Toisen ihmisen hiljaisuudesta huomauttaminen

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaveri oli tuollainen. Haukkui hiljaisemmat hissukoiksi ja liian herkiksi. Aina oli äänessa. Heti aamusta alkoi se kovaääninen jauhaminen, yleensä itsestään. Koko ajan piti jollainlailla nostaa itsensä jalustalle. Minä sitä ja minä tätä. Aina oli joku "hauska" tarina. Suurin osa täysin keksittyjä tai liioiteltuja juttuja. 

Itse olen aika rauhallinen. En jaksa turhia lätistä, ainakaan töissä. Osaan kyllä keskustella. Tuollainen ihminen imee viimeisetkin innot puhumiseen. Kailottaa siitä kun muut ovat hiljaa mutta kun koitat puhua niin ei hän kuuntele. Pahimmassa tapauksessa alkaa puhumaan päälle. Aivan hirveä työkaveri ja pilasi työpaikan ilmapiirin. Onneksi löysin toisen työn.

Ihan samanlaisia meillä töissä.Ja se metelin määrä:/

Sitten pitäs lähtee tykyilee tollasten apinoiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hiljainen suomalaisessa seurassa. Monesti on jotenkin jäykkä tunnelma, kuin olisi niin että kaikki pelkäävät virheitä. En tiedä onko näin, mutta siltä se tuntuu. Huumori ei kuki, asenne on jäykkä.

Jostain syystä kun juttelen ulkomaalaisten kanssa (poislukien ruotsalaiset ja virolaiset ystävämme), olen todella sulava, hauska ja kiinnostava seuralainen.

Toivoisin että osaisin pinnistää ja olla tällainen myös suomalaisten kanssa, mutta jostain syystä ei ainakaan vielä onnistu. Ehkä opettelu kantaa hedelmää, kuka tietää.

Olen herkkä ihminen ja myös toisten ihmisten tunnetilat tarttuvat minulle todella herkästi, en tiedä mikä siihen auttaisi. Jos aistin toisessa jännitystä, alan itse jännittää kahta kauheammin.

Ihan oikeasti haluaisin olla parempaa seuraa, en osaa.

Mutta Suomessa hiljaisuuden sietäminen kuuluu ihan perustavanlaatuisiin sosiaalis

Onko suomalaisilla jaettuja kokemuksia? Kun voi kertoa perusjuttuja ulkomaalaiselle, voi olettaa, että ne ovat muille kiinnostavia. Ehkä siksi jotkut viihtyvät suhteessa ulkomaalaisten kanssa, esim. vaihtareiden. Ulkomaalaisten aktiivisuus kyselijöinä ja treffeille pyytäjinä on vielä erikseen, mutta jos itse lähestyy ulkomaalaisia.

Voi se sitäkin joskus olla. Luulen että kyseessä on myös jonkinlainen yleinen kansanluonne tai tunnelma, sillä Ruotsissa ja Virossa olen myös kokenut jäykkyyttä, ehkä jopa enemmän kuin Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi tubettaja pilkkasi noita kyselijöitä videolla, missä se meni ekstrovertin luokse, ja alkoi kuulustella sitä:

"Hei! En voinut olla huomaamatta, että puhut koko ajan. Onko sinulla kaikki kunnossa?"

Jep. Tuntuu ettei kyllä silloinkaan ole kaikki kunnossa, jos on tarvetta hölöttää jatkuvasti tai äänekkäästi. Ihan kuin hän 

-tarvitsisi huomiota koko ajan

-ja/tai ei osaisi rauhoittua ollenkaan

-ja/tai osaa huomioida muita 

-eikä keskittyä olennaisiin asioihin 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat tässäkin asiassa suoraviivaisia ja yksinkertaisia: sosiaalisuus = mitä enemmän puhetta ja ääntä lähtee, sitä sosiaalisempi ihminen mielestään on, sisällöstä viis. Aivan sama, vaikka puuttuisi kokonaan kyky kuulla, kuunnella, vastaanottaa ja ymmärtää toisen osapuolen viestintää.

Tähän käytösmalliin yleensä yhdistyy myös epäadekvaatti hymyily tai naureskelu (hymyily tai naureskelu tilanteissa, joihin se ei todellakaan kuulu).  Hi hi hi pääsee vähän joka välissä. Kun tarkennat, että "kertoisitko mikä asiassa nauratti" vastaus on useinmiten: hi hi hi, no emmä tiiä...ku mä on niin sosiaalinen, hi hi hi.. " . Ei, et sä oo sosiaalinen,  pikemminkin on puutteita sisäisessä kontrollissa tilannetajussa ja luultavasti myös kasvatuksessa.

