Lue keskustelun säännöt.
Uusi tuttava suuttui kun "katosin" kesken viestittelyn?!
26.03.2024 |
Juteltiin siis ihan niitä näitä iltasella ja siinä vaiheessa mun piti alkaa puuhata kaikenlaista, mennä kauppaan, tehdä työeväitä, käydä suihkussa jne. ja laitoin luonnollisesti puhelimen pois käsistäni. Kun sain nämä kaikki askareet tehtyä, niin kello oli jo niin paljon, että oli aika mennä nukkumaan. Seuraavana iltapäivänä sain sitten kiukkuisen viestin siitä, että tämä ihminen oli nyt valtavan huolissaan siitä, että olin yhtäkkiä vaan kadonnut.
Odotatteko oikeasti ihmisiltä jotain päätöstä rupatteluun? Mua jotenkin ärsyttää ajatuskin siitä, että mun pitäisi raportoida toiselle ihmiselle tekemisistäni.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä viestittelen ainakin aina silloin tälloin muiden toimien ohella. Kuulostaisi hassulta sanoa ainoa, että "Moikka, mä meen nyt suihkuun", "Heippa, tulin takas suihkusta", "Moikka, mä meen nyt syömään iltapala", "Heippa oon takas, iltapala syöty", "Moikka, nyt pitää kyllä mennä kakalle", "Heippa taas, tulin just kakalta"...
Mä viestittelen ja sitten lopetan. Ei mulla ole aikaa koko päivän ajan laitella viestejä vähän väliä. Omituinen toi sun tyylisi. Tuollainen on kovin takertuvaa ja häiritsevää. Haaskaat kamalasti muiden aikaa.
Takertuvaa on nimenomaan se, että haluat toisen osapuolen vastaavan viestiisi samantien eikä hän saa vastata silloin kun hänelle sopii parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä viestittelen ainakin aina silloin tälloin muiden toimien ohella. Kuulostaisi hassulta sanoa ainoa, että "Moikka, mä meen nyt suihkuun", "Heippa, tulin takas suihkusta", "Moikka, mä meen nyt syömään iltapala", "Heippa oon takas, iltapala syöty", "Moikka, nyt pitää kyllä mennä kakalle", "Heippa taas, tulin just kakalta"...
Mä viestittelen ja sitten lopetan. Ei mulla ole aikaa koko päivän ajan laitella viestejä vähän väliä. Omituinen toi sun tyylisi. Tuollainen on kovin takertuvaa ja häiritsevää. Haaskaat kamalasti muiden aikaa.
Takertuvaa on nimenomaan se, että haluat toisen osapuolen vastaavan viestiisi samantien eikä hän saa vastata silloin kun hänelle sopii parhaiten.
Olen odottanut vastausta pari viikkoa. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä viestittelen ainakin aina silloin tälloin muiden toimien ohella. Kuulostaisi hassulta sanoa ainoa, että "Moikka, mä meen nyt suihkuun", "Heippa, tulin takas suihkusta", "Moikka, mä meen nyt syömään iltapala", "Heippa oon takas, iltapala syöty", "Moikka, nyt pitää kyllä mennä kakalle", "Heippa taas, tulin just kakalta"...
Mä viestittelen ja sitten lopetan. Ei mulla ole aikaa koko päivän ajan laitella viestejä vähän väliä. Omituinen toi sun tyylisi. Tuollainen on kovin takertuvaa ja häiritsevää. Haaskaat kamalasti muiden aikaa.
Takertuvaa on nimenomaan se, että haluat toisen osapuolen vastaavan viestiisi samantien eikä hän saa vastata silloin kun hänelle sopii parhaiten. <
Itse yritän vastata viesteihin saman päivän aikana tai seuraavana päivänä, mutta se ei aina ole mahdollista. Esimerkiksi matkustan joskus syrjäisempiin paikkoihin, joissa ei ole nettiyhteyttä, tai olen sairaana. Tällä hetkellä olen keskellä muuttoa, joten minulla ei ole paljon aikaa tai energiaa pitkiin viestittelyihin. Vastausaika riippuu myös siitä, kuka viestin lähettää ja kuinka kiireellinen viesti on. Omille lapsilleni ja miehelleni vastaan nopeammin kuin jollekin kaukaiselle tutulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä viestittelen ainakin aina silloin tälloin muiden toimien ohella. Kuulostaisi hassulta sanoa ainoa, että "Moikka, mä meen nyt suihkuun", "Heippa, tulin takas suihkusta", "Moikka, mä meen nyt syömään iltapala", "Heippa oon takas, iltapala syöty", "Moikka, nyt pitää kyllä mennä kakalle", "Heippa taas, tulin just kakalta"...
