Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat eivät enää kyläile, kun pyysimme auttamaan
25.03.2024 |
Lapsiperheille aina sanotaan, että pyytäkää rohkeasti isovanhemmilta apua arkeen. Me kokeilimme, mutta nyt he eivät enää vieraile meillä. Isovanhemmat ovat aiemmin kutsuneet itsensä säännöllisesti kylään ja tulleet "passattaviksi". Istuvat sohvalle ja odottavat valmista ruokaa. Jättävät lautasensa pöytään ja sitä rataa. Viime kerralla sanoimme ystävällisesti isovanhemmille ruokailun jälkeen, että veisittekö lapset ulos, me jäämme siivoamaan kodin sillä välin vauvan kanssa. No, puimme lapset (2 kpl) ulos ja laitoimme isovanhempien kanssa pihalle ja saimme viikkosiivouksen hoidettua. Mutta kas kummaa! Nyt on vierähtänyt jo monta kuukautta eikä isovanhemmat olekaan kutsuneet itseänsä kylään. Missä meni vikaan???
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten olet ottanut miehen, jotka nuo juntit isovanhemmat ovat kasvattaneet? Mies alkaa kummasti ajan myötä muistuttamaan vanhempiaa, eli kohta hänkin istuu sohvalla ja passauttaa sinulla itsensä. Vähän aikaa jaksaa ehkä petrata, mutta kyllä se varsinainen luonto ja kotoa opitut opit jossain vaiheessa lyö läpi.
Miten on laittaako anoppi ja appi sinut töihin, kun olette siellä käymässä?
Tää on minun mielestä taas ihan trolli aloitus. Ja muutenkin jotenkin typerää yleistää, jos omat appivanhemmat ei tee mitään, että kaikki appivanhemmat on tuollaisia. Joillakin on fiksut puolisot, jotka on fiksut appivanhemmat kasvattaneet. Omena ei yleensä kauaksi puusta putoa. Kannattaa katsoa niitä mihen vanhempia jo seurustelu vaiheessa ja jos he vain passauttavat itseään, tulee mieskin joskus tuohon tapaan palautumaan.
Tämä on harvinaisen totta. Ihminen alkaa muistuttaa vanhempiaan iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän tarvi kestitä odottamattomia vieraita. Jos käynti oli tiedossa etukäteen, eri asia. Mutta miksi ottaa kyläily siivouspäivälle?
Oletko ajatellut, että yksinhuoltajatkin pärjäävät, vaikka heillä ei ole edes toisen vanhemman apua? Mene lasten kanssa ulos ja mies siivoaa. Tai toisin päin.
Tuohan nyt juuri kertoo, ettei oerheellä ole ollut sananvaltaa kyläilyn aikoihin. Itsekäs sukupolvi tuppaa kylään, kun heille itselleen sopii.
Mikä ihmeen "itsekäs sukupolvi"?
Tänäpäivänä isovanhemmaksi tuleva ihminen on voinut syntyä vaikkapa 1980-luvun alussa. Tai hän on voinut syntyä 50-luvulla ( tai 40-luvulla) ja nyt 70v tulee isovanhemmaksi. Isovanhempien ikähaarukka on suuri, eikä isovanhemmat ole mitään yhtä "itsekästä ikäluokkaa". Joku tulee isovanhemmaksi 40 vuotiaana ja toinen 80 vuotiaana. Kun itse sain esikoisen oli äitini 73v ja kun kuopus syntyi äitini oli 79 vuotias, anoppi pari vuotta nuorempi. Nyt kun miehestäni ja minusta tulee eka kerran isovanhempia, on mies 70v ja minä vähän nuorempi. Ei meistä kumpikaan ole enää hyvässä iskussa pientä lasta hoitamaan, eikä mekään aikoinaan omia lapsia mummoilla hoidatettu. Kaikki hoidettiin ilman ongelmia ihan kahdestaan.
