Toisen ihmisen hiljaisuudesta huomauttaminen

Vierailija kirjoitti:

Seurassa on velvollisuus puhua riittävästi, kantaa oma sosiaalinen velvollisuutensa.

Se vain on tehtävä. Ei suulaatkaan ole välttämättä kiinnostuneita puhumaan tai juuri sinusta, mutta kaikkien on pakko kantaa vastuu.

Vihaan tilanteita jossa joutuu työskentelemään muiden puolesta. Osaan puhua, mutta en välttämättä pidä siitä yhtään sen enempää.

Ja uskon et hiljaisuus on monissa tilanteissa silti erityyppisille ihmisille se kiusallisin.

Ei nyt sitten pidä järkätä tuollaisia työleirejä vähän väliä, vaan harkitusti silloin tällöin.

Jos minä teen toisen ihmisen olon hankalaksi, jopa loukkaan jotakuta olemalla epäkohteliaasti hiljaa, pyörittämällä silmiäni, olen vastaamatta kun kysytään, sulkeudun itseeni sosiaalisessa tilanteessa, näytän pahantuulisuuteni tai ikävystymiseni selkeästi, puhun tympeällä äänellä jne. Onko selitys silloin vain, että minä nyt vaan olen tämmöinen. Ei huvita, en jaksa, ei kiinnosta, tylsää, turhaa, minulla on kiinnostavampiakin juttukavereia, sun kanssa en vaan viitsi

Tässä nyt on niputettu monenlaisia eri asioita, selkeä epäkohteliaisuus kuten tympeällä äänellä puhuminen ja pahantuulisuuden näyttäminen, ja se ettei vaan samalla lailla kuin sinä kaipaa sitä että juttu pysyy yllä. Esim. itselleni ja monelle muulle hiljaisuus seurassa ei aiheuta minkäänlaista epämukavuutta. Se on itse asiassa hyvin miellyttävää. Tämä on suomalaisessa kulttuurissa perinteisesti ollut näin, että voidaan olla myös hiljaa yhdessä, eikä ole velvollisuutta puhua jos ei ole asiaa. 

Jos joku poikkeaa tästä suomalaisesta perinteisestä tavasta, että voidaan olla myös yhdessä hiljaa, jakaa hiljaisuus, ja kokee siitä epämukavuutta, niin se ongelma on nimenomaan se hänen epämukavuuden tunteensa, ei ne muut jotka on tyytyväisenä hiljaa. Ja hänen täytyy käsitellä se oma epämukavuutensa ja oppia pärjäämään sen kanssa, tai muuttaa jonnekin kulttuuriin, jossa jatkuva höpötys on normi ja hiljaisuutta pidetään vaivaannuttavana. 

Ja samaa mieltä kuin joku aiemmin sanoi, usein nämä mielestään sosiaalisesti taitavat jutun ylläpitäjät ovat muiden mielestä rasittavia. Ei useimmat muut kaipaisi sitä jutustelua ollenkaan, ja se että joku jatkuvasti tekee tikusta asiaa ja yrittää osallistaa muita keskusteluun on rasittavaa.

Mulla sama juttu. Työkokeilupaikoissakin sanotaan aina, että olen kyllä hyvä ja tunnollinen työntekijä, mutta aivan liian hiljainen. Puhun toki työasioista silloin kun on jotain puhuttavaa, mutta jotain turhaa small talkia en osaa eikä kiinnosta edes opetella. Olen töissä töitä tekemässä, en viihdyttämässä muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Ihmiset ovat ärsyttäviä. Siksi ei ole mitään sanottavaa.

Meillä töissä paljon äänekkäitä ekstroverttejä jotka mölisevät koko ajan. Toodellla raskasta.

Naisvaltainen ala. 

Olen nainen, jota ärsyttää ja häiritsee ihan hitosti tuollainen jatkuva kälätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet muiden ihmisten seurassa, niin on hieman vaivaannuttavaa, jos et osallistu keskusteluun. Tulee tunne, että murjotat tai olet suuttunut jostain. 

NIin siis se on sinun tunteesi, ei ap:n. Sinä olet vastuussa omista tunteistasi ja tulkinnoistasi. Voisit ehkä pohtia, miksi luulet, että ap olisi suuttunut tai murjottaa. Mikä saa sinut tulkitsemaan asian negatiivisuuden kautta. Haluaisitko, että ap käyttäytyy tai toimii sinua miellyttävällä ja sinulle helpolla tavalla? Tärkeintä on, että pidät erillään omat tunteesi ja toisen tunteet. Kuulostaa siltä, että sinulla ei ole welkeää rajaa siitä, mikä on toisen henkilön tunnealuetta ja mikä omaasi. Siitä voi jossain vaiheessa kehittyä jonkinlaista mielen kaaosta ja ahdistusta itsellesi. Oletko vielä kovin nuori?