Mä viestittelen ja sitten lopetan. Ei mulla ole aikaa koko päivän ajan laitella viestejä vähän väliä. Omituinen toi sun tyylisi. Tuollainen on kovin takertuvaa ja häiritsevää. Haaskaat kamalasti muiden aikaa.
Takertuvaa on nimenomaan se, että haluat toisen osapuolen vastaavan viestiisi samantien eikä hän saa vastata silloin kun hänelle sopii parhaiten.
Viestittely on sama asia kuin puhelu. Se vaan tehdään kirjoittamalla. Ethän sä puheluakaan lopeta vaan häipymällä?
Vierailija kirjoitti:
19v tyttäreni tekee tätä kesken viestittelyn katoamista ja on äärimmäisen raivostuttavaa,sitten jos soitan että mihi hävisit niin hiiltyy että älä soita,ei mulla oo mikään hätä, päätin vaan alkaa syömään/katsomaan Netflixiä,läksin kaverille.
Olisi kohteliasta ilmoittaa "jatketaan myöhemmin,syön jotain/menen suihkuun " ym
Mun poika tekee välillä samoin ja se on suunnattoman ärsyttävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee tuollaisia taukoja usein keskusteluun. Jos lapsi tulee sanomaan jotain, nostan katseeni kännykästä ja vastaan hänelle. Joskus asia oli sillä hoidettu, joskus pitää lähteä tekemään jotain. Jatkan kännykkäkeskustelua, kun taas ehdin.
Nyt olen lounastauolla ja saattaisin viestitellä kaverin kanssa. Mutta jos työpuhelin soi, vastaan siihen ja voi olla, että ehdin kännykkäkeskusteluun vasta illalla. Tai voi olla, että se puhelu kesti minuutin ja jatkan ilman, että chattiin tuli edes katkosta.
Enkä ala joka välissä kirjoittamaan, että nyt tuli keskeytys, ehkä palaan kohta ehkä myöhemmin. Muuten en ehtisi kirjoittamaan ollenkaan. Perheellisenä ja työssäkäyvänä mun hetkeni chattailla ovat lyhyitä hetkiä siellä täällä ja usein ennakoimattoman pituisia. Tuntuu, että muut vastaavassa elämäntilanteessa olevat kyllä ymmärtävät. Tai jopa perheettömät mutta työssä käyvät, ainakin asiantuntijatöissä olevat.
Kesken viestittelyn katoaminen tuntuu,kuin lyötäisiin luuri korvaan. Annetaan viesti etten kiinnosta enkä ole tärkeä.
Minä "Kahvi kuulostaa hyvältä.Äidille muuten tehtiin pallolaajennus"
Ystävä: Ei vastaa
Minä: Huhuu?
Ystävä: Ei vastaa
Kuusi päivää myöhemmin, ystävä lähettää viestin "Tänään kahville?" Joo kiitos mutta ei enää kiinnosta kun sinuakaan ei kiinnosta minun kuulumiseni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee tuollaisia taukoja usein keskusteluun. Jos lapsi tulee sanomaan jotain, nostan katseeni kännykästä ja vastaan hänelle. Joskus asia oli sillä hoidettu, joskus pitää lähteä tekemään jotain. Jatkan kännykkäkeskustelua, kun taas ehdin.
Nyt olen lounastauolla ja saattaisin viestitellä kaverin kanssa. Mutta jos työpuhelin soi, vastaan siihen ja voi olla, että ehdin kännykkäkeskusteluun vasta illalla. Tai voi olla, että se puhelu kesti minuutin ja jatkan ilman, että chattiin tuli edes katkosta.
Enkä ala joka välissä kirjoittamaan, että nyt tuli keskeytys, ehkä palaan kohta ehkä myöhemmin. Muuten en ehtisi kirjoittamaan ollenkaan. Perheellisenä ja työssäkäyvänä mun hetkeni chattailla ovat lyhyitä hetkiä siellä täällä ja usein ennakoimattoman pituisia. Tuntuu, että muut vastaavassa elämäntilanteessa olevat kyllä ymmärtävät. Tai jopa perheettömät mutta työssä käyvät, ainakin asiantuntijatöissä olevat.