Haluan kyllä olla mukana lapsenlapsen elämässä niin paljon, kuin voin, toki välimatkaa on 500 km, mutta aina ovat tervetulleita tänne ja passaan niin paljon kuin voin , enkä aio olla passattavana heillä, kun sinne joskus kyläilemään menen. Ja sanomattakin selvää, että vierailut pitää suunnitella, niitä ei extempore voi tehdä.
Isovanhempia on jokalähtöön ja joka ikäisiä/kuntoisia. Ei isovanhemmat ole mitään homogeenistä yhtenäistä porukkaa, eikä mitään tiettyä sukupolvea.
Vierailija kirjoitti:
Sanoivatko ne isovanhemmat että pyytäkää meiltä rohkeasti apua? Ja en minä ainakaan laita vieraitani tiskaamaan.
Häh?
Miten tuo aloitukseen liittyy?
Tiskaaminen?
ulos he menivät lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmehän me pyytäneetkään heitä tekemään mitään kotiaskareita, vaan ohjasimme lasten kanssa ulkoilemaan. Lapsiahan he tulivat tapaamaan, vai? Ap.
Isovanhemmat luulivat että se auttaa teitä kun he istuvat sohvalla passattavina. Pitävät nyt teitä kiittämättöminä kun heidän antama apu ei kelvannut.
Nykyään ei se riitä, että lapset on passattu aikanaan. Heitä pitää passata yhä kun ovat itsekin isiä ja äitejä. Heillä on niin vaikeaa ja sillai.
Jep.Muistsn omasta lapsuudestani, että vanhempani auttoivat omia vanhempiaan.Ei toisinpäin.Milloin tämä muutos on tapahtunut,että aikuiset lapset odottavat jatkuvaa apua omilta vanhemmiltaan?
Muistan lapsuudestani (80-90-luku), miten isovanhempani aina hoitivat minua. Eka-tokaluokalla olin aina koulupäivien jälkeen mummolassa. Kun olin sairaana, niin toinen mummo tuli hoitamaan. Lomia vietin paljon mummoloissa. Milloin tämä muutos on tapahtunut, että omia lapsia ja heidän perheitään ei enää auteta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tulisi enää kylään jos pitäisi muiden kakaroita hoidella.
Eiväthän omien lasten kakarat ole muiden kakaroita vaan omia lastenlapsia, tollo. Kuka idiootti sinutkin on synnyttänyt?
Yksikään isovanhempi ei ole päättänyt montako kakaraa se oma lapsi tekee. Silloin niihin ei voi mitään velvoitteitakaan olla vaikka miten olisivat lapsenlapsia. -Eri
Silloin on viisainta olla itse synnyttämättä sitä ensimmäistäkään kakaraa. Olet oikeassa, isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuuksia lastenlapsiinsa, mutta ei heillä myöskään ole oikeuksia. Sitten pidetään turpa kiinni kun itse ollaan yksinäisiä vanhuksia joista kukaan ei välitä.
Aivan, paljolta olisi vältytty, jos ap:n ja miehensä vanhemmat olisivat jättäneet synnyttämättä. Ei olisi tällaista kitinää ja kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, muistutat anoppiasi, tuon tekstin perusteella pääteltynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap joutuu tästä lähtien ulkoiluttamaan ja siivoamaan ilman apua. Kuinka ihmeessä itse selvisin 5 lapsen yh ilman tukiverkkoa? Selvisin ja elämä jatkuu
Pitääkö elämä olla juuri nipinnapin selviämistä? Miten olisi mukavaa elämää, missä olisivat mukana niin isovanhemmat kuin nuoremmat ikäpolvet? Varmasti "selvisitkin", mutta kuinka hyvin? Miten sen selviämisen jäljet näkyvät nyt lapsissasi?
Älä syyllistä.
Meillä kaikilla on erilaiset elämät ja ihmissuhteet ja mahdollisuudet ja voimavarat.
Joku pärjää viiden kanssa mainiosti ja joku ei yhden kanssa.
Lapsista on myös tuki toisilleen.