 

Ei, en ole, vaan jo elämää elänyt ja vanhempi ihminen. Ehkä sekin vaikuttaa kun on elänyt erilaisen elämän. Olen ollut mm. asiakaspalvelussa ja ihmisten kanssa oppinut käyttäytymään kohteliaasti. Silloin puhuttiin asiat ihan naamatusten ja käytettiin vanhanaisia puhelimia kommunikointiin. Ihmiset tulivat sisään ovesta aikoja varasmatta ja tottuivat ystävälliseen asiakaspalveluun. Tuppisuuna tai totisena torvensoittajana ei siinä pärjännyt.

Siksi ihmettelen miten paljon täällä puolustellaan, ettei tarvitse puhua jos ei halua. Voi olla vastaamatta ja katsella kattoon. Miten esimerkiksi asiakaskontaktit tai työhaastattelut sujuvat, samoin työypaikan ihmisten kanssa kommunikointi. Olen koko ikäni luullut, että tietyt käytöstavat ja edes jotenkin sujuva ulosanti on oletus sivistyneelle ihimiselle. Joskus ihmisen vain täytyy astua ulos omalta mukavuusalueeltaan tai opetella sosiaalisemmaksi. Niin työelämässä kuin muissakin sosiaalisissa tilanteissa. 

Ehkä tämä digiaika on muuttanut ihmisiä. Kun kommunikointi tapahtuu pääosin muulla tavoin kuin puhumalla toisilleen. Ehkä pikkuhiljaa koko puhetaito unohtuu ja surkastuu. Kommunikoidaan vain emoijien ja kuvien kautta. Puhelimessa puhuminenhan on monille jo ylipääsemätön tehtävä. 

"Jos minä teen toisen ihmisen olon hankalaksi, jopa loukkaan jotakuta olemalla epäkohteliaasti hiljaa, pyörittämällä silmiäni, olen vastaamatta kun kysytään, sulkeudun itseeni sosiaalisessa tilanteessa, näytän pahantuulisuuteni tai ikävystymiseni selkeästi, puhun tympeällä äänellä jne. Onko selitys silloin vain, että minä nyt vaan olen tämmöinen. Ei huvita, en jaksa, ei kiinnosta, tylsää, turhaa, minulla on kiinnostavampiakin juttukavereia, sun kanssa en vaan viitsi"

Voi se näinkin joskus mennä, ja jos menee niin ei auta muuta kuin ottaa tilanne sellaisena kun se on ja hyväksyä se tosiasia, että tuon ihmisen mielestä et ole kiinnostava. Ajattelitko, että asiaa auttaisi hänelle tästä sormi pystyssä ojentaminen ja aktiiviseen, sinua miellyttävään kontaktiin ja keskustelun aihepiiriin vaatiminen. Ei. Viimeistään siinä vsiheessa turnauksesi on kokonaan ohi. Etsi seuraa, joka vastaa toiveitasi ja vaatimuksiasi. Kai sellaista kuitenkin on? Lähtökohtaisesti on kuitenkin hyvä muistaa, että kukaan ei varsinaisesti ole olemassa vain miellyttääkseen sinua.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä teen toisen ihmisen olon hankalaksi, jopa loukkaan jotakuta olemalla epäkohteliaasti hiljaa, pyörittämällä silmiäni, olen vastaamatta kun kysytään, sulkeudun itseeni sosiaalisessa tilanteessa, näytän pahantuulisuuteni tai ikävystymiseni selkeästi, puhun tympeällä äänellä jne. Onko selitys silloin vain, että minä nyt vaan olen tämmöinen. Ei huvita, en jaksa, ei kiinnosta, tylsää, turhaa, minulla on kiinnostavampiakin juttukavereia, sun kanssa en vaan viitsi

 

Tässä nyt on niputettu monenlaisia eri asioita, selkeä epäkohteliaisuus kuten tympeällä äänellä puhuminen ja pahantuulisuuden näyttäminen, ja se ettei vaan samalla lailla kuin sinä kaipaa sitä että juttu pysyy yllä. Esim. itselleni ja monelle muulle hiljaisuus seurassa ei aiheuta minkäänlaista epämukavuutta. Se on itse asiassa hyvin miellyttävää. Tämä on suomalaisessa kulttuurissa perinteisesti ollut näin, että voidaan olla myös hiljaa y