Mä en sun kanssa keskustelis ollenkaan. Asia puhutaan loppuun ja sit jatketaan muita hommia.
Vierailija kirjoitti:
Kesken viestittelyn katoaminen tuntuu,kuin lyötäisiin luuri korvaan. Annetaan viesti etten kiinnosta enkä ole tärkeä.
Minä "Kahvi kuulostaa hyvältä.Äidille muuten tehtiin pallolaajennus"
Ystävä: Ei vastaa
Minä: Huhuu?
Ystävä: Ei vastaa
Kuusi päivää myöhemmin, ystävä lähettää viestin "Tänään kahville?" Joo kiitos mutta ei enää kiinnosta kun sinuakaan ei kiinnosta minun kuulumiseni!
Tämä. Näin mäkin sen koen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä viestittelen ainakin aina silloin tälloin muiden toimien ohella. Kuulostaisi hassulta sanoa ainoa, että "Moikka, mä meen nyt suihkuun", "Heippa, tulin takas suihkusta", "Moikka, mä meen nyt syömään iltapala", "Heippa oon takas, iltapala syöty", "Moikka, nyt pitää kyllä mennä kakalle", "Heippa taas, tulin just kakalta"...
Mä viestittelen ja sitten lopetan. Ei mulla ole aikaa koko päivän ajan laitella viestejä vähän väliä. Omituinen toi sun tyylisi. Tuollainen on kovin takertuvaa ja häiritsevää. Haaskaat kamalasti muiden aikaa.
Takertuvaa on nimenomaan se, että haluat toisen osapuolen vastaavan viestiisi samantien eikä hän saa vastata silloin kun hänelle sopii parhaiten. <
Mulle viestittely nimenomaan on eri asia kuin puhelu, ei tarvitse vastata reaaliaikaisesti. Se soveltuu juuri tilanteisiin, joissa toinen ei voi olla täysin läsnä keskustelussa koko aikaa vaan voi vastata muun ohessa sopivalla hetkellä.
Juuri lähetin työkaverille pikaviestimellä kysymyksen, tiedän, että hän on poissa työpaikalta tänään. Jos olisin halunnut reaaliaikaisen yhteyden, olisin soittanut. Nyt viesti odottaa, jotta hän vastaa siihen, kun on hyvä hetki.
Kaveri on omaishoitaja. Kotona on siis kroonisesti "tilanne päällä", milloin vain voi tulla jotain. Hänen kanssaan viestittely on paras keino juuri ei-reaaliaikaisuuden vuoksi: Hän voi mennä hoitamaan omaistaan vaikka kesken lauseen, mutta minä voin sanoa sanottavani silti loppuun. Ja palaa keskusteluun sitten kun taas ehtii (ja huvittaa).
Jos haluaisin toisen olevan karkaamatta kesken minnekään, soittaisin puhelun.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee tuollaisia taukoja usein keskusteluun. Jos lapsi tulee sanomaan jotain, nostan katseeni kännykästä ja vastaan hänelle. Joskus asia oli sillä hoidettu, joskus pitää lähteä tekemään jotain. Jatkan kännykkäkeskustelua, kun taas ehdin.
Nyt olen lounastauolla ja saattaisin viestitellä kaverin kanssa. Mutta jos työpuhelin soi, vastaan siihen ja voi olla, että ehdin kännykkäkeskusteluun vasta illalla. Tai voi olla, että se puhelu kesti minuutin ja jatkan ilman, että chattiin tuli edes katkosta.
Enkä ala joka välissä kirjoittamaan, että nyt tuli keskeytys, ehkä palaan kohta ehkä myöhemmin. Muuten en ehtisi kirjoittamaan ollenkaan. Perheellisenä ja työssäkäyvänä mun hetkeni chattailla ovat lyhyitä hetkiä siellä täällä ja usein ennakoimattoman pituisia. Tuntuu, että muut vastaavassa elämäntilanteessa olevat kyllä ymmärtävät. Tai jopa perheettömät mutta työssä käyvät, ainakin asiantuntijatöissä olevat.
Näinhän se onkin. Jotkut eivät tunnu tajuavan, että ihmisillä on muutakin elämää kuin se tekstittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se vähän outoa jos on keskustelu kesken ja yhtäkkiä toinen lakkaa vastaamasta.