Katso kokonaiskuvaa. Älä tuijota pelkkää omaa napaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa tosi ikävältä, että isovanhemmat reagoivat kuvailemallasi tavalla. En ymmärrä miten isovanhempien tulee edes mieleen tulla kyläilemään odottaen vain palvelua ja passausta. Luen aika järkyttyneenä näitä kommentteja, joissa isovanhempien katsotaan hommansa jo tehneen ja nyt lapsiperheen odotetaan jollain tavalla palvelevan tai palkitsevan isovanhempia. Vahvistaa käsitystäni siitä, että isovanhempi-ikäiset ihmiset ovat usein jotenkin aika katkeroituneita, vaille jääneitä ja itsekkäitä; ajattelevat paljon vain itsensä kautta. Ja kyllä, olen isovanhempi myös itse ja haluan auttaa seuraavia sukupolvia niin paljon kuin voin ja jaksan.
Hieno asenne sinulla, mutta ei kannata ihan hirveästi KAUHISTELLA toisten.
On myös muistettava, perheet hankkivat lapsia myöhäisessä iässä nykyisin. Syystä tai toisesta, esim oma lapseni oli puolisonsa kanssa yli 10 vuotta ennenkuin halusivat lapsia.
Jos se mummo on ollut teini-äiti ollut, toki hän vasta 60 kun nelikymppiset lisääntyvät.
Mutta jos on joku äidin iltatähti, on mummo jo silloin 80 kun nelikymppinen lapsensa on vauvaperheen vanhempi.
Eikä ikä katso aina muuten terveyttä. Voi olla sillä kuuskymppiselläkin sydänvika, on lievä aivoinfarkti takana, tms. Tai voi olla jo altzheimer-potilaana laitoksessa.
Laskisitko mummolle vieraassa kaupungissa, jo muistinsa kanssa haparoivan, nelivuotiaan kanssa leikkikentälle puolen kilometrin päähän. Tai lähemmäskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollaista apua pitäisi pyytää etukäteen. Jos menisin muuten vaan kylään, niin en kyllä tykkäisi, että heitetään sitten pihalle lasten kanssa, kun toiset alkavat tehdä viikkosiivousta. Jos etukäteen sovitaan, niin sitten ei mitään ongelmaa. Ehkä he olisivat jo mieluummin lähteneet kotiin tuossa vaiheessa.
No, ei tarvitse.
ihan oikeesti. Toki aapee ja puoliso olisivat voineet mukaan ulos.
Mutta usein asiat lutviutuvat, kun tehdään yhteistyötä.
Luulisi myös olevan ilo olla avuksi. Näin itse ajattelen. Mielelläni tuollaisessa tilanteessa autan.
En tiedä tuota kokonaisuutta, niin hankala arvioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on jotenkin säälittäviä, jotka vainkuu, että omat vanhemmat hoidatti heidät mummoilla, kun itse olivat töissä ja kesäskikin työnnettiin mummolaan hoitoon ja vanhemmat oli töissä. Tottakai jonkun on pitänyt se lapsi hoitaa, kun vanhemmat käy töissä. Kotiinko teidät olisi pitänyt yksin jättää??
Nykyään on päivähoito ja lapset viedään sinne, kun vanhemmat on töissä. Saas nähdä milloin alkaa itku siitä, että kun vanhemmat voi minut päivähoitoon, kun olin lapsi, eivätkä itse hoitaneet, niin en minäkään sitten heistä aikuisena välitä. Tykkään vaan siitä päiväkodin tädistä, joka oli läheisempi, kuin se oma äiti, joka joutui käymään töissä, että saatiin rahaa elämiseen:D
Täällä vingutaan sitä miten mummo hoiti minut ja miten sen mummon oli aikoinaan hoitanut sen mummi jne, mutta hei, ennen se meni noin. Ei ollut päivähoitopaikkoja ja lapsi lait
"Me olltiin kyllä ihan päivähoidossa ja isovanhemmat hoisi, että vanhemmat pääsi vapalle"
Hoitiko ihan joka viikonloppu ja kaikki kesälomat? Eikö teillä tehty perheenä mitään koskaan?
