyttä.
Näin on mi
No niin, nämä olivat siis niitä ei-kiinnostavia aiheita. Edelleen, voisitko kertoa mitä ovat ne sinun omat kiinnostuksen aiheesi. Mistä haluaisit jutella ja tai ainakin kuunnella siellä työpaikalla.
Ammattikoulussa luokkakaveri mulkaisi pahasti ja kysyi mitä oikein tupiset siinä. Puhuin siis hiljaa. Sen jälkeen en puhunut kyseiselle tyypille sanaakaan. Hiljainen saa olla hiljainen ja äänekäs äänekäs, mutta on todella loukkaavaa mennä veemäisesti huomauttamaan siitä. Joskus on parempi pitää mölyt mahassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että hiljaisuudesta ja ujoudesta saa huomautella, mutta jos huomauttaa kailottamisesta, niin Hesarin toimittaja vetää herneet nokkaan ja kirjoittaa asiasta uhriutuvan artikkelin.
Myös laihuudesta on ok huomauttaa, toisin kuin lihavuudesta.
Ja selvyydestä muttei kännistä.
Minä taas olen kiitollinen seurallisista, iloisista ja puheliaista ystävistäni , esimerkiksi sellaisista ihmisistä jotka juhlissa osaavat taitavasti ja selvinpäin keventää ja rentouttaa jäykkää tunnelmaa. Varsinkin silloin , kun pöytäseurue ei ole ennestään tuttuja , voi tunnelma olla hyvinkin varautunut.
Ystäväpiirissäni on sosiaalisesti lahjakkaita ihmisiä joiden seurassa viihtyy, enkä nyt tarkoita itsestään koko ajan puhuvia moottoriturpapälättäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta huomauteltu koko elämäni, etenkin kun olin nuorempi, ja tunsinkin pienestä pitäen olevani tältä(kin) osin vääränlainen. Parikymppisenä päädyin muista syistä terapiaan, jonka avulla opin hyväksymään itseni täysin. Nykyään, jos joku kokee tarpeelliseksi ilmoittaa, että olen hiljainen, totean, että niin olen. Ei enää kolahda omiin epävarmuuksiin enkä enää ryhdy teeskentelemään muuta kuin olen. Ihmiset voivat ottaa tai jättää. Se on niin yksinkertaista.
No niin, juuri näin. Suosittelen tätä samaa lähestymistapaa kaikille niille hiljaisille jotka pahoittavat mielensä kun muut ovat puheliaampia. Senkun hakeutuu omiensa seuraan sen sijaan että vaatii muita muuttamaan itseään.
Ja ne hiljaisuudesta huomauttelijat ovat useimmiten todennäköisesti sukulaisia ja muita sellaisia jotka eivät voi "valita" seuraansa, vaan ovat ikäänkuin velvoitettuja puhumaan ka
Nuorille on normaalia olla ujo erityisesti vanhempien sukulaisten ja kummien jne. seurassa. Se ei ole antisosiaalisuutta. Sinun asenteesi ei ole myöskään, mutta se ei ole kuitenkaan siitä empaattisimmasta ja sosiaalisesti älykkäimmästä päästä.
Keskustelutaito on sellainen, mitä voi harjoitella. Suomalaisilla on erittäin huono maailmalla juuri nimenomaan puutteellisen keskustelutaidon suhteen. Aika harvat Suomessa osaavat oikeasti leikkiä kielellä ja olla hauskoja seurassa. Tämä varmasti johtuu siitä, että lapsilta ei vaadita keskustelun ylläpitämistä eikä heille näytetä siihen hyvää esimerkkiä. Lisäksi monet ovat niin varovaisia mielipiteissään, ettei tungetella tai vahingossa loukata. Maailmalla asuneet suomalaiset ja itäsuomalaiset esim Lappeenrannan seudulta pärjäävät keskustelussa selvästi paremmin.
Ei introverttiyden taakse voi mennä piiloon. Introverttiydestä ei kannata sinänsä hankkiutua eroon, mutta keskustelutaitoja kannattaa harjoitella esim lukemalla historiallisista ja ajankohtaisista asioista. Sivistynyt ja tietävä ihminen on aika usein myös hyvä keskustelija. On oikeasti todella todella kiusallista esim juhlissa, jos ihmiset eivät yhtään viitsi rentoutua ja istuvat hiljaa. Löysätkää sitä nutturaa, lukekaa ja olkaa kiinnostuneita ihmisistä ja heittäkää myös huumoria. Siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu ja sosiaalisuus ovat taitoja, joita voi opetella. Jos et halua kertoa itsestäsi tai puhua enemmälti, voit edes kuunnella sitä "kälättäjää" ja välissä heittää lyhyttä kommenttia, elehtiä tai esittää kysymyksen. On käytöstapojen puutetta olla todella passiivinen seurassa. Työpaikalla ja tuttujen kanssa asia erikseen, jos on jotain muuta tekemistä eikä tarvitse osoittaa huomiota muille.
Töissäni on muutaman kerran ollut tettiläisiä/harjoittelijoita mukana, iältään 14-17. Voi hyvä luoja kun ovat järjestään hiljaisia, mutta kuittaan sen vain kypsymättömyytenä. Itse kerron aktiivisesti työnkuvastani ja oletan heidän olevan kiinnostuneita alasta kun tulivat mukaan. Kysymyksiä voisi esittää kymmeniä päivän aikana, hyvä kun saan tiristettyä yhden kysymyksen koko päivän aikana.
Kyllä. On todella raskasta näyttää töitä tuollaisille , jotka eivät ollenkaan kysele ja ole kiinnostuneita. Kyllä vanhempien sen verran pitäisi kasvattaa, että kyetään ilmaisemaan itseä ja olemaan sosiaalisia.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen kiitollinen seurallisista, iloisista ja puheliaista ystävistäni , esimerkiksi sellaisista ihmisistä jotka juhlissa osaavat taitavasti ja selvinpäin keventää ja rentouttaa jäykkää tunnelmaa. Varsinkin silloin , kun pöytäseurue ei ole ennestään tuttuja , voi tunnelma olla hyvinkin varautunut.
Ystäväpiirissäni on sosiaalisesti lahjakkaita ihmisiä joiden seurassa viihtyy, enkä nyt tarkoita itsestään koko ajan puhuvia moottoriturpapälättäjiä.
Juuri niin. Jos koko pöytä on täynnä jäykkiä, introverttejä tuppisuita, haluan lähteä saman tien pois. Miksi tulla muiden ihmisten seuraan, jos ei halua jutella? Eikö silloin kannattaisi olla vain omissa oloissan niin ne sosiaalisemmat saisivat pitää hauskaa ilman turhaa jäykistelyä?