Kyllä mä päätän keskustelun sanomalla esim. Palataan aiheeseen myöhemmin, pitää tehdä vielä xl asiat, moikka.
Ehkä ymmärrän, jos kyse on oikeasti keskustelusta eikä vaan höpinästä. Mutta onko sekään suuttumisen asia? Itse ainakin ymmärrän sanomattakin, että elämässä on paljon muitakin velvollisuuksia kuin puhelimella roikkuminen.
Ap
Miksi ylipäänsä käyt jotain höpinäviestittelyitä? En minä ainakaan. Viestittelen, jos on joku oikea asia. Enkä muuten myöskään vastaa mihinkään höpinäviesteihin.
Enkä kyllä puhu puhelimessakaan muuta kuin välttämättömät. Keskustelut tahdon käydä kasvokkain. Jos tämä ei jollekulle sovi, hän on hyvä ja etsii itselleen parempaa seuraa. Minä en jää kaipaamaan.
Et sinäkään jää tuota ihmistä kaipaamaan.
Tekstittelyn ideahan on juuri se, että siihen viestiin ei tarvitse vastata sillä sekunnilla vaan silloin kun on sopiva hetki vastata siihen. Ihmisen ei tarvitse olla tavoitettavissa 24/7 ja hänellä on yleensä elämässä tärkeämpääkin tekemistä kun päivystää puhelin vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa jollain tapaa. Tyttäreni viestittelee koulusta kaiket päivät ja suuttuu, jos lähden pois wa- keskustelusta, vaikka käydäkseni vessassa. "Et sä voi noin lähtee kesken kaiken." Ärsyttää olla puhelin liimaantuneena käteen koko ajan. Täytyy aina keksiä joku tekosyy lopettaa viestittely, mikä on vaikeaa, kun tytär tietää kyllä, että mulla ei ihmeempiä hommia yleensä ole.
Miksi olet lähtenyt sille linjalle, että vastaat heti?
Minä katson WA-viestit aamuin illoin, lopun aikaa en pidä wifiä/dataa päällä. Tästä kaikki ovat kätevästi oppineet, että minä vastaan silloin kun minulle sopii. Jos on kiireellistä asiaa, voi soittaa, käytännössähän kenelläkään ei koskaan ole.
Enkä minä kyllä mitenkään välttämättä puhelimeenkaan vastaa, koska puhelin on kotona senkin päällä ja minä jossain muualla.
Ei teidän ole mikään pakko lääppiä sitä puhelintanne kaiken aikaa. Ihmiset tottuvat siihen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Aina, jos useampia viestejä vaihdellaan, ja toinenkin on paikalla. Kyllä muakin ärsyttää kun jää odottamaan seuraavaa viestiä ja toinen sitten vaan häviääkin. Kun jos se viesti keskeyttää vaikka mun sarjan katselun, tai pelaamisen, niin kyllä mä jään odottamaan tuleeko lisää juttelua, enkä käynnistä peliä uudelleen, tai palaa suoratoistoon kun ei siitä hyppelystä sovellusten välilläkään mitään tule.
Ei ole vaikea sanoa että palataan!
Ei mulla tule mieleenkään keskeyttää toista tekemistä, jos viesti ei ole jotain erityisen tärkeää ja akuuttia. En siis jää odottelemaan toisen viestejä, jos itsellä on jotain muuta tekeillä. Ei ole tullut mieleenkään, että joku istuu tuijottamassa ruutua ja odottamassa viestejä. Eikö tuolloin olisi helpompaa vain soittaa?
Vierailija kirjoitti:
Kesken viestittelyn katoaminen tuntuu,kuin lyötäisiin luuri korvaan. Annetaan viesti etten kiinnosta enkä ole tärkeä.
Minä "Kahvi kuulostaa hyvältä.Äidille muuten tehtiin pallolaajennus"
Ystävä: Ei vastaa
Minä: Huhuu?
Ystävä: Ei vastaa
Kuusi päivää myöhemmin, ystävä lähettää viestin "Tänään kahville?" Joo kiitos mutta ei enää kiinnosta kun sinuakaan ei kiinnosta minun kuulumiseni!
Viestitteletkö oikeasti äitisi terveystietoja jossain WA:ssa? Kiva, että välität äitisi yksityisyydestä.