Ja sitähän nämä nykyvanhemmatkin haluaa, että saisivat lapsen isovanhemmille ja saisivat omaa aikaa. Tuskin ennenkään kaikki vanhemmat on lapsiaan saaneet isovanhemmille hoitoon ja menneet omia menojaan. Mutta tuohan on vain teidän omien vanhempien vika, ei kaikkien vanhempien. Ei meitä viety koskaan mummoille hoitoon, vaan vanhemmat hoiteli ihan itse ja viikonloput ja lomat vietettiin perheenä yhdessä. Jos omat vanhemmat on perseestä, ei pidä luulla, että kaikilla on. Jotkut vanhemmat hoitaa lapsensa ihan mielellään itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmehän me pyytäneetkään heitä tekemään mitään kotiaskareita, vaan ohjasimme lasten kanssa ulkoilemaan. Lapsiahan he tulivat tapaamaan, vai? Ap.
Isovanhemmat luulivat että se auttaa teitä kun he istuvat sohvalla passattavina. Pitävät nyt teitä kiittämättöminä kun heidän antama apu ei kelvannut.
Nykyään ei se riitä, että lapset on passattu aikanaan. Heitä pitää passata yhä kun ovat itsekin isiä ja äitejä. Heillä on niin vaikeaa ja sillai.
Jep.Muistsn omasta lapsuudestani, että vanhempani auttoivat omia vanhempiaan.Ei toisinpäin.Milloin tämä muutos on tapahtunut,että aikuiset lapset odottavat jatkuvaa apua omilta vanhemmiltaan?
Mu
Esimerkiksi suurten ikäluokkien lapsilla ei välttämättä ollut niitä mummoja hoitamassa. Silloin se alkoi. Lähdettiin tön perään. Suurten ikäluokkien lapset taas asuvat muualla koska he opiskelujensa jälkeen ovat siellä missä on koulutusta vastaavaa työtä. Niin elämän pitää mennä.
Tuttujen mummot saattoi olla toinen jossain Tohmajärvellä, toinen Iisalmessa, tms. Lapsiperhe jossain Tampereella, Lahdessa, pääkaupunkiseudulla, mistä olivat töitä löytäneet.
Täällä aina ajatellaan jutut niin että ne mummelit asuu vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmehän me pyytäneetkään heitä tekemään mitään kotiaskareita, vaan ohjasimme lasten kanssa ulkoilemaan. Lapsiahan he tulivat tapaamaan, vai? Ap.
Isovanhemmat luulivat että se auttaa teitä kun he istuvat sohvalla passattavina. Pitävät nyt teitä kiittämättöminä kun heidän antama apu ei kelvannut.
Nykyään ei se riitä, että lapset on passattu aikanaan. Heitä pitää passata yhä kun ovat itsekin isiä ja äitejä. Heillä on niin vaikeaa ja sillai.
Jep.Muistsn omasta lapsuudestani, että vanhempani auttoivat omia vanhempiaan.Ei toisinpäin.Milloin tämä muutos on tapahtunut,että aikuiset lapset odottavat jatkuvaa apua omilta vanhemmiltaan?
Mu
Olin 80-90 -luvuilla palkanlaskijana keskikokoisessa teollisuusyrityksessä. Kyllä niin tehtaalla kuin toimihenkilöissä oli mummoja työelämässä, eläkkeelle jääjiä oli.
Ei tosiaan tuolloin enää mummotkaan olleet työelämän ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos olet miniä sun ylitse kodissasi saa kävellä anoppi perusteella että on miehesi äiti?"
Ei. Minun ja mieheni ylitse ei kävellä meidän kodissa. Ei kukaan. Meillä kumpikin tekee kotityöt eikä kukaan kodin ulkopuolinen tule tänne huushollaamaan.