Olisipa kovin rattoisaa kun kaikki vain olisivat yhdessä hiljaa jossain sellaisessa tilanteessa jossa odotetaan myös puhumista ja seurustelua ihmisten kesken. Tai työpalaverissa kaikki vain istuisivat hiljaa. Edes hautajaisissa ei pärjää olemalla pelkästään hiljaa. Jonkun ainakin jotain pitää puhua. Ymmärrän ajatuksen, että joskus on tilanteita missä on rauhoittavaa ja miellyttävää olla hiljaa niin ettei tunnelma mene kiusalliseksi. Mutta yhtä paljon on myös tilanteita joissa liika hiljaisuus tekee tunnelman kiusalliseksi. Ei voida yhteen nippuun näitäkään laittaa. Että ihan joka paikassa pärjää sillä, että ihminen vain on hiljaa. En edes näe siihen mitään järkevää syytä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä teen toisen ihmisen olon hankalaksi, jopa loukkaan jotakuta olemalla epäkohteliaasti hiljaa, pyörittämällä silmiäni, olen vastaamatta kun kysytään, sulkeudun itseeni sosiaalisessa tilanteessa, näytän pahantuulisuuteni tai ikävystymiseni selkeästi, puhun tympeällä äänellä jne. Onko selitys silloin vain, että minä nyt vaan olen tämmöinen. Ei huvita, en jaksa, ei kiinnosta, tylsää, turhaa, minulla on kiinnostavampiakin juttukavereia, sun kanssa en vaan viitsi

 

Tässä nyt on niputettu monenlaisia eri asioita, selkeä epäkohteliaisuus kuten tympeällä äänellä puhuminen ja pahantuulisuuden näyttäminen, ja se ettei vaan samalla lailla kuin sinä kaipaa sitä että juttu pysyy yllä. Esim. itselleni ja monelle muulle hiljaisuus seurassa ei aiheuta minkäänlaista epämukavuutta. Se on itse asiassa hyvin miellyttävää. Tämä on suomalaisessa kulttuurissa perintei

Olisipa kovin rattoisaa kun kaikki vain olisivat yhdessä hiljaa jossain sellaisessa tilanteessa jossa odotetaan myös puhumista ja seurustelua ihmisten kesken. Tai työpalaverissa kaikki vain istuisivat hiljaa. Edes hautajaisissa ei pärjää olemalla pelkästään hiljaa. Jonkun ainakin jotain pitää puhua. Ymmärrän ajatuksen, että joskus on tilanteita missä on rauhoittavaa ja miellyttävää olla hiljaa niin ettei tunnelma mene kiusalliseksi. Mutta yhtä paljon on myös tilanteita joissa liika hiljaisuus tekee tunnelman kiusalliseksi. Ei voida yhteen nippuun näitäkään laittaa. Että ihan joka paikassa pärjää sillä, että ihminen vain on hiljaa. En edes näe siihen mitään järkevää syytä.  

Olen eri, mutta kun sanot, että jossain tilanteessa odotetaan puhumista ja seurustelua, mutta kukaan ei sitä kuitenkaan tee, niin osaatko nähdä kuka sitä puhumista ja seurustelua silloin odottaa? Ehkä muut eivät odota ja kyseessä on vain oma odotuksesi. Et myöskään voi tietää muiden kiusaantumisesta kuin omastasi. Jos hiljaisuus kiusaa sinua, voit yrittää omasta puolestasi virittää keskustelun, mutta et voi odottaa että muut tekevät niin koska he voivat olla täysin sinut hiljaisuuden kanssa kokematta tarvetta puhua. Eivät he välttämättä edes tiedä että sinä olet kiusaantunut. Sanot että hautajaisissa ei pärjää puhumatta, mutta monessa tilanteessa vaikkapa halauskin voi kantaa pitemmälle kuin puhe.

Asuin nuoruuteni Pohjois-Suomessa, jossa hiljaisuus on aika yleinen luonteenpiirre ja ihmiset voivat hyvinkin viettää aikaa keskenään istuskellen sanomatta mitään ja kokematta siitä kiusaantumista. Muutettuani kaupunkiin olin suoraan sanottuna aika hämmästynyt kun joku saattoi sanoa että olipa tuolla kiusallista kun kukaan ei puhunut mitään tms. Minä en ollut lainkaan kiusaantunut enkä ollut edes ajatellut että pitäisi keksiä sanottavaa jos sitä ei ollut. Koen pikkuisen raskaana ihmistyypin, joka osaa kommunikoida vain sanallisesti, tai odottaa koko ajan sanallista vuorovaikutusta. Ihan kuin tarvitsisi koko ajan viihdyttämistä ettei kyllästy tai vakuuttelua siitä että kaikki on hyvin eikä toisilla ole pahat mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä teen toisen ihmisen olon hankalaksi, jopa loukkaan jotakuta olemalla epäkohteliaasti hiljaa, pyörittämällä silmiäni, olen vastaamatta kun kysytään, sulkeudun itseeni sosiaalisessa tilanteessa, näytän pahantuulisuuteni tai ikävystymiseni selkeästi, puhun tympeällä äänellä jne. Onko selitys silloin vain, että minä nyt vaan olen tämmöinen. Ei huvita, en jaksa, ei kiinnosta, tylsää, turhaa, minulla on kiinnostavampiakin juttukavereia, sun kanssa en vaan viitsi