Jep, tuo on niin totta. Monet ihmiset luulevat että a. Sosiaalisuus on sama kuin sosiaaliset TAIDOT. 

b. Että sosiaalisuus ja sos.taidot tarkoittaa sitä, että mitä enemmän ääntä ja mitä enemmän puhuu, sitä sosiaalisempi on 😁 näitä tapauksia löytyy lähes kaikista työyhteisöistä. 

Sosiaaliset taidot ovat eri asia kuin sosiaalisuus. Sosiaalisuus tarkoittaa seurallisuutta. TAIDOT puolestaan ovat vuorovaikutusta, vuorottelua, kuuntelemista, havainnointia, kärsivällisyyttä, huomioimista, empatiaa.

Huomioitavaa on, että myöskään seurallisuus ei tarkoita puheliaisuutta eikä kovaäänisyyttä. Hiljainen voi olla myös seurallinen. 

Vierailija kirjoitti:

Seurassa on velvollisuus puhua riittävästi, kantaa oma sosiaalinen velvollisuutensa.

Se vain on tehtävä. Ei suulaatkaan ole välttämättä kiinnostuneita puhumaan tai juuri sinusta, mutta kaikkien on pakko kantaa vastuu.

Vihaan tilanteita jossa joutuu työskentelemään muiden puolesta. Osaan puhua, mutta en välttämättä pidä siitä yhtään sen enempää.

Ja uskon et hiljaisuus on monissa tilanteissa silti erityyppisille ihmisille se kiusallisin.

Kenelläkään ei ole velvollisuus puhua jos ei halua puhua. Ei sun tartte työskennellä muiden puolesta. Puhuminen ei ole velvollisuus. Puhut sen verran kun huvittaa thats it

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama juttu. Työkokeilupaikoissakin sanotaan aina, että olen kyllä hyvä ja tunnollinen työntekijä, mutta aivan liian hiljainen. Puhun toki työasioista silloin kun on jotain puhuttavaa, mutta jotain turhaa small talkia en osaa eikä kiinnosta edes opetella. Olen töissä töitä tekemässä, en viihdyttämässä muita.

Totta. Töissä ollaan aivan ensisijaisesti työtä tekemässä. Ei ensisijaisesti vaihtamassa kuulumisia, ölisemässä, somettamassa, chillaamassa, pelailemassa.

Työpaikalla ainut millä on väliä, on työnteolla. Jos oikeasti on aikaa niin sitten voi chillata.

Se ärsyttää, kun tekee töissä oikeasti töitä mutta kollegoilla ei ole sama moraali.

Toisilla näyttää olevan aikaa kaikenlaiseen norkoiluun ja itsensä viihdyttämiseen työajalla. Omalla kohdalla aika kaiken tekemiseen loppuu kesken ihan joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Pitää ajatella sitäkin, että asiakaspalvelutehtävissä ei voi olla kovin hiljainen tai vetäytyvä. Jos ei meitä puheliaampia (ei kaikki puhekykyiset ole kälättäjiä) ja ihmisten parissa viihtyviä tyyppejä ei olisi niin olisi joskus ihan tuskaa asioiminen. Moni hiljainen sanoo itse, ettei pysty asiakaspalveluun tai vastaavaan työhön. Eikö olekin mukava kun joku on näitäkin hommia hoitamassa. Kaikkia meitä tarvitaan. 

Olen ollut itse erikoiskaupassa töissä. Piti esitellä tuotteita, tietää paljonkin niistä ja pystyä ottamaan selville mitä asiakas tarvitsi tai olisi ollut paras vaihtoehto hänelle. Silti pitää antaa rauha katsella ostamatta mitään. Tiettyä silmää ja sosiaalista taitoa piti olla. Meitä oli pari myyjää jotka vuorottelimme. Olimme usein tiettyinä päivinä töissä. Minulle sanoi moni asiakas, että ihanaa kun olet työvuorossa. Tai, että tulen aina niinä päivinä asioimaan tähän kauppaan kun oletan sinun olevan

Aivan todella huono esimerkki, mikä ei liittynyt aiheeseen mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että hiljaisuudesta ja ujoudesta saa huomautella, mutta jos huomauttaa kailottamisesta, niin Hesarin toimittaja vetää herneet nokkaan ja kirjoittaa asiasta uhriutuvan artikkelin.

Myös laihuudesta on ok huomauttaa, toisin kuin lihavuudesta.

Tämä. Hoikkaa saa dissata mutta läskiä ei

Hohhoijaa. Sanokaa suoraan niille mielestänne liikaa puhuville nämä asiat mitä täällä selän takana purnaatte. Jotenkin katkeralta vaikutatte. Ei kukaan teidän ajatuksia osaa lukea. Siitä vain suu auki niin asiat hoituu. Oma syy jos ei kykene normaalisti sanomaan mielipiteitään ja toiveitaan ääneen.