Meidän molempien vanhempia kiinnostaa kuitenkin lapsenlapset. Niitä kyllä ihan omasta tahdostaan haluavat hoitaa ja leikittää, kun tullaan esim. meille kylään. Osaavat kyllä myös kantaa kahviastiat tiskipöydälle ja laittaa jopa astianpesukoneeseen, anoppikin saattaa joskus ihan omasta tahdostaan ottaa rätin ja pyyhkiä keittiönpöydän kahvittelun jälkeen. En näe tässä mitään ylitse kävelyä tms. Ihan normaalia kohteliaisuutta, auttamisenhalua.
Sitä en sietäisi, että joku tulisi vaikka laittamaan pyykkejä tai "järjestelemään" (tutkimaan) kaappeja. Lähtisi ulos oli se sitten anoppi, äitini, appi tai isä.
Säälin poikasi puolisoita. Jos on niin kasvatettu, että nainen hoitaa kodin! Nainen käy yhtä lailla töissä kuin mies. Sen lisäksi lapset ja kotityöt. Ei hyvin mene!
Nykyajan yksilökeskeinen elämäntapa valitettavasti näkyy myös itsekkyytenä. Itse sain suunnilleen koko suvun vihat päälleni kun pyysin yhden ja ainoan kerran sisareni lukioikäistä tytärtä lapsenvahdiksi reilun puolentoista tunnin ajaksi, että olisin päässyt erään käsityöharrastuksen viimeiseen tapaamiskertaan.
Jännästi oli vanhemmilla sisaruksilla unohtuneet ajat 15-20 vuoden takaa kun itse lukioikäisenä ja opiskeluaikana olin kymmeniä kertoja heidän lapsilleen lapsenvahtina ihan ilmaiseksi.
Ajat ovat muuttuneet eikä välttämättä parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emmehän me pyytäneetkään heitä tekemään mitään kotiaskareita, vaan ohjasimme lasten kanssa ulkoilemaan. Lapsiahan he tulivat tapaamaan, vai? Ap.
Isovanhemmat luulivat että se auttaa teitä kun he istuvat sohvalla passattavina. Pitävät nyt teitä kiittämättöminä kun heidän antama apu ei kelvannut.
Nykyään ei se riitä, että lapset on passattu aikanaan. Heitä pitää passata yhä kun ovat itsekin isiä ja äitejä. Heillä on niin vaikeaa ja sillai.
Jep.Muistsn omasta lapsuudestani, että vanhempani auttoivat omia vanhempiaan.Ei toisinpäin.Milloin tämä muutos on tapahtunut,että aikuiset lapset odottavat jatkuvaa apua omilta vanhemmiltaan?
Mu
"Muistan omasta lapsuudestani (80-90-luku)miten isovanhempani aina hoitivat minua. Eka-tokaluokalla olin aina koulupäivän jälkeen mummolassa"".....
Tuohan onnistuu vain, jos mummola on lähellä. Aika monella ei ole. Varmaan moni vieläkin menee koulusta mummolaan, mikäli se mummo siellä kotona on, eikä ole työelämässä. Nykyään eläkeikä noisee ja työurat kestää pitempään, eli se mummo voi olla työelämässä vielä lähempänä 70v.
Omat lapsenlapset ei voi tulla mummolaan koulupäivän jälkeen, koska ollaan vielä työelämässä ja välimatkaakin on 200 km. Kyllä minunkin lapset meni eka-tokaluokkalaisena joskun mummolaan, koulupäivän jälkeen, koska mummola oli koulumatkan varrella ja mummo ja pappa kotona, kun olivat eläkkeellä. Eikä kyse todellakaan ole siitä, että "omia lapsia ei enää hoideta ja heidän perheitään ei auteta". Mitenkäs autat, kun olet itsekin töissä ja lapset asuu perheineen kaukana. Tilanteet muuttuu, toisen polven elämä voi olla täysin erilaista, kuin omasi oli.
Ja vaikka oltaisiin kotonakin, niin pitkä olisi lapsenlapsen matka mummolaan koulunjälkeen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos olet miniä sun ylitse kodissasi saa kävellä anoppi perusteella että on miehesi äiti?"