 

Tässä nyt on niputettu monenlaisia eri asioita, selkeä epäkohteliaisuus kuten tympeällä äänellä puhuminen ja pahantuulisuuden näyttäminen, ja se ettei vaan samalla lailla kuin sinä kaipaa sitä että juttu pysyy yllä. Esim. itselleni ja monelle muulle hiljaisuus seurassa ei aiheuta minkäänlaista epämukavuutta. Se on itse asiassa hyvin miellyttävää. Tämä on suomalaisessa kulttuurissa perintei

Eiköhän tämä esimerkki nyt ole kärjistys, ja tuskinpa tällaista tilannetta pääsee edes syntymään, ei ainakaan pitkäksi aikaa, tunti tolkulla. Kyllä se tilanne jotenkin ratkeaa, jos ei muuten, niin aina voi poistua itse paikalta, jos tilanne tai ihmiset ei jostain syystä miellytä. Töissä ja koulussa joutuu tietenkin tekemään kompromisseja sekä itsensä että muiden kanssa, mutta esimerkiksi vapaa-ajalla on täysin omissa käsissä missä seurassa on ja kenen kanssa suostuu ylipäätään edes  kommunikoimaan. Siitä käytetään termiä henkilökohtaiset rajat. Niiden yli ei tulla ilman asianomaisen suostumusta.

 

   Mä en pidä kaakattavista kanoista. Hölynpölyäkö pitäis jauhaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä teen toisen ihmisen olon hankalaksi, jopa loukkaan jotakuta olemalla epäkohteliaasti hiljaa, pyörittämällä silmiäni, olen vastaamatta kun kysytään, sulkeudun itseeni sosiaalisessa tilanteessa, näytän pahantuulisuuteni tai ikävystymiseni selkeästi, puhun tympeällä äänellä jne. Onko selitys silloin vain, että minä nyt vaan olen tämmöinen. Ei huvita, en jaksa, ei kiinnosta, tylsää, turhaa, minulla on kiinnostavampiakin juttukavereia, sun kanssa en vaan viitsi

 

Tässä nyt on niputettu monenlaisia eri asioita, selkeä epäkohteliaisuus kuten tympeällä äänellä puhuminen ja pahantuulisuuden näyttäminen, ja se ettei vaan samalla lailla kuin sinä kaipaa sitä että juttu pysyy yllä. Esim. itselleni ja monelle muulle hiljaisuus seurassa ei aiheuta minkäänlaista epämukavuutta. Se on itse asiassa hyvin miellyttä

Minua kanssa ahdistaa  kun joistakin ihan huokuu se, että he kiivaasti haluavat minun osallistuvan kakkuresepti-keskusteluun, eivätkä ymmärrä, että en ole hiljainen mutta heidän juttunsa eivät kiinnosta. On olemassa paljon ekstroverttejä, jotka puhuvat tylsistä arkipäiväisistä aiheista päivästä toiseen jossakin työpaikan kahvipöydässä. 

Joskus olisi hyvä pohtia, onko se introvertiksi koettu vaan erittäin vähän kiinnostunut sinun kakkureseptistäsi tai etelän matkasi nähtävyyksistä. 

Minun mielestäni sellainen, joka kälättää koko ajan jotakin, voisi kokeilla olla hiljaa ja antaa muille tilaa. Saatat yllättyä, kun olet itse hiljaa (Huom. Ainakin pari minuuttia, 10 sekuntia ei riitä) niin toiset todennäköisesti alkavat puhua. Kokeile! Meillä työporukassa alkaa puhe kivasti soljua kun 1 tai 2 pahinta tilanviejää ei ole paikalla. Kun ne tulee, niin monen suu loksahtaa heti kiinni. Ei jakseta taistella puhernvuoroista.