Viestiin ei koskaan pitäisi kirjoittaa mitään, mitä et kirjoittaisi postikorttiin. Kuten muuten ei sähköpostiinkaan. Tietoturva kun ei ole niin kovin kummoista vielä nykyäänkään.
Täytyy sanoa, että tämä on ollut kovin silmiäavaava keskustelu. Minä kun en pidä naispuolisia ystäviä, en ole tiennytkään että jotkut haaskaa turhanaikaiseen viestittelyyn noin paljon aikaa, eivätkä yhtään edes tajua, mitkä asiat kannattaisi säästää kasvotusten kerrottaviksi -kuten nyt vaikka toisten potilastiedot. Herran tähden.
Muutenkin ihmettelen, että jaat äitisi yksityisasioita kavereillesi? Tietääkö äitisi, että käyttäydyt noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä viestittelen ainakin aina silloin tälloin muiden toimien ohella. Kuulostaisi hassulta sanoa ainoa, että "Moikka, mä meen nyt suihkuun", "Heippa, tulin takas suihkusta", "Moikka, mä meen nyt syömään iltapala", "Heippa oon takas, iltapala syöty", "Moikka, nyt pitää kyllä mennä kakalle", "Heippa taas, tulin just kakalta"...
Mä viestittelen ja sitten lopetan. Ei mulla ole aikaa koko päivän ajan laitella viestejä vähän väliä. Omituinen toi sun tyylisi. Tuollainen on kovin takertuvaa ja häiritsevää. Haaskaat kamalasti muiden aikaa.
Takertuvaa on nimenomaan se, että haluat toisen osapuolen vastaavan viestiisi samantien eikä hän saa
Amen. Kirjoittaminen kun on puhumista hitaampaa, ei ole mitään järkeä kirjoittaa jos tahtoo reaaliaikaista viestintää. Kirjoitettu viesti muutenkin vertautuu postikorttiin ennemmin kuin puheluun.
Mutta olen huomannut, että osa ihmisistä luulee muiden olevan olemassa vain heidän oksennusämpärinään toimimista varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee tuollaisia taukoja usein keskusteluun. Jos lapsi tulee sanomaan jotain, nostan katseeni kännykästä ja vastaan hänelle. Joskus asia oli sillä hoidettu, joskus pitää lähteä tekemään jotain. Jatkan kännykkäkeskustelua, kun taas ehdin.
Nyt olen lounastauolla ja saattaisin viestitellä kaverin kanssa. Mutta jos työpuhelin soi, vastaan siihen ja voi olla, että ehdin kännykkäkeskusteluun vasta illalla. Tai voi olla, että se puhelu kesti minuutin ja jatkan ilman, että chattiin tuli edes katkosta.
Enkä ala joka välissä kirjoittamaan, että nyt tuli keskeytys, ehkä palaan kohta ehkä myöhemmin. Muuten en ehtisi kirjoittamaan ollenkaan. Perheellisenä ja työssäkäyvänä mun hetkeni chattailla ovat lyhyitä hetkiä siellä täällä ja usein ennakoimattoman pituisia. Tuntuu, että muut vastaavassa elämäntilanteessa olevat kyllä ymmärtävät. Tai jopa perheettömät mutta työssä k
Hyvä. Mä voisin hoitaa sun kanssa vaikka työasioita ja muita vastaavia, jotka hoidetaan alusta loppuun, mutta vapaa-ajalle en kaipaa vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kesken viestittelyn katoaminen tuntuu,kuin lyötäisiin luuri korvaan. Annetaan viesti etten kiinnosta enkä ole tärkeä.
Minä "Kahvi kuulostaa hyvältä.Äidille muuten tehtiin pallolaajennus"
Ystävä: Ei vastaa
Minä: Huhuu?
Ystävä: Ei vastaa
Kuusi päivää myöhemmin, ystävä lähettää viestin "Tänään kahville?" Joo kiitos mutta ei enää kiinnosta kun sinuakaan ei kiinnosta minun kuulumiseni!
Tää on eri asia. Tuossa tapauksessa kaveri jättää viestisi kokonaan huomiotta. Se on eri asia kuin vastata viestiin ja asiaan, mutta viiveellä.
Mulle tuli ainakin muuta menoa ja kotiaskareita. Huolestuitko jo, että jotain on sattunut? Olisiko pitänyt ilmoittaa, että "moikka, poistun nyt palstalta"?
Ap