Ei. Minun ja mieheni ylitse ei kävellä meidän kodissa. Ei kukaan. Meillä kumpikin tekee kotityöt eikä kukaan kodin ulkopuolinen tule tänne huushollaamaan.
Meidän molempien vanhempia kiinnostaa kuitenkin lapsenlapset. Niitä kyllä ihan omasta tahdostaan haluavat hoitaa ja leikittää, kun tullaan esim. meille kylään. Osaavat kyllä myös kantaa kahviastiat tiskipöydälle ja laittaa jopa astianpesukoneeseen, anoppikin saattaa joskus ihan omasta tahdostaan ottaa rätin ja pyyhkiä keittiönpöydän kahvittelun jälkeen. En näe tässä mitään ylitse kävelyä tms. Ihan normaalia kohteliaisuutta, auttamisenhalua.
Sitä en sietäisi, että joku tulisi vaikka laittamaan pyykkejä tai "järjestelemään" (tutkimaan) kaappeja. Lähtisi ulos oli se sitten anoppi, äitini, appi tai isä.
Sun mielestä ei siis miehen äidin tule arvostaa kotia myös miniän kotina. Miniä siellä on emäntä ja jos olisi miesoari kyseessä yhtäläinen isäntä kuin poikani.
Enbymmärrä mitä selität. Olen kahden miniän anoppi. He ovat emäntiä kodissaan ja poikani isäntiä. Minä olen vieras
Lainaus ei jostain syystä toimi.Haluan vastata hänelle,joka ei "määrää ja häärää" toisen keittiössä ja kodissa.
Mun kotona saa häärätä.Omat vanhemmat saa, appivanhemmat saa,sisarukset saa,ystävät saa. Se on läheisyyden merkki.Etäisemmät ihmiset on niitä,joita passataan ja pidetään vieraina.Läheiset saa olla kuin kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Lainaus ei jostain syystä toimi.Haluan vastata hänelle,joka ei "määrää ja häärää" toisen keittiössä ja kodissa.
Mun kotona saa häärätä.Omat vanhemmat saa, appivanhemmat saa,sisarukset saa,ystävät saa. Se on läheisyyden merkki.Etäisemmät ihmiset on niitä,joita passataan ja pidetään vieraina.Läheiset saa olla kuin kotonaan.
Mä ajattelen asian vähän toisin. En halua, että kukaan "määrää ja häärää" mun kodissani. Joskus vuosia sitten, kun vietettiin sukujouluja meillä, aikuiset lapseni auttoivat. Tyhjensivivät tiskikoneen ja laittoivat käytetyt astiat sinne. Mutta mä jouduin sitten etsimään astioitani ja muita keittiövälineitä, kun ne olivat väärillä paikoilla. Joskus ostin uuden, kun ihmettelin, mihin se vanha oli kadonnut. Löytyi myöhemmin jostain keittiön kaapista ylähyllyltä. Teen mieluummin asiat itse, jotta tavarat ovat oikeilla paikoillaan.
Noin muutoin, kun pyydän ihmisiä kylään, teen kaiken niin valmiiksi, ettei kutsumieni ihmisten saapumisen jälkeen mun tarvitse tehdä muuta kuin korkeintaan kantaa tarjottavat pöytään. Itsekin istun mieluummin olohuoneessa muiden kanssa seurustelemassa kuin häärään ympäriinsä. Kun porukka on lähtenyt kotiinsa, mulla on hyvin aikaa kantaa astiat olohuoneen ruokapöydältä keittiöön ja laittaa tiskikoneeseen.
Pitääkö elämä olla juuri nipinnapin selviämistä? Miten olisi mukavaa elämää, missä olisivat mukana niin isovanhemmat kuin nuoremmat ikäpolvet? Varmasti "selvisitkin", mutta kuinka hyvin? Miten sen selviämisen jäljet näkyvät nyt lapsissasi?