Ihmiset ovat  juntteja. Mulla on ollut pienestä saakka selektiivinen mutismi ja se heijastuu myös aikuisikään vaikka nykyään puhun jonkin verran ihmisten kanssa. Silti saanut kuulla aina:

"miks oot aina hiljaa"

"sä et koskaan puhu mitään"

"oot tosi hiljainen"

Pitäisikö mun tähän nyt sanoa että joo, mulla on selektiivinen mutismi, vaikka se on mun yksityisasia. Tulee aina kamala olo kun joku huomauttaa tästä. 

Tällä palstalla on suhteettoman paljon intorvertteja ja ujoja ihmisiä, syrjäytyneitä ja erakoituneita, joten peukutkin menee sen mukaan. Lienee selvää, että oikeassa maailmassa pitää osata puhua, ja se että jossain pienen Suomen maaseudulla hiljaisuudessa istuminen on muotia ei tee siitä missään nimessä "oikeampaa" tapaa olla.

Mietin, että jos on esimerkiksi jotkut päivälliset tai sukujuhlat tms.  ja niihin kuuluu (minun mielestäni) tietyntasoinen jutustelu keskenään. Miten toimitaan sen hiljaisen kanssa. Jutellaanko hänelle vaikka hän ei vastaa tai ota osaa keskusteluun? Vai ohitetaanko hänet, kun huomataan, että haluaa olla hiljaa. Juttelevatko muut keskenään ikäänkuin häntä ei olisi? Jos siis kyseinen henkilö selkeästi itse näyttää käytöksellään ettei halua osallistua. 

Onhan tuo aika kiusallista muille. Vai pitääkö yrittää olla kuin ei mitään. Jos tuo ei hiljaista itseään haittaa. 

Ujot ja hiljaiset haluaisivat kyllä kyetä jutusteluun kuten muutkin, mutta koska eivät pysty siihen, niin helpompi psyykkisesti on siinä vaiheessa luoda olkiukko "jatkuvasti kälättävistä aivottomista kanoista" ja asettaa oma hiljaisuus heidän yläpuolelle. Tehdä omasta heikkoudesta muka vahvuus ja valinta.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on suhteettoman paljon intorvertteja ja ujoja ihmisiä, syrjäytyneitä ja erakoituneita, joten peukutkin menee sen mukaan. Lienee selvää, että oikeassa maailmassa pitää osata puhua, ja se että jossain pienen Suomen maaseudulla hiljaisuudessa istuminen on muotia ei tee siitä missään nimessä "oikeampaa" tapaa olla.

Minäkin ihmettelen miten paljon on täällä ihmisiä joiden mielestä ei tarvitse puhua. Edes olla kohtelias seiuassa tai työpaikalla. Jopa normaali keskustelu tuntuu omaan henkilökohtaiseen tilaan tunkeutumiselta tai loukkaamiselta tai miten joku sanoi. Miksiköhän ylipäätään ihmiselle on annettu puhetaito. No siksi, että pystyy ilmaisemaan itseään ja kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa. 

En itse ole ujo enkä edes erityisen hiljainen, vaan varmaan keskitasoisesti juttua riittää.

Mutta joku voi luulla hiljaiseksi ja on luultukin. Todellisuudessa jutut eivät kiinnosta eikä kiinnosta jutella tiettyjen ihmisten kanssa. Olen varmaan valikoiva. Kyllä näistäkin ihmisistä kahden kesken tai pienessä porukassa löytyy mielenkiintoista mutta se ei tuu ilmi kun he höpöttää isommassa porukassa epäkiinnostavia juttuja. Eipä sillä väliä, mitä höpöttäisivät mutta tylsähän niitä kakkureseptejä on yhteisen pöydän ääressä kuunnella, jos ei niinku yhtään nappaa.

Otan mieluummin kyllä sen ujon tai hiljaisen maineen kun että he tietäisi totuuden: juttujen taso ei kiinnosta. En sillä tavalla halua loukata. 

Vierailija kirjoitti:

   Mä en pidä kaakattavista kanoista. Hölynpölyäkö pitäis jauhaa?

 

Ainakin te olette ihanan kohteliaita ja arvostatte muita ihmisiä. Se on tullut ennenkin näissä vastaavissa keskusteluissa ilmi. Olette ylimielisiä ja asetatte itsenne korkeammalle. Miksiköhän? Jos itse on huono puhumaan ja hidas ajattelemaan niin se ei oikeuta haukkumaan ja mollaamaan toisentyylisiä ihmisiä. 

Oudoimpia ovat ne ihmiset, jotka esittävät aloituksessa mainittuja kommentteja, ja sen jälkeen jatkavat omaa puhettaan niin, ettei siihen edes pääse mihinkään väliin.